Ajatuksia, ihan mistä vaan

[trollol]

Hyvä herätä yöllä rykäisyyn, kun meinaan tukehtua omaan oksennukseeni.. (tramal 400mg, alkoa, jotai bentsojaki??)
Saa kyllä olla kiitollinen, etten yksin nukkunut vaan oli ihminen vieressä huolehtimassa, etten tukehdu.
Kyllä sitä vaan arvostus toista ihmistä kohtaan nousee hurjasti tällaisissa tilanteissa

[tRip]

Se on mulle aivan sama mikä kenenkin postcount on. Sillä tiedolla en tee mitään. Se taas on totta, että vastaan herkemmin ja mieluummin sellaisten ihmisten posteihin, joita olen oppinut hiukan tuntemaan tämän foorumin kautta. Tunnen usein ymmärtäväni näiden ihmisten ajatuksia postien takana paremmin, kuin minulle täysin tuntemattomien kirjoittajien.

Samaa mieltä.. Viitaten siis robotomian huomionhakuiseen postailuun.. en koe sitä spammailuna, ihan asiallista ja mielenkiintoista tekstiä.

Kaikkeen vaan ei ehdi/jaksa vastata.. joskus luovutan ihan viimehetkellä ja poistaakin viestin, kelaillen et eipä mulla oikeestaan mitään asiaa ollutkaan.. ja harvoin mulla onkin.. ajatuksia vaan.

--Tämä kirjoitus on omistettu ropokopille..eikun kukas sä nyt olitkaan;- --

jahei, mä oon välillä vähän samanlainen huomionhakuinen h * * * *
ja kirjotan välil niin ihme juttuja, etten oikeestaan edes enää ihmettele miks niihin kukaan ikin kommentoi mitään:D

(emmä kaikkee sun juttui oo lukenu, oon ihan uus täällä.. hetkeen.. pihal kaikest)

Kyllä omaperäiset postaajat huomataan.. Minä ainakin. Mut siinämielessä oon itsekin itsekeskeinen et tuun joskus vaan tyrkyttään tänne omii aatoksiani ja paatoksiani, enkä jaksa niinkään kommentoida muita. Luen kylläkin.. mutta joskus niinkin että vain tuttujen postaukset kiinnostaa.. eripäivät erilaisii. Kaikki ollaan tääl oppimassa.
Ja yks asia mitä oon oppinut, kun sain itse kehuja kirjoituksistani ollessani masentuneena sängynpohjalla itkupotku..itkuissa, ja et 'kukaaneivälitämusta-jaooniihirveekauheeihminenkunkukaaneihuomioimua.' Sitä sattuu.. paremmissakin piireissä.

niin mielelläni nykyisin jakelen propseja hyville kirjottajille.. Sinä mukaanlukien..

Samase mulle, oikeesti, oks mitään virallista asiaa, ja miten asian ilmaisee.. tai ohan sillä suurtakin merkitystä miten asian ilmaisee, ja miten omaperäisellä tavalla. Itse kun arvostan juuri omaperäisyyttä ja persoonallista tekstiä..


- koska tuntuu et kaikki tääl on kirjotettu jo..
Kaipaa jo vähän uusiakin fjungia kun ainaista huumeista jauhantaa.. ellei se ole nimenomaa jotain informatiivista tms.

eimul kait sen kummempia..

Pitäis kyl osoittaa enemmän huomioivansa toisten kirjoituksia... tiedän et se on tärkeetä saada kaikupohjaa kirjoituksilleen.

hui.. nyt mä huomaan kirjottavani tähän topicciin ihan liikaa

edit ja b t w.. poliklinikka.. eiksme joskus tavattu Dexman luona..?

[Aesma]

Kaikkeen vaan ei ehdi/jaksa vastata.. joskus luovutan ihan viimehetkellä ja poistaakin viestin, kelaillen et eipä mulla oikeestaan mitään asiaa ollutkaan.. ja harvoin mulla onkin.. ajatuksia vaan.
...
jahei, mä oon välillä vähän samanlainen huomionhakuinen h * * * *
...
Samase mulle, oikeesti, oks mitään virallista asiaa, ja miten asian ilmaisee.. tai ohan sillä suurtakin merkitystä miten asian ilmaisee, ja miten omaperäisellä tavalla. Itse kun arvostan juuri omaperäisyyttä ja persoonallista tekstiä..
...
- koska tuntuu et kaikki tääl on kirjotettu jo..
Kaipaa jo vähän uusiakin fjungia kun ainaista huumeista jauhantaa.. ellei se ole nimenomaa jotain informatiivista tms.

Mä harvoin vastaan sun viesteihin täällä, mut luen niitä kyllä aina kun tulee vastaan ja seuraan samalla, että mitä sulle kuuluu. Enemmän mielenkiinnolla luen niistä sun syvällisemmistä kokemuksista.
Kuvittelin ekaa kertaa sun puhuvan noilla sanoillas ja ne oli heti paljon järkevämpiä ja sanat sai oudon lämmön itseensä.
Kirjotat selvästi tosi intuitiivisesti koska voin helposti kuvitella sun puhuvan noilla samoilla sanoilla millä kirjoitat. Ite taas sovittelen paljon tekstiä kun ei ole vielä oikeen mitään vakiintunutta tapaa kirjoittaa tai puhua.
Pyrin saamaan omat ajatukseni paperille, tai tässä tapauksessa näytölle mahdollisimman selkeästi ilmaistua jotta niitä olisi miellyttävä lukea ja jotta omat sanalliset kykyni ja taitoni paranisivat.
Aina se ei ole helppoa ja joskus viestien kirjoittamiseen menee useita kymmeniä minuutteja aikaa.. Kuten tänään..

Mitä tulee tuohon ettei huomata foorumilla ja huomiohakuisuudesta niin itsekin olen huomannut samaa, etenkin kun olen panostanut johonkin viestiin niin se ei tunnu saavan kunnon vastakaikua.
Mutta olenhan muutenkin pysynyt aika etäällä tällä foorumilla eri syistä johtuen Ja alkuaikoina viestini olivat niin älyttömiä, että olen kiitollinen niistä kerroista kun ne eivät tuota vastakaikua saaneet.

Itse arvostan eniten huolellisesti kirjoitettuja viestejä tai sitten puhtaan inspiraation ja ajatuksen johdattelemia kirjoituksia.
Vähiten taas arvostan tätä Psyvaultin yleistä hörhötopic psychetoxication twitter meininkiä. Kaipaisin tänne sitä mitä itse näin täällä ennen liittymistäni ja minkä takia itsekin sitten lopulta rekisteröidyin.
Tuota tunnelmallista psykonautismia. Syvällisiä kertomuksia omista kokemuksistaan, kokeiluja ja niistä huolellisesti tehtyjä raportointeja ja pohdiskelevaa keskustelua kaikesta näistä ja niihin liittyvistä asioista.
Vaikea ilmaista nyt itseään täydellisesti kun alkaa väsymys jo iskemään ja olen varmaan kipeäksi tulossa(vitusti stressiä ja ahdistusta ym. viime aikoina ja keho ei jaksa mielen menoo enää), mutta tiedän, että ainakin osa teistä tietää mitä minä tarkoitan..
Tarkoitan jotain Tie2 kaltaista, mutta kuitenkin ihan omalla tavallaan.. Psyvaultin tavalla.. Siis katsokaa nyt tuota logoa ja teemaakin, sekin jo kertoo siitä Psyvaultin hengestä mitä koitan ilmaista
En tiedä oliko niin ennen vanhaan vanhoissa vaulteissa, mutta mulla on jostain syystä semmoinen kutina, että sitä juurikin vaultti oli alkuaikoinaan ja myös tämä uusin vaultti oli alussa.
Enkä nyt sano, että hörhöaquosaquosatwitter meiningin täytyisi kokonaan kadota, vaan toivoisin vain foorumin vahvemmaksi voimaksi tuota syvällisempää, tutkiskelevaa puolta.

Kiitos. Eiköhän tässä tullu nyt esille kaikki minkä halusin ilmaista.
Toivotaan parasta Psyvaultin tulevaisuudelle.

[tRip]

Kaipaisin tänne sitä mitä itse näin täällä ennen liittymistäni ja minkä takia itsekin sitten lopulta rekisteröidyin.
Tuota tunnelmallista psykonautismia. Syvällisiä kertomuksia omista kokemuksistaan, kokeiluja ja niistä huolellisesti tehtyjä raportointeja ja pohdiskelevaa keskustelua kaikesta näistä ja niihin liittyvistä asioista.

Mä olen huomannut.. tai oikeestaan todennut, et..

hmm..

Psykedeelisten kokemusten, kuin myös ajatuksia ja oivalluksia herättäneiden kokemusten, niiden oivallusten tekstin muotoon pukeminen, tuntuu nykyisin vaan niin absurdin vaikealta. ne oivallukset kun on tässä.. Näissä viesteissä.

tääkin oli pidempi teksti.. ehkä mä jatkan huomenna..

[Aesma]

...
Psykedeelisten kokemusten, kuin myös ajatuksia ja oivalluksia herättäneiden kokemusten, niiden oivallusten tekstin muotoon pukeminen, tuntuu nykyisin vaan niin absurdin vaikealta. ne oivallukset kun on tässä.. Näissä viesteissä.

tääkin oli pidempi teksti.. ehkä mä jatkan huomenna..

Niin no joo, on varmaan totta, että jossain vaihteessa ne kokemukset saavuttaa semmosen tason, että niitä on enää vaikea kuvailla tämän maailman sanoilla.
Ja voi olla, että noi mun jutut oli vähän ylilyöntejä.. Vaultti nyt on mitä on.
Ja ei kiirettä jatkat sitten kun siltä tuntuu

[trollol]

Mä en jaksa..
Viimeinkin kaikki menee suhteellisen hyvin, asiat rullaa, ihmissuhteet pelaa ja oon onnellinen, mutta mikä ihme mua vaivaa silti?
Vielä puolisen tuntia sitten olin niin hymyissä suin liitelemässä jossain pilvissä (enkä tarkota, että olisin aineissa vaan sitä tunnetta, vitun nistit!), mutta sitten yks töykeä sana puhelimessa täysin ventovieraalta ihmiseltä saa mut itkemään silmät päästäni. Tai ei se oikeestaan ollut edes töykee, paremminkin ihan ystävällisesti ilmaisi asian ja mää rupeen parkumaan ihan ku kaikki maailmassa olis menny just pieleen.

Ihmiset kyselee, että onks kaikki kunnossa ja onko varmasti?
Oon ihmetellyt, miks ne sitä kokoajan kyselee, kun kaikkihan on paremmin ku pitkään aikaan... mutta sisältäpäin mä taidan olla täyttä romua vaan. Yhtäkkiä sitä tuntee olonsa niin saatanan yksinäiseksi istuessaan vessan lattialla itkemässä jotain typerää puhelua.
Tänään ekaa kertaa aikoihin (johonkin 2-3 vuoteen) halusin satuttaa itteeni, mutta ei ollut hollilla mitään terävää tms.

Mä vaan niin haluisin pystyä puhumaan jonkun kanssa näistä asioista, sitä mää haluisin kaikkein eniten tällä hetkellä..Mutta kenelle puhuisin ja mitä sanoisin, kun en edes itse tiedä, mikä mulla on...
Tää käy vaan välillä niin pirun raskaaks tää elämä.

-Anteeks taas angstauspaska, mutta pakko vuodattaa jonnekin ennen ku oikeesti halkean.. Ja ystävät, jotka ootte huolissanne; Ei, kaikki ei sittenkään taida olla kunnossa.

[tRip]

Aesma.. meinaan.. mä elän jossain tuol.. vaeltelen galaxeis.. visualisoin supernovii
EEG:ssä kuvattuna mun aivot lepää meditatiivisella aallonpituudel, mut samalla jatkuvassa alert-tilassa.. en nyt muista miten ne alfa,beta ja gamma- aalloissa meni. olikohan niit vielä muita...?

..ja välkkyvalotestissä näin DMT-tasoisia visuaaleja.. en kehannu kertoo sitä tosin niille.

mut tsiigaapa nyt näitä:

oldest_recorded_supernova.jpg

55530main_mm_hubble_020304_4.jpg

PIA15253_hires.jpg

Tää kaikkeus on ihan mieletön..

ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..

ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo

[Aesma]

Aesma.. meinaan.. mä elän jossain tuol.. vaeltelen galaxeis.. visualisoin supernovii
EEG:ssä kuvattuna mun aivot lepää meditatiivisella aallonpituudel, mut samalla jatkuvassa alert-tilassa.. en nyt muista miten ne alfa,beta ja gamma- aalloissa meni. olikohan niit vielä muita...?
..ja välkkyvalotestissä näin DMT-tasoisia visuaaleja.. en kehannu kertoo sitä tosin niille.

Salee elät vaan tääl, tai sit et, tai jos asiaa haluaa tarkastella itsensä ulkopuolelta niin ei ole muuta kuin yksi elävä organismi Ja Cool toi toka juttu.

mut tsiigaapa nyt näitä:

Cool.

Tää kaikkeus on ihan mieletön..

Järjetön. Tai sit täysin järjellinen. Mut on se aika mieletön joo.

ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..

Kuka murehtii?.. Tai mikä murehtii?..

Alan Watts - YouTube

[Feya]

En mä vaan ymmärrä miksi ihmiset viilettää kaupungilla kauhealla vauhdilla naama horsunvitulla, yrittäen väistellä kaikkea mahollista sosiaalista kontaktia kuin se olisi joku kauhea taakka.

Miten mä tän nyt nätisti sanoisin..
Jos siellä kaupungilla on käytävä,
niin en mä nyt helvettisoikoon siinä sit rupea ihmisille väkinäistä virnettä vääntämään, vaan koska se on kohteliasta.
Sillon mulla on selkeä missio ylipäätään vaan selviytyä sieltä mahdollisimman nopeasti pois väenhulinasta ja kaaoksesta.

Ni totta helvetissä mä väistelen jokaista vastaantulijaa kuin mitäkin vihollista, ja suojaudun kaikilta mahdollisilta sosiaalisilta isku-yrityksiltä.

Sä en tainnut nyt ihan ymmärtää mua täysin oikein.

Ideana ei ole olla vain kohtelias kohteliaisuuden vuoksi, vaan näyttääkseen muille ihmisille, ihan vaikka ventovieraillekkin,

Ja tiedätkö, kyllä mäkin aina rukoilen, ettei mun vaan tarvitse nyt olla missään tekemisissä ihmisten kanssa vaan pääsen vaan nopeasti neljän seinän sisään omiin oloihini. Mutta mä toivoisin niin kovasti, ettei mun tarvitsisi tuntea niin. Ja mä uskon vakaasti, että jos ihmiset oikeasti juttelisivat toistensa kanssa, hymyilisivät ja ennen kaikkea näyttäisivät omaa inhimillisyyttään, niin ehkä me paranoidiset ihmiset voitaisiin pikkuhiljaa päästää irti niistä turhista peloista. Ilkeän ja antisosiaalisen näköinen kadulla viiletävä ihminen on kuitenkin aina paljon pelottavamman tuntuinen (vaikka sisältä hän saattaisi olla minkälainen tahansa), kuin vilpittömän mukava ja sympaattinen persoona.

Toiveajattelua tämä tietysti vain on.

[Basebo]

Tää kaikkeus on ihan mieletön..

ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..

ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo

Kyllä pisti nuo kuvat kyllä ajattelemaan.
Kyllä se ihminen on kuitenkin loppupeleissä vain pieni muurahainen...

[seesee]

Tää kaikkeus on ihan mieletön..

ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..

ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo

Kyllä pisti nuo kuvat kyllä ajattelemaan.
Kyllä se ihminen on kuitenkin loppupeleissä vain pieni muurahainen...

Joo. Jos yrittää ensin miettiä kuinka pieni ihminen on edes maapallon pinnalla. Sit verrataan maan kokoa vaikka Jupiteriin, ja sit mietittään kuinka pieni Jupiterkin on auringon vieressä. Tai kuinka pieni se aurinkokaan edes on. Eikä varmaan tartte edes mainita että sit pitäs muka yrittää tajuta kuinka monta tollasta galaksiakin oikeen on ja kuinka kaukana ne on toisistaan. Aivan käsittämätöntä. Ja sit asia mitä en oo ikinä pystyny käsittämään, niin mitäs sit tulee avaruuden jälkeen? Ja mitä muka oli ennen avaruuttaa/miten on edes mahdollista että avaruutta ei joskus ollut. Mutta eihän se ole aina voinut olla. Eihän kai mikään, jostainhan kaiken on ilmestyttävä.

e/
Ja ihan mieletöntä miten valtavan kokonen kaasupallo tarvitaan lämmittämään näin pieni planeetta. Tai en mä kyll oikeasti tiedä kuinka pieni aurinko vois olla että maassa olis silti vielä elämää.

[SahkoinenVelho]

Noihin liittyen...

http://www.youtube.com/watch?v=oAVjF_7ensg

http://www.youtube.com/watch?v=17jymDn0W6U

Noista vähän sitä kokoluokkaa.... Pistää kyl niin hiljaseksi...

[Basebo]

Tää kaikkeus on ihan mieletön..

ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..

ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo

Kyllä pisti nuo kuvat kyllä ajattelemaan.
Kyllä se ihminen on kuitenkin loppupeleissä vain pieni muurahainen...

Joo. Jos yrittää ensin miettiä kuinka pieni ihminen on edes maapallon pinnalla. Sit verrataan maan kokoa vaikka Jupiteriin, ja sit mietittään kuinka pieni Jupiterkin on auringon vieressä. Tai kuinka pieni se aurinkokaan edes on. Eikä varmaan tartte edes mainita että sit pitäs muka yrittää tajuta kuinka monta tollasta galaksiakin oikeen on ja kuinka kaukana ne on toisistaan. Aivan käsittämätöntä. Ja sit asia mitä en oo ikinä pystyny käsittämään, niin mitäs sit tulee avaruuden jälkeen? Ja mitä muka oli ennen avaruuttaa/miten on edes mahdollista että avaruutta ei joskus ollut. Mutta eihän se ole aina voinut olla. Eihän kai mikään, jostainhan kaiken on ilmestyttävä.

e/
Ja ihan mieletöntä miten valtavan kokonen kaasupallo tarvitaan lämmittämään näin pieni planeetta. Tai en mä kyll oikeasti tiedä kuinka pieni aurinko vois olla että maassa olis silti vielä elämää.

Itse olen ajatellut ton avaruuden loppumisjutun jotenin looppimaisena. Eli kun menee tarpeeksi pitkälle avaruudessa niin palaa alkuun jollakin tavalla, eli pyörii tavallaan ympyrää.

Mutta tuota aikajuttua en kanssa ole pystynyt käsittämään, miten voi joku asia aina vaan ollut olemassa, pakkohan kaikella on oltava jokin alku. Mutta sen alulla on pakko olla alku ja niin edespäin...Kenties aikakin voi olla iso ympyrä joka aina loppuun päästyään alkaa alusta. Mutta pakkohan silläkin on oltava sitten taas alku.

Niin ja kyllähän pienempikin aurinko riittäisi lämmittämään planeettamme. Sen lämmön pitäisi vain keskittyä kokonaan omaan planeettaamme. Nythän aurinko lämmittää koko ympäristöään ympärillään ja siitä syntyy niin sanotusti hukkalämpöä. Myös tämä maapallomme tietty etäisyys auringosta on syypää tähän elämään. Mutta olen myös miettinyt, että jos maapallon etäisyys olisi pidempi niin olisiko silloin syntynyt erilaista elämää. Esimerkiksi, jos ei olisi ollenkaan happea, niin eikö eläimet voisi käyttää polttoaineenaan hiilidioksidia, kuten kasvit. Mutta kasvit tuottavat happea, joten jossain vaiheessa tuo hiilidioksidi loppuisi. Siispä tarvitaan joku joka käyttää happea ja tuottaa hiilidioksidia. Myös oma maapallomme koko on mahdollistanut otsonikerroksen pysyvyyden. Sillä jos pallomme olisi pienempi, niin sen vetovoiman lujuus ei riittäisi pitämään otsonikerrosta ympärillään.

Vaatii kyllä pohdiskelua ja aineita, että voi näitä asioita koittaa ymmärtää...

tulipas mieleen yksi biisi http://www.youtube.com/watch?v=nJqEmMxCwEc

[doof]

Joskus lukenu sellase teorian. Ennen alkuräjähdystä kaikki materia oli yhessä klöntissä jonka vetovoima oli nii suuri ettei aikakaan päässyt karkuun sieltä. Aika ei siis ole kulunut. Sitte o jatkokysymys et mistä se kaikki materia oli tullut.

Noin äkkiseltää muisteltuna ja selitettynä

[SahkoinenVelho]

Miks kaikella pitäis olla alku ja loppu? Kun vähän pitemmälle ajattelee niin tollaset käsitteet alkaa nimenomaan tuntumaan epäloogisilta ja mahdottomilta. Mun käsittääkseni tästäkin maailmankaikkeudesta on löydetty jonkinlaisia merkkejä siitä, et ennen alkuräjähdystä on ollut aikaisempi maailmankaikkeus...

Mun käsittääkseni itämaisissa kulttuureissa ei ole tällaista vastaavaa lineaarista aikakäsitystä mikä länsimaissa, et kaikella pitäis olla alku ja loppu. Aika nähdään pikemminkin ympyränä kuin janana. Tää kuvaa mun mielestä todellisuutta paljon paremmin, niinhän kaikki tosiasiassa menee, ei mikään oikeasti ala ja lopu - kaikki vaan muuttaa muotoaan sykleissä...

Voithan sä piirtää paperille viivan ja sanoa et sillä on alku ja loppu, mut voin sanoa että paskat - siinä on vaan kynästä lyijyä(grafiittia)joka on saatu kynään tehtaalla ja tehtaalle se on roudattu luonnosta, jonne sen on luonto muokannut jostain aikaisemmasta tilasta... Jne.

EDIT: Mut siis tää selittää tosi paljon kulttuurieroja ja oikeesti niitä käsittämättömän isoja eroja maailmankaikkeuden hahmottamisessa jos vertaa länsimaisia kulttuureja ja itämaisia kulttuureja, minkätakia itämaisissa kulttuureissa esim. kuolemaan suhtaudutaan niin eri tavalla... Kun tajuaa, et kohdusta ulos pulpahtaminen ja jossain vaiheessa kuolema ei ole mikään alku ja loppu - vaan pelkkää luonnollista sykliä ja jatkumoa - niin kuolemakin muuttuu paljon vähemmän pelottavaksi...

Etteks oo kiskoneet tarpeeks deelejä foorumin deelipäät??

[seesee]

Avaruuden ajattelu tekee mut aina hirveän surulliseksi. Ja kun mä en vaan voi uskoa, että meidän planeetta olis ainoa jolla on tämän kaltaista elämää, niin tuntuu jotenkin hirveän surulliselta kun ajattelen, että varmaan on muitakin tällasia planeettoja, jossain tuolla niin kaukana ettei me koskaan voida olla titoisia toisistamme. Ja sit mä mietin, että millaistakohan elämä siellä olis. Olisko sielläkin joku joka on vähintään yhtä älykäs kuin ihminen, ja jos on niin mitä kaikkea ne on jo keksinyt. Onkohan niilläkin teevee? Samaan aikaan tää ajatus on musta toisaalta myös lohdullinen, koska ei me olla niin ainutlaatusia kuin kuvitellaan. Että jos ja kun väistämättä jossain vaiheessa elämä loppuu maapallolta niin se ei sit oikeasti olekaan niin iso juttu. Maailmankaikkeutta kun miettii niin se on oikeastaan ihan yhden tekevää.

Mut mitä jos muuta elämää ei olekaan? Kuvitelkaa sitä aikaa kun täälläkään ei enää ole elämää, eikä muuallakaan avaruudessa. Miten sit avaruus kuitenkin voi vaan olla? Tai siis mitä "järkeä" siinä olis, kun ei olis mitään minkä "takia" se olis enää edes olemassa? Missään ei olis mitään kokemassa avaruudesta mitään. Yhtä hyvin koko maailman kaukkeuskin vois sit vaan kuolla pois? Mut miten se olis mahdollista? Miten vois olla ei mitään? Jotainhan se ei mitäänkin on, samalla tavalla kuin just toi että mitä tulee avaruuden jälkeen. Ihan niin kuin en käsitä ikuisuutta niin en käsitä sitäkään että miten jotain voisi jatkua loputtomiin.

Lisäksi mä olen aina vähän pelännytkin avaruutta. Se kiehtoo ja se on kaunis ja ihmeellinen ja mä rakastan sitä. Mutta silti mä myös pelkään. En oikein osaa edes itselleni selvittää että mitä mä tarkalleen ottaen pelkään. Ehkä se jotuu siihen sen käsittämättömyyteen. Sellasia asioita on niin hirveän helppo pelätä joita ei ymmärrä.

[Aesma]

Tai siis mitä "järkeä" siinä olis, kun ei olis mitään minkä "takia" se olis enää edes olemassa? Missään ei olis mitään kokemassa avaruudesta mitään. Yhtä hyvin koko maailman kaukkeuskin vois sit vaan kuolla pois?

Tuskimpa se Herra Avaruus on ihan vaan meitä varten olemassa

Miks kaikella pitäis olla alku ja loppu? Kun vähän pitemmälle ajattelee niin tollaset käsitteet alkaa nimenomaan tuntumaan epäloogisilta ja mahdottomilta. Mun käsittääkseni tästäkin maailmankaikkeudesta on löydetty jonkinlaisia merkkejä siitä, et ennen alkuräjähdystä on ollut aikaisempi maailmankaikkeus...

Eihän kukaan ole ikinä kai niin väittänytkään. Tai jos on, niin miten voit puhua jostain mikä ei ole?
Nykyisen maailmankaikkeuden syntyteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,7 miljardia vuotta (13,7 Ga) sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti.
Lauseessa puhutaan selkeästi jostakin; Tilasta.. Miten voit puhua jostain mikä ei ole?
Saatat sanoa, että voihan lapsikin puhua kuvitelluista olennoista, kuten möröistä ja haamuista, eivätkä ne silti ole todellisia.. mutta kyllä ne vain ovat!
Jos lapsi tai kuka tahansa muu kuvittelee jotakin, se on silloin todellista. Se on todellinen ajatus.
Se, ettet voi silmilläsi katsoa ja tarkastella jotakin, ei tarkoita sitä etteikö se jokin olisi silti todellista.

Sanotaan, että maailmankaikkeus tuli tiheästä ja kuumasta tilasta ja yleensä kun tullaan jostakin, on lähtöpaikan oltava todellinen.
Tila mistä tulimme on siis yhtä todellista kuin mekin. Jos epäilet tätä niin kuvitteleppa mitä tapahtuisi jos poistaisit kaiken muun olemassaolevan ympäriltäsi.
Olisit edelleen olemassa. Ja paikalla jossa olet ei ole nimeä, suuntaa, saatika puhelinnumeroa tai osoitetta, mutta se on silti.
Ja koitappa vain poistaa tuo paikka jossa olet ympäriltäsi. Se ei ole mahdollista.
Jotta voisit poistaa sen niin mitään ei olisi, ei olisi ikinä ollutkaan, eikä tulisi ikinä olemaan. Täysin järjetöntä.

Ikuisuuden ongelmana taas on se, että mikä tekee siitä mahdollisen, miten voi olla Ikuinen Oleva?
Entä vaihtoehto, että mitään ei olisikaan? Silloin mikään ei kuitenkaan selittäisi suoraa olemassaolon kokemusta.
Joten mikään näistä vaihtoehdoista ei tunnu oikein järkeenkäyvältä.
Seuraakin kysymys; Mitä me voimme tästä päätellä?
^Erikoisen ^Iku inen ..Nⁱmetö_n^j_a Mahdoton. . .^Muodoton ^Herra Mr. _ja Mrs. Olemassaolevuusmattomuus on hullu!
Täysin Sekopäänarkkari, Järkensäjättänyt ja SenraiskannutJAhuorannutnisti, Sarjamurhaajaskitsofreenikko, Talkshowjuontaja ja SUOMALAINEN DENA!

[seesee]

Sanotaan, että maailmankaikkeus tuli tiheästä ja kuumasta tilasta ja yleensä kun tullaan jostakin, on lähtöpaikan oltava todellinen.
Tila mistä tulimme on siis yhtä todellista kuin mekin. Jos epäilet tätä niin kuvitteleppa mitä tapahtuisi jos poistaisit kaiken muun olemassaolevan ympäriltäsi.
Olisit edelleen olemassa. Ja paikalla jossa olet ei ole nimeä, suuntaa, saatika puhelinnumeroa tai osoitetta, mutta se on silti.
Ja koitappa vain poistaa tuo paikka jossa olet ympäriltäsi. Se ei ole mahdollista.
Jotta voisit poistaa sen niin mitään ei olisi, ei olisi ikinä ollutkaan, eikä tulisi ikinä olemaan. Täysin järjetöntä.

Tää oli muuten hyvä. Ja siinäkin on ero sanotaanko että "on olemassa ei mitään", kuin että sanotaan että "mitään ei ole olemassa." Koska jos mitään ei olisi olemassa, niin silloin edes ei mitään ei olisi olemassa. Sekin olisi aivan käsittämätöntä. Itse asiassa jopa vielä käsittämättömämpää kuin se että olisi olemassa vai nei mitään. Miten se olisi edes mahdollista? Miten mitään voisi olla olematta?

[Aesma]

Sanotaan, että...

Tää oli muuten hyvä. Ja siinäkin on ero sanotaanko että "on olemassa ei mitään", kuin että sanotaan että "mitään ei ole olemassa." Koska jos mitään ei olisi olemassa, niin silloin edes ei mitään ei olisi olemassa. Sekin olisi aivan käsittämätöntä. Itse asiassa jopa vielä käsittämättömämpää kuin se että olisi olemassa vai nei mitään. Miten se olisi edes mahdollista? Miten mitään voisi olla olematta?

You should take LSD and think about that

[seesee]

^ Ottaisin jos jotain saisin

[robotomia]

Saa nähä mihin tää menee, tekee mieli kirjottaa jotain "pitkästä" aikaa. Punaset tekstit on karkottanut mut hetkeksi pois täältä, niiden perässä "-admin" tai vastaavaa, varmaa syystäkin. Muutaman päivän sumusta tipahtanut tälläsen pyörivän pyörän päälle jota ei tänään saa pysähtymään. Juhannus tehnyt tepposet. Heräsin klo 5 aamulla, mikä pilas täysin mun päivän. Viimeset pari päivää olen pitänyt nukkumatin hereillä, eli tietysti nukkunut. Nimen omaan päivää, yöt ovat olleet aikaani. Jotenkin paljon rennompia kun päivät.

Ajattelin tänään, kun kerran olen hereillä päiväsaikaan, mennä moikkaamaan kaveriani. Bussinreissun jälkeen kävi ilmi että hän oli unohtanut ilmottaa lähteneensä, enkä jaksanut lähteä kyseisen kaverin muijalle kolmanneksi pyöräksi. Kolmipyörässä se kolmas pyörä on ihan kätevä, mutta niitä ajaa vaan lapset, pellet ja vammaiset. En tiedä mikä mä niistä olen kun aina välillä heidän seurassa pyörin.

Kaupungissa ollessa päätin käväistä luonnolliseen tapaan alkossa. Jarrut on tässä matkalla tipahtanut kyydistä, joten tän pyörän pysäyttäminen on vähän aikeeta. Kovaa alamäkeen ja kengät kuluu. Olisinhan voinut jäädä johonkin puiston penkille istumaan vanhojen kaverien seuraksi, mutta mitäpä turhaan. Jollain järkeen käymättömällä tasolla kuvittelen olevani niiden yläpuolella, mutta isoin ero taitaa olla viinin laadussa eikä määrässä. Bini on paljon parempaa kun joku vallu, ja vaa joku 29snt kalliimpaa Tai ehkä kuvittelen päässeeni tuosta vaiheesta yli. Järjetöntä.

Binipulloa tyhjentäessäni pahiksena bussin takaosassa kuvittelin mitä tapahtuisi jos viinipullo tippuisi huikkaa ottaessani lattiaan. Joku vihainen mummo alkaisi pitää moraalisaarnaa lasten edessä juomisesta. Toivoin etteivät vieressä istuvat lapset hirveesti tuijottais mun pulloa, lapset kuitenkin tuntuvat vilkuilevan ehkä omituisen näköistä hippiä muistuttavaa olentoa kalastajanlakki, kumisaappaat ja aurinkolasit päässä. Oli pilvistä, ainakin semisisti.

Niin se viinipullo. Mietin että viinipullo oli lapseni. Jos se tippuisi, vuotaisi lapseni maahan toisten lapsien edessä, ja myöhemmin sen siivoaisi jonkun siivoojaksi kouluttautunut lapsi. Olen päihteillä pilannut mahdollisuuteni, mikäli niitä koskaan oli, jatkaa sukuani. Tästä solmimastani liitosta päihteiden kanssa oli syntynyt tämä lapsi, jonka nimi oli BIN 343

Avioliiton tavoin tämä liitto on pysyvä, minkä erottaa vain kuolema. Siitä eroonpääsyyn on perustettu jonkunnäköinen yhdistyskin. Vaikka liitosta olisi onnistunut ottamaan etäisyyttä, ei sitä voi unohtaa. Kaikista huonoista puolista huolimatta, ovat hyvät puoletkin jääneet mieleen. Kaikista näistä hyvistä puolista huolimatta ehkei pitäisi solmia liittoja, muuten etäisyyden ottaminen on paljon vaikeampaa.

Hyviä puolia on ikävä. Hyvää oloa, helpotusta, ilman riippuvuutta. Äpärä lapsia. Au-viinipulloja. Nykyään tää on vaan selvinpäin olon hukuttamista, sen tekemistä paremmaksi. Taino varmaankin selvinpäin olon tekemistä kamalemmaks, mutta ero pysyy silti samana. Taino sekin kasvaa.

Muuten olen päivääni viettänyt aluksi "musiikkia" tehdessä, mikä mun mielikuvituksellisessa maailmassa tarkoittaa sitä että olen noin 6 tuntia pyöritellyt noin 5 sekunnin pituista pätkää ääntä jokaiseen suuntaan ainakin 8-ulottuvuudessa. Se pieni lapsi mun sisällä joka uskoo että kaikki on mahdollista ei suostu olemaan hiljaa. En tiedä pitäiskö sen olla. Kulupahan aika.

Loput tästä ajasta olen kuluttanut south park commentaryjen katsomiseen. Myös n. 6h. En edes keksi tästä mitään sanottavaa. Jotenkin kuvastaa mun elämääni, vaikkakin olen tästäkin turhasta vääntänyt aika paljon juttua. Varmaan jo liikaakin. Mä taidan lähtee testaamaan punaviiniä saunajuomana. Heihei, tummaihoinen kaverini!

Tämä tuli vielä saunan jälkeen mieleen. Onko olemassa musiikkiriippuvuutta? Mieleen tulee jotain hajanaisia muistikuvia jostain jonkun edesmenneen henkilön selityksestä, kuinka tää hölkkäysyhteiskunta hukuttaa ajatuksensa korvalappustereoilla. Itse varmasti monien tavoin kuuntelen aika paljon musiikkia. Aina bussissa, oikeestaan jo ovesta ulos astuessa on pakko heittää napit korviin, niinkun tupakoitsija sytyttää röökin. Toisaalta vasta bussista ulos astuessa. Joku kanssa joskus sanoi että riippuvuus on aina pahasta. Mitkä on ne konkreettiset haitat jotka syntyy musiikin överikulutuksesta. Ainakin kuulovauriot, mutta jääkö se siihen?

aihetta sivuten: Np: Noise musaa. Biisillä ei oo väliä, myönnettäköön että kaikki kuulostaa loppupeleissä samalta.

Ja nytku juttua tulee nii päristelen menemään loppukevennyksenä siitä south parkin katsomisesta. Tai mitä tein samalla. Hörpin 6 tuntia vuorotellen kaljaa ja kahvia. Olin survonut kuulakärkikynän varmaan puoleen väliin sinitarraa nuppineulalla. Kahdesta kaljapullonkorkista olin tehnyt putkilon käyttäen apuna maalarinteippiä. Sisällä oli parin euron edestä 20snt kolikoita. Se oli jonkunnäköinen helistin. Tein tämän kaiken ajattelematta kummemmin. Iloitsin kun myös rakentamani heittotähti (joka oli pelikortin muotoinen pala kartonkia, jossa oli jokaisessa kulmassa lääkelätkästä leikatut palaset terinä) läväitsi pahvilaatikon seinämän heittäessäni sen sitä kohti, ja havahduin tähän maailmaan: Mitä vittua ny taas? Onko tämä yleistä?

Liitettäköön tähän avaruuspärinään vielä jotain hajanaisia ajatuksia. Voin kuvitella että menee aika Pekka Routalempimäiseksi. Jännä miten me ajatellaan tätä meidän rajallisten, kehitysvaiheessa olevien apinan aivojen avulla. Ehkei me pohdita vapaasti, vaan koitetaan löytää vain vastaus. Ehkä maailmankaikkeus on jotain monimutkaisempaa. Ehkä meidän aivot yksinkertaistaa tän kaiken että me voidaan edes miettiä tätä, samalla jättäen tärkeitä palasia pois. Ehkä me lähdetään vääristä lähtökohdista.

Katoin joskus jotain ohjelmaa, jossa kerrottiin että ryöstön silminnäkijät korvaa ja lisää asioita muistikuviin sen mukaan mikä käy järkeenkäypänä, ja muistaa nämä asiat faktana. Ehkä mekin alitajuntaisesti dubataan jotain tiettyjä asioita faktoiksi, ja sitä kautta lähetään miettimään vääristä lähtökohdista.

Aika on vaan yksi ulottuvuus. Samoin tila. Suuressa mittakaavassa voi olla mahdollista että ne joskus (ei koskaan, silti joskus, jos ei ole aikaa) puuttuvat (eivät puutu, koska niillä ei ole tilaa josta puuttua). Ikuisuus on mahdollista niinkauan kuin aika on väliaikaista. Äärettömyys on mahdollista niin kauan kuin universumin ulkopuolella ei ole mitään.

Jos universumi laajenee kokoajan, tarkoittaako se sitä että mekin laajennutaan myös? Ei välttämättä samaan tahtiin kuin universumin reunoilla, mutta vähän niilläkin alueilla joilla universumi laajenee tarpeeksi hiljaa ylläpitämään elämää. Ehkä jos me lähennytään universumin reunaa, me laajennutaan paljon enemmän kuin täällä, mikä tarkoittaa välimatkankin laajenemista, eli vauhdin kiihtymistä mitä lähemmäksi reunaa mennään. Ja tämä vauhti on niin luja, ettei ole mahdollista saavuttaa reunaa.

Vaikkei materia voi laajentua, ja sitä myöten lisääntyä tyhjästä, ehkä materia on energiaa toisessa, ajattomassa ja tilattomassa ulottuvuudessa, joka siirtyy materia-ulottuvuuteen materian laajentuessa. Ehkä tässä ulottuvuudessa saavutetaan piste, jossa energia katoaa täysin, "syntyy" tyhjyys. Tämän tyhjyyden voima on niin suuri, että prosessi kääntyy ympäri. Materia-aika-tila-universumissa alamme kutistua, energiaa alkaa siirtyä energia-ulottuvuuteen, mikä johtaa joskus siihen, että kaikki materia jne. katoaa tästä ulottuvuudesta, ja on täysin siirtynyt energia ulottuvuuteen. Ja toiste päin.

Ehkä päinvastaisessa ulottuvuudessa synnymme kuolemassa ja kuolemme syntymässä. Ehkä elämmekin tajuamattamme jo energian suuntaan menevää maailmaa. Ehkä kaikki on muuttumassa energiaksi. Ehkä meidän apinan aivot ei vaan ymmärrä sitä.

Ehkei meidän kieli ole tarpeeksi kehittynyt puhumaan näistä asioista. Emmä tiä.



/Tämä olisi offtopic jos sellainen olisi. Toisaalta koko tää posti on offtopiccia. Toisaalta ei, koska on nääkin ajatuksia. D-d-d-dialogibreaker. Asiaan:

Mitä mä olen eksynyt omakuvatopicciin, niin tuo Eduard Khilin klassikolle kunniaa tekevän nimimerkin omaava henkilö, avatarinaan kuusinkertainen kyklooppi, istui ilmeisesti samassa bussissa. Näky täsmäsi jollain yläkouluajoilta mielen syövereihin syöpeitä kasvoja. Tai sitten sulla on kaksoisolento. Ajattelin tämänkin tärkeän asian huomauttaa.

[LeFairylette]

ajatukset vetelee sellasta vuoristorataa että pakko purkaa tätä tekstin muotoon, jos sitä käsittäis sit itekki paremmin...

ensin on ihan jee jee fiilis, ja seuraavana hetkenä jotain iiiihan muuta. Järkyttävä vitutus.
Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.
Onneksi tulevina viikkoina on taas mitä odottaa. On ruisrockia, frendien kanssa hengailua, metsäfestaria ja mikä parasta, muutto helsinkiin. Mutta mitä lähemmäs muutto tulee, sitä enemmän jostain syystä pelkään, en tiedä mitä, mutta pelottaa.

Mutta tänään poistun kotoo, poistun kaupungista...menen katselemaan ulkoilmaa.

[robotomia]

Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.

Ulkoinen olemus on ihan yliarvostettua. Kauneus jne. on vankila, josta pitää vapautua. Aina sanotaan että pitää olla oma ittensä. Vitut, riittää kuhan ei ota paineita siitä mitä muut on. Ei kannata ottaa paineita ainakaan ulkonäöstä. Vaikka näyttäisit miltä, jotkut pitää ja jotkut ei. Ainoastaan silloin kun päästää irti, voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Enkä sano ettei pitäis välittää ollenkaan, sanon ettei sen pitäisi haitata miltä näyttää.

Esimerkiksi ite palasin just asioilta. Olin pukeutunut kumisaappaisiin, pistänyt ponnarin päähän törröttään keskeltä mun päätä (näytän ihan teletapilta) ja pistänyt hiusgeelillä mun amisviikset näyttämään valdemarin viiksiltä, ja partani viikingiltä. Näytän kaikkine muine roimuineni sekatavarakaupan alennusmyynnin ja salvador dalin sekotukselta(Näytän tältä, tai ainakin joltain yhtä tyhmältä joka päivä. Mitä et voi peittää, korosta. Niin mun kuvaamataidon opettaja aikoinaan sanoi, ja sen mukaan mä elän.) Ei siksi että se olis hauskaa, ei siksi että olisin tosissani, vaan näyttämään että ei ole mitään sääntöjä sille miltä pitäisi näyttää. Ja ehkä kohottamaan muiden itsetuntoa. Vaikka kaikki menis ihan päin vittua, niin ainakaan et näytä multa.

Ja aattelin tällä gearilla lähteä viiheltämään viikonlopun viettoonkin.

Jos yksi turha seikka on otettu pois sekottamasta päätä, niin on helpompi päästä oikean ongelman pariin. Ongelma on syvempi, enkä mene sen ratkaisemiseen, koska en tiedä tarkemmin. Mutta sen ratkaisuun voi auttaa se, ettet ressaa päätäsi turhilla ulkopuolisilla seikoilla.

[LeFairylette]

Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.

Ulkoinen olemus on ihan yliarvostettua. Kauneus jne. on vankila, josta pitää vapautua. Aina sanotaan että pitää olla oma ittensä. Vitut, riittää kuhan ei ota paineita siitä mitä muut on. Ei kannata ottaa paineita ainakaan ulkonäöstä. Vaikka näyttäisit miltä, jotkut pitää ja jotkut ei. Ainoastaan silloin kun päästää irti, voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Enkä sano ettei pitäis välittää ollenkaan, sanon ettei sen pitäisi haitata miltä näyttää.

Tässä vallan oikeassa olet. Jotenki ulkonäkö on mulle vaan sellanen juttu...vaikka ei heti uskoiskaan aina.. kovasti siit koittaa olla välittämättä, mut aina se tuolla takaraivossa vittuilee. En sitten tiedä mikä tähän loppupeleissä auttais. Täytyy koittaa olla välittämättä ja koittaa hyväksya "kohtalonsa". tältä mä näytän ja en sille mitään voi.

[Basebo]

Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.

Ulkoinen olemus on ihan yliarvostettua. Kauneus jne. on vankila, josta pitää vapautua. Aina sanotaan että pitää olla oma ittensä. Vitut, riittää kuhan ei ota paineita siitä mitä muut on. Ei kannata ottaa paineita ainakaan ulkonäöstä. Vaikka näyttäisit miltä, jotkut pitää ja jotkut ei. Ainoastaan silloin kun päästää irti, voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Enkä sano ettei pitäis välittää ollenkaan, sanon ettei sen pitäisi haitata miltä näyttää.

Tässä vallan oikeassa olet. Jotenki ulkonäkö on mulle vaan sellanen juttu...vaikka ei heti uskoiskaan aina.. kovasti siit koittaa olla välittämättä, mut aina se tuolla takaraivossa vittuilee. En sitten tiedä mikä tähän loppupeleissä auttais. Täytyy koittaa olla välittämättä ja koittaa hyväksya "kohtalonsa". tältä mä näytän ja en sille mitään voi.

Se on kun keskittyy vain omiin "huonoihin" kohtiin. Pitää koittaa oppia ajattelemaan, että mitkä kohdat on itsessään niitä kauniimpia ja koittaa keskittyä niihin. Ainahan voi hieman koittaa parantaa omaa ulkonäköään kampaajalla, pukeutumisella, lihomalla/laihduttamalla. Kukaan ei omaa täydellistä ulkonäköä. Muttei myöskään ole ihmistä, joka omaa vain ja ainoastaan kauhean ulkonäön. Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja huonoa; niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Aina on jotain kohtia, joita haluaa parantaa, mutta ne pitää juurikin hyväksyä ja oppia ajattelemaan, että en ole täydellinen, enkä sille välttämättä mitään voi. Mutta myöskään kukaan muu ei ole täydellinen. Täydellisyyden tavoittelu on ehkä pahin haaste elämässä. Miksi kaiken pitää olla täydellistä? Kaikki asiat elämässä on omalla tavallaan puutteellisia. jos alkaa liiaksi keskittyä huonoihin asioihin, niin sitä helposti luulee, että elämässä on vain synkkyyttä ja kamaluutta. Toki täydellisyyttä voi tavoitella, mutta kun siitä tekee liian ison asian itselleen, niin siitä tulee ongelma. Ja se ongelma onkin iso. Itsensä hyväksyminen on iso asia, joka vaatii itsekuria ja oman itsensä hyväksymistä. Eikä sitä voi tehdä kukaan muu kuin oma itsensä. Oma epävarmuus on itsestä kiinni. Ulkoilu ja muiden seurassa liikkuminen ja uusien ihmisten näkeminen auttaa tähä asiaan parhaiten. Katsele ihmisten reaktioita, kun kuljet ulkona. Jos näytät ihmisille oman positiivisen puolen itsestäsi, niin sehän se sitä oikeata kauneutta on. Kukaan ei ole tuomittu omaan ulkonäköönsä vaan siunattu sillä. Kukin on juuri sen näköinen, kuin on tarkoitettu. Media tuputtaa meille kaikenlaisia kauneusihanteita, jotka ovat valtamedian suosimia tai usein median itsensä luomia, jotta voisivat tehdä ihmisistä epävarmoja ja näin ollen valmiita tuhlaamaan rahaa kauneuden tavoittelemiseen. Todellinen kauneus on sisäistä.

Kansku, säkin olet kaunis ihminen, ja muutkin ovat olleet sitä mieltä. Lopeta sellainen ajattelutapa, että mitä muut minusta ajattelevat ja ole vain oma kaunis itsesi.

Muutos ja oman itsensä hyväksyminen on itsestä kiinni.

[kissaeläin]

Ensin tuntui pahalta, mutta sitten se helpotti. Kun uskalsi.
Tuli pari tilannetta jotka on muuttuneet, tai lähinnä näyttänyt pientä muutosta parisuhteessamme, ja molemmat ovat sen huomanneet, muttei ottanut asiaa esille. Tai minä en ottanut asiaa esille, käyttäydyin että kaikki on hyvin vaikka samalla yritin sanattomasti viestittää mielipahaani. Asiat eivät olleet todellakaan mitään isoja asioita, mutta minulle niistä puhuminen oli iso asia, koska tunteiteni ilmaisu (juuri niiden ns. negatiivisten) on minulle välillä vaikeaa. Lopulta uskalsin sanoa asioista. Sitten puhuttiin, molemmat kertoi mielipiteensä. Keskustelua vaikeutti minun keskusteluhaluttomuuteni, koska minun on vaikea puhua asioista. Entisissä parisuhteissa käytyjä keskusteluja (niitä harvoja mitä oli) varjosti minun syyttely ja halvekseminen, keskustelu muuttui tappeluksi. Pelko tästä varjostaa tätäkin suhdetta, mutta se on todella helpottavaa että rakkaani ymmärtää sen.

Yhdessä opetellaan. <3

Tahdon vaan sanoa, Olkaa rohkeita. On varmasti asioita, joista puhuminen on hyvin vaikeaa, vaikka kuinka luottaa ja rakastaa kumppania (tai ystävää, perheenjäsentä ym). Mutta kun olet rohkea ja sanot mikä mieltä painaa, se helpottaa. (: On tärkeää puhua asioista, tai muuten pienestä piilossa pysyvästi asiasta kasvaa niin iso mörkö, että se tuntuu jopa ylitsepääsemättömältä myöhemmin.

RAKASTAKAA TOISIANNE
Hyvää viikonloppua!

[LeFairylette]

miksi se tuntuu niin hyvältä herätä jonkun vierestä kun yleensä nukkuu yksin. Jo se että tietää että siinä vieressä on joku lämmittää mieltä..saati se että toinen pitää kainalossaan
En ole tottunut tälläiseen..mutta voi luoja, voisin tottua!

[Feya]

Tahdon vaan sanoa, Olkaa rohkeita. On varmasti asioita, joista puhuminen on hyvin vaikeaa, vaikka kuinka luottaa ja rakastaa kumppania (tai ystävää, perheenjäsentä ym). Mutta kun olet rohkea ja sanot mikä mieltä painaa, se helpottaa. (: On tärkeää puhua asioista, tai muuten pienestä piilossa pysyvästi asiasta kasvaa niin iso mörkö, että se tuntuu jopa ylitsepääsemättömältä myöhemmin.

Tämä on niin totta.

Ainahan sitä sanotaan, että puhuminen on tärkeää, mutta moni ei silti tunnu täysin ymmärtävän sen merkitystä. Useille pareille tuntuu oikeastaan olevan ylpeyden aihe, jos he eivät koskaan riitele. Tavaroiden heittelystä tai huutamisesta ei tietenkään ole mitään apua (itse en koskaan onneksi ole ollut osapuolena sellaisessa riidassa - vihaan huutamista), mutta kyllä tunteet saa silti vähän leimuta. Parisuhteisiin kuuluu niin paljon vahvoja tunteita, että niitä on hyvä näyttää rehellisesti. Asiallinen keskustelu on toki kaikkein paras tapa käsitellä asioita, mutta monet käsittävät sen niin, että heidän pitää kaunistella mielipiteitään, jolloin asiat jäävät helposti edelleen mieleen kaivelemaan.

Rehellisyyttä. Jotkut asiat sattuvat. Joskus ei voi välttyä siltä, että vähän loukkaa kumppaniaan. Mutta pahinta on, jos ne vain jättää sisälleen. Kyllä parisuhde kestää eriävät mielipiteet ja muut vaikeat asiat, kun toista tarpeeksi kunnioitetaan ja asiat puidaan molempien näkökannalta läpikotaisin.

[robotomia]

Facebook on perseestä. Liityin juuri sinne mut nyt tajuan ettei mulla ole mitään sinne sanottavaa. En edes sieluntuotettani kehtaa alkaa levittelemään sinne kun alitajunta työntää päihteet väkisinkin sinne. Sama pätee vissiin iha muutenkin elämään.

Noh, murolautaen jälkeen pirilainit ja sitten terveyskeskukseen kuulemaan että kuinka pahaan kuntoon juonu maksani.



E: Maksasta ei löytynytkään mitään vikaa
Joten kotiin juoksen tuota pikaa
Kotiin on melkoinen hoppu
Koska tänään alkaa viikonloppu
Pirikin alkoi toimimaan
joten lähdempä tästä dokaamaan
Josko mä alottaisin alkoholista
muutakin pientä jonkunlainen lista
näen edessäni lasin huurtuneen
herätän alkoholismin syvälle juurtuneen
Viikonloppu on todennäköisin syy
Miksei xanoria jää jäljelle edes yhtä levyy
lähtisi varmaan käsistä jollei olis kiinni massista
Onneksi taskun pohjalla vielä hieman hassista
mutta sieltä ei löydy yhtään rahaa
Viina ja bentso kombot tekee aina pahaa...

[robotomia]

Sanat hasis ja amfetamiini poliisilta saamissa papereissa. Nyt on sit h-merkintä. Vähän vituiks män, porukat joiden luona vielä asustelen tykkää hyvää. Oli kyl iha tykkii virtaa ku hyvillä fiiliksillä pomppelehdin sorinkadulla. Alan vasta nyt palailla todellisuuteen, että nyt oon kai virallisesti nisti.

Lupauduin johonkin hoitoonkin hakemaan, ei ainoastaan etten tuota laskua joutuis maksamaan, mutta et sais vähä jelppiä. Eivät sitten tarkemmin osanneet neuvoa. Ehkä joku täällä voi valaista. Käsittääkseni olin poliisien mielestä meistä kahdesta asemalla käyneestä se vähemmän fiksun näköinen.

En sit kuvitellut sieltä puiston live-läppärimusa konsertin ympäröimästä rastamerestä piippuni niin selkeästi näkyvän että poliisit siihen löytää. Tais olla tyhmä liike siirtyä siitä liian syrjään.

Kelaa siihen ajatukseen "osta pari ksanoria nii voit olla selvinpäin"

E: Tää lopettamis-juttu on kyl jo niin 90-lukua että todennäköisesti ensi viikolla taas kuulemme minun hassun hauskoista kömmellyksistä erinäisten substanssien parissa.