Saa kyllä olla kiitollinen, etten yksin nukkunut vaan oli ihminen vieressä huolehtimassa, etten tukehdu.
Kyllä sitä vaan arvostus toista ihmistä kohtaan nousee hurjasti tällaisissa tilanteissa
Samaa mieltä.. Viitaten siis robotomian huomionhakuiseen postailuun.. en koe sitä spammailuna, ihan asiallista ja mielenkiintoista tekstiä.zerk wrote:Se on mulle aivan sama mikä kenenkin postcount on. Sillä tiedolla en tee mitään. Se taas on totta, että vastaan herkemmin ja mieluummin sellaisten ihmisten posteihin, joita olen oppinut hiukan tuntemaan tämän foorumin kautta. Tunnen usein ymmärtäväni näiden ihmisten ajatuksia postien takana paremmin, kuin minulle täysin tuntemattomien kirjoittajien.
Mä harvoin vastaan sun viesteihin täällä, mut luen niitä kyllä aina kun tulee vastaan ja seuraan samalla, että mitä sulle kuuluu. Enemmän mielenkiinnolla luen niistä sun syvällisemmistä kokemuksista.tRip wrote:Kaikkeen vaan ei ehdi/jaksa vastata.. joskus luovutan ihan viimehetkellä ja poistaakin viestin, kelaillen et eipä mulla oikeestaan mitään asiaa ollutkaan.. ja harvoin mulla onkin.. ajatuksia vaan.
...
jahei, mä oon välillä vähän samanlainen huomionhakuinen h * * * *
...
Samase mulle, oikeesti, oks mitään virallista asiaa, ja miten asian ilmaisee.. tai ohan sillä suurtakin merkitystä miten asian ilmaisee, ja miten omaperäisellä tavalla. Itse kun arvostan juuri omaperäisyyttä ja persoonallista tekstiä..
...
- koska tuntuu et kaikki tääl on kirjotettu jo..
Kaipaa jo vähän uusiakin fjungia kun ainaista huumeista jauhantaa.. ellei se ole nimenomaa jotain informatiivista tms.
Mä olen huomannut.. tai oikeestaan todennut, et..Aesma wrote:Kaipaisin tänne sitä mitä itse näin täällä ennen liittymistäni ja minkä takia itsekin sitten lopulta rekisteröidyin.
Tuota tunnelmallista psykonautismia. Syvällisiä kertomuksia omista kokemuksistaan, kokeiluja ja niistä huolellisesti tehtyjä raportointeja ja pohdiskelevaa keskustelua kaikesta näistä ja niihin liittyvistä asioista.
Niin no joo, on varmaan totta, että jossain vaihteessa ne kokemukset saavuttaa semmosen tason, että niitä on enää vaikea kuvailla tämän maailman sanoilla.tRip wrote:...
Psykedeelisten kokemusten, kuin myös ajatuksia ja oivalluksia herättäneiden kokemusten, niiden oivallusten tekstin muotoon pukeminen, tuntuu nykyisin vaan niin absurdin vaikealta. ne oivallukset kun on tässä.. Näissä viesteissä.
tääkin oli pidempi teksti.. ehkä mä jatkan huomenna..
Salee elät vaan tääl, tai sit et, tai jos asiaa haluaa tarkastella itsensä ulkopuolelta niin ei ole muuta kuin yksi elävä organismitRip wrote:Aesma.. meinaan.. mä elän jossain tuol.. vaeltelen galaxeis.. visualisoin supernovii
EEG:ssä kuvattuna mun aivot lepää meditatiivisella aallonpituudel, mut samalla jatkuvassa alert-tilassa.. en nyt muista miten ne alfa,beta ja gamma- aalloissa meni. olikohan niit vielä muita...?
..ja välkkyvalotestissä näin DMT-tasoisia visuaaleja.. en kehannu kertoo sitä tosin niille.
Cool.tRip wrote:
mut tsiigaapa nyt näitä:
Järjetön. Tai sit täysin järjellinen. Mut on se aika mieletön joo.tRip wrote: Tää kaikkeus on ihan mieletön..
Kuka murehtii?.. Tai mikä murehtii?..tRip wrote: ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..
Sä en tainnut nyt ihan ymmärtää mua täysin oikein.tRip wrote:Miten mä tän nyt nätisti sanoisin..Feya wrote:En mä vaan ymmärrä miksi ihmiset viilettää kaupungilla kauhealla vauhdilla naama horsunvitulla, yrittäen väistellä kaikkea mahollista sosiaalista kontaktia kuin se olisi joku kauhea taakka.
Jos siellä kaupungilla on käytävä,
niin en mä nyt helvettisoikoon siinä sit rupea ihmisille väkinäistä virnettä vääntämään, vaan koska se on kohteliasta.
Sillon mulla on selkeä missio ylipäätään vaan selviytyä sieltä mahdollisimman nopeasti pois väenhulinasta ja kaaoksesta.
Ni totta helvetissä mä väistelen jokaista vastaantulijaa kuin mitäkin vihollista, ja suojaudun kaikilta mahdollisilta sosiaalisilta isku-yrityksiltä.
Kyllä pisti nuo kuvat kyllä ajattelemaan.tRip wrote: Tää kaikkeus on ihan mieletön..
ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..
ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo
Joo. Jos yrittää ensin miettiä kuinka pieni ihminen on edes maapallon pinnalla. Sit verrataan maan kokoa vaikka Jupiteriin, ja sit mietittään kuinka pieni Jupiterkin on auringon vieressä. Tai kuinka pieni se aurinkokaan edes on. Eikä varmaan tartte edes mainita että sit pitäs muka yrittää tajuta kuinka monta tollasta galaksiakin oikeen on ja kuinka kaukana ne on toisistaan. Aivan käsittämätöntä. Ja sit asia mitä en oo ikinä pystyny käsittämään, niin mitäs sit tulee avaruuden jälkeen? Ja mitä muka oli ennen avaruuttaa/miten on edes mahdollista että avaruutta ei joskus ollut. Mutta eihän se ole aina voinut olla. Eihän kai mikään, jostainhan kaiken on ilmestyttävä.Basebo wrote:Kyllä pisti nuo kuvat kyllä ajattelemaan.tRip wrote: Tää kaikkeus on ihan mieletön..
ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..
ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo
Kyllä se ihminen on kuitenkin loppupeleissä vain pieni muurahainen...
Itse olen ajatellut ton avaruuden loppumisjutun jotenin looppimaisena. Eli kun menee tarpeeksi pitkälle avaruudessa niin palaa alkuun jollakin tavalla, eli pyörii tavallaan ympyrää.seesee wrote:Joo. Jos yrittää ensin miettiä kuinka pieni ihminen on edes maapallon pinnalla. Sit verrataan maan kokoa vaikka Jupiteriin, ja sit mietittään kuinka pieni Jupiterkin on auringon vieressä. Tai kuinka pieni se aurinkokaan edes on. Eikä varmaan tartte edes mainita että sit pitäs muka yrittää tajuta kuinka monta tollasta galaksiakin oikeen on ja kuinka kaukana ne on toisistaan. Aivan käsittämätöntä. Ja sit asia mitä en oo ikinä pystyny käsittämään, niin mitäs sit tulee avaruuden jälkeen? Ja mitä muka oli ennen avaruuttaa/miten on edes mahdollista että avaruutta ei joskus ollut. Mutta eihän se ole aina voinut olla. Eihän kai mikään, jostainhan kaiken on ilmestyttävä.Basebo wrote:Kyllä pisti nuo kuvat kyllä ajattelemaan.tRip wrote: Tää kaikkeus on ihan mieletön..
ja sit ihminen tääl murehtii jokapäiväistä elämää..
ei varmaan maailmankaikkeuden syntyvaiheessakaan ollu helppoo
Kyllä se ihminen on kuitenkin loppupeleissä vain pieni muurahainen...
e/
Ja ihan mieletöntä miten valtavan kokonen kaasupallo tarvitaan lämmittämään näin pieni planeetta. Tai en mä kyll oikeasti tiedä kuinka pieni aurinko vois olla että maassa olis silti vielä elämää.
Tuskimpa se Herra Avaruus on ihan vaan meitä varten olemassaseesee wrote:Tai siis mitä "järkeä" siinä olis, kun ei olis mitään minkä "takia" se olis enää edes olemassa? Missään ei olis mitään kokemassa avaruudesta mitään. Yhtä hyvin koko maailman kaukkeuskin vois sit vaan kuolla pois?
Eihän kukaan ole ikinä kai niin väittänytkään. Tai jos on, niin miten voit puhua jostain mikä ei ole?SahkoinenVelho wrote: Miks kaikella pitäis olla alku ja loppu? Kun vähän pitemmälle ajattelee niin tollaset käsitteet alkaa nimenomaan tuntumaan epäloogisilta ja mahdottomilta. Mun käsittääkseni tästäkin maailmankaikkeudesta on löydetty jonkinlaisia merkkejä siitä, et ennen alkuräjähdystä on ollut aikaisempi maailmankaikkeus...
Tää oli muuten hyvä. Ja siinäkin on ero sanotaanko että "on olemassa ei mitään", kuin että sanotaan että "mitään ei ole olemassa." Koska jos mitään ei olisi olemassa, niin silloin edes ei mitään ei olisi olemassa. Sekin olisi aivan käsittämätöntä. Itse asiassa jopa vielä käsittämättömämpää kuin se että olisi olemassa vai nei mitään. Miten se olisi edes mahdollista? Miten mitään voisi olla olematta?Aesma wrote:Sanotaan, että maailmankaikkeus tuli tiheästä ja kuumasta tilasta ja yleensä kun tullaan jostakin, on lähtöpaikan oltava todellinen.
Tila mistä tulimme on siis yhtä todellista kuin mekin. Jos epäilet tätä niin kuvitteleppa mitä tapahtuisi jos poistaisit kaiken muun olemassaolevan ympäriltäsi.
Olisit edelleen olemassa. Ja paikalla jossa olet ei ole nimeä, suuntaa, saatika puhelinnumeroa tai osoitetta, mutta se on silti.
Ja koitappa vain poistaa tuo paikka jossa olet ympäriltäsi. Se ei ole mahdollista.
Jotta voisit poistaa sen niin mitään ei olisi, ei olisi ikinä ollutkaan, eikä tulisi ikinä olemaan. Täysin järjetöntä.
You should take LSD and think about thatseesee wrote:Tää oli muuten hyvä. Ja siinäkin on ero sanotaanko että "on olemassa ei mitään", kuin että sanotaan että "mitään ei ole olemassa." Koska jos mitään ei olisi olemassa, niin silloin edes ei mitään ei olisi olemassa. Sekin olisi aivan käsittämätöntä. Itse asiassa jopa vielä käsittämättömämpää kuin se että olisi olemassa vai nei mitään. Miten se olisi edes mahdollista? Miten mitään voisi olla olematta?Aesma wrote:Sanotaan, että...
Ulkoinen olemus on ihan yliarvostettua. Kauneus jne. on vankila, josta pitää vapautua. Aina sanotaan että pitää olla oma ittensä. Vitut, riittää kuhan ei ota paineita siitä mitä muut on. Ei kannata ottaa paineita ainakaan ulkonäöstä. Vaikka näyttäisit miltä, jotkut pitää ja jotkut ei. Ainoastaan silloin kun päästää irti, voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Enkä sano ettei pitäis välittää ollenkaan, sanon ettei sen pitäisi haitata miltä näyttää.Kansku wrote: Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.
Tässä vallan oikeassa olet. Jotenki ulkonäkö on mulle vaan sellanen juttu...vaikka ei heti uskoiskaan aina.. kovasti siit koittaa olla välittämättä, mut aina se tuolla takaraivossa vittuilee. En sitten tiedä mikä tähän loppupeleissä auttais. Täytyy koittaa olla välittämättä ja koittaa hyväksya "kohtalonsa". tältä mä näytän ja en sille mitään voi.robotomia wrote:Ulkoinen olemus on ihan yliarvostettua. Kauneus jne. on vankila, josta pitää vapautua. Aina sanotaan että pitää olla oma ittensä. Vitut, riittää kuhan ei ota paineita siitä mitä muut on. Ei kannata ottaa paineita ainakaan ulkonäöstä. Vaikka näyttäisit miltä, jotkut pitää ja jotkut ei. Ainoastaan silloin kun päästää irti, voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Enkä sano ettei pitäis välittää ollenkaan, sanon ettei sen pitäisi haitata miltä näyttää.Kansku wrote: Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.
Se on kun keskittyy vain omiin "huonoihin" kohtiin. Pitää koittaa oppia ajattelemaan, että mitkä kohdat on itsessään niitä kauniimpia ja koittaa keskittyä niihin. Ainahan voi hieman koittaa parantaa omaa ulkonäköään kampaajalla, pukeutumisella, lihomalla/laihduttamalla. Kukaan ei omaa täydellistä ulkonäköä. Muttei myöskään ole ihmistä, joka omaa vain ja ainoastaan kauhean ulkonäön. Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja huonoa; niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Aina on jotain kohtia, joita haluaa parantaa, mutta ne pitää juurikin hyväksyä ja oppia ajattelemaan, että en ole täydellinen, enkä sille välttämättä mitään voi. Mutta myöskään kukaan muu ei ole täydellinen. Täydellisyyden tavoittelu on ehkä pahin haaste elämässä. Miksi kaiken pitää olla täydellistä? Kaikki asiat elämässä on omalla tavallaan puutteellisia. jos alkaa liiaksi keskittyä huonoihin asioihin, niin sitä helposti luulee, että elämässä on vain synkkyyttä ja kamaluutta. Toki täydellisyyttä voi tavoitella, mutta kun siitä tekee liian ison asian itselleen, niin siitä tulee ongelma. Ja se ongelma onkin iso. Itsensä hyväksyminen on iso asia, joka vaatii itsekuria ja oman itsensä hyväksymistä. Eikä sitä voi tehdä kukaan muu kuin oma itsensä. Oma epävarmuus on itsestä kiinni. Ulkoilu ja muiden seurassa liikkuminen ja uusien ihmisten näkeminen auttaa tähä asiaan parhaiten. Katsele ihmisten reaktioita, kun kuljet ulkona. Jos näytät ihmisille oman positiivisen puolen itsestäsi, niin sehän se sitä oikeata kauneutta on. Kukaan ei ole tuomittu omaan ulkonäköönsä vaan siunattu sillä. Kukin on juuri sen näköinen, kuin on tarkoitettu. Media tuputtaa meille kaikenlaisia kauneusihanteita, jotka ovat valtamedian suosimia tai usein median itsensä luomia, jotta voisivat tehdä ihmisistä epävarmoja ja näin ollen valmiita tuhlaamaan rahaa kauneuden tavoittelemiseen. Todellinen kauneus on sisäistä.Kansku wrote:Tässä vallan oikeassa olet. Jotenki ulkonäkö on mulle vaan sellanen juttu...vaikka ei heti uskoiskaan aina.. kovasti siit koittaa olla välittämättä, mut aina se tuolla takaraivossa vittuilee. En sitten tiedä mikä tähän loppupeleissä auttais. Täytyy koittaa olla välittämättä ja koittaa hyväksya "kohtalonsa". tältä mä näytän ja en sille mitään voi.robotomia wrote:Ulkoinen olemus on ihan yliarvostettua. Kauneus jne. on vankila, josta pitää vapautua. Aina sanotaan että pitää olla oma ittensä. Vitut, riittää kuhan ei ota paineita siitä mitä muut on. Ei kannata ottaa paineita ainakaan ulkonäöstä. Vaikka näyttäisit miltä, jotkut pitää ja jotkut ei. Ainoastaan silloin kun päästää irti, voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Enkä sano ettei pitäis välittää ollenkaan, sanon ettei sen pitäisi haitata miltä näyttää.Kansku wrote: Muutamana päivänä tunsin ulkoisen olemukseni jopa siedettäväksi, valitettavasti se fiilis on tässä viikon aikana haihtunut kokonaan pois. Ei haluis lähteä ees ulos, mutta silti haluan lähteä pois täältä kämpästä.
Tämä on niin totta.Tiikeri wrote:Tahdon vaan sanoa, Olkaa rohkeita. On varmasti asioita, joista puhuminen on hyvin vaikeaa, vaikka kuinka luottaa ja rakastaa kumppania (tai ystävää, perheenjäsentä ym). Mutta kun olet rohkea ja sanot mikä mieltä painaa, se helpottaa. (: On tärkeää puhua asioista, tai muuten pienestä piilossa pysyvästi asiasta kasvaa niin iso mörkö, että se tuntuu jopa ylitsepääsemättömältä myöhemmin.