melancholiasta pitää sanoa että se oli kyllä juuri sellainen leffa jota trieriltä voi odottaakin. eli henkilökohtaisesti pidin, vaikka se ei kaikille sovikaan, hänen leffoissa on aina tietty ihmiskäyttäytymisen raaka mallintaminen joka voi ajoittain vaikuttaa liiankin läpitunkevalta.
sitten vielä tree of life, ite kun näin sen täysin sauhuissa niin en muista siitä kovin paljoa mutta siitä jäi semmoinen usvainen fiilis että olisin elänyt juuri omassa lapsuudessani ja kaikki ne pienet yksityiskohdat olivat mukana. plus näennäisen satunnaisesti sekaan laitetut kosmiset avaruusvisiot on aina plussaa. eli todella positiivinen mielipide jäi.
vaaleanpunainen pää kuittaa,
