Mielenterveysongelmat ja trippailu!

[sxoxyvg]

Tuli heti tripin alussa tosi vahvana sellaisia tunteita, että tämä ei ollut hyvä idea.

Nousuissa monesti ihan täyspäisilläkin ihmisillä ravistelee. Koita ens kerralla kestää hieman pidempään ennen leptien mussutusta, huipun kohdilla itsellä yleensä helpottaa deelistä riipputamatta.

Tai mitä vittua, elä koita uudestaanhan se oikee neuvo ois. Mut jos kuitenkii aioit niin...

[Personaes]

Nousuissa monesti ihan täyspäisilläkin ihmisillä ravistelee. Koita ens kerralla kestää hieman pidempään ennen leptien mussutusta

Joo tiedän että ravistelee, tää oli vaan erillaista. Tavallaan pelkäsin että ne leptitkään ei auta kuin joskus tuntien päästä. Nytkun tiedän että ne auttaa heti, niin ensi kerralla pelkkä tieto siitä että apu on lähellä varmasti auttaa pitkälle.

[psychiCNoob]

Ei millään pahalla Personeas, mut musta tuntuu, että psykedeeliset aineet ei oo tarkoitettu sulle. Ainakaan tavalla, jolla niitä yrität käyttää.

Jos oikeesti aiot saada jotain terapeuttista hyötyä irti niistä, niin miksi esim. ottaa LSD:in kanssa ekstaasia, yksin(näin oletan, että olit yksin tuolla viimeisellä yritykselläsi), ilman varmuutta siitä, että olet valmis kohtaamaan itsesi sellaisena kun psykedeelit haluavat sen sulle näyttää. (Kukaan tosin ei varmaan voi olla siihen täysin valmis, mutmut...) Miksi ylipäätään yrität hakea terapeuttisia vaikutuksia kuosilla?

Ja tää, että otetaan matkan pysäyttämiseksi bentsoja tai neuroleptejä on juttu mitä mun on hyvin vaikea käsittää. Jos kerran on astunut ovesta sisään, niin olisi se käytävä sitten tärkeä kävellä loppuun, eikä jäädä miettimään oviaukkoon joota ja jaata. Ota mielummin vierellesi vaikkapa hyvä ystävä sitteriksi, joka on kokenut psykedeelisiä matkoja ja tietää mitä oot kokemassa, jos tulee arvelluttava paikka, voit vaan kääntyä hänen puoleen. Todella paljon turvallisempi tapa maadoittua matkalla keskustelemalla, kun lopettaa matka seinään kemikaaleilla.

Mieltä sumentavat lääkevalmisteet ja psykedeelit eivät kuulu yhteen, imo.

Sitten vielä tuo pelko siitä, että joudut "psykoosiin", ehkä sun tarvii kohdata se pelko, ennen kun pääset siitä yli, en tiedä. Mutta pakeneminen ei oo vaihtoehto. Tai onhan se, mutta pidemmällä tähtäimellä ei todellakaan suositeltava sellainen.

Itse suosittelisin sulle jonkinmoista seremonia-tyyppistä lähestymistapaa, vaikkapa jonkun shamaanin johdolla, kaukana kaikesta tästä ylistimuloivasta ja hektisestä sekamelskasta. Tällöin pääsisit todellakin yytsimään omia pelkojas rauhassa ja perusteellisesti kokeneen matkaajan ollessa koko ajan vierellä, jolta voi kysyä jos on kysyttävää. Tää lähestymistapa tosin vaatii itsekuria, kärsivällisyyttä ja luottamista, mutta on sen kaiken arvoinen. Mä nään tän tavan melkeinpä ainoana tapana sulle(tai kenelle tahansa) lähestyä psykedeelejä järkevästi.

Mut ei siinä, kukin tavallaan. Kaikkea parasta sulle, peace.

[Dexma]

Kyl ne leptit kandee suuhun pistää jos pää alkaa hajoon, mut jos se pää on sellainen, että se pää hajoo niin kandee jättää deelit ottamatta samoin, kun muutenkin huumeiden kanssa pitää olla aina varovainen silloin.

Mut... Kyl me tiedetään, että niitä aina ottaa vaikkei se välttis järkevää oliskaan. Suosittelen aina noille tripeille ite enemmän bentsoja, bissekin pari saattaa rauhoittaa kuosailua. Jos etsii terapeuttista efektiä niin meille se on kaikille aika erilaista ja se kandee määritellä itselleen. Mä ainakin nykyään varaan bentsoja tarpeeksi, kun monesti itsellä kaikki joka stimuloi kehoa liikaa, niin aiheuttaa tripin alussa pahoinvointia ja lopussa myös.

Bad trip tilanteisiin suosin aina bentsoja enemmän. Niillä saa pahimmat ahistukset pois, pystyy rauhoittuun ja yhtäkkiä alkaa asiat tuntuun hauskoilta, kun menee sellainen tietty pelko pois. Ne rauhoittaa. Leptin, kun ottaa ja jos on oikeasti kova dose takana niin fyysinen olo voi vaihtua 24 tuntia ja pidemmäksi aikaa kestäväksi fyysiseksi pahoinvoinniksi, eli jos tuntee valmiiksi, että kaikki ei ole kohalla niin kandee ottaa pienempi dose niitä deelejä. Se mahollisimman iso annos ei oo mikään optimi sen antoisuudelle tai kuinka kivaa on, yleensä juurikin kaikki sivuoireet, ahistukset ja ylikierroksilla oleminen PAHENEE pelkästään suurentamalla dosella. Tämän luulisi olevan aika päivän selvää Mut ei aina näytä olevan deelipäille.

Personaekselle tulee mieleen:
Tässä kohtaa myös sanon näin mitä veikkaan, että monelle tapahtuu, kun aloittaa uudestaan trippailun ja kaman käytön pitkän hiljaiselon jälkeen niin se keho on muutaman vuoden vanhempi ja pääkoppakin on kasvanut ja muuttunut. Deelit varmasti tuntuu erilaiselta ja niitä kestää äkkiä heikommin yllättävästi sen sijaan, että paremmin vanhempana... Mitä siis haen on, että doupit tuntuu ja toimii erilailla äkkiä niin vanhat doset ei oo enään ne optimidoset. Ei kestä niin paljoo kamaa, kuin 20 veenä tyylillä.

[sxoxyvg]

Mieltä sumentavat lääkevalmisteet ja psykedeelit eivät kuulu yhteen, imo.

Mun mielest taas äsidiraksukänni on about parasta viihdettä mitä maa päällään kantaa. Jokainen tyylillään. Sori ot.

[Personaes]

Ei millään pahalla Personeas, mut musta tuntuu, että psykedeeliset aineet ei oo tarkoitettu sulle. Ainakaan tavalla, jolla niitä yrität käyttää

Siis mulla on kyllä paljon kokemusta psykedeeleistä/trippailusta. Ayahuascaa, LSD:tä, Sieniä, Ketamiinia, erillaisia fenetyyliamiineita jne.

Tämä kerta vaan oli erillainen. Nuo mun epäröinnit ei liittynyt niinkään siihen että olisin keltanokkana vaan pelästynyt trippiä, vaan siihen että set&setting ei ollut kunnossa ja tiesin että tripistä tulis vaan totaalisen painajaismainen, joka taas ei olis sopinut yhteen tän hetkisen psyykkisen voinnin kanssa.

Mun mielest taas äsidiraksukänni on about parasta viihdettä mitä maa päällään kantaa. Jokainen tyylillään. Sori ot.

Perseestähän se on, mutta mielummin niin kuin että potentiaalisesti kilauttaisi päänsä.

Ite oon päinvastoin tyytyväinen itseeni että osasin tehdä tollaisen valinnan.

[psychiCNoob]

Mieltä sumentavat lääkevalmisteet ja psykedeelit eivät kuulu yhteen, imo.

Mun mielest taas äsidiraksukänni on about parasta viihdettä mitä maa päällään kantaa. Jokainen tyylillään. Sori ot.

Jooh, jokainen tavallaan.

Siis mulla on kyllä paljon kokemusta psykedeeleistä/trippailusta. Ayahuascaa, LSD:tä, Sieniä, Ketamiinia, erillaisia fenetyyliamiineita jne.

Tämä kerta vaan oli erillainen.

Ootko siis aiemmin joutunut samalla tavalla stoppaamaan matkaa?

Ite oon päinvastoin tyytyväinen itseeni että osasin tehdä tollaisen valinnan.

Joo, no hyvä toisaalta, että osaat luottaa omiin valintoihisi. Ei kenelläkään oo sanavaltaa siihen, että oliko se "väärä" vai "oikea", tärkeää on että itse päättää omista valinnoistaan ja seisoo niiden takana. Ehkä tosiaan oli tarkoitus, ettäe et kyseiselle matkalle lähtenyt, ehkä ei. Turha nyt tollasta on periaatteessa sen enmpää spekuloida. Pääasia, että tuntuu hyvälle ja näin.

Tää ehkäpä opetti sua set&settingin tärkeydestä, että ens kerralla sit pakkaat eväät reppuun kunnolla, jos aiot reissuun lähteä.

[Personaes]

Ootko siis aiemmin joutunut samalla tavalla stoppaamaan matkaa?

En ole aijemmin koskaan joutunut stoppaamaan. Kerran otin bentson habon loppu puolella.

Kyllä oot siinä oikeessa, että tällä hetkellä ei taida olla psykedeelit mulle sopivia, kuten tuli huomattua. Taidankin pitää nyt taukoa edes trippailun suunnittelemisessa, laittaa habot jemmaan
ja ottaa sitten kun oon parantunut tästä masennuksesta, sekä on muutenkin asiat paremmin kohdallaan.

[plöks]

Itsellä jonninverran ahdistusta+kausittaista masennusta ja random pelkotiloja muutenkin + kaikinpuolin herkähkö ihminen muutenkin, kummassakaan happotripissä ei oo koskaan ollut mitään negatiivistä. Päinvastoin varsinkin happonousuissa en pysty lopettamaan hymyilemistä. Olin happoiluun tosi ennakkoluuloinen ennenkuin sitä ekaa kertaa otin, ja oli jonkulainen pelko takaraivossa et mitä jos se onki ihan hirviää. Mut joo, kaikinpuolin ollut tosi ongelmatonta ja enemmänkin parantavia molemmat tripit.

Toivottavasti on jatkossakin

[happokakku]

Mitä mieltä ootte paniikkihäiriöstä ja psykedeeleistä, kantsiiko käyttää?

Mulla "puhkes" paniikkihäiriö n. 2 vuotta sitten, kohtauksia tuli vähän ripotellen jonkin aikaa, kunnes sitten loppuivat. Mitään säännöllistä lääkitystä mulla ei ole käytössä, opamox ja propal akuutteihin kohtauksiin. Mutta enpä saa syötyä niitäkään, kun yleensä kohtauksen aikana pelkään että menen vain enemmän sekaisin/kuolen niihinkin ..
Kannabista olen käyttänyt enemmän tai vähemmän jo 3 vuotta, happoa syönyt ehkä 5 kertaa elämässäni (n.150-200ug annoksia), sieniä muutamia kertoja, 25I-Nbomea pari kertaa ja DMT:tä poltin hiljattain ensimmäisen kerran.

Nyt ollut aika rankka elämäntilanne, ja tullut pitkästä aikaa kaksi paniikkikohtausta viime viikkojen sisään. Kummatkin pilvessä. Näitä edelsi kyllä ahdistusta ja ylikierroksilla käymistä. Ryhdyin heti hittitauolle (tätä ennen ehdin poltella päivittäin melkein vuoden), mutta olo on edelleen ahdistava ja hiukan "psykoottinen" - pelkään että sekoan ja kuumotan jostain syystä psykoosia. Olen myös kärsinyt unettomuudesta. En tiedä johtuvatko oireeni kannabiksen lopetuksesta vai paniikkihäiriöstä.

Mitä mieltä olette, onko pelkoni todellinen vai naurettava? Voiko paniikkihäiriöt olla jonkinnäköinen "merkki" psykoosialttiudesta?

Tähän mennessä kaikki trippini ovat olleet opettavaisia ja kauniita, ja tehneet minulle todella hyvää. Mieleni tekisi edelleen jatkaa satunnaista deelien käyttöäni, mutta olen ruvennut miettimään, voiko se pidemmällä aika välillä vaan laukaista herkemmin paniikkikohtauksia? Vai onko näillä edes mitään yhteyttä? Kellään kokemusta?

Ja oletteko itse tripillä saaneet paniikkikohtausta? Itse en ole.

[frapathea]

Mitä mieltä ootte paniikkihäiriöstä ja psykedeeleistä, kantsiiko käyttää? --
Nyt ollut aika rankka elämäntilanne,

Odota, että elämäntilanne vähän keventyy. Set&setting!!

[magiclymagical]

Mitä mieltä ootte paniikkihäiriöstä ja psykedeeleistä, kantsiiko käyttää?

Mulla "puhkes" paniikkihäiriö n. 2 vuotta sitten, kohtauksia tuli vähän ripotellen jonkin aikaa, kunnes sitten loppuivat.

Tähän mennessä kaikki trippini ovat olleet opettavaisia ja kauniita, ja tehneet minulle todella hyvää. Mieleni tekisi edelleen jatkaa satunnaista deelien käyttöäni, mutta olen ruvennut miettimään, voiko se pidemmällä aika välillä vaan laukaista herkemmin paniikkikohtauksia? Vai onko näillä edes mitään yhteyttä? Kellään kokemusta?

Ja oletteko itse tripillä saaneet paniikkikohtausta? Itse en ole.

Mulla on paniikkihäiriö ja ahdistusoireita satunnaisesti, siedän kyl ite aika hyvin deelejä, vaikka aivan liian nuorena alottanut. Ei oo pahentanut mulla ainakaan, mutta tiedän kyllä tapauksia missä selvästi pahentanut oireita ellei suoraa aiheuttanut paniikkioireilua, jopa psykoosin kaltasia tiloja yhdessä keississä. Ei oo kovin kivan näköstä kattoo ku kaveri on oikeesti aivan hädissään ja joka on sata varma että kuolee ja lopulta pyytää soittaa lanssin. Rauhottelu sun muut perus badtrippjutut ei oikee ollu toimiva keino tos vaihees enää.

Eli siis kyl mä aika varmaks sanoisin, että voi hyvinkin pahentaa mutta ei oo mikää absoluuttinen tuomio tietenkään.

[heihoi]

Nyt ollut aika rankka elämäntilanne, ja tullut pitkästä aikaa kaksi paniikkikohtausta viime viikkojen sisään. Kummatkin pilvessä. Näitä edelsi kyllä ahdistusta ja ylikierroksilla käymistä. Ryhdyin heti hittitauolle (tätä ennen ehdin poltella päivittäin melkein vuoden), mutta olo on edelleen ahdistava ja hiukan "psykoottinen" - pelkään että sekoan ja kuumotan jostain syystä psykoosia..


Tähän mennessä kaikki trippini ovat olleet opettavaisia ja kauniita, ja tehneet minulle todella hyvää. Mieleni tekisi edelleen jatkaa satunnaista deelien käyttöäni, mutta olen ruvennut miettimään, voiko se pidemmällä aika välillä vaan laukaista herkemmin paniikkikohtauksia? Vai onko näillä edes mitään yhteyttä? Kellään kokemusta?

Ja oletteko itse tripillä saaneet paniikkikohtausta? Itse en ole.

Kuulostaa aika paljon multa tää teksti, mul kans puhkes paniikkihäiriö japsykoosi siinä 2012, en
kä oikee tiiä miks.. mut tosiaa mulla kans deelit on ollu niiiin hieno asia mun elämässä ja tuonu mulle niin paljon hyvää. Jossai vaihees sain sitte psykoosin, mitä varmaa edesautto paniikkikohtaukset tripeillä.. mut tosiaa mul on ollu tosi iso virhe et oon koittanu paniikkioireita ja psykoosii lääkitä deeleillä, se ontavallaa tuonu mulle kaikki ne epävarmuuden ja alemmuuden tunteet testäni takasin vitusti suurempana, mitkä aikoinaan sain deelien avulla pois... ja vaikka olin vuoden streittinä ja en oo kolmee vuotee trippaillu tai ottanu mitää muuta ku alkoholii ja pilvee ja pilveekää en enää polta ni silti nää olotilat kalvaa ja välil kelaan et pääsenks ikin eroo näist

mutjooh nyt aloin taas vaa jauhaa itestäni, mut en vältsii suosittelis, jos just pelkäät flippaamista, koska jos just alat panikoimaa tripillä ni sillo just aika varmasti alkaa hulluks tulemistaki pelkää kunse on tosi psykoottine fiilis ja siit voi sit jopa oikeesti sekoo. Ei kyl tosiaa kaikki, mut jotkut esim minä muut jos haluut ottaa ni paljo bentsoi messii ja ottaisin mielummi ehkä sienii ku happoo, koska mun kokemukse mukaa sienet on paljo jotenki kiltimpii eikä yht rankkoi ku hapot jos noi voi sanoo D yleensä monet kelaa just toistepäinet happo ois lepsumpaa mut musta sienet ku se on henkisenpää must..ja sit just joku gramma niit riittää

[Hoomie]

Nyt ollut aika rankka elämäntilanne, ja tullut pitkästä aikaa kaksi paniikkikohtausta viime viikkojen sisään. Kummatkin pilvessä. Näitä edelsi kyllä ahdistusta ja ylikierroksilla käymistä. Ryhdyin heti hittitauolle (tätä ennen ehdin poltella päivittäin melkein vuoden), mutta olo on edelleen ahdistava ja hiukan "psykoottinen" - pelkään että sekoan ja kuumotan jostain syystä psykoosia..


Tähän mennessä kaikki trippini ovat olleet opettavaisia ja kauniita, ja tehneet minulle todella hyvää. Mieleni tekisi edelleen jatkaa satunnaista deelien käyttöäni, mutta olen ruvennut miettimään, voiko se pidemmällä aika välillä vaan laukaista herkemmin paniikkikohtauksia? Vai onko näillä edes mitään yhteyttä? Kellään kokemusta?

Ja oletteko itse tripillä saaneet paniikkikohtausta? Itse en ole.

Kuulostaa aika paljon multa tää teksti, mul kans puhkes paniikkihäiriö japsykoosi siinä 2012, en
kä oikee tiiä miks.. mut tosiaa mulla kans deelit on ollu niiiin hieno asia mun elämässä ja tuonu mulle niin paljon hyvää. Jossai vaihees sain sitte psykoosin, mitä varmaa edesautto paniikkikohtaukset tripeillä.. mut tosiaa mul on ollu tosi iso virhe et oon koittanu paniikkioireita ja psykoosii lääkitä deeleillä, se ontavallaa tuonu mulle kaikki ne epävarmuuden ja alemmuuden tunteet testäni takasin vitusti suurempana, mitkä aikoinaan sain deelien avulla pois... ja vaikka olin vuoden streittinä ja en oo kolmee vuotee trippaillu tai ottanu mitää muuta ku alkoholii ja pilvee ja pilveekää en enää polta ni silti nää olotilat kalvaa ja välil kelaan et pääsenks ikin eroo näist

mutjooh nyt aloin taas vaa jauhaa itestäni, mut en vältsii suosittelis, jos just pelkäät flippaamista, koska jos just alat panikoimaa tripillä ni sillo just aika varmasti alkaa hulluks tulemistaki pelkää kunse on tosi psykoottine fiilis ja siit voi sit jopa oikeesti sekoo. Ei kyl tosiaa kaikki, mut jotkut esim minä muut jos haluut ottaa ni paljo bentsoi messii ja ottaisin mielummi ehkä sienii ku happoo, koska mun kokemukse mukaa sienet on paljo jotenki kiltimpii eikä yht rankkoi ku hapot jos noi voi sanoo D yleensä monet kelaa just toistepäinet happo ois lepsumpaa mut musta sienet ku se on henkisenpää must..ja sit just joku gramma niit riittää

Tää on vähän kakspiippunen juttu mun mielestä.. Itellä kun tuli tilanne vastaan että pelkäsin todella sitä sekoamista, koska tuolla takaraivossa kolkuttaa se lause, että deeleistä voi seota, ja se tuntuikin siltä että sekoan. Olisin antanut siinä tilanteessa mitä vaan, jotta olisin saanut bentsoja tai jotain rauhoittavia, mutta kun ei ollut niitä. Jälkeenpäin oon hyvin kiitollinen siitä ettei niitä ollut, sillä kohtasin tuon sekoamispelon ainakin jollain tasolla, eikä se ole sen jälkeen enää tripeillä pahemmin ahdistanut. Kuka tietää, jos olisi bentsoja ollut ja olisin ottanut, ehken olis päässyt tosta pelosta millään tasolla yli. Tosin ihan vaan tieto siitä että on rauhottavia voi pitää järjissään.

Mut joo en tietenkään uskalla/osaa sanoa mitään toisten ihmisten kohdalla, joten en voi suositella ottamaan deelejä, eikä välttämättä kannata jos siltä tuntuu. Halusin kuitenkin oman kokemuksen tosta sekoomispelosta ja tunteesta kertoa.

Itteä harmittaa kun en sieniä vieläkään ole päässyt syömään, vaikka happoja on otettu niidenkin edestä. Mut hapot pakottaa ajattelemaan kokoajan, tauotta, ajatus vaan karkaa käsistä, ja jos mielessä pyörii pahoja ajatuksia, niin ei se trippi kiva oo... Monet frendit sanonut että sienissä sitä ei ajattele samallailla, pakon edestä. Veikkaan et tällä vois olla jotain tekemistä asiaan. Itse en ainakaan pelkää yleensä vaikka mitä mörköjä näkis, mut just noi sekoomispelot ja olotilat on pahimpii...

[happokakku]

Mulla on nyt mennyt vähän vaihtelevasti tän paniikkihäiriösysteemin kanssa. Aikamoista vuoristorataa, välillä on niin väsynyt että itkettää ja joskus taas tuntuu siltä että kyllä tää elämä tästä voittaa. Olot on kuitenkin lievittyneet tosi paljon, enkä oo enää 24/7 "kuumottavalla tripillä" ja epätodellisessa olossa.

Söin sieniä viikonloppuna omia pelkojani uhmaten. 1,2g. Se oli kyllä aika avaava kokemus, ajatukset kirkastu ja selkeenty. Musta tuntui, että pääsin taas kosketuksiin sen aidon oman itteni kanssa. Voi että se tuntu hyvältä! Mulla on ollut niin käsittämätön ikävä sitä, että miltä tuntuu olla -normaali-.
Tietynlaista kuumotusta, levottomuutta ja vähän jopa paniikkikohtausta ilmeni kyllä yhdessä vaiheessa tripillä. Se oli jännä tunne maalailla siinä kaikessa rauhassa, kun sydän tykytti, posket kuumotti ja hengitys oli tiheää. Naureskelin siinä itelleni ja kelailin: "No, ei mun tarvii ahdistua tästä ite ahdistuksesta. Niin yksinkertaista se pohjimmiltaan on."

Mä koen kyllä, että oon aika hyvä psyykkaamaan itteäni. Varmasti juuri siksi, että oon aikaisemmin käyttänyt deelejä. Koen, että ne on antaneet mulle hirveesti apuja myös selvitä tän paniikkihäiriön kanssa enkä oo jäänyt yksin kotiin eristyksiin, niinkuin monelle käy. Osaan ottaa vastaan ja päästää irti. Koko elämähän on kanssa yksi iso psykedeelinen kokemus ja siihen oon nää "paniikkihäiriötrippailut" laskenut.

Lähinnä mietityttää kun tää on selkeesti niin hermostoperäistä, että onko tähän päähän sitten järkeä ottaa mitään? Toisaalta mietin, että nää olothan voi perjaatteessa kestää loppu elämän. Onko se sitten mitään elämistä, jos luovun itselleni tärkeistä jutuista ja koitan ottaa rauhaksiin? Ehkä mun sitten kantsis elää vaan täysiä siihen sekoamiseen asti. Psykoosiinhan voin päätyä myös kokonaan ilman päihteitäkin. mnäwh.

[heihoi]

Ei hitsi mul tuli vastaa sieniä ja otin sitte gramman jemmaan. Ku yli sitä en haluu ottaa ku nii pitkä tauko ollu yms. Mut jooh jännittää kyl tosi paljon enkä tiiä pitäskö ottaa vai ei ku psykoosis oon ollu 3 v sitte ja nykyääki vähä paska olo välil. Mut tosiaaheti ku lopetin ton deelien vetämise ja kaiken muunki noin aikoin ku flippasin ni oon sen jälkee miettiny trippailua ihan joka ikinen päivä et milt tuntuis ottaa ja voisko auttaa yms vai mitä tapahtuos.. ja siis tosiaan joka päivä. Mut nyt sit kyl ois se aika sit ottaa koska tän "valmiimmaks" siihen en tuu enää tulee.. vitsii nii hankalaa pitäs vaa heittää ne sienet naamarii ja olla luuppailematta näi paljo koko aja joko tää on sika huono idea tai tosi hyvä mut pakko saada mielenrauha tän asian suhteen..

[Mushru]

Otat sit vast kun toi luuppailu rauhoittuu. Jos yhtään epäilyttään niin ei ota, simple as fuck.
Se on vittumaista sit luuppailla tripillä, silloin ainakin varmistuu paska kokemus. Mielenhallintaa. <3 (Se on vaikeeta, I knowz..)

Sienet on terapeuttisii mutta siihen "terapiaan" täytyy olla valmis, mielen varsinkin. Ne auttaa moniin asioihin mutta ei välttämättä mihinkään, liikoja ei kannata odottaa. Aina voi kyllä yllättyä tietysti. ^-^

[heihoi]

Jep, se on totta. Mut tuntuu vähä et tää luuppailu ei lähe muul ku sil... ku tosiaa vie nii paljon tilaa kaikilt muilt ajatuksilt tää et voisinkohan jo ottaa ja mitä kävis jos otan jne jne ku se on kuitenki joka päivästä.. ku vaik oiski paska trippi ni sit vois kuitenki saada mielenrauhan ku tajuis et ne ei sovi mulle enää ja yrittää sit vaa elää sen kanssa tai sit tajuu et voin olla onnellinen ilmanki psykedeelejä. Ku se mun ptäis oikeesti ymmärtää et tä olo lähtis ku se tuntuu olevan pääsyy tähän oloon et kelaan näin..

ja toedän et uhmaan kyl aika huolel tätä perusedellytyst et pitää olla varma, mut oon täs kolmen vuoden aikan ymmärtäny et tääluuppailu ei oikeesti tuu enää rauhottuu täst mihinkää enää et tän valmiimmaks en trippailun suhteen tule ja pakko sit vaa ottaa et saan pois mielestä.tän. ja samaa aikaa joku toine ääni sisäl sanoo et dont do it mut jooh pitää viel miettii eihä ne tuolt kaapist mihinkää katoo ja 1g o kuitenki semmone määrä mist tuskin tapahtuu mitää peruuttamatonta

[rlsmooth]

Meikä ehkä jollain tapaa ymmärtää sua. Tai ainakin itse joskus vuosia sitten rankkojen trippien takia jahkailin ja luuppailin välillä aivan törkeesti -otanko deelejä- millon otan deelejä- en ota deelejä--oon ihan perseestä- ei hitto ne vois auttaa- tyyppistä linjaa. En sit tiedä tarkoitatko luuppailulla jotain aivan törkeän häiritsevää olotilaa ja ajatuksien vangitsijaa, itsellä nuo oli lähinnä ajatuksia, joita tuli lähes päivittäin pohdittua ja niissä jumiteltua.

Mut joo itsellä toimi se, et todellakin aloin kuuntelemaan itteeni. Eli en tehnyt deelien ottamisesta mitään väkipakkoa, otin silloin kun tuntui, että oli oikea aika ja paikka, melko harvakseltaan siis. Tuli aika paljon hyviä kokemuksia, löytänyt itteensä tosi paljon. Melkein siis suosittelisin, mutta sä sen päätöksen teet ja luulen, että oot tavallas sen tehnyt jo, koska et sä tota kelailuu jatkamalla rauhaa saa ..

[psychiCNoob]

Mä suosittelen kans et maadottaudut elämään ensin ilman mitään vahvoja apuvälineitä, koska jos niitä apuvälineitä käytää vääränlaisessa mielentilassa ne kääntyy helposti käyttäjäänsä vastaan.

Tunnut sun tekstin perusteella tosi tasapainottomalle ihmiselle atm. Kaikki sun kirjoitukset mitä oon lukenu tuntuu olevan vaan äärilaidoista hyppivää epävarmaa juupas-eipäs-mitäsjos-meininkiä, joka juuri indikoi epätasapainoa elämässä. (Ei siis millään pahalla<3 Tunnistan vuosien takaisen itseni susta jotenkin, siksi on niin helppo samaistua. Samoja looppeja tullut joskus koettua..)

Sit kun oot oikeesti varma siitä mitä haluat elämälläsi saavuttaa, niin sitten sienien kaltaiset apurit voi olla mahtava lahja, joidenka avulla voit omaa elämääs työstää positiivisempaan ja rakentavampaan suuntaan. (Huom. ne auttaa, ei tee sitä sun puolesta.)

Sienet toimii parhaiten tasapainon vahvistajina. (Ja oikein käytettynä myös palauttajina.) Sitä balanssia ei voida sitä sulle antaa, vaan se on itse omalla työskentelyllä ansaittava sekä työstettävä. Ja sun on myös ite pidettävä sitä balanssia yllä. Tän asian suhteen ei ole olemassa matalia aitoja.

Kolme parhainta tapaa maadottautua elämään on ollu mulla 1. Päivittäinen mietiskely 2. Luonnossa liikkuminen(ja liikunta ylipäätään) 3. Riittävä uni. Tietysti taiteiden harrastaminen on tuonu mut mietiskelyn ohella lähemmäks itseäni, jolloin omat intentiot ja intohimot on tulleet tutuimmaksi, mutta noilla kolmella pääsee tosi pitkälle. (+tietyst asiallinen safka vaikuttaa paljon, kaikkeen.)

Painottaisin muutenkin meditaation tärkeyttä, kun puhutaan elämän työstämisestä. Työskenteli sitten enteogeenisten kasvien/sienien kanssa tai ei. Meditaation lisäämä havainnointi-kyky auttaa oikeesti spottaamaan paremmin koetun hetken fundmentaalisimman sanoman ja paketoimaan sen itelleen paremmin prosessoitavaan ja sovellettavaan muotoon. Oli koettu hetki sitten minkälainen tahansa. Kaikesta saa enemmän irti, kun sen höystää meditatiivisella asenteella.

Mut anyways, tsemppii sulle, mihin päätökseen ikinä päädyitkään. Kuuntele itteäs aina loppupeleissä, toisten mielipiteet on toisten mielipiteitä kuitenkin in the end.

Ja mun motto perään: Life is the trip.

[heihoi]

Ääh sääli jos must pelkän tekstinki välitykselki tulee nii epätasapainone vaikutelma Juu mäkin loppujen lopuks tulin tulokseen et toistaisin samoi vanho virheitä, et koitan lääkitä ahdistusta psykedeeleillä ja muilla päihteillä..taiteen tekemistä rakastan ja pitäs kyl enemmän tehä sitä mut tuntuu et saan psykoaktiiviste aineiden avul tehtyy paljo överimpii piirustuksii. Tänää poltin pajarit pitkästä aikaa ja sain piirrettyy varmaa yhen övereimmist asioist mitä oon ikinä tehny ja en ois selvinpäi päässy tollasee mielentilaa et oisin pystyny tekee mitää sellast. Ku joka paikas pysty näkee visuaalei vaik oli vaa paukuis.. mut sit tosiaa siihe lisäks tuli nii paha luuppailukohtaus et jouduin ottaa xanorii ja siis ei tosiaa oo mun tapast ku välttelen näit bentsoi aik viimesee asti etta vähä sen vaikutuksen alasena kirjottele ki tässä. Et nii kakspiippune juttu ku tekee nii hyvii juttui mut niii paljon muös pahaa. Vai oliks tääki vaa joku pajarin aiheuttama epävarmuuskohtaus kaikkee kohtaa

Oon kyl kelaillu met mun pitäs joskus harvoin ottaa pajarii tai tosi pieni määrä baan sieni ja olla yksin ja piirtää. Koska piirtäminen on nii terapeuttista ja mul tulee siit sellane olo et saisin jotai porttei tyylii henkimaailmaa tai johonkin sen kautta, tulee vaa oloi et WOU mitä vittua just tein ku saa jonku visuaalin paperille..aloin kyl sit paukuis myös luupaa et kelaanko piirustelin liian deepisti ku joka paikas vaa näkee kaikkii fraktaalei seövinpäinki vaa siks et voisin piirtää niitä..

alan vaa olee nii neuvoton tän asian kanssa vaan ja en yiiä mistä voisin apua saada ku psykiatrrille ei voi kertoo nii monii asioit ja ne oman kokemikse mukaa on vaa heti tunkemas pillereit ja oon tosi paljo niit vastaa ku se ei oo must mikäö ratkasu. Ja sori jos aiheuton offtopiccii usei sil et leen liian henkilökohtasii asioihin mut se kai tulee siitä ku tarttis oikeesti jotain tukea ja apua tähän mut ei oikee tiiä miten ku tuntuu e ttei kukaan voi oikee auttaa mua..

[heihoi]

Meikä ehkä jollain tapaa ymmärtää sua. Tai ainakin itse joskus vuosia sitten rankkojen trippien takia jahkailin ja luuppailin välillä aivan törkeesti -otanko deelejä- millon otan deelejä- en ota deelejä--oon ihan perseestä- ei hitto ne vois auttaa- tyyppistä linjaa.

joo juuri tämä näin. Ja joo teen siit väkipakon ku haluun kehittyy nii paljo piirtämises ja maalamises, se on mun elämä ja se kehittää mua siinä nii paljon.. mut tänää ny pajareis sain tosi psykoottisii kohtauksii et jouduin ottaa xanorii, mut sMal sI piirrettyy jotai aiva sairaan upeeta... ja auttais nii paljo just e g oikeesti saisin puhuu mun fiiliksisist kunnol jollekki ku miestä ei jaksa enää riivaa ku alkaa siihenkivaikuttaa ku oon nii paskan niiusein mut terapeutit ei tajuu tämmösii asioit..

[RisThor]

Mulla on nyt mennyt vähän vaihtelevasti tän paniikkihäiriösysteemin kanssa. Aikamoista vuoristorataa, välillä on niin väsynyt että itkettää ja joskus taas tuntuu siltä että kyllä tää elämä tästä voittaa. Olot on kuitenkin lievittyneet tosi paljon, enkä oo enää 24/7 "kuumottavalla tripillä" ja epätodellisessa olossa.

Söin sieniä viikonloppuna omia pelkojani uhmaten. 1,2g. Se oli kyllä aika avaava kokemus, ajatukset kirkastu ja selkeenty. Musta tuntui, että pääsin taas kosketuksiin sen aidon oman itteni kanssa. Voi että se tuntu hyvältä! Mulla on ollut niin käsittämätön ikävä sitä, että miltä tuntuu olla -normaali-.
Tietynlaista kuumotusta, levottomuutta ja vähän jopa paniikkikohtausta ilmeni kyllä yhdessä vaiheessa tripillä. Se oli jännä tunne maalailla siinä kaikessa rauhassa, kun sydän tykytti, posket kuumotti ja hengitys oli tiheää. Naureskelin siinä itelleni ja kelailin: "No, ei mun tarvii ahdistua tästä ite ahdistuksesta. Niin yksinkertaista se pohjimmiltaan on."

Mä koen kyllä, että oon aika hyvä psyykkaamaan itteäni. Varmasti juuri siksi, että oon aikaisemmin käyttänyt deelejä. Koen, että ne on antaneet mulle hirveesti apuja myös selvitä tän paniikkihäiriön kanssa enkä oo jäänyt yksin kotiin eristyksiin, niinkuin monelle käy. Osaan ottaa vastaan ja päästää irti. Koko elämähän on kanssa yksi iso psykedeelinen kokemus ja siihen oon nää "paniikkihäiriötrippailut" laskenut.

Lähinnä mietityttää kun tää on selkeesti niin hermostoperäistä, että onko tähän päähän sitten järkeä ottaa mitään? Toisaalta mietin, että nää olothan voi perjaatteessa kestää loppu elämän. Onko se sitten mitään elämistä, jos luovun itselleni tärkeistä jutuista ja koitan ottaa rauhaksiin? Ehkä mun sitten kantsis elää vaan täysiä siihen sekoamiseen asti. Psykoosiinhan voin päätyä myös kokonaan ilman päihteitäkin. mnäwh.

Oletko minä?
En lukenut lankaa eteenpäin tästä, mutta mun kelat on ollut lähiaikoina ihan täysin samat. Vapauttavaa todellakin lukea että niin monilla on samanlaista.
Kaikki tripit ollut aivan upeita, paitsi kerran kun happopäissä kaveria rupesi ahdistamaan ja luupittamaan, niin oli todella vaikea löytää rentoutunutta olotilaa sen jälkeen, kun piti ihan kujalla itse rauhoitella kaveria.
Välillä sitä ajattelee että "happoja kyllä kyllä", mutta välillä tulee toi kuumotus flipahtamisesta, psykoosista tai todellisuuden katoamisesta, kuitenkin pari, ja vähän useamman kertaa omien ystävien kohdalla sitä seurannut.
Toisaalta ajattelen, että olen täysin erilainen ihmisenä kuin esimerkiksi ystäväni jotka ovat saattaneet flipata.
Oon vähän sellainen, että tykkään kuitenkin mässäillä ahdistavilla ajatuksilla, esimerkiksi jos päähäni sattuu eksymään jonkinlainen ahdistava aihe tai elämäntilanne, sen ajatteleminen on todella vaikeaa lopettaa, mutta mut on pitänyt raiteilla hyvin se ajatus, et "Jos flippaan, niin sittenhän flippaan, flipannut ei kuitenkaan tiedä flipanneensa, ja jos tämän takia joudun mielisairaalaan, tai johonkin muuhun todella huonoon jamaan niin sittenhän joudun."
Pitää päästää irti, sanoa sitä itselleen tripin alussa, olen todellakin sitä mieltä että kannattaa kohdata omat tunnetilat ja painajaiset.

[vainotus]

Moro!
Mulla olis mahdollisuus nyt saada 150 mikkisii dr seuss lappui ja olen jo pitkän ajan halunnu päästää trippaamaan koska viime kerrasta on jo varmaa 3-4v.

Mutta ainoona ongelmana on se että, mulla on siis ahistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Oireita ei tule jos hyvässä pienessä kaveriporukassa olen. Tripin teemana olisi että pääsisin hieman syvemälle noihin minun mielenterveysongelmiin syvälle ja käsittelisin ne tripin avulla. Eli mikä tapa olisi paras edetä? Ottaa toinen kaveri tripille mukaan ja siihe lisäksi ehkä trippivahti tai esim iha tyttöystävä pelkästään vahdiksi.

Ja bentsoja multa löytyy eli jos liian pahaksi menee ettei vain käy niin että herään kellokoskelta

[Dexma]

Kannattaa ainakin mahdollisimman vähän ihmisiä ottaa messiin ja ne ihmiset sellaisina jotka on samalla aaltopituudella ja ymmärtää, että kyseessä on sulle terapeuttinen trippi. On perseestä, kun tripsitteri alkaa miettiin kaljan ostoa vain, että vois olla sekaisin teidän kanssa. Tripsitterin pitää olla sellainen joka on ennen ottanut äsidii.

Jos haluut oikeasti terapeuttisen tripin niin ympäristön pitää olla sellaisia joille voit puhua heille kaikesta ja he oikeasti haluavat kuunella. Monesti toisten ihmisten eri sfääriset tripit saattaa vetää sun terapeuttisen tripin pieleen.

[frapathea]

Tuplaus Dexmalle, ja kannattaa kans jättää liiat oletukset ja odotukset siitä mitä se trippi sulle tekee. Voi olla et sul onki sit vaa iha kivaa eikä tuu pohdittuu ongelmii. Ei tiiä ennenku on kokenu.

[barturi]

Mä olen käyttänyt psykedeelejä lähinnä juuri terapeuttisina työkaluina ja ne on lähes poikkeuksetta auttanutkin parantamaan mielialaa ainakin jonkun. On niistä mielestäni jotain pysyvimpiäkin tuloksia tullut eli olen nykyään hieman vähemmän kusipäinen läheisiäni kohtaan ja masennukseni on lievempiä. Kun on kerran päässyt ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailemaan kuinka pääkoppa toimii, niin elämään ja itseensä osaa suhtautua rennommin. Sellaisen "viestin" kuitenkin sain hapolta, että en osaa omin voimin korjata aivoissani olevia ongelmia, kuten keskittymisvaikeuksia, sosiaalisia ongelmia ja mielialojen vaihtelua. Tästä syystä hakeuduin virallisen hoidon piiriin. Sain diagnoosiksi 2-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön. En kuitenkaan tiedä mitä tästä tulee. Lääkkeillä tuntuu olevan aika kovat sivuvaikutukset ja monien mukaan väsyttävät tai lihottavat. Tiedän kyllä tasan tarkkaan mikä auttaisi: kannabis ja psykedeelit. Viime aikoina on tosin kuumottanut kaikki niiden laittomuudesta aiheutuvat mahdolliset seuraukset, jotka saattaisivat olla katastrofaalisia. Toivon, että ainakin kannabis laillistettaisiin pian, koska sillä on todella huomattavat vaikutukset esimerkiksi mun keskittymiskykyyn

[veke]

masennus jamas doupit--->negatiivinen hypomania mahdollisuus. et pohktikaanne parhaimman mukaa sitä terapiaa...

[puhallus]

Nykyään saa harva se päivä lukea peräti valtamedioista psykedeelien lääkinnällisestä / terapeuttisesta potentiaalista. Happo onkin itsellä avannut jumeja ja jättänyt ~kuukausiksi sellaisen positiivisen...perspektiivin (paremman sanan puutteessa) päälle. Kolikon kääntöpuolena on sitten oma, viime vuosina voimistunut taipumus flippailla. Varsinkin laskuissa tuppaa iskemään sellainen epätoivoisuuslooppi päälle, jonka kanssa en oikein osaa tehdä töitä. Ganja on jo mustalla listalla kun olen selkeästi liian epävakaa.

Lääkkeillähän sen pahimman vaiheen voi skipata, mutta mietityttää että kuinka fiksua se sitten on. En sinänsä näe trippiä minään pyhänä seremoniana, joka pitäisi kokea sellaisenaan & loppuun asti kuin jokin huasca-riitti, mutta tuntuu silti ristiriitaiselta lamata keskushermosto heti kun menee vaikeaksi. Tiedä häntä missä olosuhteissa seuraavan kerran trippailisi, kutsua ihmiskokeisiin lienee turha toivoa.

[PinballWizard]

Jaa-a tää on kyllä hyvä aihe. Ite kärsiny masennuksesta koko ikäni ja liika ganja aikoinaan elämäntilanteen kanssa aiheutti monta vuotta jatkuneen psykosiin jonka aikana en käyttäny kuin dxmiä, bentsoja ja alkoholia satunnaisesti. Kuitenkin oon sitä mieltä että psykedeelit voivat parhaassa tapauksessa tehdä tosi hyvää mielenterveysongelmille, ainakin omalla kohdalla. Poltin pitkän tauon jälkeen kesällä ganjaa ja vaikka se nyt ei ihan varsinainen trippi olekaan niin se kuitenkin poisti sellasen pitkä-aikasen jumituksen/depis kierteen mikä oli pyöriny päässä.

Mitä taas trippailuun tulee niin itsellä ainakaan dxm ei aiheuta minkäänäköisiä kuumotuksia voi olla tietysti käyttökokemuksen tuomaa "kokemusta" kun sitä nyt tullu kiskottuu enemmän toi vähemmän 8v ajan ^^- Ite lähtisin ainakin siitä että mikä on yleinen fiilis trippailuun ja minkä takia koko kamaa haluaa vetää, onko kyseessä sit henkinen etsintäretki toisiin todellisuuksiin vai ihan vaan fiilisten virittäminen parempaan illanviettooon?

En oo ainakaan dxmstä saanu pitkään aikaan huonoja viboja tosin annoksetkin ollu kyllä 1800mg korkeintaan viimeaikoina, ehkä isommilla annoksilla vois saada sellasen klassisen bad tripin, mene ja tiedä... Mutta täytyy sanoo että oon kyllä ollu itekin sellasessa kunnossa että luullu että fbi ovella ym ym menoa niin siihen aikaan pysyin kyllä lähes täysin raittiina, keskityin vaan psyyken korjaamiseen ja taas sitten kun ajat ollu paremmat kuten nyt niin voi taas trippailla, en varsinaisesti "suosittele" kenellekään kaman käyttöä mutta voin sanoa ainakin omasta kokemuksesta että dxm tripit annoksilla 450mg-2000mg on sellasia että jääny todella positiiviset fibat, en oo mistään doupista saanu niin kovii kiksejä ku dextroversestä, sitä voi tietenki aina buustia alkolla tai savuilla ja hyvällä safkalla, jääkaapin raidaaminen överikuosis on aina hauskaa .