Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Keskustelua psykedeeleistä ja hallusinogeeneista.
anjovis
Tuppisuu
Posts: 12
Joined: Tue 26 Apr 2011, 23:36

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by anjovis » Thu 20 Sep 2012, 11:48

Itselleni on käynyt juuri niin kuin tuolla ylempänä kommentoitiin.. lapset tuli, töitä tuli, muutettiin eestaas euroopassa ja nyt takaisin suomeen. Olin jo oppinut hyvin ajoissa läksyt ettei psykedeelejä kannata popsia ellei set + setting ole kunnossa, eli rutkasti tyhjää aikaa eikä mitään stressiä mistään suunnasta. Nyt kun on jo reilut 3 vuotta mennyt niin ettei oikeastaan ole ollut tarpeeksi omaa aikaa tai sitten jos on niin on ollut jotain työhuolia tai perhehuolia niin psykedeelien käyttö, etenkin se tuhtien matkojen teko, on vain loppunut. Egokuolemaa en ole saanut pariin vuoteen ja ne muutamat psykedeeliset kokemukset mitä on tullut pileissä jne tehtyä ovat olleet aika mietoja niin ettei niistä mitään suurta haastetta tai sisäisen maailmankuvan muuttumista ole tullut. Enkä ole kyllä halunnutkaan. Matkat muuttivat ajatuksiani jo silloin taannoin, saattavat ne muuttaa joskus uudestaan mutta vasta sitten kun aika ja paikka ovat sopivia. Nyt mennään perheen ja muiden asioiden ehdoilla enimmäkseen ja katsotaan jos joskus aika koittaa taas matkata syvissä vesissä. Jos ei niin hyvä niin, jos kyllä niin hyvä niinkin, aika näyttää.. ehkä tulen jonain päivänä siihen tilanteeseen että omat lapseni ovat tutustumassa psykedeeleihin ja saan suuren kunnian olla se opas heille. Jos eivät halua tutustua niin sekin on hyvä juttu, löytävät toivottavasti elämän suunnan muutenkin.

pakko kommentoida tuota ylempää postausta vielä..
Tärkeimpiä asioita mitä opin matkoilta on taiteiden arvostus, oman terveyden arvostus ja juurikin tuo materialistisen elämäntarkoituksen välttäminen. Se ei ole tervettä maapallolle, enkä usko että se on lopulta kovin suurta onnea kenellekään edes henkilönä. Tietty materiaalinen perustaso on oltava jotta vältytään sairauksilta, voidaan auttaa muita ja mahdollistaa uusien asioiden tutkiminen ja maailmankaikkeuden ymmärtäminen. Keskinäinen materialistinen kilpailu on vain onneton evolutiivinen taakka ajalta jolloin elimme savannilla ja luolissa eikä ollut tarpeeksi syötävää saati päälle pantavaa. Materialistinen kilpailu on nollasummapeliä, missä toisen onni on toisen epäonni ja vieläpä niin että ympäristö roskaantuu siinä samalla. Ehkä yhteiskuntakin sopeutuu joskus tähän uuteen aikaan missä kaikilla on jo kaikkea ja yhteiskunnan tehtävä olisi pitää asiat tasapainossa ympäristön ja ihmisten välillä, ei ajaa kulutusta yli kaikkien muiden arvojen. Nojoo.. näihin johtopäätöksiin olisin saattanut tulla ilman psykedeelejäkin, vaikea sanoa kun tuota aikaa ei voi elää uudestaan. Joka tapauksessa, nyt on palattava töiden ääreen.. lisää kirjoittelua taas puolen vuoden päästä :9

abogiz
Karvakuono
Posts: 34
Joined: Sun 20 Nov 2011, 10:19
Location: 20100

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by abogiz » Mon 24 Sep 2012, 12:13

RcKokki wrote: Tajuan nyt taas etten pysty kehittämään itseäni kovinkaan paljon elämässä, koska olen sen verran tyhmänpuoleinen ja arka ihminen. Myös tuon matkustamisen ja maailman tutkimisen voin unohtaa koska kärsin sen verran pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Turhat surrealistiset haaveet olen ja saanut pois mielestä, ja muutenkin parantumista tuosta harhasta on tapahtunut. Ihan olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä vaikka välillä tulee vielä kyllä turhautunut olo koska harhaiset haaveet tuntui silloin niin todellisilta. Myös ylemmyyden tunteet toisia ihmisiä kohtaan ovat haihtuneet päästäni. En todellakaan syyllistä tästä psykedeelejä, mutta uskon että ne jollain tavalla edesauttoi tätä. Psykedeelit ovat todella hyviä työkäluja, mutta olkaa varovaisia mielen kanssa kun kehittte sitä :up:
Deckard jo vastaskin postaukseen mainiosti, komppaan kaikkea mitä hän kirjotteli. Mutta tohon vikaan osaan vielä haluisin antaa omaa näkemystä kun tuntuu älyttömän tutulta sun jutut ja "harhas". Kärsin elämässäni pitkään alemmuudentunteesta ja mainitsemastasi tyhmyydentunteesta suhteessa muihin ihmisiin. Oon myös kärsinyt myös pitkään sosiaalisten tilanteiden pelosta, johon lääkkeeksi käytin vuosikaudet, tadaa, alkoholia. Lisäksi kuvioissa oli milloin masennus, milloin ahdistus.

Vasta ensimmäisellä LSD-tripillä tajusin tietosesti että en oo lopulta viime vuosina sitä viinaa juuri muuhun käyttänytkään ja haittavaikutukset alkoi olemaan niin pahat että halusin vaan pois niistä meiningeistä. Aloin käyttää muitakin deelejä ja myös mdma:ta satunnaisesti, meditoin paljon (ilman päihteitä) ja käytin paljon aikaa trippien purkamiseen, kirjoitin paljon ja puhuin ystäville.

Tiedostin myös entistä tarkemmin että mitä paremmin pidän itestäni huolta fyysisesti, sen paremmin voin myös psyykkisesti ja sitä kiinnostavammalta maailma mun ympärillä tuntuu. Löytyy motivaatioita tutkia ja oppia, sen sijaan että käyttäis energiaa miettimällä että mitä toikin tyyppi nyt musta oikein ajattelee.

(Deelit vei välillä myös täysin vastakkaiseen suuntaan, flippailin täysin, elin salaliittoteorioissa jne, en luottanut enää ihmisiin juuri lainkaan, ainoastaan ystävien avulla sain itteni vielä koottua jonka jälkeen suunta on ollut vain ylöspäin. Tuntuu että mun piti rikkoa itteni täysin ennen kun lopulta löysin itseni. Joten en ehkä lähtis suosittelemaan tätä valitsemaani tietä muille, koska tuntuu että oli aika lähellä ettei käynyt huonosti, toisaalta en sitten tie mitä mulle pahimmillaan ois voinut käydä kun ei kuitenkaan mitään kovin itsetuhoisia ajatuksia ollut...)

Sosiaaliset tilanteet tuntui kuitenkin edelleen tosi vaikeilta. Vaikka pääsin siihen pisteeseen ettei mikään muu enää pelottanut niin menin useimmiten täysin jäihin sosiaalisissa tilanteissa, etenkin jos olin pajauttanut. Jotain hidasta kehitystä kuitenkin huomasin kun olin selvin päin ihmisten kanssa. Välillä sorruin ryyppäämiseen ja päästin itteni muutenkin rappiolle, ehkä ihan vaan muistutukseksi, en tiedä.

Mutta lopulta se pelko väheni huomattavasti ja hiton nopeasti kun vaan opin hyväksymään itseni just tällaisena kun oon nyt, ymmärsin jotain diipimpää itsestäni (ja muista), jonka tarkempaan purkamiseen menisi liian kauan, ja josta tuskin olisi sulle hyötyä kun jokaisella on kuitenkin ne omat syynsä pelkoihin. Sen vaan haluun sanoo että kun ne pelkonsa on aidosti valmis kohtaamaan niin on myös valmis työstää juttuja päänsä sisällä ja sillon voi pikkuhiljaa alkaa tehdä just niitä asioita mitkä kiinnostaa. Mutta tärkeetä on kyl selvittää ne solmut ensin.

Tunnustan että välillä myös itse koin täysin irrationaalista ylemmyydentunnetta suhteessa muihin ihmisiin, etenkin ns. tukareita kohtaan ja sellasia ihmisiä kohtaan jotka ei ees yrittänyt ymmärtää esim. mun deelien käyttöä. Vasta sitten, kun tajusin ittestäni jotain perustavanlaatusta, oon oppinut etsimään kaikenlaisista ihmisistä jotain yhteistä itteni kanssa mikä on ihan älyttömän siistiä. Hiton vaikeeta välillä on yrittää ymmärtää ihmistä jonka elämänarvot tuntuu täysin päinvastasilta, mutta samaa paskaa me kaikki lopulta ollaan...

Sanoisin että unohda ainakin hetkeksi muiden ihmisten ja yhteiskunnan odotukset ja paineet itsesi suhteen ja tutustu sisimpääsi ja siihen mitä haluut oikeesti elämältä. Tää kaikki onnistuu ilman päihteitä ja vaatii hitosti kärsivällisyyttä, mutta usko nyt hitto itseesi ja siihen että pystyt! Älä anna ympäristön lannistaa. Liikaa deelittämällä tulee helposti se ongelma, että tuntee olevansa yhtäkkiä maailman huipulla, vaikka oikeesti kaikki muutokset vaatii hitosti aikaa, duunia ja päättäväisyyttä.

Se voi lannistaa, kun tajuaa että on täysin vaiheessa suhteessa haaveisiinsa (mitkä lopulta onkin mun mielestä täysin hyödyttömiä). Siksi tärkeintä on että hyväksyt elämäsi sellasenaan just nyt, ja jos tuntuu että oot rehellisesti sinut itsesi kanssa siinä missä oot just tässä hetkessä niin oot tajunnut kaiken mitä tarvii! Mut älä anna kenenkään, edes itsesi, uskotella että olisit liian arka tai tyhmä kehittämään itseäsi ja kokemaan elämää just sillä tavalla kuin itse tahdot.

Jokasella on oma tyylinsä ja tapansa, itelle toimi deelien ja madamen satunnainen käyttö, meditointi, mindfulness-"hassuttelut", kirjottaminen, liikunta ja itsensä rehellinen avaaminen ystäville. Ehkä elän "hippi-psykoosissa", mutta oon ainakin onnellisempi kuin koskaan, eikä kukaan oo mulle sanonut (niiden pahimpien flippailujen jälkeen...) että oisin nyt jotenkin harhaantunut todellisuudesta, ja joo, kyl sitä iskee välillä kunnon alakuloisuus päälle vaikka tuntuis, että kaikki on päällisin puolin aivan mainiosti. Keskeneräisiä tässä aina tullaan olemaan. Kannattaa myös muistaa se fakta, että jokainen kokee todellisuuden omalla ainutlaatuisella tavallaan. Noh menipä paasaamiseksi, mutta juu samapa se, toivottavasti löydät jotain rohkaisua näistä sanoista!

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by wRRa » Tue 25 Sep 2012, 17:38

RcKokki, onko mielessäsi käynyt ajatus siitä, että todellisuus on pääasiassa pelkkää harhaa? Siis se, mitä me pidämme todellisuutena, meidän kokemuksemme, perustuu pääasiassa ajatuksiimme, ei todellisiin aistihavaintoihin. Toisin sanoen, se on enimmäkseen harhaa.

Harhaiselta kuulostavat myös ajatuksesi "ei minusta kuitenkaan olisi siihen"...

Oikeastaan tulevaisuus ylipäätään on pitkälti harhaa, pelkkiä kuvitelmia ja spekulaatioita siitä, mitä ehkä joskus voisi olla. Ei se ole totta. Kun ajattelet, että "voisin lähteä matkalle" ja kuvittelet sitä matkaasi, se on pelkkää mielikuvitusta, ei vallitseva todellisuus. Kun sitten lähdet matkalle, se ei välttämättä ole lainkaan sellaista kun ajattelit. Sama toki jos ajattelet toisin päin, "en voi lähteä matkalle koska..."
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
Downfallen
Psykonautti
Posts: 83
Joined: Tue 08 Jul 2008, 18:47

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Downfallen » Tue 25 Sep 2012, 23:50

wRRa wrote:RcKokki, onko mielessäsi käynyt ajatus siitä, että todellisuus on pääasiassa pelkkää harhaa? Siis se, mitä me pidämme todellisuutena, meidän kokemuksemme, perustuu pääasiassa ajatuksiimme, ei todellisiin aistihavaintoihin. Toisin sanoen, se on enimmäkseen harhaa.
se perustuu aistihavantoihin ja tieteeseen.
Ever seen fire in zero gravity?

abogiz
Karvakuono
Posts: 34
Joined: Sun 20 Nov 2011, 10:19
Location: 20100

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by abogiz » Wed 26 Sep 2012, 12:08

Downfallen wrote:
wRRa wrote:RcKokki, onko mielessäsi käynyt ajatus siitä, että todellisuus on pääasiassa pelkkää harhaa? Siis se, mitä me pidämme todellisuutena, meidän kokemuksemme, perustuu pääasiassa ajatuksiimme, ei todellisiin aistihavaintoihin. Toisin sanoen, se on enimmäkseen harhaa.
se perustuu aistihavantoihin ja tieteeseen.
Mutta tiedekin kaiketi perustuu lopulta vain aistihavantoihin.

Myös joidenkin kvanttifysiikkaan nojautuvien teorioiden mukaan kokemamme "todellisuus" on pelkkää harhaa.

Mä ainakin tiedän nykyään etten tiedä mitään ; )

User avatar
Downfallen
Psykonautti
Posts: 83
Joined: Tue 08 Jul 2008, 18:47

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Downfallen » Wed 26 Sep 2012, 13:44

abogiz wrote:quote]

Mutta tiedekin kaiketi perustuu lopulta vain aistihavantoihin.

Myös joidenkin kvanttifysiikkaan nojautuvien teorioiden mukaan kokemamme "todellisuus" on pelkkää harhaa.

Mä ainakin tiedän nykyään etten tiedä mitään ; )
onhan meillä olemassa vaikka mitä vehkeitä jotka pystyvät mittaamaan ja havaitsemaan asioita joihin aistimme eivät kykene.
Ever seen fire in zero gravity?

abogiz
Karvakuono
Posts: 34
Joined: Sun 20 Nov 2011, 10:19
Location: 20100

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by abogiz » Wed 26 Sep 2012, 16:23

Downfallen wrote:
abogiz wrote:quote]

Mutta tiedekin kaiketi perustuu lopulta vain aistihavantoihin.

Myös joidenkin kvanttifysiikkaan nojautuvien teorioiden mukaan kokemamme "todellisuus" on pelkkää harhaa.

Mä ainakin tiedän nykyään etten tiedä mitään ; )
onhan meillä olemassa vaikka mitä vehkeitä jotka pystyvät mittaamaan ja havaitsemaan asioita joihin aistimme eivät kykene.
Nojoo, mutta jos asiaa lähestyy tieteenfilosofisesti, ne tuloksien tulkinnatkin ovat loppupeleissä vain aistihavantojemme kautta tulevaa "informaatiota". Emme todnäk koskaan pysty varmasti sanomaan mitä laitteet ovat mitanneet ja havainneet todellisuudessa. Kaikki on epävarmaa.

Edit: Ja jottei tää nyt karkaa ihan off-topickiksi niin lisään, että tavallaan ymmärrän ja hyväksyn tämän Downfallenin näkemyksen, suosittelen kuitenkin lukemaan A. F. Chalmersin "What Is This Thing Called Science" -opuksen jos aihepiiri kiinnostaa enemmän

Edit2: Tuli mieleen että Berntrand Russellin The Problems of Philosophyssa taidettiin pohtia aika alussa vielä syvemmin aistihavaintojen todenmukaisuutta yms.
Last edited by abogiz on Wed 26 Sep 2012, 21:00, edited 1 time in total.

User avatar
Downfallen
Psykonautti
Posts: 83
Joined: Tue 08 Jul 2008, 18:47

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Downfallen » Wed 26 Sep 2012, 16:39

Emme todnäk koskaan pysty varmasti sanomaan mitä laitteet ovat mitanneet ja havainneet todellisuudessa. Kaikki on epävarmaa.
toi on ihan puppua. voisin huvikseni kyllä tutustuakin tohon tekeleeseen.

aiheeseen: itsellä niin vähän kokemusta psykedeeleistä etten oikein osaa kokemuksen kehittymiseen mitään sanoa. sekaisin lähinnä ollut enkä osaa niistä mitään suurta ja kaunista ammentaa.
Ever seen fire in zero gravity?

Kemikaalihullu
Karvakuono
Posts: 21
Joined: Sat 11 Dec 2010, 19:34

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by Kemikaalihullu » Fri 01 Feb 2013, 02:40

Mua jotenki naurattaa suhteeni psykedeeleihin. Aina kun veän jotain psykedeeliä niin tulee sellainen deja-vu kokemus ikään kuin olisi terapia istunnossa joka jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Kaikkien substanssien kanssa tulee tietyllä tavalla samanlainen itsetutkiskelu tila mutta eri vivahteilla; toisilla pääsee syvemmälle ja laajemmalla kuin toisilla. Ekat tripit oli hirveän rankkoja kun mun omat ennakkokäsitykset/oletukset romuttu ja negatiivisiä asioita ponnahti pintaan. Jotenki koen muovaavani käsityksiäni ja maailmankuvaani deeleillä jota selvinpäinkin teen jatkuvasti eli kyseenalaistan paljon. Kuitenkin kaikki tää on ollut niin antoisaa ja merkitystä antavaa että olen ollut valmis ottamaan matsia deelien kanssa aina uudestaan ja uudestaan. Trippien aikana tulee lähes aina ahdistavia hetkiä mut oon oppinut sietää niitä. Nämä ajoittuu useimmiten nousuihin. Vastapainoksi saan useimmiten mahtavan afterglown ja olen täynnä elämän iloa kun maailma on niin ihmeellistä. Noh onhan se joo :D

Mulla on hirveen negatiivinen käsitys itsestäni ja aina deelien kanssa käsittelen tätä. Parhaita hetkiä tripeissä on kun repeilen nauramaa itselleni ja omille ennakkoajatuksille. Sit kelailen et ei tää elämä niin vakavaa oo. Mut tota vaihetta edeltää usein se päinvastaisuus eli kohtaan omia pelkoja ja ennakko käsityksiä hirveän vakavana, sitten lopuksi naureskelen et ei hitto miks mä näin aattelin, oonpa mä aikamoinen tapaus jne. :D

Deelien avulla olen nähnyt täysin uusia mahdollisuuksia elämässä ja saanut suunnan jota kohti kulkea. Mulla on moniin asioihin näiden kokemusten avulla selvät vastaukset, mutta niiden toteutuminen ei ole niin yksinkertaista. On päämäärä, mut sinne pääseminen tuntuu vaikealta/mahdottomalta. Useamman tripin jälkeen sitä jotenkin pystyy sulattamaan näitä esteitä kun pystyy näkemään mistä ne on sinne alun perin edes tullut.

Psykedeliä on tuonut sitä selkeyttä sekavuuteen jota tuottaa tää rajoitettu todellisuus meikäpojalle; itseasiassa oon sille pahasti allerginen ;)

User avatar
psyke
Lepakko
Posts: 192
Joined: Thu 22 Sep 2005, 18:37
Location: pohojanmaa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by psyke » Sat 02 Mar 2013, 14:07

Kannanpa myös oman korteni kekoon tähän kiintoisaan keskusteluun. Mun ensimmäinen trippi ajoittaa jonnekin vuosille 2004-2005 jolloin olin reilut parikymppinen. Siihen aikaan sienet olivat kyllä erittäin viihteellisiä ja "siistejä", ja kuten varmaan moni muukin täällä myös minä kävin läpi ns. kuherruskauden erioten sienien ja myös ayahuascan kanssa. Vuosien mittaan kokemukset ovat kuitenkin muuttuneet ja käyttö on vähentynyt. Tämä koskee myös muita päihteitä, erioten kannabista vaikkei se nyt varsinainen psykedeeli olekaan. Itse asiassa en pajauttele enää juuri ollenkaan, koska en enää pidä kannabiksen vaikutuksista paitsi erittäin harvoissa poikkeustilanteissa. Viimeisin varsinainen trippi on koettu changaa polttamalla jokin aika sitten. Erittäin väkevä yrttiseos.

Matkat ovat muuttuneet entistä haastavammiksi vuosien varrella, ja mistään hauskanpidosta ei voi kyllä puhua. Enemmän noita matkoja voisi verrata työhön kuin huviin, ehkä sen takia reissut ovatkin vähentyneet. Mun päätavoite deelien suhteen on se että niistä saatuja kokemuksia voisi jotenkin hyödyntää normaalissa arjessa, ja se on vaikeaa, loppujen lopuksi on kuitenkin otettava itse vastuu omasta elämästään eikä odottaa mitään ihmeparantuisia tai että jokin kasvi tekisi kaiken työn mun puolesta. Oma kokemus on sellainen, että ajatus on todella naiivi eikä se todellisuudessa mene niin.

Mitä sitten on jäänyt käteen? Itse asiassa tähän kysymykseen on aika vaikeaa vastata. Musta on ainakin tullut hyvin kriittinen, ja tästä on ollut varsinkin opiskeluissa suurta hyötyä. Tosin, on paljon mahdollista että tämä on tapahtunut deeleistä huolimatta eikä niiden ansiosta. Siitä olen kuitenkin varma, että olen oppinut antamaan anteeksi omille alkoholismista kärsineille vanhemmilleni. Ayahuascamatkalla olen saanut ensimmäisen kokemukseni siitä mitä anteeksianto (tässä ko. tapauksessa) edes tarkoittaa. Kaiken kaikkiaan omat kokemukseni ovat monessakin mielessä saman kaltaisia kuin muillakin foorumin psykonauteilla.

STRN
Psykonautti
Posts: 138
Joined: Mon 09 May 2011, 13:28

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by STRN » Mon 04 Mar 2013, 18:11

Ihmeellistä, mutta totta. Ennen kun aloin ees käyttää psykedeelejä, tiesin että jos käytän niin tulee jonkilainen muutos. En sitä ensin uskonut tai tiennyt minkälaisesta muutoksesta on kysymys. "Hippitripin" jälkeen reilu vuosi sitten kaikki on alkanut kiinnostamaan enemmän. Oon kehittynyt hiljattain ajatusteni kanssa ja hyväksyny itseni sellaisena ku oon. Sen jälkeen oon saanu paljon enemmän tripeistä irti. Mielenkiintosta lukea ja yhtyä edellisiin ajatuksiin. Oon tosi kauan yrittänyt käydä salilla säännöllisesti (ennen psykedeelejä) ja nyt vasta päässy treenaamaan kunnolla. Töitä oon hakenut ja käynytkin, ilman koulutusta. Nyt jopa koulunkäyminen on alkanut kiinnostamaan. Kaikki ennakkoluulot vieraista ihmisistä on kadonnu ja kiinnostaa erilaisten ihmisten kulttuurit. Alkoholin suurkulutuksesta oon päässy eroon, samoin kannabiksen. Kyllä mä hiisaan ja dokaan välillä kunhan se pysyy kohtuudessa. Tiedän mihin "turvautua" jos kaikki meneekin pieleen, mutta luulen että sitä ollaan kehittymässä pikku hiljaa aika korkeelle joten tuskin tarvii edes turvautua enää psykedeeleihin. Välillä mietin että mitä ihmettä tää on ja voiks tää olla ees todellista. Kaikki ajatukset mihin oon tarttunu oon päässyt tosi pitkälle ja osan oon saanut toteutettua, toisaalta ajattelen että miksi kaikki se vaiva kun olen nyt jo tarpeeksi onnellinen. Nautin eniten selvinpäisyydestä, ystävistä ja luonnosta. Tiedän että kumppanin löytäminen on ainoa keino päästä onneen mutta vielä ei ole tärpännyt. Sitä saalistusteknikkaa pitää selvästi vielä hioa. Olemalla oma itsensä ja rehellisyydellä pääsee jo pitkälle.
Mietin vaan että jos putoonki pilvilinnan päältä? Mitä sit mul on enää?
4:20pm

User avatar
psyke
Lepakko
Posts: 192
Joined: Thu 22 Sep 2005, 18:37
Location: pohojanmaa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by psyke » Mon 04 Mar 2013, 21:44

Tiedän että kumppanin löytäminen on ainoa keino päästä onneen
Tästä olen vahvasti eri mieltä, mutta kyse onkin vain minun näkemyksestäni. Onnellisuus on luullakseni ihmisen luonnollinen olotila, josta ainakin minä olen jotenkin poisoppinut/poisopetettu. Mun mielestä Anthony De Mello kirjoittaa todella hienosti tästä aiheesta, varsinkin kirja nimeltä Havahtuminen on mielenkiintoista luettavaa myös psykedeeleistä kiinnostuneille ja se on jonkinlainen "elämäntaito-oppaiden" klassikko.

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Mon 04 Mar 2013, 22:38

STRN wrote:Tiedän että kumppanin löytäminen on ainoa keino päästä onneen
Jos psykedeelisten kokemusteni kehitys mulle mitään opetti niin sen, että aina sitä ettii jotain vastakappaletta täyttämään aukon rinnassa. Ja kerta toisensa jälkeen sen luulee löytäneensä.

Milloin se oli pilvi pikkuiselle teinille. Milloin se oli pillu ja kulli. Milloin työ ja milloin huvi. Liiallinen shoppailu taikka psykoosilääkitys. Joskus se oli rakastuminen ja LSD, kunnes kumpikaan niistäkään ei enää tuntunut tyydyttävän. Nyt se on uskonto, kuoleman meditoiminen, metafysiikka ja runous. Streittaaminen ja runsas avokadon syöminen.

Joskus, kun psykedeelit lakkas olemasta hauskoja puhtaasti hauskanpidon puolesta ja alkoivat kiinnostamaan enemmän syvempien toimintamekanismiensa osalta, mulle alkoi selviämään muutama perustavanlaatuinen vitun fakta mielen ja maailman toiminnasta. Asiat lakkasivat näkymästä yksilöityinä ja uniikkeina, ja ottivat puhtaamman, yksinkertaistetumman, arkkitypaalisen muotonsa. Opin sen, että joko olen erilläni tai olen yksin. Ei ole muita vaihtoehtoja. Oi armaani, jos mä suhun vajoan, jos me ollaan yhtä, kehen muuhun mä sitten kajoan kuin itseeni aivan yksin?

Image
Kabbalistisen elämän puun kolmen ylimmän sefiran – Keterin, Hohcman ja Binahin – kerrotaan symboloivan Jumalaa, Jumalan peilikuvaa, ja niiden erillisyyden ymmärtämistä.

See you in the sequel.

muhru
Tuppisuu
Posts: 10
Joined: Sun 19 Aug 2012, 03:09
Location: Naapurissa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by muhru » Sat 13 Jul 2013, 04:17

Ekan kerran kun kokeilin deelejä niin se oli: sanoinkuvaamatonta. Nykyään taas se on Selittämätöntä. Voin selostaa lyhyesti siitä väliltä: Olin mimmin kanssa yhessä - erottiin mimmin kanssa - yksin kotona 20km päässä kavereista - ns. erakoituminen - lisää deeliä - tajusin että mun ei kannata avata suutani julkisesti(koskee tällä hetkellä siis pilvi-ja selvä fiilistä). Mutta mun on pakko myöntää että oon mun oman mieleni kanssa ns. todella lähellä avaamasta mun omia käsityksen ovia... Mun vaan pitää olla itsekseni vielä vähän aikaa...


Kertokaassss kukas on lähös lawatansseihin tänävuonna ?
You drive. I think there's something wrong with me.

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Sat 13 Jul 2013, 05:26

muhru wrote:Ekan kerran kun kokeilin deelejä niin se oli: sanoinkuvaamatonta. Nykyään taas se on Selittämätöntä. Voin selostaa lyhyesti siitä väliltä: Olin mimmin kanssa yhessä - erottiin mimmin kanssa - yksin kotona 20km päässä kavereista - ns. erakoituminen - lisää deeliä - tajusin että mun ei kannata avata suutani julkisesti(koskee tällä hetkellä siis pilvi-ja selvä fiilistä). Mutta mun on pakko myöntää että oon mun oman mieleni kanssa ns. todella lähellä avaamasta mun omia käsityksen ovia... Mun vaan pitää olla itsekseni vielä vähän aikaa...


Kertokaassss kukas on lähös lawatansseihin tänävuonna ?
No niin, ehkäpä sun kannattais ainakin tästä viestistä päätellen pitää näpit hetken irti päihteistä ja koettaa maadottua.

User avatar
VXA
Kameleontti
Posts: 844
Joined: Sat 22 Sep 2012, 22:53

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by VXA » Mon 15 Jul 2013, 14:20

muhru wrote:Voin selostaa lyhyesti
ei mennyt nyt kyllä selitykset kovin hyvin :mrgreen:
Jos metsään haluat mennä nyt,
niin takuulla pajautat.

Kolme likaista hippiä hiisas näin, piippu kiersi ringissä eteenpäin. Ja koska hatsia oli paljon niin, kutsuivat he messiin yhden pajapään.

Kuoseissa taju ajantajusta heikkenee.

User avatar
placebo
Kameleontti
Posts: 764
Joined: Thu 05 May 2011, 20:14

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by placebo » Mon 22 Jul 2013, 03:02

Ittelle jäi kans tän selityksen ydin hieman avoimeksi? :D
Periaatteet perustana, totuus selustana.

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by wRRa » Mon 22 Jul 2013, 23:17

Joo. Kolmea ylempää komppaillen :D
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

fastnbulbous
Karvakuono
Posts: 38
Joined: Tue 08 May 2012, 18:43
Location: HKI

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by fastnbulbous » Sun 28 Jul 2013, 17:47

Psyketoksikaatio-topsusta:
fastnbulbous wrote:aMT + kannabis. Sanoinkuvaamaatonta. :shock: :love:
Niin paljon täyteläisempi rakkauden, hyväksynnän tunne syöksyä terveessä ja pelottomassa mielentilassa mitä syvimpiin psykedeelisiin kokemuksiin. En arvannut, että näillä olisi tällaisiakin vaikutuksia, mutta enpä toisaalta tajunnut ennen tätä kesää olleeni pitkään masentunut. Sen tajuaa vasta, kun kuopasta pääsee ylös. Tämän viikon LSD- ja aMT-tripeille lähtiessä TIESIN, että nyt mennään nirvanaan. Pyhiä kokemuksia. :P

Sienet on ollu mulle aina se, joka imaisee syvälle pään sisälle. Ajattelin kokeilla vielä vahvaa trippiä niillä ja jos se tuntuu nähdyltä, niin jätän tsykedeelit. Haluaisin kyllä imeytyä johonkin fraktaaliavaruuteen, se tuntuu kiehtovalta. Ikinä en ole mitään älyttömiä annoksia uskaltanut ottaa.

User avatar
psyke
Lepakko
Posts: 192
Joined: Thu 22 Sep 2005, 18:37
Location: pohojanmaa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by psyke » Mon 16 Sep 2013, 10:13

Mitä vikaa on lavatansseissa :) ? Erakoituminen ja psykedeelit ei kyllä kuulosta kauhean herkulliselta yhdistelmältä. Voi tulla nimittäin jonkin verran hankaluuksia sosiaalisissa suhteissa jos sitten päättääkin niihin palata pitkällisen erakoitumisen ja tajunnan tutkiskelemisen jälkeen. Eristäytyminen muista ei muutenkaan ole kovin rakentava ratkaisu sillä nuo "tajunnan ovet" avautuvat pitkälti myös vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Tarvitsemme heitä peilataksemme itseämme heidän kauttaan. Suoraan sanoen tuo kuulostaa yritykseltä paeta omia läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeita.

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Mon 16 Sep 2013, 12:18

psyke wrote:Mitä vikaa on lavatansseissa :) ? Erakoituminen ja psykedeelit ei kyllä kuulosta kauhean herkulliselta yhdistelmältä. Voi tulla nimittäin jonkin verran hankaluuksia sosiaalisissa suhteissa jos sitten päättääkin niihin palata pitkällisen erakoitumisen ja tajunnan tutkiskelemisen jälkeen. Eristäytyminen muista ei muutenkaan ole kovin rakentava ratkaisu sillä nuo "tajunnan ovet" avautuvat pitkälti myös vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Tarvitsemme heitä peilataksemme itseämme heidän kauttaan. Suoraan sanoen tuo kuulostaa yritykseltä paeta omia läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeita.
En kyllä voisi olla enemmän eri mieltä. Jos kuvittelee, että itseensä syventyminen olisi haitta tai este tulevaisuuden ihmiskontakteille, on se musta jo itsessään hyvä syy kokeilla tuota hetken. :P

Musta tuntuu, että itsekseen – ei siis yksin, vaan itsekseen – oleskelu ja sen opettelu on nimenomaan lisännyt mun kyvykkyyttä empaattisempaa ja kivempaan läsnäoloon muille. Kun muut ihmiset eivät ole enää välineitä, joilta imen voimia – joita hyväksikäytän itsekkäästi karkoittaakseni omaa yksinäisyydenpelkoani – tuntuu musta suuremmissa määrin siltä, että voin antaa toisille enemmän vuorovaikutuksemme kautta.

Toki tässä on ihan hervottoman valtavia eroja sen välillä, syrjäytyykö yksinkertaisesti omiin oloihinsa tuhlaamaan elämäänsä puolkuolleensa kuosaamiseen ja makaamiseen, vai onko itsekseen oleilu läsnäolevaa, tietoista ja tavoitteellista.

Mitä tulee peilaamisen tarpeellisuuteen, niin kyllä, se on tarpeellista persoonan muodostumisen kannalta. Olemme kuitenkin muutakin kuin persoonamme. Musta sen persoonan ja peilaamisen takana olevan tyypin tutkailu on yksi tärkeimmistä asioita, joita ihminen voi elämässään tehdä. Persoonallisuus on kuin burqa – mut kuka sen alla on?

User avatar
psyke
Lepakko
Posts: 192
Joined: Thu 22 Sep 2005, 18:37
Location: pohojanmaa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by psyke » Thu 19 Sep 2013, 19:34

Musta tuntuu, että itsekseen – ei siis yksin, vaan itsekseen – oleskelu ja sen opettelu on nimenomaan lisännyt mun kyvykkyyttä empaattisempaa ja kivempaan läsnäoloon muille. Kun muut ihmiset eivät ole enää välineitä, joilta imen voimia – joita hyväksikäytän itsekkäästi karkoittaakseni omaa yksinäisyydenpelkoani – tuntuu musta suuremmissa määrin siltä, että voin antaa toisille enemmän vuorovaikutuksemme kautta.
Eihän kyse olekaan siitä etteikö yksinolon taito olisi erittäin tärkeä. Tarvitsevuus ei tarkoita myöskään muiden hyväksikäyttöä. Ihminen lajina on laumaeläin kuten lähisukulaisemme simpanssit, joten on luonnollista että tarvitsemme sosiaalista vuorovaikutusta, toiset enemmän toiset vähemmän. Poikkeusyksilöitä tietysti on, jotkut viihtyvät erakkoina luonnon keskellä. Paradoksaalista kyllä, pystyäkseen olemaan muiden kanssa on osattava olla yksin.

Mun mielestä terveen tarvitsevuuden ja riippuvuuden (jota mielestäni tässä kuvaat) välillä on juuri se ero että terve ihminen osaa ottaa vastaan kun toinen antaa ja kykenee itse antamaan tasapuolisesti kuluttamatta itseään tai toisia loppuun siten että jokaisen elämänpiiriin kuuluvan ihmisen elo on täyteläisempää. Saat ottamisen kuulostamaan jotenkin kylmältä, minun mielestäni se on terveessä muodossaan juurikin sitä että molemmat ihmiset antavat ja ottavat vastaan toistensa antaman panoksen yhteiselle ihmissuhteelle. Sama periaate pätee tietysti ryhmätasolla ja koskee kaikkia suhteita.
En kyllä voisi olla enemmän eri mieltä. Jos kuvittelee, että itseensä syventyminen olisi haitta tai este tulevaisuuden ihmiskontakteille, on se musta jo itsessään hyvä syy kokeilla tuota hetken.
Tämä riippuu siitä, ohjaako eristäytymistä pettymysten ja loukatuksi tulemisen pelko. Tässä tilanteessa eristäytyminen todennäköisesti voi vain kasvattaa kynnystä hakeutua sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Musta sen persoonan ja peilaamisen takana olevan tyypin tutkailu on yksi tärkeimmistä asioita]
Tarkoitatko tässä tarkkailijaa? En ymmärrä miten sitä voisi havainnoida, vähän sama kuin silmä yrittäisi katsoa itseään.

En voi silti sanoa että olisit mielestäni varsinaisesti väärässä. Ajattelin itsekin noin vielä pari vuotta takaperin, ja osa minusta ajattelee samalla tavalla edelleenkin. 3 vuoden terapiassa käynti on kuitenkin saanut minua vähitellen enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi siitä että tasapaino yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden välillä on tärkeää ihmisenä kasvamiselle, eikä erakoituminen ole ehkä optimaalisin tapa sitä edistää.

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Thu 19 Sep 2013, 21:07

Ah, nyt kun selvensit, niin joo, oon osittain ihan samaa mieltä. Ehkä sen verran vänkäisin vastaan, että ihmisten tarvitsevuus vaihtelee. Ja enemmän omaa tilaa tarvitsevat ei oo "poikkeuksia", kuten asian ilmasit, vaan tarpeet on jokaisella erilaisia.

MUTTA musta yhteiskunnassa jossa toisten tarvitseminen ja jopa riippuvaisuus on aika pitkälti normi – minkä huomaa jo siitäkin, että se nähdään psykiatrian piirissä hyväksyvänä käytöksenä, kun taas jo ihan tavallinen sosiaalinen sisäänpäinkääntyneisyys mahdollisena "sairauden" merkkinä – on hyväks joka tapauksessa ihan jo tasapainon vuoks kokeilla joskus itsekseenoloa.

Vierastan kyllä edelleenkin sanaa "tarve", koska se viittaa välttämättömyyteen. ?? Sanoisin mieluummin ite ehkä vaikkapa vietti tai taipumus. Ajatuksena, että muiden tasapainoinen ja terve läsnäolo useimmissa tapauksissa parantaa terveen yksilön olotilaa entisestään, mutta olotila on terveellä ihmisellä hyvä myös ilman muita.

Mut tosiaan, oon samaa mieltä siitä että sosiaaliseen pelkoon ja ahdistukseen vetäytyminen ei oo sen terveempää kuin läheisriippuvuuteen liimaantuminen. Tasapainossa tiedostavaa läsnäoloa itelle ja muille oman maun mukaan, hyvää tulee. :3

Ja ku puhun itsekseen olemisesta, ni en tosiaan meinaa, että suurimmalle osalle joku täydellinen erakoituminen olis paras vaihtoehto, vaan meinaan et esim. retriitille vetäytyminen, tai vaikka mökillä viikon-pari ilman seuraa/kommunikointia muiden kanssa oleskelu on hyväks silloin tällöin.
Saat ottamisen kuulostamaan jotenkin kylmältä, minun mielestäni se on terveessä muodossaan juurikin sitä että molemmat ihmiset antavat ja ottavat vastaan toistensa antaman panoksen yhteiselle ihmissuhteelle.
Niin, pelkkä ottaminen onkin aika kylmäkiskoista menoa. Vastavuoroinen vastaanottaminen on eri asia, tulee tasapainossa molemmat puolet. Mut kai säkin oot tavannu sellasia "energiavampyyreja", jotka imee muilta mehut omaa ongelmaisuuttaan eikä anna mitään vastaan?
psyke wrote:Tarkoitatko tässä tarkkailijaa? En ymmärrä miten sitä voisi havainnoida, vähän sama kuin silmä yrittäisi katsoa itseään.
:)

User avatar
psyke
Lepakko
Posts: 192
Joined: Thu 22 Sep 2005, 18:37
Location: pohojanmaa

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by psyke » Fri 20 Sep 2013, 10:03

Niin, pelkkä ottaminen onkin aika kylmäkiskoista menoa. Vastavuoroinen vastaanottaminen on eri asia, tulee tasapainossa molemmat puolet. Mut kai säkin oot tavannu sellasia "energiavampyyreja", jotka imee muilta mehut omaa ongelmaisuuttaan eikä anna mitään vastaan?
Noh, sana energiavampyyri on juuri se sama mitä itse käytin pari vuotta sitten kun törmäsin erääseen ihmiseen joka oli juurikin kuvaamanlaisesi "imuri" joten kyllä, sellaisia ihmisiä on olemassa :). Ottamiseen ehkä liittyy juurikin tämmöinen manipulointi ja huijaaminen jolla toinen ihminen saadaan antamaan jotain sellaista mihin tämä ei olisi valmis mikäli tietäisi asioiden todellisen laidan. Tämmöiset henkilöt ovat tietysti erittäin taitavia teeskentelemään halukkuutta vastavuoroisuuteen vaikka todellisuudessa tarkoitus on imeä "uhri" kuiviin.
Ja ku puhun itsekseen olemisesta, ni en tosiaan meinaa, että suurimmalle osalle joku täydellinen erakoituminen olis paras vaihtoehto, vaan meinaan et esim. retriitille vetäytyminen, tai vaikka mökillä viikon-pari ilman seuraa/kommunikointia muiden kanssa oleskelu on hyväks silloin tällöin.
Totta. Tietoinen rauhoittuminen ja hiljaisuuteen vetäytyminen on hyväksi ihmiselle, eikä siihen mielestäni tarvitse liittyä tavoite täydellisestä itseriittoisuudesta joka on mielestäni mahdotonta saavuttaa (ikävä kyllä, olisin niin halunnut tätä :) ). Tai sitten ei ole. Epäilen että on...hmmm....kyllä se melko varmasti ehkä on...

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Fri 20 Sep 2013, 21:22

psyke wrote:
Niin, pelkkä ottaminen onkin aika kylmäkiskoista menoa. Vastavuoroinen vastaanottaminen on eri asia, tulee tasapainossa molemmat puolet. Mut kai säkin oot tavannu sellasia "energiavampyyreja", jotka imee muilta mehut omaa ongelmaisuuttaan eikä anna mitään vastaan?
Noh, sana energiavampyyri on juuri se sama mitä itse käytin pari vuotta sitten kun törmäsin erääseen ihmiseen joka oli juurikin kuvaamanlaisesi "imuri" joten kyllä, sellaisia ihmisiä on olemassa :). Ottamiseen ehkä liittyy juurikin tämmöinen manipulointi ja huijaaminen jolla toinen ihminen saadaan antamaan jotain sellaista mihin tämä ei olisi valmis mikäli tietäisi asioiden todellisen laidan. Tämmöiset henkilöt ovat tietysti erittäin taitavia teeskentelemään halukkuutta vastavuoroisuuteen vaikka todellisuudessa tarkoitus on imeä "uhri" kuiviin.
Mm-m, musta se on aika kuvaava ilmaus sellasista ihmisistä. Lakkasin ite imemästä epärehellisesti muilta asioita nimenomaan itteni kanssa olemaan opeteltuani, ja oon sekä immuunimpi sellaselle muiden suunnalta nykyään, että koen helpommaksi sanoa sellaiselle seuralle reilun ein.

Tosin silloin kun tuota itse tein niin tiedostin sen korkeintaan osan ajasta puolittain, sitä keksii kaikenlaista paskaa oikeuttaakseen itelleen kusisen toimintansa... Just siks koen hyötyneeni yksinolosta, siinä käy paljon rehellisemmäks itelleen kun ei tarvii niin voimakkaasti olla jatkuvasti vetämässä sitä sosiaalista roolia!

psyke wrote:tavoite täydellisestä itseriittoisuudesta joka on mielestäni mahdotonta saavuttaa (ikävä kyllä, olisin niin halunnut tätä :) ). Tai sitten ei ole. Epäilen että on...hmmm....kyllä se melko varmasti ehkä on...
No varmaan riippuupi yksilöstä itestään, varmaan voimakkaan sosiaalisille otuksille se ei oo niin relevantti tai ees mahdollinen tavoite.

User avatar
erina
Karvakuono
Posts: 33
Joined: Sun 23 Sep 2012, 20:32

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by erina » Sun 29 Sep 2013, 23:22

Kirjoittelin oman valaistumiskokemukseni tänne: https://elamansuola.wordpress.com/2013/ ... evoluutio/

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Sun 29 Sep 2013, 23:58

erina wrote:Kirjoittelin oman valaistumiskokemukseni tänne: https://elamansuola.wordpress.com/2013/ ... evoluutio/
Okei, seuraa painokas vetoomus. Mikä tahansa muu sana kuin valaistuminen. Ehdotuksiani: jumalallinen kokemus, epifania, oivallus, havahtuminen, henkinen herääminen, hengellinen visio... Mutta pliis, pliis, pliis, ei valaistuminen. Miksikö? Noh.

Tää käy ehkä vähän nillittämiseks, mut kiinnitän lähes poikkeuksetta sanan "valaistuminen" käyttöön. Termihän lie kaikista tutuin buddhalaisuudesta (nirvana/nibbana). Tämä buddhalaisuudessa tunnettu valaistuminen ei taasen ole sellainen, jota tekstissäsi kuvaat, vaan eräänlainen ei-olemisen tila.

Valaistuminen on niin mystifioitu, monenlaisia tulkintoja saanut ja ennen kaikkea latautunut käsite, että haluun vedota kaikkiin temriä käyttäviin ja tätä tekstiä just nyt lukeviin ja mitä nyt ikinä, että välttäisitte sen käyttämistä ellette puhu buddhalaisuuden käsitteestä (jolloin silloinkin esim. nibbana tai ground/path/fruition lienisivät selkeämpiä ja vähemmän väärinymmärrettyjä termejä).

Yks iso syy, miks haluun vedota painokkaasti tän suhteen kaikkiin on ns. claridad eli erityisyysharha. Se on tila, jossa yksilö kokee olevansa erityislaatuisen valaistunut/kirkastunut ja vaikka monet ohittavat sen vain pienen hullunmyllyn saattelemana, on se saattanut joitain osastokuntoon tai jopa kuolemaan. Yleisin väärinkäsitys on luulla 2. vipassana jhanaa ("arising and passing away") valaistumiseksi, sillä siihen liittyy usein kirkkaiden valojen näkemistä ja maanista energisyyttä. Perinteisesti tätä kautta seuraa kuitenkin ns. dukkha ñanat (dukkha on sanskriittia ja tarkoittaa kärsimystä, eli dukkha ñanat ovat vaiheita, joissa ihminen käsittää kärsimyksen perimmäisen luonteen) ja se on monille yksinkertaisesti tosi rankkaa aikaa, etenkin jos on sitä ennen vakuuttunut olevansa valaistunut. Itse nibbanan kuvataan usein olevan oikeastaan melko antikliimaksinen kokemus.

Näiden vaarojen välttämiseksi pitäisin parhaimpana, ettei noin voimakkaasti latautunutta termiä käytettäisi varomattomasti etenkään sellaisissa ympyröissä, joissa kypäräkorjaamolle päätyminen ei ole varsinaisesti harvinaista.

Btw, mulla on kans ollut melko samanlainen kokemus, kuin tekstissä kuvattu. Pidän sitä todennäköisimmin makyona, ainakin toistaiseksi kun se ei oo esim. itsepintaisesti lähtenyt toistumaan (mitä pidän tärkeenä kriteerinä sen määrittelemisessä, mitkä oudot kokemukset otan todesta – niitä kun on toisinaan esiintynyt niin älyttömiä määriä..).

User avatar
magiclymagical
Apteekki
Posts: 397
Joined: Wed 25 Oct 2006, 16:17

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by magiclymagical » Mon 30 Sep 2013, 14:04

Mielenkiinnosta täytyy kysyä että mistä olet frapa lukenut/opiskellut/mitävaan näistä "dukkha nanat" ynnä muista oudoista termeistä mistä puhuit?
Kiinnostais.

Topicii kaiketi liittyen vielä : Aluks itelle sienet oli tosi hienoja ja vaikka mitä, mut nyt ei vaan kiinosta enää, tulee joka kerta "samanlainen trippi".
Ja vaikka vaihteliskin seuraa ja ympäristöä ni se vaan on niin sitä yhtä ja samaa. Tästä syystä en edes viime syksynä sieniä syönyt. Mikä yleensä on ollut mun vuoden "muutoskohta" ja kelaillu sillo asioita jne.
Mun ajatukset on vaan mun ajatuksii, sul on vapaus miettii omia.

rlsmooth
Apteekki
Posts: 312
Joined: Wed 01 Aug 2012, 18:07

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by rlsmooth » Mon 30 Sep 2013, 17:41

Itellä on kans vähän hävinnyt kiinnostus deelejä kohtaan. Tuntuu tavallaan ettei oo tarve, sillä aikasemmil tripeil oon huomannu et ne samat päätelmät pystyy kyl snaijjaa ihan selvinki päi. Nytki hapanderit homehtunu kaapeissa ties kuinka kauan, about vuos tulee kohta edellisestä tripistä, ellei yhtä lapun puolikasta eräissä bileissä lasketa. Mut joo, täytyy katella jos täs viel tulis innostus tehä rankempaa metaohjelmointii. Tuntuu vaan, et sekin aika ku velloo 10h tripillä ni vois tehä jotain konkreettisesti hyödyllistä..

frapathea

Re: Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

Post by frapathea » Mon 30 Sep 2013, 19:02

magiclymagical wrote:Mielenkiinnosta täytyy kysyä että mistä olet frapa lukenut/opiskellut/mitävaan näistä "dukkha nanat" ynnä muista oudoista termeistä mistä puhuit?
Kiinnostais.
No ensikosketus aiheeseen tuli aiheeseen perehtyneen kumppanin kautta, eli jos kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti tutustua aihepiiristä kiinnostuneisiin. Sittemmin oon sitten kolunnut kirjallisuutta aiheesta, tutustunut buddhalaisuutta ja vipassana-meditaatiota harjoittaviin ihmisiin ja selaillut ahkerasti aiheeseen keskittyviä nettisivuja. Googlaamal päässee alkuun, jos kiinnostaa, tai, öö, no, Kenneth Folk Dharma on nettisivujen puolesta yks ihan hyvä paikka aloittaa.
Topicii kaiketi liittyen vielä : Aluks itelle sienet oli tosi hienoja ja vaikka mitä, mut nyt ei vaan kiinosta enää, tulee joka kerta "samanlainen trippi".
Mulle tapahtu sama kaks vuotta sitten (tosin sieniä enemmän olin kyl ottanu happoa), ja päätin sit lopettaa toistaseks psykedeelien kiskomisen koska tuli sellainen olo, että tripit johti aina "puhtaalle paperille", ja että mun olis aika alkaa itse aktiivisesti kirjoittamaan tarinalle jatkoa, ja oli voimakas fiilis siitä, että se ei onnistu jos vetää monta kertaa vuodessa deelejä (ja sittemmin muitakaan päihteitä). Nyt on tosiaan kaks vuotta deelittömyyttä takana – about päivälleen – ja viimeisen n. vuoden aikana oon muutenkaan päihtynyt vain muutaman yksittäisen kerran. Sellanen fiilis on ollut käsillä, että haluisin varmaan syödä sieniä kerran – ja sitten jättää pidemmäks aikaa taas kaikki päihteet.

rlsmooth wrote:Mut joo, täytyy katella jos täs viel tulis innostus tehä rankempaa metaohjelmointii. Tuntuu vaan, et sekin aika ku velloo 10h tripillä ni vois tehä jotain konkreettisesti hyödyllistä..
Tästä saa olla eri mieltä, mutta oman kokemukseni mukaan rankempi – tai siis syvempi – metaohjelmointi on monissa tapauksissa loppujen lopuksi kestävintä, kun sen tekee hitaasti ja selvin päin. Deelejä voi tietty käyttää apuna esim. purkamaan alta jotain pinttyneitä jännitteitä/keloja/mitä ikinä, mut oon kokenu et lopulta jos haluu rakentaa itteään pysyvästi parempaan ni se kannattaa tehä hitaasti ja varmasti perslihasten voimalla.