Psykedeelisen kokemuksen kehitys ja sen muuttuminen

[Dexma]

Yyyyyyy mul on jääny visuaalit pysyvästi päälle.

Mun kaukonäkö on heikentynyt kahden viimeisen vuoden aikana erittäin radikaalisti, tai puolentoista vuoden aikana.

[frapathea]

Yyyyyyy mul on jääny visuaalit pysyvästi päälle.

Mun kaukonäkö on heikentynyt kahden viimeisen vuoden aikana erittäin radikaalisti, tai puolentoista vuoden aikana.

Mul on näkö muuttunu ja ehdottomasti tarkentunu. Siit on tullu ku joku kamera. Huu. Joku kuulemma (siis ei Joku, vaan joku ;D;;D;D;Ddsijlol) sanoi joskus, et happo kirkastaa silmii.

[SadPanda]

itellä psykedeeliset kokemukset on aina ollu sitä visuaalien ihailua, sekoilua, adhd pomppimista, kuperkeikkoja ja naurua ja hulluttelua varmaan monillekki trippailijoille saatan olla ärsyttävää seuraa nimenomaan ton levottomuuden takia. emt joskus joku sano. mut ystäväpiirissä ei mitn hätää kun kaikki tietää millanen on jne.

[Uke]

Oon huomannu et LSD-tripit voi olla tosi rakentavia henkisesti jos ottaa esim. yksin himassa, mutta sit taas jossain bileissä/festareilla toi henkinen puoli jää kokonaan pois. Kai se on siitä et kerkeekö pysähtyy ja miettii asioita... tai jotain?

Sama pointti on tullu huomattua. mm. viime kerran ku otin ni vaikka olin alkuun lähössäki baarii ni sitten ku se alko toimimaa ni ei ollu mitää jakoja enää lähteä juhlimaa. Mietintää senki eestä..ja jotenki tuntu et visuaalitki jäi vähemmälle ku mietti paljon enemmä.

[frapathea]

Oon huomannu et LSD-tripit voi olla tosi rakentavia henkisesti jos ottaa esim. yksin himassa, mutta sit taas jossain bileissä/festareilla toi henkinen puoli jää kokonaan pois. Kai se on siitä et kerkeekö pysähtyy ja miettii asioita... tai jotain?

Täh, tuleeks tää jollekin yllärinä.. Tai no, jaa. Varmaan sellaselle, joka ei oo ehtiny pysähtyy ajattelemaan, ettei psykedeelit paljoo itsessään tee – ne vaa ponnahduttaa sitä krokeemmalle, mitä kovempaa pomppaat. "Trampoliinilla pomppimisen kehitys ja sen muuttuminen" --- Äiti kato, mä osaan tehä voltin. Joopa. Hyvää matkaa, puput. <3

[Dexma]

Olen huomannut, että psykedeelit ovat joskus
tosi estoja vähentäviä,
avaavia,
hauskoja,
rankkoja,
informatiivisia,
huumesekoiluja,
kasvattavia.

Se kehittyy, ja muuttuu, joskus on kiva vetää yksin, joskus kiva porukassa.

Lsd, on mun mielestä parasta iltapäivä kävely huumetta, ottaa pitkän kävelymatkan mp3 ja sitten lähtee pariksi tunniksi kävelylle... Me like it.

[wRRa]

Täh, tuleeks tää jollekin yllärinä.. Tai no, jaa. Varmaan sellaselle, joka ei oo ehtiny pysähtyy ajattelemaan, ettei psykedeelit paljoo itsessään tee – ne vaa ponnahduttaa sitä krokeemmalle, mitä kovempaa pomppaat. "Trampoliinilla pomppimisen kehitys ja sen muuttuminen" --- Äiti kato, mä osaan tehä voltin. Joopa. Hyvää matkaa, puput. <3

Tuleehan se varmaan yllärinä niin ku jokainen uudenlainen psykedeelikokemus aina. Tai ainakin minulle tuli osittain yllärinä, koska en ollut "viihdekäyttänyt" psykedeelejä ennen tätä kesää... olin jotenkin odottanut jotain samanlaista henkistä kokemusta kuin aiemminkin, riippumatta siitä oonko festareilla vai en, mutta ihan rehellisesti sanoen en oo koko tän kesän deeleilystä saanut mitään kovin ihmeellistä irti, koska oon tehnyt sen hauskanpidon enkä itsetutkailun valossa. Oon myös taitavasti kiertänyt kaikki syväluotaavat deeleissä heräävät kysymykset pysyäkseni toimintakuntoisena, eli en oo antanut itseni uppoutua sisimpääni, koska ulkopuolisiin asioihin on pitänyt kiinnittää huomiota. Ei mulla ollu entuudestaan tällasia kokemuksia, kun on ennemmin ollut aina erilaiset tilanteet (yleensä yksin himassa) ja tripitkin olleet aina tosi henkisiä.

Itse asiassa edes kahdestaan kaverin kanssa otettuna en oo saanu irti mitään sellaista, kuin oon saanut täysin yksin. Välillä sitä on vaan... sekaisin.

Mut siis yhden tärkeän jutun ainakin oon tän kesän aikana tajunnut, ja se on se, et tää ei oo sitä mitä mä deeleiltä oikeestaan haluun. Ei se hauskanpito ja pään sekottaminen, vaan joku isompi juttu... joten, ehkä tää oli hyväkin kokeilu viihdekäyttää deelejä. Mut tulevaisuudessa mä voisin koittaa taas pitkästä aikaa yksin (viime vuoden puolella oon viimeks trippaillu täysin yksin) ja katsoa, saisinko irti jotain jännempää. Ehkä, ehkä en. Sen näkee sit ku on sen aika.

[peltsi]

Tuossa talvella tuli otettua todella suuri annos happoo parin päivän aikana (muistaakseni 8,5 hare krishna-blotterii ) Ja sen jälkeen oli todella psyykkisesti puhdistunut ja kevyt olo pitkään. Myös värikkäät visuaalit velloivat rauhallisesti noin viikon-2 viikkoa. Ja kun jossain vaiheessa tuli nautittua myös muita psykedeelejä usein ja runsaasti niin oli pitkän aikaa taukoamatta visuaaleja ja muita psykedeelisiä tuntemuksia. Tuo ei haitannut ollenkaan vaan mieli oli hyvä ja ei maailman kauniimpana näkeminen ei juurikaan haittaa

Ja btw siks tähän topiciin koska toi oli todella pitkä psykedeelinen kokemus joka varsinaisen tripin jälkeen muuttui aina ^tollaiseksi^. Toi oli todella hieno kokemus ja se kyllä muutti meikäläisen ajattelutapoja ja muutenkin koko ihmistä parempaan suuntaan. :heh:

[Varjo]

Nyt tekis kyllä perkeleesti mieli deelejä! Noh, ehkä ensi viikonlopuksi. Edellisestä kunnon kerrasta psykeissä on aikaa abouttiarallaa 3kk, eli kohta nähdään, kehittyykö/muuttuuko kokemus yhä...

post scriptum: Kädet tuoksuu setille, vaikken ole hiisaillut lähes viikkoon!

pps. 100. viestin rajapyykki Vaulttiin. Bileet!

[disease]

ite taas oon vähä sellasessa tilassa että kelaan vaa otenko deelejä enää ikinä.. vei toi eilinen sienimatka sen verran pitkälle että tuntuu että se tais olla vähän liian rankkaa mun päälle... perkele pitäis kyllä uskoo kokeneempaa joka sanoo että älä ota noin paljon. noh, kyllä tää tästä ku saa vähä sulateltuu kaikkee ja puhuttuu jonkun kanssa tosta koska oon vielä aika pois tolaltani koska oon vasta pikkuhiljaa selvennyt koko tripistä

[wRRa]

ite taas oon vähä sellasessa tilassa että kelaan vaa otenko deelejä enää ikinä.. vei toi eilinen sienimatka sen verran pitkälle että tuntuu että se tais olla vähän liian rankkaa mun päälle... perkele pitäis kyllä uskoo kokeneempaa joka sanoo että älä ota noin paljon. noh, kyllä tää tästä ku saa vähä sulateltuu kaikkee ja puhuttuu jonkun kanssa tosta koska oon vielä aika pois tolaltani koska oon vasta pikkuhiljaa selvennyt koko tripistä

"Älä koskaan sano 'ei koskaan'" Mäki oon joskus tosi rankan matkan päätteeks todennu etten enää ikinä vedä mitää, ollu puol vuot selvinpäin ja alottanu kunnon deelikuurin... et nii... Älä vedä nii kaua ku ei siltä tunnu, se voi olla ettet enää koskaan haluu vetää mut miks turhaa päättää sitä etukäteen, näät sen sit jos joskus tulee taas tarve Ja kyl sä palaudut, vaikka se voikin viedä hetken. Trust me. Se mikä ei tapa, vahvistaa... ja murtuneet luut luutuu kovemmiks ku mitä ne oli aikasemmin :-)

[disease]

ite taas oon vähä sellasessa tilassa että kelaan vaa otenko deelejä enää ikinä.. vei toi eilinen sienimatka sen verran pitkälle että tuntuu että se tais olla vähän liian rankkaa mun päälle... perkele pitäis kyllä uskoo kokeneempaa joka sanoo että älä ota noin paljon. noh, kyllä tää tästä ku saa vähä sulateltuu kaikkee ja puhuttuu jonkun kanssa tosta koska oon vielä aika pois tolaltani koska oon vasta pikkuhiljaa selvennyt koko tripistä

"Älä koskaan sano 'ei koskaan'" Mäki oon joskus tosi rankan matkan päätteeks todennu etten enää ikinä vedä mitää, ollu puol vuot selvinpäin ja alottanu kunnon deelikuurin... et nii... Älä vedä nii kaua ku ei siltä tunnu, se voi olla ettet enää koskaan haluu vetää mut miks turhaa päättää sitä etukäteen, näät sen sit jos joskus tulee taas tarve Ja kyl sä palaudut, vaikka se voikin viedä hetken. Trust me. Se mikä ei tapa, vahvistaa... ja murtuneet luut luutuu kovemmiks ku mitä ne oli aikasemmin :-)

juu niin näkyy olevan : D otin tässä viikonloppuna taas tatteja ja se auttoi paremmin mitä uskalsin kuvitella. otin ne hyvin epäröiden, koska ajattelin että tripistä tulee vielä pahempi mitä viimeksi, koska kaikki asiat jylläsivät vieläkin mielessä, mutta kävi ihan päinvastoin. oltiin hyvän kaverin kanssa ja saatiin kelattua asiat loppuun, tajusin paljon enemmän uusia asioita mitä viimeksi ja elämänhaluni on varmaan suurempi mitä koskaan ennen : D en voinut ikinä uskoa että psykedeelit olisi NOINKIN hyvää terapiaa ja mielen avartamista.

[equilibrium]

tajusin paljon enemmän uusia asioita mitä viimeksi ja elämänhaluni on varmaan suurempi mitä koskaan ennen : D en voinut ikinä uskoa että psykedeelit olisi NOINKIN hyvää terapiaa ja mielen avartamista.

Itsellä kans iski aikamoinen hmm no sanotaanko "whoa" elämys tuossa loppusyksystä, kun pitkän myssyllä kuosailun jälkeen motivaatio opiskeluun tippui melkein nollaan, oli vaan lungimpi maata kämpillä kaiken sotkun keskellä entä pinkoilla ressin ja opiskelun ohessa.

Noh sitten loppusyksystä, päätin että nyt häätyy alkaa skarppaamaan ja päätin, että viimeiset silokit mitä on talteen jääny laitetaan nyt käytölle ja muutetaan vähän tätä omaa meininkiä, (aikaisemminkin saanu sienien avulla jonkin sortin "reality-checkin" ja arkielämään muuttamisen aikaseksi). Eräänä pitempänä viikonloppuna sitten kahden päivän sienillä samoilu aika pitkälti omissa oloissa nosti kiinnostusta ja motivaatiota melkein kaikkea kohtaan, tullut oltua enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, harrastukset alkaneet taas kiinnostamaan, opiskeluintoa täynnä ja työsuorituksilla saanut plussaa mielelle. Ei voi kyllä sanoa kun terapiaa parhaimmillaan.

[Flood]

Hmm... Melko hankala aihe..
Aion silti vastata lyhyen ytimekkäästi.

Aluksi muuttuneessa tajunnan tilassa oli kiva katsella erilaisia kuvioita ja muita visuaaleja, sekä leikkiä kaikella, mitä eteensä sai. Kaikki elektroniset laitteet, kuten kännykkä, tietokone, televisio ja stereot olivat aivan käsittämättömiä. Niitä oli kiva käpistellä, kun ei tajunnut niiden toimintaa tai tarkoitusta yhtään samalla taajuudella, kuin selvinpäin. Myös kaikki syötävä, kuten makuaan matkan varrella muuttavat karkit, jo kliseiset appelsiinit ja kaikenlaiset juomat olivat mahtavia juttuja.

Kun nuo kaikki jutut tulivat tutuiksi, ja pikkuhiljaa oppi navigoimaan psykedeelisessä maailmassa, alkoivat nuo kaikki arkipäivän jutut tulemaan liian tavallisiksi. Esim: "Jaa.. sormet on taas kasvanu kymmenkertaisiksi / upposin sohvaan / olen sohva / katto välkkyy satenkaaren väreissä / seinä on täynnä hienoja geometrisiä ja liikkuvia kuvitoita.. Mitäs sitten tehtäisiin?"

Aloin pikkuhiljaa laittamaan enemmän ja enemmän silmiä kiinni.. Silmäluomien takaa paljastui aivan uusi maailma. Paljon jännittävämpi ja mielenkiintoisempi, kuin koskaan ikinä milloinkaan olin silmät auki psykedeeleissä saanut.
Täysin todentuntuisia, matemaattisia, fraktaalisia näkyjä ja ajatuksia. Mitä enemmän jaksoi olla paikallaan, ja keskittyä, niin sitä enemmän oltiin siellä "jännän äärellä".

Edelleen nautin suuresti psykedeelien tuomista silmät auki visuaaleista, (varsinkin kesäisessä luonnossa ihmetellessä) mutta kyllä deeleissä eniten tekee vain mieli maata sohvalla, ja kuunnella itseään, sekä musiikkia.

Matkamusiikista vielä sen verran, että kun trippailun aloitin, niin nautin eniten elektronisesta musiikista (Shpongle, Boards of Canada yms.) mutta tätänykyä ehdottomasti parhaiten toimii kyllä erittäin raskas doom-metal. Todella hypnoottinen, kovaääninen, ehkä hieman ahdistava ja ennenkaikkea hidas kitaramusiikki. Mahdollisimman pitkinä kappaleina, kiitos!


Heh.. Ei tästä nyt kyllä kaikkein lyhyin mahdollinen vastus tullut, mutta aihe on sen verran mielenkiintoine, että ei sitä nyt ihan yhteen lauseeseenkaan saa survottua

[equilibrium]

Esim: "Jaa.. sormet on taas kasvanu kymmenkertaisiksi / upposin sohvaan / olen sohva / katto välkkyy satenkaaren väreissä / seinä on täynnä hienoja geometrisiä ja liikkuvia kuvitoita.. Mitäs sitten tehtäisiin?"

Huhh, tuo on tuttua meininkiä, melkein aina... aina deeleissä mulla on tuo meininki. Tosin eräästä TattiTrippailusta on pakko mainita, mikä ei niinkään ollut tuttu, eikä normaalitrippi omalla kohdalla.

Alkuun vähän specsejä:
Paikka: Kavereiden "kommuuni"
Seura: Osa tripeillä, savuissa, selvinpäin. 5-10tyyppiä huoneistossa
Aika/kesto: Syksy 2010, Alku-ilta - aamuyö

Tuli pitkästä aikaa syötyä/juotua (40tattia+lasillinen teetä päälle), tuttu annos, mutta todella uusi trippi. Voisin melkein sanoa, että lähti ns. lapasesta.
Aluksi kaikki oli niin hienoa, kaunista, värikästä, kaikki oli hyvin kunnes yhtäkkiä kävi jotain... Ei pystyny tekemään mitään muuta kuin menemään sisälle makaamaan sänkyyn ja olemaan pelkkänä korvana, tuntui kuin sukeltas sängyn sisään ja mikään ei olis enää todellista, mistään ei saanu mitään otetta. Kauniit visuaalit muuttui ehkä jo hallusinaatioiksi, mikä ensikertaa koettuna tuntui jopa aluksi pelottavalta.

Siinä vaiheessa kun ns. pelko alkoi, niin alkoi miettiä kaikkea hyvin syvällistä ja muuta.. sekä onneksi päästyä "tajuihin" ja ymmärsi etteihän tässä mitään hätää tämähän on oikeastaan aika kivaa. Tämän oivallettua lopputrippi olikin aika smuuttia, tuli pelattua Super Mariota (oli muuten aika mielenkiintosta, voin kertoa.), lähdettyä taas pihalle kävelemään ja kummastelemaan. Ja mikä villeintä oli, kuulin muistoja, aluksi havahduin, että "kuka puhuu, missä puhuu, ei kukaan, kuulenko mie ääniä, häh, tää on outoa, NÄÄ ON MUN MUISTOJA" jne. niitä näitä ei niin olennaista ja tripin hiivuttua kävelin kotiin nukkumaan ja aamulla oli ehkä parhain fiilis pitkään, pitkään aikaan.

-Säväyttävin trippi mitä koskaan itsellä ollut, kaikkea en kyllä saa tekstiksi väännettyä mutta huhh oli siinä meininkiä.

Tuon/nuiden kokemusten jälkeen aina deelien kans tulee mietittyä uteliaisuudella, että mitäs tällä kertaa.

Tulipa kyllä aika sekavahkoa tekstiä mutta koittakaa ihmiset ymmärtää humalaista.

-Cheers.

[Televisio]

Mä olen huomannut että deeleissä on joskus tosi vaikea käsittää mitä vasemmanpuoleisissa
taskuissa on. Usein etsin sytkäriä tai puhelinta pitkän aikaa, vaikka taskussa ei ole kuin
kaksi esinettä, sytkäri ja puhelin. Lisäksi vasemman silmän pupilli on suurempi kuin
oikeanpuoleinen, myös seuraavana tai seuraavina, nyt on kolmatta päivää ero huomattavissa.

Mietin että tämä voisi liittyä aivopuoliskojen välisiin eroihin, oikea aivopuoliskohan on teorian
mukaan vastuussa kehon vasemman puolen liiikkeistä sekä visuaalisten hahmojen tunnistamisesta
ja avaruudellisten suhteiden hahmottamisesta, jotka ovat aika iso osa tuota peruspsykedeliaa.
Saattaa tietenkin olla että olen vain ihastunut teoriaani ja vasen aivopuoliskoni on ihan yhtä
dille deeleissä.

Olen nyt kiskonut hippasen liikaa kaikkea, eli mietin että voisiko kyseessä olla jonkinlainen
akuutti aivojen toimintamuutos, esimerkiksi aivopuoliskojen välisen kommunikoinnin häiriö tms.
Toimintakykyni koen nyt ihan normaaliksi, jos pientä bipolaarisuutta ei lasketa, ainoastaan
pupillit ovat erikokoisia.

Psykedeelistä.

[King Ink]

Tuo pupillien kokojen ero tuntuu olevan melko yleistä psykedeelejä käyttävillä, muista ihmisistä en tiedä.
Mulla varsinki 4-ho-met trippien jälkeen pupillit on aika radikaalistikin erikokoiset, jonku 1-3 päivää normaalisti.
Parin päivän päästä ne on aina palautunu normaaleiks.

Ihan mielenkiintoinen teoria, sen kummemmin siihen kantaa ottamatta.

[wRRa]

Oon huomannu että yhä enemmän vedän deelejä tajutakseni, ettei ne selvitä mun ongelmia. Tai siis, joskus otin deelejä vähän sillä asenteella että löytäisin jotain ratkaisuja ongelmiini niiden avulla. Nyt mulla tunkee aina eteen se sama vastaus; kyllä sä tiedät mitä pitää tehä. Ja sit se mitä deeleissä tajuan on lähinnä se, että mä tiedän nää asiat jo. Ne vastaukset mun ongelmiin tulee deeleissä, mutta tiedän ne jo entuudestaan. Yritän vaa ettiä jotain muita vastauksia kuin niitä mitä tiiän ja siksi vedän deelejä.

Toisaalta vedän kyllä niitä ihan muuten vaankin kun se on siistiä. Mutta siis niin. Ennen ne tuntui toimivan paremmin työkaluina ongelmiin. Toisaalta en tiiä toimisko ne työkaluna siihen ongelmaan et yritän käyttää niitä työkaluina selvittämään ongelmia jotka oikeasti osaisin selvittää ilmankin.

Tuli täs yöl trippailtuu homettii ja huomasin taas tän...

[King Ink]

.. ja huomasin taas tän...

Täähän sen aika hyvin tiivistääkin.
Eihän niiltä nyt loputtomaan ratkaisuja löydä. Pidä taukoa, tai sit vedä vaan viihteellä.

Mie haen deeleiltä vastauksia lähinnä kysymyksiin joita en oo osannut kysyä,
ongelmiin joita en edes tiedä.

Emmä oikein osaa täsmälääkkeenä näitä käyttää, enempi ihan hakuammuntaa.
Kyl ne hyvin on osoittaneet ongelmia, joita sitten selväpäisenä oon ruvennut kehittämään.

[Televisio]

Se on totta, että deeleissä usein tulee nähtyä ratkaisut itsenstäänselvyytenä,
mutta olen huomannut että näistä ratkaisuista jää usein puuttumaan itselläni
ajallinen ulottuvuus. Ymmärrän mainiosti, että asioille pitäisi tehdä jotain,
mutta usein tuntuu että aikaa on kuitenkin ihan riittävästi kaikkeen, tärkeintä
on tehdä päätös. Kun olen selvinpäinkin melko viivytteleväinen luonne, tulee
asioita seuraavina päivinä usein lykättyä kuitenkin kaukaiseenkin tulevaisuuteen,
jolloin päätöksen muutosvoimaisuus hämärtyy tai katoaa, eikä kasvua tapahdukaan.

Ne jutut mitä tulee tajuttua, jäävät kuitenkin onneksi vielä aika usein vaikuttamaan
jonnekin taka-alalle, vaikka selvää muutospainetta ei enää tulekaan. Kun ne siellä
ovat, on niitä huomattavasti vaikeampi kieltää, vaikka ne eivät täysin tiedostettuja
enää olekaan.

Mun mielestä mulla deelit toimii harvoin käytettynä paremmin ensisijaisesti siksi,
että ne vapauttaa tietoisuuden siitä laatikosta johon se tulee helposti tungettua
kun yrittää määritellä itseään ja maailmaansa. Kun on jatkuvasti deeleissä, on myös
vapaa tästä laatikosta, hyvässä ja pahassa. Samalla saa kivan tekosyyn olla tekemättä
muutoksia, kun on deeleissä niin maailma saa odottaa.

Se on tosi avartavaa nähdä itsensä ulkopuolelta ja muut kuten he itsensä näkevät,
mutta parhaimmillaan se on kun muistaa elävästi miltä maailma näyttää omin silmin
katsottuna ja koettuna.

[wRRa]

Eihän niiltä nyt loputtomaan ratkaisuja löydä. Pidä taukoa, tai sit vedä vaan viihteellä.
.....
Emmä oikein osaa täsmälääkkeenä näitä käyttää, enempi ihan hakuammuntaa.

No siis, tästähän juuri on kyse. Vaikka viihdekäytössä vetäiskin deelejä niin siitä huolimatta jos on paljon sydämellä asioita, niitä tulee kelailtua deeleissä Ja sit se on jotenki tosi ärsyttävää. Kun mulla nyt on täl hetkel sydämel asioit! Ni sit toi suhde deeleihinki tuntuu vähä erilaiselt. Riippuu toki deelist mut siis tryptamiinit lähinnä tuntuu olevan sellasii et tulee mietittyy omaa elämää aika paljon.

[ferox]

Oon huomannu että yhä enemmän vedän deelejä tajutakseni, ettei ne selvitä mun ongelmia. Tai siis, joskus otin deelejä vähän sillä asenteella että löytäisin jotain ratkaisuja ongelmiini niiden avulla. Nyt mulla tunkee aina eteen se sama vastaus; kyllä sä tiedät mitä pitää tehä. Ja sit se mitä deeleissä tajuan on lähinnä se, että mä tiedän nää asiat jo. Ne vastaukset mun ongelmiin tulee deeleissä, mutta tiedän ne jo entuudestaan. Yritän vaa ettiä jotain muita vastauksia kuin niitä mitä tiiän ja siksi vedän deelejä.

Toisaalta vedän kyllä niitä ihan muuten vaankin kun se on siistiä. Mutta siis niin. Ennen ne tuntui toimivan paremmin työkaluina ongelmiin. Toisaalta en tiiä toimisko ne työkaluna siihen ongelmaan et yritän käyttää niitä työkaluina selvittämään ongelmia jotka oikeasti osaisin selvittää ilmankin.

Hmm, jaa-a. Missähän vika sitten piilee? Olet varmaankin oikeilla jäljillä, vian täytyy olla käyttäjässä. On hyvinkin mahdollista, että deelit ovat alkaneet vaatia sinulta suurempaa kunnianosoitusta, nyt kun kerran myönnät joskus hyväksikäyttäneesi niitä vain siisteyden vuoksi. Toisaalta, koska ongelma liittyy deelien työkaluominaisuuteen, jota sinä et kykene hyödyntämään, ongelma voi tosiaankin olla myös siinä, ettei työkalua voi käyttää ongelmaan, jota sinun oikeasti ei vain kuuluisi ratkaista muulla tavoin kuin itse ajattelemalla.

Eihän se nyt ainakaan kävisi alkuunkaan järkeen, ettei psykedeelejä oikeasti voi käyttää työkaluina kaikkien ongelmiensa ihmeparantamiseen. Koska ongelma ilmenee siten, että huomaat olevasi aivan yhtä ajattelukykyinen myös selvinpäin, päättelet siis tarvitsevasi parempia ongelmia, eli sellaisia, joita osaat selvittää vain deeleissä. Ehkä keksit tähän ongelmaan ratkaisun ottamalla deelejä avuksi! Joka tapauksessa sinun täytyy taas sekoittaa myllyä niin, että lakkkaat huomaamasta keksiväsi deeleissä vastauksia, jotka ovat päässäsi jo entuudestaan. Lisää abstraktiota, sopivasti deelejä ja jälkihoitona foorumilla interaktiivista itseopohdiskelua ryhmässä, niin eiköhän se siitä.

Minusta on edelleen hölmöä uskoa, että vetämällä douppia päähän latautuu uusia ajatuksia jostain kosmoksen toiselta puolen, tai miten ikinä selitetäänkään prosessi, jonka seurauksena a) keksit juuri itse jotakin, jota et silti olisi kyennyt keksimään itse, ja b) ratkaisit juuri ongelman, vaikka et oikeasti olekaan tehnyt sille mitään konkreettista.

[SynaKine]

Deelit auttavat ajattelemaan asiat loppuun, ikäänkuin pakottamalla mieli liikkeelle, pakottamalla itsesi kohtaamaan itsesi (jos haluat). Ne auttavat valtavasti, jos tarvitset apua ja uskallat myöntää tosiasiat itsellesi. Niistä saa valtavasti nautintoa ja iloa, jos on orientoitunut hetkenä siihen. Itseäni ne auttoivat näkemään, mihin valintani ovat johtaneet ja mitä minun täytyy tehdä, jotta pääsen takaisin lähemmäs tasapainoista elämää, joka soveltuu omalle luonteelleni ja persoonalleni. Niin joo, ja inspiksiä ja ratkiriemukasta hupailua ideoiden maailmassa, josta voi aina lähteä liikkeelle, kun kaipaa sytykettä tai katalyyttiä.

Muistakaa hyvä kunto ja vaihtelu virkistää

[anjovis]

Pakko antaa oma panoksensa tähän melkoisen mielenkiintoiseen aiheeseen..

Reilun kymmenen vuoden ja parin sadan matkan jälkeen oma käsitys koko trippitouhusta (koskien itseäni siis) on suhteellisen vakaa. Aloitin psykedeeliset kokemukset melko harvoilla ja matalilla annoksilla, melkein pelkästään kotona, yksin tai jonkun 1-2 hyvän ystävän seurassa. Psykedeelit ovat itselleni yleisellä tasolla vain vahvistin, mitä ikinä koen, se ei tule tyhjästä vaan jostain ympäristöstä tai omista muistilokeroistani ja oikean aivolohkon ylikellotettu hahmontunnistusmasiina vain poimii signaaleja mitkä normaalisti hukkuvat muuhun rutiinielämän kohinaan. Tämä vahvistinefekti toimii kyllä ihan hyvin moniin asioihin ja eniten käytän sitä nykyään ihan taiteiden kokemiseen, juntti kun olen en kaikkea aina ymmärrä tai hoksaa selvin päin, mutta suurin osa taiteista, etenkin moderneista taiteista, iskee hienosti tajuntaan matkan myötä.

Nämä supervahvat taidekokemukset, enimmäkseen musiikilla tietenkin, toimivat ikäänkuin teholomina. Muutaman tunnin ajan olen ja koen jotain aivan muuta, unohdan kaiken mitä normaalissa maailmassa olen, teen ja mietin. Jos en nauti taiteista niin sitten usein voi miettiä omaa elämäänsä ja pohtia prioriteettejä elämälle. Oikeasti tärkeät asiat nousevat helposti esiin kun irtaantuu perusviettien (nälkä, seksin himo, koston himo, sosialisoinnin halu, jne..) oravanpyörästä. Joku aiemmin jo mainitsikin että vaikka tämä on helppoa nähdä matkoilla, niin normaaliarjessa noiden kokemusten mukaan toimiminen ei aina onnistu, se on itsellekin totta. Paljon ne ovat kuitenkin vaikuttaneet, sillä hetket missä saadut kirkkaat kokemukset elämän tärkeimmistä prioriteeteistä ovat konkreettisesti esillä ovat ne tärkeät päätökset kuten mihin työhön hakisin, muuttaisinko ulkomaille tai aletaanko tekemään lapsia vaimon kanssa.

Aktiivisen muutoksen tekeminen matkojen jälkeen vaatii energiaa, ihan kuin mikä tahansa muutos. Valinnan tekeminen pakollisen valinnan hetkellä on selvästi helpompaa. Muutosta itse kokemukseen ei ole viime vuosina kovin paljoa enää tullut, set + setting määrää aika pitkälti minkä sortin kokemus tulee ja kokemusten tiheys jonkin verran sitä kuinka suuri se ero normaalitietoisuuteen on. Se peruuttamaton muuttuminen tuli jo vuosia sitten kun koin egon kuoleman, visuaalit, uuden ajatusrakenteen jne.. se muutos oli ainakin itselleni aivan analoginen sille kun kävi ulkomailla ensimmäisen kerran, tai oppi ajamaan pyörällä tai ymmärsi ensimmäisen kerran miten sähkö toimii tai miten lapset syntyvät. Ymmärrys on aikalailla yksisuuntainen tie, kerran ymmärrettyä asiaa ei voi peruuttaa, kun kerran kokee olotilan missä on osa kaikkea ja ei mitään, niin sitä ei voi enää ottaa pois.

[tRip]

Koen nykysin että trippi olen minä.. Tää elämä on trippiä ja siihen trippailua. tai siinä. en tiedä.
Kun puhuit siitä, että unohtaa kaiken sen mitä 'todellisessa' elämässä on, voi kohdata itseään primitiivisenä, joskin aivan ihmisenä ja inhimillisenä olentona.
Se mitä olen, tulen tässä ja nyt, aina ja iankaikkisesti olemaan. Kokemukseni, suhtautumiseni ja elämänkatsomukseni tosin tuleekin muuttumaan vielä matkan varrella.

Olen löytänyt elämän perimmäisen aatteen, johdonmukaisuuden, primitiivisyyden ja kaiken turhuuden, aitouden ja mahtisuuden.. Kaiken sen.. ekstaasin ja OD:n.

Kaiken tämän läpikäyneenä voin vain todeta, että elämä tosiaankin on yhtälailla mahdollisuus, kuin mahdottomuus, järjettömyys ja sen kaiken loogisuus mistä maailmankaikkeus on saanut alkunsa, ja mistä ihminen on alkanut kehittyä delicaceace -sapiens lajikkeen alalalajikkeeksi.

Pohjimmiltaan tää kaikki on vain mielen ja mielikuvituksen näyttämöä, jonka jokainen kokee omalla tvalla.

Olen alkanut oivaltaa sitä mitä ehkä lähdinkin hakemaan..

en tiedä vielä..

matka näyttää.

[hir]

Mä en oikeen tajuu tätä otsikkoa. Onko tarkotus pohtii "psykedeelistä kokemusta" ja tästä hyödynnettyjä malleja vai kuinka tripit on muuttunu aikojen varrella ?

Vai hölötellä menemää

[Dexma]

kuinka tripit on muuttunu aikojen varrella ?

Vai hölötellä menemää

Tätä enemmän oon varmaan hakenut, mutta lähtenyt varmaan vähän erilinjoille.. .

[hir]

Mikä muuttu: MIKÄ MUUTTUU

[wRRa]

Koen nykysin että trippi olen minä..

Ihan pirun hyvin sanottu. Laittaisin allekirjoituksekseni "I am the trip" mut ku SÄ oot trip ni en viitti

Minusta on edelleen hölmöä uskoa, että vetämällä douppia päähän latautuu uusia ajatuksia jostain kosmoksen toiselta puolen, tai miten ikinä selitetäänkään prosessi, jonka seurauksena a) keksit juuri itse jotakin, jota et silti olisi kyennyt keksimään itse, ja b) ratkaisit juuri ongelman, vaikka et oikeasti olekaan tehnyt sille mitään konkreettista.

Joo, ihan samaa mielt oon. Mut näkisin et psykedeelit saattaa jäsennellä sun päässä jo valmiiks olevia ajatuksia uuteen järjestykseen, mut ei ne mitään täysin uutta sinne tuo. Vähän samalla tapaa ehkä kuin unet.

[Bateman]

Joo, ihan samaa mielt oon. Mut näkisin et psykedeelit saattaa jäsennellä sun päässä jo valmiiks olevia ajatuksia uuteen järjestykseen, mut ei ne mitään täysin uutta sinne tuo. Vähän samalla tapaa ehkä kuin unet.

Näinhän se menee, psykedeelit voivat enintään antaa uusia näkökulmia asioihin, eivätkä aina hyödyllisiä sellaisia... Mutta ovathan esimerkiksi DNA:n löytämisen ja vaikkapa kirjan One Flew Over The Cuckoo's Nest kirjoittamisen tai useiden muiden tieteellisten ja taiteellisten tuotosten takana psykedeelien antamaa innoitusta - mutta kyseessä olevat henkilöt olivatkin jo valmiiksi lahjakkaita tiedemiehiä ja kirjailijoita. Jos kasvualusta on hedelmällinen, voi psykedeelisestä kokemuksestakin kasvaa jotain hienoa.

Itselläni on tripit menneet vain siihen suuntaan, että en enää pidä niin suurta määrää tripillä kohtaamistani asioista kovin ihmeellisenä, mitä ennemmin pidin. Jos ennemmin en olisi harkinnutkaan koko tripin käyttämistä siihen, että esimerkiksi istun tietokoneella tekemässä suunnilleen samoja juttuja, joita olisin selvänäkin tehnyt, niin nyt siinä saattaa melko usein käydä niin. Ennemmin sentään olisin vaikka laittanut valot pois, musiikkia soimaan ja mennyt sänkyyn makoilemaan ja tutkimaan pään sisäisiä fraktaaliavaruuksia. Kaipa se on siitäkin kiinni, kuinka usein deelejä ottaa - ja itsellä se on suunnilleen vähintään joka kuukausi.