Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8616
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma » Mon 17 Apr 2017, 15:23

Itellä ei sinällään ollut suuria ahdistuksen tunteita, kun buppee viimeisen kerran vuosi sit lopetin. Surullissuutta jonkun verran ja haikeutta. Sellaista masennus tunnetta koki tosi vähän, mutta kaikki arkiset paineet tuntui sata kertaa kovemmin. Aito lomailu teki itelle hyvää. Loppupeleissä nyt kun ajattelen niin 12 vuoden kuosaamisen aikana mulla ei ole ollut näin helppoa vuotta. Ne ajat kun pyristeli subusta eroon ja tuli retkahduksia ja veti subun tilalle piriä tuntuu täl hetkellä ihan älyttömän rankalta ajalta. Puhumattakaan niistä sekoilu vuosista joista en muista mitään :P :D

Eniten kantsii mun mielestä panostaa henkiseen lepoon ja aitoon doupittomaan kauteen. Aivokemian tasaamiseen. Itse yllätyn kuinka helppoa tavallaan ollut ne ns henkiset oireet ollut. Pahempaa on nyt, kun pitäis elämällään jotain tehdä ja haluaa taas ottaa uusia askelia elämässä ja miettii uusia haasteita ja uusia askelia elämälleen. Oikeastaan. Alkaa taas kyllästyyn arkeensa ja haluis vetää huumeita, mutta nekin on tylsii :D . Alan oleen liian vanha moisiin ehkä...

Jonkun verran kun on kuosaillut niin tuntuu, että aivokemiat heilahtaa ihan satanolla aina. Hatsi tuntuu jotenkin tasapainoselta asialta elämässä muuten tuntuu sama kuosinen kiksi hakuinen elämäntyyli kuulostavan ainoolta järkeenkäyvältä tunteelta. Enkä nyt puhu siitä, että haluis kamaa. Haluis vain jotain tosi radikaalia ja täyttävää tunnetta elämässä. Adrenaliinia ja uusia tilanteita.

Jollain tasolla ymmärrän enemmän ja enemmän omaa huumausaine minääni. Ei kyse taida olla niinkään doupista vain aidosta oikeasta erilaisesta ja epäarkisista tunteesta jossa haluan elää. Halu elää kuin teini. Isoin tuntein eikä ole valmis ollenkaan nyt pysyyn paikalla. Ehkä pitää vain yrittää oppia elämään hitaammine. Eli siis... öööh. Ei ehkä pidå vetää oppareita tai eiku äääh jooo ääääääääääääääh.

Mut on kiva olla selvinpäin ja harrastella juoksemista. On tosi hyvä olo, kun voimat loppuu ja uuvuttaa. Edea jokin hallitsee mun oloani ja kaipuuta jotain kohti jota en edes tiedä olevan olemassa.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Wed 19 Apr 2017, 08:54

Mulla on kans silleen et hatsi on ollut jees. Hatsia polttaessa ei tule sitä fiilistä et nyt sinne koneistoon menee jotain mitä sinne ei kannattaisi laittaa. Ps: Nyt viimeyönä nukuin ensimmäisen selväpäisen yön ilman napin nappia about 8 tuntia. Tuntuu aika hyvältä tän vierottautumisen jälkeen :D Tai siis.. tosi hyvältä. Ne on isoja harppauksia kun asiat joista ei ole tullut mitään ilman lääkkeitä ni yhtäkkiä pystytkin siihen luonnollisesti ja samaan aikaan on hyvä olla. Esim viime yönä vaikka heräsin 2 kertaa niin nyt mulla oli tosi levollinen ja rauhallinen olo ja levottomat jalat ei enää vaivannu. Voi jeesus ku sitä on ollu kipee... Nyt kun kelailee kaikkea jälkeenpäin niin subutexin osalta. EI Ikinä enää

Ja niin... Näinhän mä olen sanonut ennenkin ja oon repsahtanut. Mutta koskaan ennen en ole ollut ilman niin kauaa että olisi sillä omalla toimivalla päällä ajatelllut. Saati sitten että olisi fyysisesti terve. Monesti sitä on kelannut et tässähän alkaa olla terve ku ollu reilu viikon selvin päin mut voi vittu sillonhan sitä on ollut vasta paha olo alkamassa. Kunnes ilman oleminen stoppasi ja alotti uudestaan. En mä todella muistanut että miltä se tuntuu ku oikeesti kroppa on terve ilman kipuja. Melkee vois kuvailla sitä samaa tilaa noin niinkun lihaksiston tuntuman ja hermotuksen tuntuman puolesta niin et on lähes sama ku olis subuissa eli ei satu. Koska siis eihän subu mulla enää päihdyttämällä päihdyttänyt se vei kivut. Ainut ero on se subupäänä olemiseen ,että nyt tuntee ne tunteet myös mitä subuissa ei ja se tuottaa nyt alkuun omat haasteet mut kasvattaa ja elämä tuntuu merkityksellisemmältä :) Mut tottakai... Saa kyllä sattumaan jos on esim pitkä päivä takana jalkojen päällä tai tehnyt fyysistä hommaa. Sitä tervettä väsymystä... Ei kipua

Mullahan vikan puolen vuoden aikana subun käyttö lähti lopulisesti kädestä kun yritin yli vuoden lopettaa yli 2vuoden kestänyttä subun ''viihteilyä''. Tämän vuoden siis olin 1-2pv viikosta terve ja lopun ajasta refloissa. Niin monta kertaa katkes selkäranka ja jatkuva huono olo et lopulta aloin käyttää subua tyyliin joka päivä tai joka toinen päivä ja saatoin vetää viikonkin putkeen ihan sen takia et en enää halunnu olla kipeä. En enää jaksanut.

Mulla tästä ''tapering down'' tyylisesti lopetuksesta ei tullut niinkun vittu mitään. Koukku oli aivan liian voimakas ja henkinen väsymys liian suuri. Tulin hulluksi kun ajattelin, että kun 2-3mg subua päivässä ei enää riitä pitämään terveenä yli vuorokautta niin millä vitulla mä kiduttaisin itteäni viikkojen ajan olemalla 24 tuntia ihan VITUN kitkuissa. Odottaen kuin kuuta nousevaa että voi vetää ne 0.5mg subulainit mitkä on 5 kertaa mitattu tarkalla fiktillä ja imee tyyliin vittu pölytkin pöydiltä sieraimiin kun on niin kitkuissa. Mä en itse nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kun sen et kaikki seinään stop. Ja läheisten tuki ja päihdeklinikalta apua. Tällä kertaa myös tämä mun ''reflalääkitys'' ei koostunut siitä että syön helvetin kauan säännöllisesti lyricaa ja ryynejä ja panacodeja. Mitä ihmeen selvin päin olemista se on että tuuppaa kropan heti aamusta ''käyntiin 150mg lyricalla 10mg pamilla ja levyllisellä pannareita. Pelkkää itsensä kusettamista edelleen ja se koukku ei hälvene yhtään mihinkään, koska pannarit... Ja noi muut estämässä niitä oikeita tunteiden tuntemista. Muistaakseni 2 viikon jälkeen droppasin ryynit ja lyricat pois. Vaikka söin niitä nyt vain pari viikkoa niin täytyy muistaa et olinhan mä syönyt niitä jo yli pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti subujen välipäivinä. Eli mulla iski sit sen 2 viikon kohdalla päälle myös bentso ja lyrica reflat. En tiedä edelleenkään millä vitun ilmeellä mä kävin samaan aikaan töissä mut en mä nyt edes mitään muistakkaan muuttaman viikon takaa. Niin sumussa ja paskana olin. Kolmannella kerralla kun olin terapiassa niin terapeutti itse sanoi mulle, että nyt ei varmaan ollut ihan järkevin ratkaisu lyödä molemmat lääkkeet poikki kerrallla. Sovittiin että jatkaisin lyricaa vielä viikon. Söin sitä sitten muistaakseni nelisen päivää ja lopetin. En enää kokenut uudestaan viekkareita lyricasta. Uniongelmat seuras sit tätä aikaa eli nyt tästä päivästä reilu viikko taaksepäin. Ja nyt myös uniongelmat on korjaantuneet. Toi opioidi koukku on kuin helvetti missä on niin perkeleen tiukasti kiinni että irti pääseminen ainakin multa alko pahimmassa vaiheessa olla sitä, että laitoin kädet ristiin ja rukoilin.. Niin vitun paskana olin. Ja niin epätoivoinen, että en kyennyt näkemään tulevaisuutta. Ja kyllä.. Kiitän ylempiä voimia et istun nyt tässä kirjottamassa tätä hyvin yöni nukkuneena. Kahvikuppi kädessä ja hyvissä hatseissa :)

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Wed 19 Apr 2017, 09:45

Mushru wrote:Joskus kysyin huikolta että kumpi on pahempi, opatee-reflat vaiko tramal-relfat.. Tramal kuulemma. Se kyl handlaa reflat aika hyvin, kipu taitaa olla pahinta. Mut niin... Ööh. Mä en tiedä oliko toi mainitsemisen arvosta mut kuitenkin. :D Onhan se täysin ihmiskohtaista millaiset reflat on. Pari viikkoo muistaakseni meni aika stydisti fyysisten olojen kanssa.

Meinaatko siis tiputella annokset vaiko ihan rajun kautta? Itellä tulee jo muutaman päivän lyrican kiskonnalla aika vittumaiset olot..

Mä en oo kauheen hyvä kannustamaan. *-* Mut, hyvin se menee, uskon silti. :) Itellä on vaan edessä vähennys, varsinkin gabapentiinin. Siitäkin tulee vittumaiset reflat... Päässä heittää ja tuntoaisti menee saatanan herkäksi, ikävällä tavalla. Gääh. Mä oon taas hiton herkkä kaikelle pienellekin. Laskut, reflat... Herggä dyddö. ._.
Millasilla annoksilla syöt lyricaa päivässä tai söit refloihin? Mulla 150mg tuntu et pää pysyy kasassa. Ainahan sitä vois syödä enemmän mut se on sit taas sitä et hetkellisesti parempi mut sit sielt loppupäästä pahempi ku pitäs lopettaa

User avatar
OpportuNisti
Karvakuono
Posts: 49
Joined: Sat 22 Apr 2017, 17:27
Location: Tellus

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by OpportuNisti » Sun 30 Apr 2017, 17:46

Kunka helppoa/nopeaa mahtaisi olla pääsy A-Klinikan tai vastaavan päiheklinikan tapaamiseen, josta saisi katkaisua varten tropit?

Vaaditaanko ensin puhelinaika jonnekin 2vk päähän, sitten 3-4 krt sairaanhoitajien tapaamista, ja sittenn odotellaan 2-4 viikkoa mitä ovat mieltä? Vai onko akuutisti saatavissa apua, vai onko tämäkin Helsingin yksinoikeus? Asun pienessä kaupungissa Udellamaalla HUS-piirissä, mutta A-Klinikkaa täällä ei ole.
Life is like a box of chocolates; most of the stuff in it sucks.

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Sun 04 Jun 2017, 21:47

Mä laitoin tän saman viestin aikasemmin yhteen toiseen topicciin, mutta siirrän nyt tänne hieman muokattuna kun tuntuu sopivan tänne paremmin.

Elikkä siis rakkauteni ja vihani kohteen subun lopetus. 4v käyttänyt iv, monta puolivillaista yritystä lopettaa, kerran onnistuin 2kk olemaan ilman kunnes se kuuluisa tyhjyyden tunne ja retkahdus. Nyt mennyt varmaan vuosi almost päivittäin. Niin monta kertaa ollu refloissa etten ees muista. Nyt (varmaan, en muista) 4. kerta kun yritän oikeasti lopettaa, aikaisemmin luulin olevani valmis mut en mä oikeesti ollut vielä henkisellä tasolla. Nyt ajatusmaailma on ihan erilainen, ymmärrän ja sisäistän että olen addikti, en voi opioideihin koskea koska en siihen kykene ilman ongelmakäyttöä. En syytä ainetta, mussa se "vika" on kun lähtee heti homma lapasesta.

Mun piti päästä omalle pohjalleni, että tajusin tämän saavan riittää nyt. Se pohja oli se, kun tajusin että vedän kaksia vetoja päivässä ja silti kipeä olo. Rahaa (lainaa) mennyt ihan vitusti. Suonet paskana, en saa edes vetoja laitettua ja sitten käsi paskana töihin. Vitun ruma ja nolo jälki taipeessa, jota aina saa peitellä. Lisäksi ystäväni (joka itsekin vielä käyttää, yrittää lomalla lopettaa) sanoi mulle että "En olis ikinä uskonu että susta tulee vielä tollanen nariseva subunarkki. Susta on oikeesti tullut ihan vitun nisti." Se sattui. Mutta se sattui just siksi, koska se on totta. Oon silti ilonen, että se sano mulle niin. Välillä pitää sanoa rumasti, että toinen oikeasti tajuaa.

Lisäksi mun pitää valita rakastamani mies tai subu. Pitää valita ELÄMÄ tai subu. Mun pitää valita itseni. Sen valinnan aika on juuri nyt tai ei koskaan. Kauan aikaa olin mestari addiktioituneen mieleni kanssa kelaileen, etten voi lopettaa just nyt koska on sitä ja tätä. Ei se niin mee, ittensä kusettamista toi on. Ei sitä sopivaa aikaa tule koskaan, aina tapahtuu jotain jotta saisin oikeutuksen vetää.

Vittuunnuin niin lujaa koko paskaan että pistin kerralla homman poikki. En mä halua loppuelämääni vedellä pillereitä hihaan ja esittää että kaikki on vitun jees ja kusettaa itteäni.. Mä haluan esimerkiksi perustaa perheen. En todellakaan aio olla mikään nariseva subua suoneen vetävä narkkiäiti, joka tuhoaisi viattoman lapsen elämän ja rikkoisi perheen. Mä haluan normaalin elämän, ja subu ei siihen tule enää kuulumaan.

Toki never say never, mutta teen kaikkeni etten tähän enää nistahda. Mua motivoi tuo perheen perustaminen niin paljon, etten anna itseni retkahtaa enää. Teen joka aamu valinnan että tänään en vedä, päivä kerrallaan niin ei ahdista niin paljoa. Ja musta nimenomaan sen pitää olla valinta, sä valitset sen elämän ja itsesi etkä vetämistä.

Anteeks tää avautuminen, oon vähä herkillä tänään kun nyt jo alkaa pikkuhiljaa olo helpottaa ja alan taas tuntea. Tuntea oikeasti, ei sitä valheellista sumua enää. Onhan tää tunnetulva aika rankkaa, kun niitä paskoja kokemuksia ja tunteita paennut nyt monta vuotta. Mutta mä tunnen, kipukin on tuntemista, tiedänpähän olevani elossa.

Ammattiauttajalle aion mennä keskustelemaan läpi noita vaikeita elämänkokemuksia. Päihdeongelmastani en aio kertoa, en aio riskeerata tulevaisuuden ammattiani. Vähän on välillä yksinäistä, kun on oikeastaan vain 2 ihmistä jolle voin ongelmastani puhua, ja vain toisella heistä on riippuvuudesta kokemusta.

Päivä 16 mulla nyt ilman. Niin alussa, mutta jo niin pitkällä. Rauhassa edetään, niin kauan kun mennään eteenpäin niin ei oo kiire mihinkään. Se kaikki on itsestä kiinni, pitää löytää se asia jonka eteen jaksaa taistella ja pyristellä tästä paskasta irti. Haluan valita elämän, haluan näyttää itselleni että pystyn tähän. Tsemppiä kaikille!
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8616
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma » Sun 04 Jun 2017, 23:15

Kelailin

Silloin, kun puhuu päivistä ilman jotain. Lasketaan päiviä jolloin akuutein ja pahin vieroitusoire on käsillä.

Viikoista
Alkaa se pieni energiakin nousta tekeen jotain. Saa syötyä, siivottua ja käytyä suihkussa. Ei enään päivällä haise ripulit housujen läpi.

Kuukausista
Alkaa oikeasti aito fyysinen parantuminen. 3kk kohdalla on jo huikee muutos. Nukkuu yöt ja syömine onnistuu voi jopa vähä tehdä raskaampia juttuja. Alkaa keskitttminen opiskeluun ja muuhun onnistuun. Alkaa oikeesti rakentaan uutta minää ja arkee taas.

Vuosi... en osaa vuosista puhua, mutta siitä vuodesta. Se on jännä kuinka kauan sen kaiken tuntee kropassa, mutta noin vuoden päästä alkaa pää valkeneen. On ihan eri kyky sietää ahdistusta ja stressiä. On ihanaa olla elossa ja virkee. Asiat kiinnostaa ja niihin on helppo paneutua. Tosi freesi olo.

Nythän puhuin oppareiden ja täs kohtaa subun päivittäiskäytön lopettamisesta...
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 20 Jun 2017, 13:56

substance93 wrote:Mä laitoin tän saman viestin aikasemmin yhteen toiseen topicciin, mutta siirrän nyt tänne hieman muokattuna kun tuntuu sopivan tänne paremmin.

Elikkä siis rakkauteni ja vihani kohteen subun lopetus. 4v käyttänyt iv, monta puolivillaista yritystä lopettaa, kerran onnistuin 2kk olemaan ilman kunnes se kuuluisa tyhjyyden tunne ja retkahdus. Nyt mennyt varmaan vuosi almost päivittäin. Niin monta kertaa ollu refloissa etten ees muista. Nyt (varmaan, en muista) 4. kerta kun yritän oikeasti lopettaa, aikaisemmin luulin olevani valmis mut en mä oikeesti ollut vielä henkisellä tasolla. Nyt ajatusmaailma on ihan erilainen, ymmärrän ja sisäistän että olen addikti, en voi opioideihin koskea koska en siihen kykene ilman ongelmakäyttöä. En syytä ainetta, mussa se "vika" on kun lähtee heti homma lapasesta.

Mun piti päästä omalle pohjalleni, että tajusin tämän saavan riittää nyt. Se pohja oli se, kun tajusin että vedän kaksia vetoja päivässä ja silti kipeä olo. Rahaa (lainaa) mennyt ihan vitusti. Suonet paskana, en saa edes vetoja laitettua ja sitten käsi paskana töihin. Vitun ruma ja nolo jälki taipeessa, jota aina saa peitellä. Lisäksi ystäväni (joka itsekin vielä käyttää, yrittää lomalla lopettaa) sanoi mulle että "En olis ikinä uskonu että susta tulee vielä tollanen nariseva subunarkki. Susta on oikeesti tullut ihan vitun nisti." Se sattui. Mutta se sattui just siksi, koska se on totta. Oon silti ilonen, että se sano mulle niin. Välillä pitää sanoa rumasti, että toinen oikeasti tajuaa.

Lisäksi mun pitää valita rakastamani mies tai subu. Pitää valita ELÄMÄ tai subu. Mun pitää valita itseni. Sen valinnan aika on juuri nyt tai ei koskaan. Kauan aikaa olin mestari addiktioituneen mieleni kanssa kelaileen, etten voi lopettaa just nyt koska on sitä ja tätä. Ei se niin mee, ittensä kusettamista toi on. Ei sitä sopivaa aikaa tule koskaan, aina tapahtuu jotain jotta saisin oikeutuksen vetää.

Vittuunnuin niin lujaa koko paskaan että pistin kerralla homman poikki. En mä halua loppuelämääni vedellä pillereitä hihaan ja esittää että kaikki on vitun jees ja kusettaa itteäni.. Mä haluan esimerkiksi perustaa perheen. En todellakaan aio olla mikään nariseva subua suoneen vetävä narkkiäiti, joka tuhoaisi viattoman lapsen elämän ja rikkoisi perheen. Mä haluan normaalin elämän, ja subu ei siihen tule enää kuulumaan.

Toki never say never, mutta teen kaikkeni etten tähän enää nistahda. Mua motivoi tuo perheen perustaminen niin paljon, etten anna itseni retkahtaa enää. Teen joka aamu valinnan että tänään en vedä, päivä kerrallaan niin ei ahdista niin paljoa. Ja musta nimenomaan sen pitää olla valinta, sä valitset sen elämän ja itsesi etkä vetämistä.

Anteeks tää avautuminen, oon vähä herkillä tänään kun nyt jo alkaa pikkuhiljaa olo helpottaa ja alan taas tuntea. Tuntea oikeasti, ei sitä valheellista sumua enää. Onhan tää tunnetulva aika rankkaa, kun niitä paskoja kokemuksia ja tunteita paennut nyt monta vuotta. Mutta mä tunnen, kipukin on tuntemista, tiedänpähän olevani elossa.

Ammattiauttajalle aion mennä keskustelemaan läpi noita vaikeita elämänkokemuksia. Päihdeongelmastani en aio kertoa, en aio riskeerata tulevaisuuden ammattiani. Vähän on välillä yksinäistä, kun on oikeastaan vain 2 ihmistä jolle voin ongelmastani puhua, ja vain toisella heistä on riippuvuudesta kokemusta.

Päivä 16 mulla nyt ilman. Niin alussa, mutta jo niin pitkällä. Rauhassa edetään, niin kauan kun mennään eteenpäin niin ei oo kiire mihinkään. Se kaikki on itsestä kiinni, pitää löytää se asia jonka eteen jaksaa taistella ja pyristellä tästä paskasta irti. Haluan valita elämän, haluan näyttää itselleni että pystyn tähän. Tsemppiä kaikille!
Miten sulla Substance menee? Onko lopettaminen mennnyt vielä oikeeseen suuntaan? Olis tosi huippua kuulla sulta ja jengiltä yleensäkkin kuulumisia miten menee ja onko lopettaminen edennyt. Tsemppiä kaikille ketkä tahtoo lopettaa! Täältä terveiset ja edelleen raittiina subusta ja elämä pikkuhiljaa alkaa näyttää aina vaan mukavalta paikalta elää :)

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Tue 20 Jun 2017, 15:01

nantes wrote:Miten sulla Substance menee? Onko lopettaminen mennnyt vielä oikeeseen suuntaan? Olis tosi huippua kuulla sulta ja jengiltä yleensäkkin kuulumisia miten menee ja onko lopettaminen edennyt. Tsemppiä kaikille ketkä tahtoo lopettaa! Täältä terveiset ja edelleen raittiina subusta ja elämä pikkuhiljaa alkaa näyttää aina vaan mukavalta paikalta elää :)
Reilu kuukausi mennyt nyt ilman eli oikeeseen suuntaan menossa! :) Tässä alkaa olla jo ihan hyvä fiilis. Toki sieltä varmasti jotain masistelua on vielä tulossa kun kuitenkin se about 4v tuli vedettyä, mutta se on sitten vaan kestettävä. Muuten on kyllä ollut elämäni paras päätös tähän mennessä! En anna itseni pilata tätä hommaa enää tässä vaiheessa.

Hyvin raskas kuukausi takana, mutta en todellakaan vaihtaisi tätä pois! Pakko sanoa että oon kyllä helvetin ylpeä itsestäni ettei ole tullut retkahdettua. Monet kerrat itseni ja mieleni kanssa taistelin. Ja tulen varmasti vielä taistelemaan, mutta nyt on niin paljon pelissä ettei ole varaa retkahtaa. Aion voittaa nää mieleni demonit vielä.

Ja hienoa kuulla että säkin oot pysynyt raittiina! Tsemppiä kaikille :up:
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 04 Jul 2017, 09:23

Terve kaikki lopettavat! Miten on menny jengillä nyt lopetus prokkikset? Mulla on nyt reilu puoli vuotta takana ja tästä koukuttomasta elämästä alkaa nautia koko ajan enemmän. Varsinkin kun on eka kesä vuosiin kun on ollut terve ja on ollut täysin vapaa tekemään mitä haluaa ilman että tarvii miettiä onko subua tai onkonreflat

gaia
Kameleontti
Posts: 678
Joined: Sun 29 Oct 2006, 04:26

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by gaia » Wed 05 Jul 2017, 15:04

nantes wrote:Terve kaikki lopettavat! Miten on menny jengillä nyt lopetus prokkikset? Mulla on nyt reilu puoli vuotta takana ja tästä koukuttomasta elämästä alkaa nautia koko ajan enemmän. Varsinkin kun on eka kesä vuosiin kun on ollut terve ja on ollut täysin vapaa tekemään mitä haluaa ilman että tarvii miettiä onko subua tai onkonreflat


Kolmas päivä ilman subua/buprea. Ainoastaan 2mg rivaa mennyt päivisin ja 2mg sirkkaa iltaisin ettei mene katon tuijotteluksi (menee se vähän siitä huolimatta)
Vai toimiiko?

User avatar
mentalhell
Kameleontti
Posts: 883
Joined: Sun 16 Dec 2007, 00:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by mentalhell » Fri 07 Jul 2017, 10:03

Mä olen ollut n. 15 kuukautta niin että noin kuukaus sit vedin 0,5 g pirii nokkaa. Muute täysi raittiina. Oma lääkitys menee, osa tosin tiputuksessa nyt. Concerta jää yms.

Narkkaamisen lopettaminen kannattaa. En tiedä otanko itse enää ikinä mitään, ehkä saatan hupina joskus esson tai pari syödä. Katsoo sitten. Nyt ei tee mieli mitään.

Ekat puol vuotta kuivilla teki kokoajan kamaa mieli.

Hienoa huomata miten elämää on ilman kamaakin!

User avatar
psychiCNoob
Moderator
Posts: 1001
Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
Location: Metsä

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by psychiCNoob » Fri 07 Jul 2017, 15:24

Nice 1 ! Mites, millä sä oot täyttänyt elämäsi päihdekuvioiden sijaan? Just curious. :P
Life = The Trip

User avatar
mentalhell
Kameleontti
Posts: 883
Joined: Sun 16 Dec 2007, 00:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by mentalhell » Tue 18 Jul 2017, 09:31

psychiCNoob wrote:Nice 1 ! Mites, millä sä oot täyttänyt elämäsi päihdekuvioiden sijaan? Just curious. :P
Jos mulle kommentti oli niin esimerkiksi työllä olen täyttänyt päiviä. Alussa oli hankalaa. Nyt alkaa 16 kk tulemaan täyteen jo. Iloinen olen. Puuhailen ihan normaalia arkea siis, käyn kuntouttavassa duunissa yms. En mitään erikoista. Mitä nyt milloinkin huvittaa tehdä. :D

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Thu 27 Jul 2017, 20:52

Mulla ja miehellä lopettaminen myös edessä. Olen niin kyrpiintynyt tähän subun vetämiseen, aina pitää kaikki menot ja tekemiset suunnitella niin, ettei vaan oon kipeä ja se rahan meno! Itse aloitin 17 vuotiaana käyttämisen ja pari vuotta homma pysyikin vielä jotenkin kasassa kun otin kerran viikossa tai harvemmin. Sitten joskus 19 vuotiaana huomasinkin, että hups, koukussa ollaan ja nokittelu vaihtui rännäämiseen. Täytän ens kuussa 23, että kyllä tota roinaa on tullut vedettyä ihan tarpeeksi. Pari kertaa oon onnistunut ulkomaanmatkojen jälkeen olemaan kuukauden pari irti, mutta palannut kuitenkin taas jollain verukkeella käyttämään. Onneksi sentään kun nykyisen mieheni tapasin niin sain huomattavasti vähennettyä tota rännittämistä kun mies ei tosiaan siitä pitänyt, toki retkahduksia on tullut mutta rännittäminen ei kuitenkaan ole enään päivittäistä tai edes.viikottaista. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, kun tapasin nykyisen mieheni, niin hänellä ei koskaan ennen ole ollut näin pitkää bupren käyttö jakso, mutta kun alettiin seurustelemaan niin häneltäkin lähti bupren veto käsistä. Mutta onneksi molemmilla nyt motivaatio touhun lopettamiseksi suht kohdillan, tilattiin kodeiinia ja dihydrokodeiinia sekä tramaleita ja pameja näin ens alkuun, että helpottais niitä pahimpia viekkarioloja.

User avatar
SadPanda
LD50
Posts: 2984
Joined: Wed 27 May 2009, 15:26

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by SadPanda » Sat 29 Jul 2017, 11:41

Mä olen nyt kamppaillut itseni kassa ton vähentämisen kanssa... Mutta aina kun alkaa ahdistaa (kroonista tuo ahdistus taitaa joa jo olla) mutta kuitenki aina alkaa sillee tuntua että sitku ottaa siihen bentson (esim 1-2mg rivatrillia) niin silloin nuo vähentämisen ajatukset tuntuvat realistisilta ja TOIVEIKKAILTA. mutta muuten emt melkoisen vaikeaa koittaa pysyä pelkällä metadonilla ja gabapentiinillä.

MUTTA. Ympärilläni on ystäviä jotka ovat päässeet eroon pitkästä bupre/opiaattikoukusta ja myös piristeistä. SIitä saan voimaa sen vähentämisen/ lopettamisen ajatuksen tasolla...

Tutkimuskemikaaleja en stimulantteja enkä myöskään deelejä oole nauttinut nytten pitkään aikaan. Taitaa viimeisestä a-pvp: kuosista olla jo ainakin se 4-5kk... Amfetamiinia käytän edelleen silloin tällöin. Koska pidän valvomisesta. ja euforiasta..
Sitä alkaa nyt vasta pikkuhiljaa tajuamaan sen kun hoitajat yms päihdetyöntekijät sanovat aina että "eihän se helppoa tule olemaan" niin jotenki nyt vasta alkaa senki tajuamaan. Noh. elämä kuljettaa minne kuljettaa. Hengissä ainnakin aijon pysyä .
[17:14] <bong_aqua> oot kyllä kohtuukäytön ruumiillistuma

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Fri 11 Aug 2017, 09:43

3kk ilman subua, enpä ois sillon alussa uskonu et näinkin pitkälle pääsisin :cheers: Tällä kertaa on huomattavasti auttanut se asia, kun tosissaan tiedostaa kuinka vaarallisilla vesillä liikutaan kun ne fyysiset reflat on ohi. Siinä vaiheessa tulee just niitä ajatuksia "kyllähän nyt yhet vois ottaa kun ei ole fyysisesti koukussa", eihän se nyt helvetti noin mee. Tohon mulla on aiemmissa lopetusyrityksissä yleensä kaatunut se homma. Ne kuuluisat vaan yhdet vedot...

Oli myös ollut hyvä tiedostaa sekin, että se tyhjyyden tunne ja masennus tulee jossain välissä vastaan. Ennen en tähän osannut varautua, se oli niin suuri "shokki" että sehän oli tietysti menoa taas. Nyt osaan suhtautua asiaan ihan eri tavalla.

Sillon kun vituttaa lujaa niin tekisi oikein kunnolla mieli vetää. Tuntuu kuin "jotain puuttuisi" mun aivoista.
Välillä on päiviä kun ei ees ajattele koko ainetta ja välillä taas niitä kun päässä pyörii ihan jatkuvasti ajatukset luokkaa "kylläpä nyt tekis hyvää jotkut kunnon subu/oxyvedot". Siinä vaiheessa tiedostan leikkiväni tulella ja yritän keksiä jotain tekemistä, että saisin ajatukset kohdistettua johonkin muuhun.

Vaikka suurimman osan ajasta kaikki on suht perseestä/ei oikeastaan tunnu miltään, niin myös ne hyvät hetket tuntuu oikeasti tosi hyvältä. Yllättävän paljon näinkin lyhyessä ajassa on ajatukset ja mieli kirkastunut, ja on vaikeaa ymmärtää miten olen halunnut elää siinä sumussa niin kauan.

Ehkäpä sitä jo vuoden päästä pystyisi sanomaan että on oikeasti hyvä olla, vaikka nyt välillä näyttää aika toivottomalta ja tekisi vaan mieli luovuttaa. Vaikka motivaatio on edelleen vahva tämän homman suhteen, niin nöyränä ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin :) Paljon tsemppiä kaikille lopettaville ja lopettaneille!
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Mon 14 Aug 2017, 19:39

3 päivä ilman buprea. Yllättävän helpolla päässyt kun ollut tramaleita, rauhoittavia ja kodeiinia. Henkiset himot on kyllä pahat. Kyllä tää täst.

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Mon 14 Aug 2017, 23:54

Isha wrote:
Mon 14 Aug 2017, 19:39
3 päivä ilman buprea. Yllättävän helpolla päässyt kun ollut tramaleita, rauhoittavia ja kodeiinia. Henkiset himot on kyllä pahat. Kyllä tää täst.
Se on kyl hurjaa nyt näin subun lopettaneeena muistella viime talvea joulun jälkeen kun lopetuksen alotin. Kun ei 200mg lyricaa, levy panacodeja ja pari kymppipamia edes auttanut pitämään terveenä.... On se subu vaan niin vitullinen myrkky!

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Tue 15 Aug 2017, 13:20

nantes wrote:
Mon 14 Aug 2017, 23:54
Isha wrote:
Mon 14 Aug 2017, 19:39
3 päivä ilman buprea. Yllättävän helpolla päässyt kun ollut tramaleita, rauhoittavia ja kodeiinia. Henkiset himot on kyllä pahat. Kyllä tää täst.
Se on kyl hurjaa nyt näin subun lopettaneeena muistella viime talvea joulun jälkeen kun lopetuksen alotin. Kun ei 200mg lyricaa, levy panacodeja ja pari kymppipamia edes auttanut pitämään terveenä.... On se subu vaan niin vitullinen myrkky!
Jep.. Tänään aamulla tuli otettua 120mg kodeiini, 200mg tramaleita ja 10mg pamin sekä 1mg xanorin. Olo on yllättävän hyvä, toki henkiset himot päällä vielä pahasti. Onneksi ennen lopettamista aloin hiljalleen laskea jo annostusta.

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Tue 15 Aug 2017, 13:53

Isha wrote:
Tue 15 Aug 2017, 13:20
Jep.. Tänään aamulla tuli otettua 120mg kodeiini, 200mg tramaleita ja 10mg pamin sekä 1mg xanorin. Olo on yllättävän hyvä, toki henkiset himot päällä vielä pahasti. Onneksi ennen lopettamista aloin hiljalleen laskea jo annostusta.
Ne henkiset himot on kyllä helvetistä. Muistan kun ekan kuukauden ajan monet kerrat itkin ja pyörin ympäri kämppää, kun meinas pää hajota. Teki vaan niin paljon mieli vetää. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen bupreen.

En oikeen vieläkään ymmärrä millä helvetin tavalla kestin ne himot enkä luovuttanut. Kai sitä vaan kun on lujasti päättänyt ja käynyt asian läpi mielessään että se subu ei vaan yksinkertaisesti ole enää vaihtoehto. Vaikeeta se on, mutta jos mä selvisin niin uskon vahvasti että säkin selviät!

Toivotan paljon tsemppiä ja voimia sulle! Oot jo hyvässä alussa, ja jokainen päivä puhtaana siitä myrkystä on arvokas. Vaikka alussa se ei välttämättä tunnu sen kaiken paskan arvoiselta, niin loppupeleissä se on. Mulla on jo nyt niin paljon parempi olla ja toivon että tää tästä muuttuu vieläkin paremmaksi.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Tue 15 Aug 2017, 15:29

substance93 wrote:
Tue 15 Aug 2017, 13:53
Isha wrote:
Tue 15 Aug 2017, 13:20
Jep.. Tänään aamulla tuli otettua 120mg kodeiini, 200mg tramaleita ja 10mg pamin sekä 1mg xanorin. Olo on yllättävän hyvä, toki henkiset himot päällä vielä pahasti. Onneksi ennen lopettamista aloin hiljalleen laskea jo annostusta.
Ne henkiset himot on kyllä helvetistä. Muistan kun ekan kuukauden ajan monet kerrat itkin ja pyörin ympäri kämppää, kun meinas pää hajota. Teki vaan niin paljon mieli vetää. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen bupreen.

En oikeen vieläkään ymmärrä millä helvetin tavalla kestin ne himot enkä luovuttanut. Kai sitä vaan kun on lujasti päättänyt ja käynyt asian läpi mielessään että se subu ei vaan yksinkertaisesti ole enää vaihtoehto. Vaikeeta se on, mutta jos mä selvisin niin uskon vahvasti että säkin selviät!

Toivotan paljon tsemppiä ja voimia sulle! Oot jo hyvässä alussa, ja jokainen päivä puhtaana siitä myrkystä on arvokas. Vaikka alussa se ei välttämättä tunnu sen kaiken paskan arvoiselta, niin loppupeleissä se on. Mulla on jo nyt niin paljon parempi olla ja toivon että tää tästä muuttuu vieläkin paremmaksi.
Kiitos tsemppaamisesta! <3 Luo toivoa että itsekkin pääsisin ees siihen pisteeseen että olisin jo pari kuukautta ollut putsina. Onneksi miehen kanssa yhdessä lopetetaan niin tuetaan toinen toisiamme. Tuntuu vaan pahalta kun miehellä ei ole niin pahat noi henkiset himot ja mulla kun sitten on niin puhun vaan kuinka tekis mieli vetää ees yhet yms..

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 15 Aug 2017, 18:15

Isha wrote:
Tue 15 Aug 2017, 15:29
substance93 wrote:
Tue 15 Aug 2017, 13:53
Isha wrote:
Tue 15 Aug 2017, 13:20
Jep.. Tänään aamulla tuli otettua 120mg kodeiini, 200mg tramaleita ja 10mg pamin sekä 1mg xanorin. Olo on yllättävän hyvä, toki henkiset himot päällä vielä pahasti. Onneksi ennen lopettamista aloin hiljalleen laskea jo annostusta.
Ne henkiset himot on kyllä helvetistä. Muistan kun ekan kuukauden ajan monet kerrat itkin ja pyörin ympäri kämppää, kun meinas pää hajota. Teki vaan niin paljon mieli vetää. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen bupreen.

En oikeen vieläkään ymmärrä millä helvetin tavalla kestin ne himot enkä luovuttanut. Kai sitä vaan kun on lujasti päättänyt ja käynyt asian läpi mielessään että se subu ei vaan yksinkertaisesti ole enää vaihtoehto. Vaikeeta se on, mutta jos mä selvisin niin uskon vahvasti että säkin selviät!

Toivotan paljon tsemppiä ja voimia sulle! Oot jo hyvässä alussa, ja jokainen päivä puhtaana siitä myrkystä on arvokas. Vaikka alussa se ei välttämättä tunnu sen kaiken paskan arvoiselta, niin loppupeleissä se on. Mulla on jo nyt niin paljon parempi olla ja toivon että tää tästä muuttuu vieläkin paremmaksi.
Kiitos tsemppaamisesta! <3 Luo toivoa että itsekkin pääsisin ees siihen pisteeseen että olisin jo pari kuukautta ollut putsina. Onneksi miehen kanssa yhdessä lopetetaan niin tuetaan toinen toisiamme. Tuntuu vaan pahalta kun miehellä ei ole niin pahat noi henkiset himot ja mulla kun sitten on niin puhun vaan kuinka tekis mieli vetää ees yhet yms..
Oikeesti toivon että et ota edes niitä yksiä. Niistä yksistä tulee jo niin vitun paljon pahempi olo yli viikoks. Ja miks. Vaan yhden hyvän pöivän takia ja seki kemian takia hyvällä ololla. Näin jälkeenpäin oon kelannu ku käytin täysillä 5vuotta subua ja ihan kaikkia hitaita.. teemut subut, kaikki eri bentsot, lyricat, oxyt, tramalit, kodeiinit. Vittu mä olin monta vuotta pelkkä kemikaalio! Mä en oikeesti edelleenkää käsitä et millä vitulla mä pystyin lopettamaa. Mä vaan olin niin vitun loppu ja kadottanu mun oma itseni. Olin kuori jota huumeet ohjaili. Olin ennen sitä urheileva iloinen elämänhalunen mies joka piti itestä huolta. Mun huumeiden käyttö alko 19 vuotiaana nopeilla. Ja hitaat tuli pelii 25vuotiaana. Nyt 29vuotiaana oon kuivilla. Vittu välil tekee mieli vetää vieläki mut ku mietin sitä VITUN SUURTA epätoivoa mitä joka ikimem solu huus. Ni ei vittu enää ikinä! Mä tiedän et jos mä pystyin. Tekin tuutte pystyy!!!!

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Wed 16 Aug 2017, 09:45

nantes wrote:
Tue 15 Aug 2017, 18:15
Isha wrote:
Tue 15 Aug 2017, 15:29
substance93 wrote:
Tue 15 Aug 2017, 13:53


Ne henkiset himot on kyllä helvetistä. Muistan kun ekan kuukauden ajan monet kerrat itkin ja pyörin ympäri kämppää, kun meinas pää hajota. Teki vaan niin paljon mieli vetää. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen bupreen.

En oikeen vieläkään ymmärrä millä helvetin tavalla kestin ne himot enkä luovuttanut. Kai sitä vaan kun on lujasti päättänyt ja käynyt asian läpi mielessään että se subu ei vaan yksinkertaisesti ole enää vaihtoehto. Vaikeeta se on, mutta jos mä selvisin niin uskon vahvasti että säkin selviät!

Toivotan paljon tsemppiä ja voimia sulle! Oot jo hyvässä alussa, ja jokainen päivä puhtaana siitä myrkystä on arvokas. Vaikka alussa se ei välttämättä tunnu sen kaiken paskan arvoiselta, niin loppupeleissä se on. Mulla on jo nyt niin paljon parempi olla ja toivon että tää tästä muuttuu vieläkin paremmaksi.
Kiitos tsemppaamisesta! <3 Luo toivoa että itsekkin pääsisin ees siihen pisteeseen että olisin jo pari kuukautta ollut putsina. Onneksi miehen kanssa yhdessä lopetetaan niin tuetaan toinen toisiamme. Tuntuu vaan pahalta kun miehellä ei ole niin pahat noi henkiset himot ja mulla kun sitten on niin puhun vaan kuinka tekis mieli vetää ees yhet yms..
Oikeesti toivon että et ota edes niitä yksiä. Niistä yksistä tulee jo niin vitun paljon pahempi olo yli viikoks. Ja miks. Vaan yhden hyvän pöivän takia ja seki kemian takia hyvällä ololla. Näin jälkeenpäin oon kelannu ku käytin täysillä 5vuotta subua ja ihan kaikkia hitaita.. teemut subut, kaikki eri bentsot, lyricat, oxyt, tramalit, kodeiinit. Vittu mä olin monta vuotta pelkkä kemikaalio! Mä en oikeesti edelleenkää käsitä et millä vitulla mä pystyin lopettamaa. Mä vaan olin niin vitun loppu ja kadottanu mun oma itseni. Olin kuori jota huumeet ohjaili. Olin ennen sitä urheileva iloinen elämänhalunen mies joka piti itestä huolta. Mun huumeiden käyttö alko 19 vuotiaana nopeilla. Ja hitaat tuli pelii 25vuotiaana. Nyt 29vuotiaana oon kuivilla. Vittu välil tekee mieli vetää vieläki mut ku mietin sitä VITUN SUURTA epätoivoa mitä joka ikimem solu huus. Ni ei vittu enää ikinä! Mä tiedän et jos mä pystyin. Tekin tuutte pystyy!!!!
Jep, itse aloin 18 vuotiaana käyttämään päivittäin buprea, 16 vuotiaana kokeilin ekan kerran ja pari vuotta touhu pysyikin jotenkin käsissä mut riippuvuus siitä kuitenkin syntyi. Tuntuu jo hölmöltö kirjoittaa tää, mutta kun on niin monta vuotta vetänyt eri huumeita ( opiaatteja eniten ) niin tuntuu jotenkin haikealta ajatella että en enään koskaa sais kokea esim herska tai oxy oloa. En mä täysin päihteettämäksi ala, on sitä pari kertaa vuodessa kiva ottaa mämmiä ja deelejä ja joskus vauhtia, mutta toi bupre on vaan lopetettava samoin muut opiaatit.

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Thu 17 Aug 2017, 04:06

Voi helvetin helvetti, tänään ois ollu 5-6 pv ilman subua mutta tuli sitten milli otettua nokkaan. Vittu mikä morkkis nyt. Onneks taloudesta loppu nyt subut kokonaan, että jos ei vaan mee hankkimaan lisää niin pärjäis kodeiinil ja tramaleil.

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Thu 17 Aug 2017, 08:25

Isha wrote:
Thu 17 Aug 2017, 04:06
Voi helvetin helvetti, tänään ois ollu 5-6 pv ilman subua mutta tuli sitten milli otettua nokkaan. Vittu mikä morkkis nyt. Onneks taloudesta loppu nyt subut kokonaan, että jos ei vaan mee hankkimaan lisää niin pärjäis kodeiinil ja tramaleil.
Älä lannistu vaikka vitutus on suunnaton! Nyt vaan nöyränä eteenpäin. Älä vaan lähde sille linjalle, että nuo päivä olisivat menneet täysin hukkaan kun retkahdit. Mulle on käynyt niin monta kertaa se "2vkon streittailun jälkeen tuli otettua vähän, samapa jatkaa vetämistä"-homma, eikä se nyt noin mee. Näytit juuri itsellesi että pystyit olemaan sen 6pvä ilman, ja pääset vielä paljon pidemmällekin kunhan uskot itseesi ja opit huomaamaan noita vaaratilanteita. 3 vuotta yritin enemmän tai vähemmän tosissani tuota paskaa lopettaa, joten näitä asioita on tullut kelailtua aika paljon, ja väitän jokseenkin tietäväni mistä puhun. Voimahali :love:
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

Isha
Psykonautti
Posts: 94
Joined: Fri 17 Apr 2015, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Isha » Thu 17 Aug 2017, 10:58

substance93 wrote:
Thu 17 Aug 2017, 08:25
Isha wrote:
Thu 17 Aug 2017, 04:06
Voi helvetin helvetti, tänään ois ollu 5-6 pv ilman subua mutta tuli sitten milli otettua nokkaan. Vittu mikä morkkis nyt. Onneks taloudesta loppu nyt subut kokonaan, että jos ei vaan mee hankkimaan lisää niin pärjäis kodeiinil ja tramaleil.
Älä lannistu vaikka vitutus on suunnaton! Nyt vaan nöyränä eteenpäin. Älä vaan lähde sille linjalle, että nuo päivä olisivat menneet täysin hukkaan kun retkahdit. Mulle on käynyt niin monta kertaa se "2vkon streittailun jälkeen tuli otettua vähän, samapa jatkaa vetämistä"-homma, eikä se nyt noin mee. Näytit juuri itsellesi että pystyit olemaan sen 6pvä ilman, ja pääset vielä paljon pidemmällekin kunhan uskot itseesi ja opit huomaamaan noita vaaratilanteita. 3 vuotta yritin enemmän tai vähemmän tosissani tuota paskaa lopettaa, joten näitä asioita on tullut kelailtua aika paljon, ja väitän jokseenkin tietäväni mistä puhun. Voimahali :love:
Yritän olla lannistumasta tosta retkahduksesta. Vaikka niin kävi niin halu lopettaa on edelleen kova ja yritän pitää henkiset himot kurissa ja pysyä tramadoli ja kodeiini linjalla.. Kiitos taas tsemppaamisesta. <3

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Thu 17 Aug 2017, 14:04

substance93 wrote:
Thu 17 Aug 2017, 08:25
Isha wrote:
Thu 17 Aug 2017, 04:06
Voi helvetin helvetti, tänään ois ollu 5-6 pv ilman subua mutta tuli sitten milli otettua nokkaan. Vittu mikä morkkis nyt. Onneks taloudesta loppu nyt subut kokonaan, että jos ei vaan mee hankkimaan lisää niin pärjäis kodeiinil ja tramaleil.
Älä lannistu vaikka vitutus on suunnaton! Nyt vaan nöyränä eteenpäin. Älä vaan lähde sille linjalle, että nuo päivä olisivat menneet täysin hukkaan kun retkahdit. Mulle on käynyt niin monta kertaa se "2vkon streittailun jälkeen tuli otettua vähän, samapa jatkaa vetämistä"-homma, eikä se nyt noin mee. Näytit juuri itsellesi että pystyit olemaan sen 6pvä ilman, ja pääset vielä paljon pidemmällekin kunhan uskot itseesi ja opit huomaamaan noita vaaratilanteita. 3 vuotta yritin enemmän tai vähemmän tosissani tuota paskaa lopettaa, joten näitä asioita on tullut kelailtua aika paljon, ja väitän jokseenkin tietäväni mistä puhun. Voimahali :love:
Mitä sulle substance kuuluu? Ootko jo kuin pitkää ollu selvin päin 🤗

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Thu 17 Aug 2017, 14:59

nantes wrote:
Thu 17 Aug 2017, 14:04
Mitä sulle substance kuuluu? Ootko jo kuin pitkää ollu selvin päin 🤗
Tänään päivä 90 ilman subua :up: Ei kyllä kaduta että kärsin sen pari kuukautta niitä fyysisiä refloja, vaikka se aika olikin yhtä helvettiä. Vaikka välillä on henkisesti huono olla niin oli silti elämäni paras päätös.

Lyricaa en oo vielä lopettanut mut se tapahtuu ensi viikolla kun ne loppuu. Pakko vaan on selvitä, aion nyt ottaa pientä määrää niin jos edes vähän helpottaisi sitä lopetusta, kun reflat siitäkin on edessä.
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

nantes
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Thu 17 Aug 2017, 20:13

substance93 wrote:
Thu 17 Aug 2017, 14:59
nantes wrote:
Thu 17 Aug 2017, 14:04
Mitä sulle substance kuuluu? Ootko jo kuin pitkää ollu selvin päin 🤗
Tänään päivä 90 ilman subua :up: Ei kyllä kaduta että kärsin sen pari kuukautta niitä fyysisiä refloja, vaikka se aika olikin yhtä helvettiä. Vaikka välillä on henkisesti huono olla niin oli silti elämäni paras päätös.

Lyricaa en oo vielä lopettanut mut se tapahtuu ensi viikolla kun ne loppuu. Pakko vaan on selvitä, aion nyt ottaa pientä määrää niin jos edes vähän helpottaisi sitä lopetusta, kun reflat siitäkin on edessä.
Huhhuh vitun mageeta!! Oo ylpee itestäs ja varmaa vielä jonkun verrran painit henkisen puolen kanssa mut oot niin pitkällä että sä nyt just pystyt näkemäänsen kuinka vituiks se aine veti sut. Oon onnellinen sun puolesta!! ❤️

substance93
Psykonautti
Posts: 87
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by substance93 » Sat 19 Aug 2017, 20:28

nantes wrote:
Thu 17 Aug 2017, 20:13
Huhhuh vitun mageeta!! Oo ylpee itestäs ja varmaa vielä jonkun verrran painit henkisen puolen kanssa mut oot niin pitkällä että sä nyt just pystyt näkemäänsen kuinka vituiks se aine veti sut. Oon onnellinen sun puolesta!! ❤️
Oonkin ylpeä että näinkin pitkälle päässyt. Tänään mulle tuli viestiä, että subuvedot natsaisi heti jos vain tulee hakemaan. Oli yllättävän helppo kieltäytyä, vaikka pientä darranpoikasta ja lyrican viekkareita onkin tänään ollut päällä. En vaan halua joutua enää kertaakaan nousemaan siitä helvetin suosta, koska oon nyt tehnyt erittäin kovan henkisen työn itseni kanssa siitä eroon pääsemisen eteen.

Tiedän kyllä miten käy jos ne yhdet otan, ja se pieni hetki ei todellakaan ole sen kaiken paskan arvoista, mitä siitä seuraisi. Pakko myöntää silti, että aikaisemmin kiilsi ajatus päässä, miten ne vedot helpottaisi sitä darraa... Silti, pystyin sanoa ei ja olen helvetin ylpeä siitä.

Nyt pelottaa suoraan sanottuna vitusti se lyrican lopetus. Mulla on loppukesä vielä töitä ja sen lisäksi muutakin stressaavaa aktiviteettia. Lyricaa on enää yksi dose jäljellä, ja se säästyy ensi viikkoon kun on ns. pakko olla kunnossa yhtenä päivänä. Sen jälkeen loppuu seinään sekin, ilman lääkeapuja.

Olen aina ollut lyrican refloissa suht paskana henkisesti ja fyysisesti, enkä tiedä vielä miten aion siitäkin rääkistä selvitä. Kai sitä vaan selviää, kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Mitään lääkeapuja mun on turha haalia, kun menisi taas täysin itsensäkusetuksen puolelle koko homma. Toisaalta, jos olen suburefloista selvinnyt (taas kerran) niin enköhän mä tästäkin suosta vielä nouse. Ei tää voi vaan jatkua näin enää yhtään kauempaa. Ei tässä nyt luovuteta, kaikki paska otetaan vastaan vaikka mikä olisi kun muutakaan ei voi :)
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club