Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by wRRa » Tue 01 May 2012, 19:21

Onko käynyt koskaan mielessä lopettaa doupin kiskominen?
Onko ollut yrityksiä takana? Minkälaisia, miten on menneet? Mitä riippuvuuksia löytyy, mitä haluaisit lopettaa tai vähentää?

Itellä on nyt viime aikoin pyöriny aika vahvasti mielessä lopettaminen. Tuntuu etten saa enää doupista oikein mitään irti. Kaikki negatiiviset sivuvaikutukset ja huonot jälkiolot on muuttuneet paljon hallitsevammiksi kuin ne kivat vaikutukset. Alkuun kaikki oli jotenki tosi siistiä, mutta nykyään ei enää. Doupista tullut hyvä olo tuntuu tosi keinotekoiselta ja vittumaiselta, ja paska olo tulee lähes aina sen jälkeen ku on vetänyt jotain.

Psykedeelien kanssa jokainen viime trippi on pyörinyt lähinnä sen ympärillä, että "miks mä vedin" ja "oikeesti haluisin vaan lopettaa". Kai mä sit oikeasti haluan lopettaa. Jostain tavasta tai tottumuksesta silti tullu monesti otettua, vaikkei kokemukset ookaan sit olleet niin kivoja. Ei tauonkaan jälkeen (esim. kuukauden tauon jälkeen ku koittanu vetää jotai ni ei se oo ollu sen kivempaa ku ennenkää).

Hatsissakin alkuun oli tosi siistiä poltella mutta myöhemmin kokemukset oli lähinnä ahdistavia ja meni tosi kauan hyväksyä se, että emmä vaan enää nauti hatsinpoltosta. En oo nyt hirveesti aikoihin poltellu vaikka muuta oonki vetäny, mut nyt alkanu tulla vähän sama fiilis kaiken kans.

Mä haluisin vaa lopettaa. Psykedeelit ja kaiken muunki. Psyket on ehkä ollu mun pahin riippuvuus, oon hakenu jotai jännitystä niistä elämääni. Mut ku ei ne enää tarjoo sitä, iha sama miten ison annoksen vetää. Vähän niin ku kattois saman leffan aina uudestaan.

Oon myös huomannu että herkästi kun vituttaa tai on paska fiilis niin tekee mieli vetää jotain, ihan sama oikeastaan mitä. Tää on varmaan aika monien päihderiippuvaisten ongelma, siis just se ettei haluu kokea tiettyjä tunteita ja pyrkii pääsemään niistä eroon päihteillä. Ajattelin tähän topiciin vähän raportoida omia fiiliksiä tässä ajan mittaan et miten tää lopettaminen on sujunut, mimmosia haasteita tullut vastaan jne.

Nyt oon reilu kuukauden ollu selvinpäin. Olo on paljon tasaisempi ja parempi ku sillon ku veti kuosia. Keskittymiskyky on parempi, tunteet ei ailahtele niin paljoa ja muutenkin. Mutta tuntuu että tässä on silti vielä vasta palautumassa. Suurimpia haasteita tuntuis olevan kaikki kamaa vetävät frendit ja seurustelukumppani. Sen sijaan taas entisten käyttäjien kanssa keskusteleminen on tuntunut jeesaavan ja auttavan ymmärtämään myös omaa käyttöä paremmin.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

Iimei
Psykonautti
Posts: 82
Joined: Mon 02 May 2011, 17:18

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Iimei » Wed 02 May 2012, 12:38

Tylyy tekstii wrra! Oon itekki miettiny ja kyselly, et onks sille mitään konkreettist syyt miks hyvin monet lopettaa isona huumeet. Törmänny tohon sama leffa-kelaan kans. Ja skidit tietty.. Ja maaginen kolmekybäsyys...

Tos taannoin syötin kahelle deeli-jästille silokkeja ja olin siis vahtimassa niiden ekaa matkaa, ite selvän. Oli niin päräyttävää kävellä kolmistaan satees ja kuunnella ensitrippaajien mietteitä. "Kaikki puut on niin uskomattoman jumalaisen näkösiä", "Rakastan sadettaaaah", "Haluun juosta ihmiste keskelle ja huutaa et oon vitun snaaseis ja elämä on ihanaaaa". Täs vaihees sit tajusin itekki et, "hei mähän oon nähny tän pätkän jo, ja tää pätkä tavallaan mullisti munki elämää". Onnistuin siis selvinpäin adjustoituu täysin samoille leveleille, sit alko mehustus. Heitin just sellasii mietteit ilmoille mitä tuli itekki ekoi kertaa deeleis kelailtuu. Sain matkojen jälkeen sit niin pyyteettömät kiitokset et meinas tulla tippa linssii. Jeesjees, pointti nyt oli se et, a) selvinpäinki pystyy virittäytyy ja b) sama leffa-kelal on ainakin osittain jotain perää.

Ite tullu alkuvillityksen jälkee kiskottuu aika ujosti huumeit. Aina ollu elämä se juttu ja doupit mauste. Eikä viimeseen vuoteen oo päivittäisel tasol menny mitää. Ja deelei tulee otettuu sil asenteel et, "jos se leffa nyt sattuu just tulee telkkarist ku oon himas, nii katon sen", eli jos sattuu olee lepponen settinki ja hyvät doupit tarjol ni mikäs siin.. Tää on se mun juttu. Ainakin nyt on hyvä elää näin.

Oon kyl kelannu, et vaik lopettaisin sen vähäsen hatsin ja alkon kulutuksenki, nii tulis sitä silti huidottuu huumeskenes, eikä mikään nyt niin paljoa ees muuttuis. Pitää myöntää et oon vähän "skenehörhö" ja diggailen huumeskenee iha kybäl..

Mulla on kans tollanen seurustelukumppani.. Ja nyt näyttää ikävästi silt et ois ero tulossa. En vaan osaa puhuu vähentämisest ilman et kuulostaisin jonku 15-kesäsen faasalt. Ja aina kun yritän saan vastaukseks vaan sen saman vitun koirailmeen mille oon aina aseeton.. Vika tikki oli kun oltii vappuna bileissä, mimmi-frendi hapois ja meikä ihan parilla bissel liikentees. Sain kuulla varmaan viidelt eri jäbält miten mimmi oli käyny pummaas vauhtei. En antanu tänkää haitata menoo vaan nautin siit et mimmil on hauskaa. Sitä meil oli ja tanssittii ihan hulluna koko yö! Sitte aamulla bileet alkaa loppua ja sanon et, "kulta, lähetää meitille juomaa teetä ja muhinoimaa peiton alle", mut ei käy ku tää haluu vielä lähteä jonku subunaaman kämpille joillekki pepsijatkoille.. Lähen siitä sit yksin fillaroimaa kotia päin miettien miks se maailman kaunein ja ihanin ihminen ei nyt ookkaa siin pakkaril hihittelemäs.. Menipä vähän ohi aiheen.., mut tuntu hyvält kirjottaa...

Ois tosi jees saada jotain vinkkejä miten pystyis jeesaa jotain frendii lopettamises. Deelien lopettaminen saattaa olla joissain tapauksis jopa vaikeempaa, ku muiden huumeiden. Piripäälle on niin helppo lyödä faktaa tiskii, mut yritäppä deelipäälle alkaa selittää, et se ei ookkaan mikään vitun indigolapsi vaik vetääki päivittäin huumeit. Vaikeempi kuunnella totutta, ku jotuu murtaa omat illuusiot.

User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Neste » Wed 02 May 2012, 16:27

Joo.. on tullu viime aikoina paljonkin funtsittua. Ei tunnu että ne tarjois enää mitään mielenkiintosta/jännää niin kun sillon joskus alkuaikoina niin ei oo oikein mitään syytä vetää. Kaikki on niin nähtyä. Muutama deeli tulee varmaan vielä kuitenkin testattua vaikkakaan ei oo kovin kovat odotukset niidenkään suhteen.

Nykyään menny aika paljon opiaatteja stressiin ja vitutukseen. Ei silleen että niistä olis mitään koukkua tai muuta ongelmaa, mutta häiritsee kuitenkin että miks turrutan itseni niillä kun ei sekään niin ihmeellinen kuosi ole.

Ajattelin loppuvuodesta tehdä jonkunlaisen elämänmuutoksen ihan kaikella mahdollisella tavalla ja siinä samalla olis tarkotus lopettaa. Hatsia ehkä menee vielä kuitenkin vaikkei sekään mikään kovin ihmeellinen ole, mutta siinä on se omalaatuinen leppoisuus mitä en oo muista päihteistä löytäny.

Luulisin että lopettaminen ei tule olemaan mitenkään haastavaa kun en koe, että esim. sosiaalinen paine vaikuttais muhun pahemmin. Mut huumekulttuuri on kyllä sen verran mielenkiintonen että varmaan ainakin tutkari sceneä tulis edelleen seurattua netissä.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
peijjoona
Psykonautti
Posts: 83
Joined: Sat 29 Oct 2011, 14:42

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by peijjoona » Wed 02 May 2012, 22:20

Propsit wRRa :) Aina saanu susta kuvan, et oot helvetin fiksu( vaik tosin myös kelaillu et huhhuh, toi mimmi trippaa hyvil doseil).

Tunteitaan pitää seurata. Itellä on ollu jo pidemmän aikaa samanlainen fiilis deeleissä, että tää leffa on nähty. Ekat muutama h voi olla ihan jees, mut sit sen jälkeen tuleekin about blaah-sit viel seuraavat 9h. Ylipäätään pitäisin hyvänä merkkinä, et löytää elämäänsä muutakin sisältöä, kuin sen doupin kiskomisen. Ite on tullut kaikkea muuta vedettyä tänä vuonna huomattavasti vähemmän, paitsi hatsia(jossa käyrä on vaan jatkanut kasvuaan). Samaa linjaa aattelin pitää ja myös hatsin polttelua vähennnellä huomattavasti.

Ite koen suurimmaks syyks tähän nykyään sen, ett sosiaalisista suhteista ja oman kehonsa hyvinvoinnista saan niin paljon tasaisempaa mielihyvää. Myös melkein kaikista seteistä se taianomainen uutuuden viehätys on kadonnut. Ja iän myötä darrat pahenee;D . Ja tää vitun pevekki vappu aiheuttaa sen, et tekis mieli vetää kunnon psykoanalyysi wRRan tekstiin liittyen itseeni soveltaen siis, mutta nää lauseet kuten tässä tekstissä huomaa on helvetin tönkköjä. Odotellaan lennokkaampaa lauseenmuodostusta..:D. Mut ei tos lopettamisessakaan pidä ottaa paineita, pitää muistaa et niin kauan ku se ei vakavasti häiritse omaa elämää se kuosaus, ja vaikka sitä aina välillä lipsuukin, niin asian tajuaminen on jo helvetin hyvä alku!

User avatar
MaryDoe
Psykonautti
Posts: 61
Joined: Fri 04 May 2007, 00:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by MaryDoe » Wed 02 May 2012, 22:35

wRRan teksti oli kyllä tutun kuulosta, samat mietteet täälläki. Vituttaa ku ei saa mitään aikaiseksi ilman jotain piristävää, eikä kovin montaa kaveria tullu nähtyä selvinpäin. Eihän sitä loppuelämää näin voi elää, mömmöt hallitsee..

Päätettiin tehä asialle jotain ja nyt muutettiin pienemmälle paikkakunnalle ja mennään mun mieheni kanssa kumpikin töihin. Paukunpolttoa en halua lopettaa mutta kaikki muut vois jäädä pois. Ihan pari päivää ollaan vasta asuttu täällä mutta on ollu jotenki ihmeen virkee olo ja oon saanu juttuja aikaiseksi selvinpäin. Jännittää että miten tämä menee, mutta on kyllä vahva tunne että tää on oikea ratkaisu. :) Pelottaa vaan että tylsyys iskee ja sitä seuraa ahdistus, jota taas tekee mieli lääkitä milloin milläkin. Pajarit vaan lisää ahdistusta...

edit: ai niin kolmas viikko ilman bupree! :up:

User avatar
Uke
LD50
Posts: 2168
Joined: Mon 01 Dec 2008, 01:05
Location: Hki

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Uke » Thu 03 May 2012, 00:32

Huomasin joskus itekkin deeleissä saman, et aika paljon pyöri vaa samat ajatukset ja samat jutut aina hommaili. Nykyää tulee otettuu poisluettuna alkoholi ja kannabis niin 1-2krt kuussa jotain päihdyttävää, mulla pysyy intressi hommaan ainaki nii. Polttelusta tulee piettyy välillä jotain 1-6kk taukoja jos vaan ei nappaa ja alkoholia juon yleensä rekvisiittana juhlimiselle vaan.

Oon miettiny et lopettaisin, vähentäisin, mut oon kans miettiny et miks niin pitäis tehdä - mitä siitä hyödyn. Jos ei kiinnosta ottaa niin aika harvoin sitä väkisin tulee sit oikeesti lähettyy mihikää tai otettua mitää, mut lopettaa en tuskin aio iha lähitulevaisuudes ellei jotain oikeesti mun maailmaa mullistavaa tapahu.
Image
''Ihmiset ovat tismalleen kuin kukat: tarvitsemme aurinkoa ja hoivaa ja sen sellaista, mutta kasvamme paremmin kun päälle nakkaa pussin paskaa.''

PLUR Peace, Love, Unity, Respect.

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8635
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Dexma » Thu 03 May 2012, 00:34

Lopetus yrityksiä, on yksi vähemmän, kuin aloitus yrityksiä.

No joo.

hmm.

Nyt kun rupeen kelaan oon elämäni aikana ollut kait koukussa kaikkiin mahollisiin huumetyyppeihin, stimu, opa, bentso, alkoholi ja ihan vitusti psykejä.

Ainut mitä en oo vielä hommannut on PIRI RIIPPUVUUS :D

Mut kait sitäkin ilmassa aina.

Ensimmäinen kerta, kun yritti lopettaa 17 veenä vanhempien painostamana ja oman henkisen, että fyysisen terveyden tilan heikossa hapessa tuli lopetettua, bentsot ja opparit hetkeksi. Aika kovaa sekakäyttöä oli silloin, ehkä loppuepeleissä kaikista överein meno jossain määrin tohon aikaan oli. Alaikäisenä varsinkin ihan liikaa. Hyvä, että onnistuin oleen puolvuotta silloin selvinpäin. Puolenvuoden jälkeen homma kääntyi kumminkin kait sen aikuisissa masennuksissa ja sen aikaisen elämän tylsän sisällön takia siihen, että yhtäkkiä vedin yskänlääkkeitä monia pulloja viikossa. Sitä jaksoi jonkun aikaa, mut kait siihen kyllästyi. Aina se väsääminen, oksentelut ja hirveet sekoilut alkoi oleen tylsää ja yksinäistä, jotenka siitä vaihdoin sosiaalisesti sopeutuvaan alkoholiin. Puol vuotta putkessa sitten ryyppäämistä, romantisoitua alkoholin käyttöä ja tuloksena oli tosi paska olo taas henkisesti ja fyysisesti.

19 vuotiaana, sitten aloin löytään deelejä käsiini, enkä millään malttanut olla niitä käyttämättä. Annokset oli aika hurjia välillä, ja trippejä meni 2-4 kertaa viikossa jossain kohtaa tuli jo vedettyä aina fenyjä, että tryptamiineja samana päivänä. Psykedeelit on loistavia aineita siihen, että ne antaa äkkiä aika tylsälle elämälle hitosti kelattavaa, koettavaa ja sisältöö. Tosi jees juttu, mut äkkiä jää aika pahasti paikoilleen, ja vaik musta deelit on yksi tärkeimpiä juttuja mun elämässä, ajatuksissa ja kokemusmaailmassa silti joskus mä mietin missä mä olisin nyt jos oisin nopeammin tajunnut, että istuin vain sohvalla ja VOU VOU VOU. Silloin en vielä kyllästynyt tai tullut mitenkään tripeistä täyteen, mutta aloin seurusteleen ja siinä suhteen aikana kyllästyin siihen, että mun vapaa illat meni näin :

oksennan, makaan sängyllä, oksennan. Tärisee, värejä, oksennan, en pysty puhuun, koska tää loppuu. huh, nousut helpotti voi käydä pihalla, värejä. värejä. vitun avaruus vau. kotiin. Yritä nukkua, yritä päästä takaisin arkeen.

Jotenkin toi oli kait tosi stressavaa ja taas ei kauheen sosiaalista hommaa. Seurustelu kumppani kattelee, kun poikaystävä vetäisee jokaista deeliä tupla ison annoksen ja on sillai VITTU MÄ KEHITÄN ITTEENI VITUSTI NÄETSÄÄ MITEN MÄ VALAISTUN. Oikeasti tosi tosi epä sosiaalista ja olin varmaan sikatylsä poikaystävä. Siitä sit kohti stimujen kiskomista. Tällöin mun stimujen kiskominen ei ollut vielä sitä, että yrittäisin saada keskittymistä tai jaksamistani parannettua, vain diggasin sosiaalisista puolista näillä. Eli peve oli mun juttu, tuli silloin muitakin stimuja vedettyä, koksu, metyylifenidaatti, mephedrone, methylone ja butylone, mut peve oli helppoa vetää ja lähes ilmaista. Stimu koukun mukana, tuli silti hiipivä digautus hitaampiin, laskut kumminkin piti aina korjata. Tohon aikaan mun elämä oli aika hyvää kait loppupeleissä ja rupesin haluamaan päästä ns normaaliin arkeen ensimmäistä kertaa aikuisena. Sitten aloin innostuun itteni kehittämisestä siis konkreettisesti, rupesin reenaan paljon erilaisia asioita, filosofiaa tuli luettua vähän eritavalla, kiinnostuin maailmanmenosta, taloudesta ja seurasin tieteen saavutuksia, soitin kitaraa vitusti. Ei oikein tos menossa enään pystynyt oleen kauheen sosiaali stimuissa ja taas huume vaihtui käytännöllisempään. Opiaatit tuli eteen, mutta niistä silloin pääsin aika nopeasti eroon ja tajusin, kuinka nopeasti ne meni överiksi silloin. Jahtasin kokoajan nuokkuja ja energiaa siihen, että pystyin istuun enemmän ja opiskeleen. Tramadol annokset oli tyyliin 1000 millii joka päivä hetken aikaa. Sit päätin yrittää lopettaa ja taisin olla pari kuukauttakin selvinpäin täysin.

Sinällään silloin olo oli tosi helppoa, olin oppinut tosi paljon ittestäni parin vuoden aikana, saanut itseluottamusta ja pientä toivoo tulevaisuuteen, en ollut niin pahasti masentunut, että oisin halunnut vain kuolla ja olin hankkinut vitusti frendejä. Suurin osa vain porukasta oli just douppaus porukkaa ja nopeammin kuin ehtikään arvata, niin olo oli aika yksinäistä.... Taaaaas. Aloitin tappaan aikaani psykedeeleillä ja pilveä polttamalla.

En mä tiiä, oliks mulla mitään ns ongelmaa, mut tuntui, että en elänyt ihan sellaista elämää mitä oisin halunnut. Kehitin hitosti itelleni soittamisen kanssa kiireitä ja valitsin sen sellaiseksi ulospääsyksi ja viitaksi elämässä jota en oo vielä kyllä katunut. Kävin a-klinikalla, kokeilin jopa muuten ryhmäterapiaa, mut... se oli aika paskaa :D, mut lopetin sen kyllä vähän liian nopeasti ehkä. (ps. ihan vitun hyvä mesta oikeasti kattella misuja, olin tyyliin ainoo jäbä siellä ja yksinhuoltajia loput ;) ;) )

Sitten kyl jossain kohtaa tilanne alkoi muuttuun. Musta tuntui paljon siistimmältä käyttää aikaani johonkin puuhasteluun, kuin makaamiseen sängyllä ja ei niin kiintoisat ystävyyssuhteet poistui. Olin parissa bändiproggiksessa mukana johonka sain aikaani kulumaan, pystyin reenaan tosi paljon niissä erilaisia juttuja ja sain elämääni eteenpäin... Pikkuhiljaa kait kummiskin jatkuva työnteko alkoi vaatiin verojaan ja vanha douppimieli halus alkaa käyttään oppareita ja rauhoittavia. Se oli aika helppoa itseasiassa lipsua siihen kuvioon, tähän päälle vielä taloudellinen tilanne joka selvitettiin huumeita myymällä eteenpäin, ja taas perus dexmuli reissas kämpästä toiseen vieden ihmisille huumeita, rahaa taskuun, bisselle baariin vähän höpöttelyä outojen tyyppien kanssa, pizza himaan, kotiin reenaan taas yöllä. Sinällään diggasin hitosti tolloin mun elämästä, alkoi taas kiinnostaan kaikki jutut. Huomasin vain tosi nopeasti, että oon koukussa lyricaan fyysisesti. Tän jälkeen päätin putsata itteni noin parinkuukauden aikana pudottamalla doseja pikkuhiljaa.

Se vaati kyll vitusti itsekuria, että parin kuukauden ajan ajattelee, "hei mä en voi kauheesti doupata, muuten tuun äkkiä ottaan liian ison dosen bentsoja tai jotain ja kävelen taas askeleen taakseppäin". Sinällään homma kummiskin onnistui käytännössä iisisti, piti ottaa sairaslomaa vain kunnolla, vähentää omia työhommia ja sillai. Jotenkin aattelen, että tässä kohtaa omissa käyttö ongelmissa ja lopetus yrityksissä oli jonkinlainen käänne. Tuntui siltä, ettei enään käytä douppia vain paetakseen masennusta tai mitään sellaista, vain enemmän haasteiden, kuin väsymys arkipäivänä, tehottomuus ja tälläisiin tuli käytettyä huumeita. Kaikin puolin tunsin asioiden olevan aika hiton hyvässä mallissa.

No 2011 kesällä olinkin toteuttanut hitosti unelmiani ja olin menossa yhteen unelmien koulupaikoistani ja pääsin tekemään itelleni sellaisen arjen jossa puuhaan vain sitä mitä tahdon. Sitä loppupeleissä oon tehnytkin koko vuoden. Jännästi silti kyllä subukoukun hommasin höhöhöö :D

Ite väitän, että jossain määrin jatkuva tehokkuuden vaatiminen jonka teen itelleni on aika tuhoisaa. Pitäis jotenkin osata rauhoittua arjessa. Joka kerta, kun oon miettinyt lopetusta mietin mikä on se ongelma mitä ne huumeet mulle teettää? Kyllästyminen osaltaan, toisaalta mielellään sitä ottaa jotain. Oikeastaan jossain määrin saan nykyään douppauksesta hitosti enemmän irti kuin ennen. Ei mun mielestä mikään oo mitenkään erityisen siistiä, kun oon niin kauan tätä tehnyt, mut ei se paskaltaan tunnu, siltäkin on joskus tuntunut ja aika surulliselta touhulta. Musta on oikeastaan tosi kiva aloittaa päiväni vetämällä piriä, koksua ja viettää pienessä kuosissa aikaa maailman siisteimmän muijan kanssa. Musta mämmin kiskominen ei oo niin vitun ihanaa kuin se oli vielä vaik vuosisitten, nyt se on joka viikkoinen harrastus, siitäkin kyllä silti melkein saa enemmän irti, tai nauttii erijutuista. Nykyään nautin tosi paljon siitä douppauksen ohella olevista jutuista. Pelata tyttöystävän kanssa mario karttia, ystävistä joidenka kanssa istutaan ja kuunnellaan jazzia heitetään läppää, taikka oppari stimuissa opiskelusta. En siitä, että nyt otan millin happoo yksinäni ja vou vou vou, se on nähty ja se on nähty vitun monta kertaa.

Mut mikä se mun douppi ongelma on? Mua kyllä vituttaa hieman nykyään se, että oon fyysisesti riippuvainen subusta, mulla on nyt vain kuusipäivää subua jäljellä ja oon aika peloissani melkein :D. Ei se mitään haittaa sellaista se on, mut tosi inhottava juttu. Subun päivittäiskäytön mä haluan lopettaa. Sitä käyttöö vois ruveta hallitteen sillai, että joka päivä EI TARTTIS SITÄ.

Haasteeks pistää hitosti nyt ainakin sen, että aika monesta aineesta jota nykyään käytän tulee tavalla tai toisella laskuja näitä on aina kiva vähentää opiaateilla. Oikeastaan jos en käyttäis näihin laskuihin mitään, en kokis yhtään siistiksi vetää ees niitä huumeita, ei ne laskut oo niin pieniä mun mielestä, että se hyvin pieni stimu olo mitä jostain tulee ois niiden arvoisia. Helpompi ois olla selvinpäin silloin. Nyt ainakin pakottava tilanne on se, että vähentäis stimuja jossain kohtaa, että pääsis just "subu koukusta" "eroon". Yksi mitä varon hitosti on se, että vaihtaisin vain douppia, jota oon hitosti tehnyt. Toisaalta nyt, kun katon omaa doupin käyttöä se näyttää tosi erilaiselta. Yksinkertaisesti perusarjen buustaamiseen ei paljoo ole vaihtoehtoja, ei oo enään mitään oikein jolla pystyis saamaan hirveetä ongelmaa. Ainut on se, että luovun tän hetkisestä selväpäisyydestäni ja alan arkisin kiskoon superannoksia ketkua ja deelejä ja vou vou VOU :D .

Hitosti pelottaa mitä mörköjä on edessä taas. Oonks mun elämässä jotain pielessä jota mä en oo huomannut? Ystävä piiri on paljon käyttäjä porukkaa, mut toisaalta viimeaikoina tiettyjen ihmisten kanssa ei oo enään paljoo hillunut, kun ei saa niiden seurasta paljoo irti, ja tulee myös käytettyä vähän selväpäistenkin ihmisten kanssa aikaa, tai tekee selväpäisiä juttuja. SIIS JOPA ON FRENDEJÄ JOIDENKA KANSSA PUUHAA JOTAIN MUUTAKUIN VOU VOU VOU :D Tai puhuu niinkuin happo blaa blaa blaa sienet blaa blaa blaa valaistuminen blaa blaa blaa vitun avaruuskuosit siistiii VOU VOU VOU ja sienet ja blaa blaa blaa. Niin vitun nähtyjä ja kuultuja juttuja välillä, mutta joskus kyllä tosi jees, mutta päivästä toiseen äääh. En mä douppia lopettaan tuu missään nimessäkään, mut jos päivittäiskäytön sijaan keksis jotain muuta puuhaa, kuin vaikka jotain siistejä projekteja jossa ois mukana. Sitten taas onkin jo ihan kiva käydä kuosaamassa välillä tai jotain.

Yksi juttu mikä mua kans jeesaa hitosti loppupeleissä on se, että douppi kontkaktit on nyt aika hiton paljon paremas kuosissa. Ei oo pelkoa siitä, että jos nyt lopetan douppaamisen niin, sit kun haluun taas kaiken ja heti niin en sitä saa, vain ne on siellä ja tulee hommattua sit taas. Homma toimii, eikä tartte enään alkaa hankkiin turhia kavereita vain on ne säädöt valmiina eikä tartte miettiä. Mulla on upee tyttöystävä jonka kanssa mulla on paljon juttuja, mun koulu loppuu pian ja ensi syksy saattaa olla paljon kevyempi lukuvuosi TODELLA VITUN JEBA lähtökohdat taas hoitaa elämänlaatua paremmaksi. Voin ehkä itekkin tänne kertoa niistä haasteista ja jutuista mitä tulee mieleen nyt tän seuraavan kuukauden aikana, kun ois tarkoitus päästä tästä subun päivittäis käytöstä eroon.

Pienennän pikkuhiljaa nyt subu dosea 0,5-0.25 mgeestä kohti päivittäistä tyyliin aamuista 0,25 mgeetä ja sitten vaihdan 0,25 mg joka toinen päivä ja siitä ehkä vielä joka kolmaspäivä riippuen fiiliksestä. Muutama paha koe päivä jolloin tulee huijattuu, mut eiköhän se siitä mee. Kesäkuussa ois tavoite. Kyl tosiaan silloinkin varmasti on oppareita käsissä, mut ne vois olla enemmän viikonloppu satseja tai jotain saa nähä miten se sit menee. Ei mul mitään hävittävää ole, eikä mua enään paljoo sillai haittaa olla subukoukussa, mut ois se kiva koukku poistaa taas ainakin viikoksi ( :mrgreen: ) . Sit jos hankkii jonkun uuden koukun niin ei se nyt niin kamalaa ole.






hmm.


Mitähän muuta oli vuodatettavaa vielä?

No joo. Siis oikeasti jotkut deelit sillai on tosi nähty, ja kuosit on nähty, ne ei yksinkertaisesti tunnu olevan mitenkään siistein asia enään elämässä ja sitä haluaa hankkia muita siistejä asioita. Jatkuva himokuosaus on mulla monesti ollut aika seinänä muiden asioiden kehittymiselle elämässä, mut nyt oon niissä hiton lujaa kiinni ja nautin mun elämästä enemmän kuin ikinä ennen. Ei se kuosissa olo mua sillai haittaa muutakuin keskittymistä elämään, jeesaan ystäviä, katsoon ihmisiä silmiin, kuunteleen niitä kommunikoimaan niiden kanssa, kuosaus estänyt hitosti keskittymistä opiskeluun ja konkreettisiin asioihin välillä. Kuosaus pistänyt mut sohvalle jumiin ja liikuttanut kyllä joskus elämässä kait ihan eteenpäin, mut ois tosi kiva jatkaa kuosausta silloin tällöin, mut ei niin, että se ois mun jokapäiväinen murhe kysyä: Mikä aine tänään ees vois toimia mun päässä näillä toleilla? Tai : Kuinka monta satasta menee täs kuussa siihen, että hommaan siistejä douppeja kämpälle ja mistä ne hommaan ja mitkä niistä myyn jne.

Mä diggaan vitusti kuosata, siis tykkään IHAN VITUSTI, mut on vitun siistiä myös soittaa kadulla tai bändin kanssa keikalla, käydä vuorilla vaeltamassa, istua tyttöystävän kanssa sylikkäin katsoen piirrettyjä (siis lonkeropornoo), ois kiva ettei mikään estä mitään suuremmin ja vois nauttia kaikista jutuista tarpeeksi.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

User avatar
_Melba
Kameleontti
Posts: 987
Joined: Wed 23 Sep 2009, 20:08

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by _Melba » Thu 03 May 2012, 00:57

Ite oon doupannu viimeks viime vuonna eikä sillee enään kiinnostakkaan.

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen

Post by tRip » Thu 03 May 2012, 01:59

jatkuu.. (esipuhe)

Kaipa se mun kohdalla vaati sen.. menetyksen.. ennenkun tajus mitä mulla on menetettävää.

Mulla kun on tapana mennä kaikessa aina vähän äärimmäisyyksiin, niin eipä se vähentäminen ikin oikeen ole onnistunut.

Koukussa oon varmaan ollut ihan kaikkeen paitsi liimaan ja bensaan.. 8 vuotta enemmän tai vähemmän sekakäyttöä.

Vaikeinta lopettamisessa.. tai siihen se usein on sit tyssänny (tai oikeestaan siihen hatsiin), kun ei kaveripiirissä ole kuin hyvin harva, kenen kanssa viettää selviä päiviään, ja jonka kans ei sit kumminkin lipsuis sinne viihteelle, ja sitämyötä sekakäyttöön.. ja kuosiputket, ne kun tuppaa mulla jäämään päälle. Liian helposti huomaa lipsuneensa taas siihen pahaan luuppiin.

En lupaa enkä vanno mitään, mut meitsille tuli nyt se piste.

Psykedeeleistä vielä sen verran, et.. ..eh.. nimimerkkini sen jo kertoo.

Ne on mulle se joka näyttää suuntaa elämälle.. .

Päihdeongelma on opettanut mulle aivan tajuttomasti elämää, ja oikeestaan se on melkeen parasta mitä mulle on ikin tapahtunu.
Dexma wrote:Ei se kuosissa olo mua sillai haittaa muutakuin keskittymistä elämään, jeesaan ystäviä, katsoon ihmisiä silmiin, kuunteleen niitä kommunikoimaan niiden kanssa, kuosaus estänyt hitosti keskittymistä opiskeluun ja konkreettisiin asioihin välillä. Kuosaus pistänyt mut sohvalle jumiin ja liikuttanut kyllä joskus elämässä kait ihan eteenpäin
Must tuntuu et päihteet ei ainakaan vie elämässä mihinkään eteenpäin.. päinvastoin, sitä vaan tajuamattaan velloo paikallaan.

Mulla päihteet lopulta vaan eristi itseluomaani vankilaan, itsekeskeiseen itsekusetukseen ja krooniseen cheministiseen psyykeen itsesäätelyyn..

..ettei vain kohtaisi niitä tunnetilamörköjä.. #_¤
Keep it unreal.

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8635
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Lopettaminen

Post by Dexma » Thu 03 May 2012, 12:17

tRip wrote: Must tuntuu et päihteet ei ainakaan vie elämässä mihinkään eteenpäin.. päinvastoin, sitä vaan tajuamattaan velloo paikallaan.
Hmm.
No sanotaan näin, että mä oon saanut tosi paljon asioita huumeiden avulla kehitettyä, yksinäinen dexma pääsi pois yksinäisyydestä huumeisiin sekoamalla ja näin rakentaen itelleen aika paljon ystäviä. Saanut hitosti huumeiden avulla jeesattua itseluottamusta ja opetellut sosiaalista käyttäytymistä. Lähtenyt ylipäätänsä sellaisiin reissuihin välillä joista jää jotain kerrottavaa. Huomaan esim usein, kuinka moni 30 vuotias ottaa pari kertaa deeliä tai jotain muuta päihdettä ja yhtäkkiä elämä näyttää mielenkiintoiselta. Hetkeksi on oppinut uusia juttuja tyyliin, mut sitten on jäänyt vasta velloon paikalle.

Päihdemaailmassa oon silti saanut hitosti itelleni työkaluja joita tuun käyttään elämässä tulevaisuudessa, ilman päihteitä ois jäänyt äkkiä vain kotiin murjottaan ja ihmetteleen, miksei mun elämä muutu ja miksi mun elämä tuntuu päivä päivemmältä enemmän tylsältä. On totta, että oon hitosti muuten vellonnut, mut nyt oon taas liikenteessä ja tälläkin hetkellä vaik vellon subu koukussa niin silti kait pääsen lujaa eteenpäin toisella tasolla elämässä. Tyyliin huumeiden kautta mä oon tehnyt mun kaikki seurustelusuhteet, noin puolet ihmissuhteista, oon tosi monta asiaa uskaltanut tehdä elämässä sillä voimalla, että nyt nokitan tämän ja sitten hoidan tämän ja tämän asian eteenpäin. Toisaalta hitosti jäänyt tekemättä asioita hankalemman kautta joka varmaan jossain kohtaa psyykkeessä näkyy, mut kyl musta tuntuu, että hitosti eteenpäin myös päässyt elämässä.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

User avatar
Touchet
Moderator
Posts: 1747
Joined: Fri 18 May 2007, 14:45

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Touchet » Thu 03 May 2012, 13:31

Lopetin lopettamispäätösten parissa jahkailemisen vuosia sitten. Sen sijaan luovuin ongelmallisesta suhtautumisesta päihdeaineisiin, aloin opiskelemaan psykofarmakologiaa ja työstämään itselleni sopivaa psykoaktiivista kuuria.

Käytän psykoaktiivisia aineita hyvin harkitusti kohentaakseni kognitiivista kapasiteettiani ja elääkseni kokonaisvaltaisesti hyvältä tuntuvaa elämää. Käytän kamaa hyvin harvoin ollakseni sekaisin, saavuttaakseni valaistumisen tai pitääkseni hauskaa. Useasti tyydyn pelkkään teekupilliseen, päivittäiseen ADHD-lääkitykseeni tai hyvin pieneen kynnysannokseen jotakin psykedeeliä.

Tuntuisi vain hyvin lapselliselta ja vammaiselta lopettaa aivokemioiden muovaaminen uuteen uskoon - tiedän, että psykedeeleistä ja stimulanteista luopuminen heikentäisi omalla kohdallani oppimiskykyä, libidoa, itseilmaisua ja fyysistä suorituskykyä, tehden minusta jumittavan ja samalla hyvin rauhattoman pöhköpään.

Tunnen saavani psykoaktiivisilta aineilta ihan riittämiin niitä hyötyjä joita haen, ilman mainittavia haittavaikutuksia. Tämä varmastikin johtuu osittain siitä, että elän myös muilta osin hyvää elämää - kuntoillen, syöden terveellisesti, tavaten ihmisiä, näkemyksiäni päivittäen ja etsiytyen inspiraation lähteelle.

Plus, että päihdekulttuuri ja psykoaktiivisten aineiden vaikutukset ovat asioita, joihin perehtymisen olen kokenut mielekkääksi. Tämän vuoksi mulla alkaa olemaan jo melko syvälle ulottuvaa ekspertiisiä tässä asiassa. Olen farmakofiili eli huumenörtti, joten mun nyt vaan kuuluu vetää kamaa.
wRRa wrote:Oon myös huomannu että herkästi kun vituttaa tai on paska fiilis niin tekee mieli vetää jotain, ihan sama oikeastaan mitä. Tää on varmaan aika monien päihderiippuvaisten ongelma, siis just se ettei haluu kokea tiettyjä tunteita ja pyrkii pääsemään niistä eroon päihteillä.
Onko kärsimyksen poistaminen jotenkin huono motiivi? Useasti sitä vittuuntuu melko typeristä syistä ja vittuuntumisen juuret on helpompi kitkeä, kun asettautuu toisenlaiseen aivokemialliseen moodiin. Mua vituttaa jatkuvasti harvemmin ja lievemmin, vaikka käyttämäni määrät ovat pysyneet suht samoina.
"Jos ihmismieli on ihmeellisin asia mitä maa päällään kantaa, pyrkimys tutkia narkoottisten ja stimuloivien aineiden psykofysiologisen vaikutuksen syvyyksiä saa tämän ihmeen vaikuttamaan vieläkin suuremmalta."
— Professori Louis Lewin, 1924

User avatar
zerk
Moderator
Posts: 2311
Joined: Thu 23 Sep 2010, 12:17
Location: TURKU

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by zerk » Thu 03 May 2012, 21:32

Opiaattien lopettaminen on pyöriny mun mielessä viimeaikoina aika paljon. Mut sitä tosiasiaa on vähän vaikee sivuuttaa et tarviin ne kipulääkkeet päivittäin. Jos löytyis jokin muu keino hallita sitä kipua niin olis ihan eri tilanne.

Bentsojen lopettaminen pari vuotta sitten oli mun elämäni tärkeimpiä päätöksiä. Tajusin eräänä päivänä, että ne oli alkanu tehdä mun oloa vaan huonommaksi. Motivoituneena se lopetus oli todella helppoa.

Noin muuten en ole edes juuri ajatellut päihteidenkäytön lopettamista tai vähentämistä. Jos päihteily alkaa vahingoittaa mun elämääni tai lähtee pahasti käsistä niin pitää tarkastella tilannetta uudelleen.
^^@_

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip » Fri 04 May 2012, 02:14

Touchet wrote:Tuntuisi vain hyvin lapselliselta ja vammaiselta lopettaa aivokemioiden muovaaminen uuteen uskoon
Miksi se tuntuisi lapselliselta ja vammaselta..? ..Etkö näe siinä mitään vammasta että modifioit aivokemioitasi?
Touchet wrote:
wRRa wrote:Oon myös huomannu että herkästi kun vituttaa tai on paska fiilis niin tekee mieli vetää jotain, ihan sama oikeastaan mitä. Tää on varmaan aika monien päihderiippuvaisten ongelma, siis just se ettei haluu kokea tiettyjä tunteita ja pyrkii pääsemään niistä eroon päihteillä.
Onko kärsimyksen poistaminen jotenkin huono motiivi? Useasti sitä vittuuntuu melko typeristä syistä ja vittuuntumisen juuret on helpompi kitkeä, kun asettautuu toisenlaiseen aivokemialliseen moodiin. Mua vituttaa jatkuvasti harvemmin ja lievemmin, vaikka käyttämäni määrät ovat pysyneet suht samoina.
Must tunteet kuuluu elämään.. myös se vitutus.
Olen farmakofiili eli huumenörtti, joten mun nyt vaan kuuluu vetää kamaa.
Mä olen streittinisti, ja lopetin jo vuosia sitten itseni lokeroimisen johonkin spesifiseen kastiin.
Keep it unreal.

User avatar
Touchet
Moderator
Posts: 1747
Joined: Fri 18 May 2007, 14:45

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Touchet » Fri 04 May 2012, 04:31

tRip wrote:
Touchet wrote:Tuntuisi vain hyvin lapselliselta ja vammaiselta lopettaa aivokemioiden muovaaminen uuteen uskoon
Miksi se tuntuisi lapselliselta ja vammaselta..? ..Etkö näe siinä mitään vammasta että modifioit aivokemioitasi?
Luopuisin silloin niistä työkaluista, jotka vaikuttavat vievän mua hyvin tehokkaasti sellaiseen suuntaan, jonka olen tietoisesti valinnut. Mulla on tietty ideaali, jota haluan tavoitella - ja käyttämäni psykoaktiiviset aineet ovat osa niistä keinoista, joita käytän saavuttaakseni tämän ideaalin.
tRip wrote:
Touchet wrote:Onko kärsimyksen poistaminen jotenkin huono motiivi? Useasti sitä vittuuntuu melko typeristä syistä ja vittuuntumisen juuret on helpompi kitkeä, kun asettautuu toisenlaiseen aivokemialliseen moodiin. Mua vituttaa jatkuvasti harvemmin ja lievemmin, vaikka käyttämäni määrät ovat pysyneet suht samoina.
Must tunteet kuuluu elämään.. myös se vitutus.
On hyvin tarkoituksenmukaista, että koemme tunteita ja toimimme niiden pohjalta. Mun nähdäkseni juurikin se, että reagoimme olosuhteiden meissä tuottamiin vasteisiin, on ainoa elämää eteenpäin kuljettava voima.

Mun mielestä ei kuitenkaan ole kovinkaan perusteltua väittää, että meidän tarvitsisi olla tunteidemme vietävinä, mikäli korkeimpana tahtonamme on kurottautua muiden asioiden äärelle. Kuka meitä muka käskee rypemään paskassa?

Musta on melko siistiä, että tietoisina otuksina voimme eri vaihtoehdoista itse valikoida, että millä tavoin meidän pitäis toimia tunteidemme pohjalta. Itse valitsen minimoida turhanpäiväisten tuntemusten kuten vitutuksen ja lannistumisen määrän, sekä pyrin optimoimaan tunne-elämääni käyttämällä psykoaktiivisia aineita jotka ergonomisoivat aivokemioitani. Henkilökohtaisesti pyrin ainoastaan edesauttamaan sitä, että mulla on valinnanvaraa. En koita karsia vittumaisten ja lannistavien tuntemusten syitä pois näkyvistä, vaan pyrin motivoimaan itseäni työstämään.

Kuitenki kaikki se, mikä on välttämätöntä kohdata, on välttämätöntä kohdata.

...

Mä en muuten usko, että ihminen voi koskaan olla selvinpäin, koska, no, öh, mä tajuan (?) ihmisaivojen ja hermoston välittäjäaineiden toiminnasta jotakin. Mielestäni on melko pöhköä olla huomioimatta sitä, että me päihdytään kaiken aikaa aivan kaikesta. Ei meidän aivot pysy ikinä samassa kondiksessa kahta minuuttia ja me ollaan alati alttiita kaikille vaikutteille. Sokerin syömisestä (tsekatkaa tää) sokerin välttelemiseen kaikki muuttaa aivokemiaa hyvin huomattavalla tavalla. Sitä pitää vaan havainnoida ja testailla tai ei ikinä opi.
"Jos ihmismieli on ihmeellisin asia mitä maa päällään kantaa, pyrkimys tutkia narkoottisten ja stimuloivien aineiden psykofysiologisen vaikutuksen syvyyksiä saa tämän ihmeen vaikuttamaan vieläkin suuremmalta."
— Professori Louis Lewin, 1924

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip » Fri 04 May 2012, 05:59

Touchet.. emmä osaa muutakun yhtyä sun jokaiseen ajatukseen.
Silti jokin minussa tahtoo kyseenalaistaa.. Itseni. Sun kelojasi.

Se mikä mua sussa ärsyttää, et oot liian samanlainen-erilainen kun minä.
Nosiis, oikeestaan sä oot ihankun toi sun avataris;D

Se mikä mua alko doupissa ja päihteissä tympiin, suorastaan vituttamaan ja ärsyttämään, et..
Ku se oli just sitä jatkuvaa optimointia mielentasapainon kanssa.

Sitä se on tää koko elämä.. tasapainoilua sen jonkun mystisen kultasen keskitien kaitailla.. kaidaalla? poluilla.

Mun mielentasapaino on, jossei nyt maanis-depressiivisyyteen taipuvainen, niin ainakin siihen et mulla tuppaa meneen asiat ihan överiks.. niin douppailuki.. ku jatkuvasti pitää ylläpitää ja säätää..

Tahtoisin vaan mielen vakaan ja mielialan sähkökäyriltä ees sahalaitaan.

Yhtälailla kun mulla meni douppaaminen ihan överiks, mul menee streittaaminen hetken ihan överiks.. sit taas heiluri heilahtaa toiseen ääripäähän.

Emmä enää tiedä mitä mä tahdon..

Haluisin kait oppia tuleen toimeen omil kemioillani..

mut nistimieli on aina nistimieli.. megän kohal ainakin.
Keep it unreal.

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by wRRa » Fri 04 May 2012, 11:38

Touchet wrote:
wRRa wrote:Oon myös huomannu että herkästi kun vituttaa tai on paska fiilis niin tekee mieli vetää jotain, ihan sama oikeastaan mitä. Tää on varmaan aika monien päihderiippuvaisten ongelma, siis just se ettei haluu kokea tiettyjä tunteita ja pyrkii pääsemään niistä eroon päihteillä.
Onko kärsimyksen poistaminen jotenkin huono motiivi? Useasti sitä vittuuntuu melko typeristä syistä ja vittuuntumisen juuret on helpompi kitkeä, kun asettautuu toisenlaiseen aivokemialliseen moodiin. Mua vituttaa jatkuvasti harvemmin ja lievemmin, vaikka käyttämäni määrät ovat pysyneet suht samoina.
No se riippuu vähän siitäkin, otatko sä sitä douppia turruttaakses tiettyjä tunteita (mistä usein seuraa enemmän kärsimystä pidemmällä aikavälillä) vai tutkiakses mistä ne tunteet on lähtösin. Huomaathan, että nää on ihan täysin erilaista lähtökohtaa. Mä ehkä sanoisin, että kun puhutaan kehittävästä, ns. lääkinnällisestä käytöstä, kyse ei ole päihdekäytöstä. Ilmaisin ehkä itseäni epäselvästi, mutta mun viesti käsittelee nimenomaa päihdekäyttöä. Mut totta kai kaikki viestit on tähän topiciin tervetulleita ja hyvä että saadaan enemmän näkökulmia asioihin. Sillä on tietenkin paljon väliä, miten ja mihin niitä aineita käyttää.

Mä oon huomannut että pystyn selvinpäin parhaiten tutkailemaan tunteitani. Musta tuntuis että psykedeelit on pahentaneet ADHD:n kaltaisia piirteitä mussa, vaikkei mulla ADHD:ta ole ikinä diagnosoitu enkä usko sellaista luonnostani kantavani.

Toi ylempänä mainitsemani tilanne, et tekis mieli vetää pää täyteen jotain, liittyy lähinnä keloihin: "En halua tuntea tätä tunnetta, vedän tätä niin tulee kivempi olo" tai "en halua ajatella näitä asioita, vedän tätä niin mun ei tarvitse". Jos mä oikeasti haluan selvittää ongelmani niin en mä siihen psykedeelejä tarvitse. Oon kerran yrittänyt selvittää jotain ongelmia deeleissä, ja sitten deeleissä tajusin että ihan turhaan mä mitään deelejä otan ku mä tiiän nää kaikki ratkasut selvinpäinkin, en vaan halunnut hyväksyä niitä ratkaisuja ja yritin siksi etsiä jotain muuta ottamalla deelejä. Psykedeelit ei siis tunnu auttavan mulla ongelmien käsittelyyn. Sen sijaan ne saa mun mielialan ailahtelemaan ja tekee musta aika epävarman, et mitäs mä nyt oikeasti haluankaan elämältäni.

Mut on ihmisiä, joille tietyt aineet sopii ja joiden elämänlaatua tietyt aineet voi parantaa, just lääkinnällises käytös, miksei viihdekäytöskin joskus. En vaan usko oman kokemukseni perusteella lukeutuvani (enää) noihin ihmisiin jo ihan vaan sen takia, että mä en vaan osaa käyttää siististi. Mä vedän aina överit.

Övereistä puheenollen, olin just frendini hautajaisis eilen. Tiiän et se poisti pirii pari päivää ennen kuolemaansa, ja luultavast sydänkohtaukseen kuollu. 23v muija, ei oikein keksi mitään muutakaan syytä kuolemalle ku huumeet... Surettaa.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
Touchet
Moderator
Posts: 1747
Joined: Fri 18 May 2007, 14:45

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Touchet » Fri 04 May 2012, 13:57

wRRa wrote:
Touchet wrote:
wRRa wrote:Oon myös huomannu että herkästi kun vituttaa tai on paska fiilis niin tekee mieli vetää jotain, ihan sama oikeastaan mitä. Tää on varmaan aika monien päihderiippuvaisten ongelma, siis just se ettei haluu kokea tiettyjä tunteita ja pyrkii pääsemään niistä eroon päihteillä.
Onko kärsimyksen poistaminen jotenkin huono motiivi? Useasti sitä vittuuntuu melko typeristä syistä ja vittuuntumisen juuret on helpompi kitkeä, kun asettautuu toisenlaiseen aivokemialliseen moodiin. Mua vituttaa jatkuvasti harvemmin ja lievemmin, vaikka käyttämäni määrät ovat pysyneet suht samoina.
No se riippuu vähän siitäkin, otatko sä sitä douppia turruttaakses tiettyjä tunteita (mistä usein seuraa enemmän kärsimystä pidemmällä aikavälillä) vai tutkiakses mistä ne tunteet on lähtösin. Huomaathan, että nää on ihan täysin erilaista lähtökohtaa. Mä ehkä sanoisin, että kun puhutaan kehittävästä, ns. lääkinnällisestä käytöstä, kyse ei ole päihdekäytöstä. Ilmaisin ehkä itseäni epäselvästi, mutta mun viesti käsittelee nimenomaa päihdekäyttöä. Mut totta kai kaikki viestit on tähän topiciin tervetulleita ja hyvä että saadaan enemmän näkökulmia asioihin. Sillä on tietenkin paljon väliä, miten ja mihin niitä aineita käyttää.
Joudut nyt selvittämään mulle vähän enemmän juurta jaksain, että miten päihdekäyttö ei ole lääkekäyttöä.

Mulle päihde on määritelmällisesti "lääkinnällinen aine, jota käytetään omien psyykkisten ja emotionaalisten tilojen säätelyyn."
wRRa wrote:Oon kerran yrittänyt selvittää jotain ongelmia deeleissä, ja sitten deeleissä tajusin että ihan turhaan mä mitään deelejä otan ku mä tiiän nää kaikki ratkasut selvinpäinkin, en vaan halunnut hyväksyä niitä ratkaisuja ja yritin siksi etsiä jotain muuta ottamalla deelejä.
Niin. No tää on mulle yks pääasiallisista syistä käyttää psykedeelejä; ne tekee musta rehellisen itselleni. Parhaimmillaan psykedeelit flipauttavat katsontakantoja sen verran, että kognitiivisten vääristymien vaikutus henkilökohtaisiin kartastoihin on helpompi huomata. Ne tuntuu lisäävän vastaanottavuutta ja auttaa hyväksymään sen mikä on totta.

Ei ne nyt mitään vippaskonsteja ongelmanratkaisuissa ole. Ei ne ole mitään pikareittejä valaistumiseen tai ylitsepääsemättömien ongelmavyyhtien setvimiseen soveltuvia älylääkkeitä. Ne on aineita, jotka vähentävät minuudeksi kokemani vaikutusta minuun ja sulavoittavat jähmeiksi jumahtaneiden näkökantojen liuottelua.

...

Toki siinä vaiheessa ihmisellä alkaa olemaan ongelmia, kun psykedeelit ja/tai muut psykoaktiiviset aineet on ainoa työkalu sen työkalupakissa. Kun meininki on sitä, että toistuvasti vain järjestelee työkalupakkiaan uudelleen, eikä koskaan ryhdy purkamaan ja rakentamaan mitään.

Mutta ei se kuvitelma selvinpäin olemisesta ole sekään mitään muuta kuin yks ainoa työkalu vanhan tilalle.
"Jos ihmismieli on ihmeellisin asia mitä maa päällään kantaa, pyrkimys tutkia narkoottisten ja stimuloivien aineiden psykofysiologisen vaikutuksen syvyyksiä saa tämän ihmeen vaikuttamaan vieläkin suuremmalta."
— Professori Louis Lewin, 1924

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by wRRa » Fri 04 May 2012, 16:33

Meinasin kirjoittaa viime viestiin, että päihde- ja lääkekäytön välinen raja on tietysti vähän epäselvä. Mutta yksi yleinen ero - joskaan ei kaikkiin tapauksiin pätevä - on annoskoot. Lääkekäytössä annokset ovat yleensä pienempiä. Sillon ku mä vedän päihteitä, mä otan 5-10 eri substanssia ja määrätkin saattaa olla siellä erowidin strongin yläpäässä per kuosi. Me voidaan varmaan olla samaa mieltä siitä, että tällanen käyttö ei oo lääkekäyttöä? Toki kaikkea sanottua voi aina väännellä vaikeimman kautta, mut onko se tarpeellista?

Ja tohon kun aiemmin sanoit, että kaikki on enemmän tai vähemmän psykoaktiivista. Olethan sä ihan oikeassa siinä, mutta päihteistä päihteitä tekee nimenomaa se, että ne ovat voimakkaasti psykoaktiivisia. Se on tietty toinen juttu, et mihin kukakin sen rajan vetää, ja tosiaankin annoskoolla on väliä.

Mitä vielä tulee lääke- ja päihdekäyttöön, niin voitaisi tehdä eroksi myös se, että lääkinnällisellä käytöllä pyritään yleensä pidempiaikaiseen hyvinvointiin (esimerkiksi jos joudun jalkaleikkauksen takia syömään kipulääkkeitä jonkin aikaa voidakseni kestää leikkauksen, korjattu jalkani tuottaa mulle pidemmäksi aikaa hyvää kuin leikkauksen jättämättä tekeminen). Sen sijaan päihdekäyttö ei useinkaan tähtää pidempiaikaiseen hyvinvointiin (en sano etteikö se voisi joskus tähdätä), varsinkin ongelmakäyttäjä päinvastoin saattaa jopa tietää, että pidemmällä aika välillä tämä tekee mulle enemmän pahaa, mutta teen tätä silti koska en uskalla nyt tässä hetkessä kohdata ongelmiani.

Mikäli huumeet antaisi mulle pidemmällä aikavälillä enemmän hyvää kuin huonoa (kuten sulle Touchet), mulla ei olisi mitään syytä lopettaa niitä. Koska mun tapauksessani näin ei kuitenkaan ole, mulla ei ole mitään muuta syytä jatkaa niitä kuin pinttyneet tavat ja pelko, että mitäs mä nyt ku en enää vedäkään douppia... Miten mä tästä kasaan elämäni takas järjestykseen ku pitäs oikeest alkaa tehäki jotain, on ollu niin helppoo vaan sumentaa päätänsä ja olla välittämättä.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
Touchet
Moderator
Posts: 1747
Joined: Fri 18 May 2007, 14:45

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Touchet » Fri 04 May 2012, 16:41

wRRa wrote:Mitä vielä tulee lääke- ja päihdekäyttöön, niin voitaisi tehdä eroksi myös se, että lääkinnällisellä käytöllä pyritään yleensä pidempiaikaiseen hyvinvointiin (esimerkiksi jos joudun jalkaleikkauksen takia syömään kipulääkkeitä jonkin aikaa voidakseni kestää leikkauksen, korjattu jalkani tuottaa mulle pidemmäksi aikaa hyvää kuin leikkauksen jättämättä tekeminen). Sen sijaan päihdekäyttö ei useinkaan tähtää pidempiaikaiseen hyvinvointiin (en sano etteikö se voisi joskus tähdätä), varsinkin ongelmakäyttäjä päinvastoin saattaa jopa tietää, että pidemmällä aika välillä tämä tekee mulle enemmän pahaa, mutta teen tätä silti koska en uskalla nyt tässä hetkessä kohdata ongelmiani.
Okei. Kuulostaa ihan pätevältä. Mä kuitenkin käyttäisin nimitystä päihteiden ongelmakäyttö (drug abuse) siitä, mitä sä kutsut päihdekäytöksi (recreational drug use, ks. Siegelin kommentaari).
"Jos ihmismieli on ihmeellisin asia mitä maa päällään kantaa, pyrkimys tutkia narkoottisten ja stimuloivien aineiden psykofysiologisen vaikutuksen syvyyksiä saa tämän ihmeen vaikuttamaan vieläkin suuremmalta."
— Professori Louis Lewin, 1924

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by wRRa » Fri 04 May 2012, 20:47

Touchet wrote:Mä kuitenkin käyttäisin nimitystä päihteiden ongelmakäyttö (drug abuse) siitä, mitä sä kutsut päihdekäytöksi (recreational drug use, ks. Siegelin kommentaari).
Olet kyllä oikeassa, tosin tässäkin tulee kysymykseksi sitten että kuka määrittelee minkälaisen käytön ongelmalliseksi. Ihmisillä on kovin erilaisia käsityksiä näistä päihdetermeistä (kuten meidänkin keskustelussa käy ilmi). Esimerkiksi lievästi haitallinen, vaikkapa kerran viikossa tapahtuva käyttö, joka ei hyödytä mutta ei aiheuta kovin suuria ongelmia, ei ole sellaista mitä moni välttämättä mieltäisi ongelmakäytöksi. Toisaalta se ei ole hyötykäyttöäkään (oikeastaan lääkekäyttöä voisi kutsua myös hyötykäytöksi).

Asioissa on aina monta puolta :) Mutta hyvähän näistä on puhua niin löytää paremmin yhteisen sävelen termien suhteen, mikä tietty helpottaa keskustelua.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip » Sat 05 May 2012, 15:45

wRRa wrote:No se riippuu vähän siitäkin, otatko sä sitä douppia turruttaakses tiettyjä tunteita (mistä usein seuraa enemmän kärsimystä pidemmällä aikavälillä) vai tutkiakses mistä ne tunteet on lähtösin. Huomaathan, että nää on ihan täysin erilaista lähtökohtaa. Mä ehkä sanoisin, että kun puhutaan kehittävästä, ns. lääkinnällisestä käytöstä, kyse ei ole päihdekäytöstä. Ilmaisin ehkä itseäni epäselvästi, mutta mun viesti käsittelee nimenomaa päihdekäyttöä. Mut totta kai kaikki viestit on tähän topiciin tervetulleita ja hyvä että saadaan enemmän näkökulmia asioihin. Sillä on tietenkin paljon väliä, miten ja mihin niitä aineita käyttää.

Mä oon huomannut että pystyn selvinpäin parhaiten tutkailemaan tunteitani. Musta tuntuis että psykedeelit on pahentaneet ADHD:n kaltaisia piirteitä mussa, vaikkei mulla ADHD:ta ole ikinä diagnosoitu enkä usko sellaista luonnostani kantavani.

Toi ylempänä mainitsemani tilanne, et tekis mieli vetää pää täyteen jotain, liittyy lähinnä keloihin: "En halua tuntea tätä tunnetta, vedän tätä niin tulee kivempi olo" tai "en halua ajatella näitä asioita, vedän tätä niin mun ei tarvitse". Jos mä oikeasti haluan selvittää ongelmani niin en mä siihen psykedeelejä tarvitse. Oon kerran yrittänyt selvittää jotain ongelmia deeleissä, ja sitten deeleissä tajusin että ihan turhaan mä mitään deelejä otan ku mä tiiän nää kaikki ratkasut selvinpäinkin, en vaan halunnut hyväksyä niitä ratkaisuja ja yritin siksi etsiä jotain muuta ottamalla deelejä. Psykedeelit ei siis tunnu auttavan mulla ongelmien käsittelyyn. Sen sijaan ne saa mun mielialan ailahtelemaan ja tekee musta aika epävarman, et mitäs mä nyt oikeasti haluankaan elämältäni.

Mut on ihmisiä, joille tietyt aineet sopii ja joiden elämänlaatua tietyt aineet voi parantaa, just lääkinnällises käytös, miksei viihdekäytöskin joskus. En vaan usko oman kokemukseni perusteella lukeutuvani (enää) noihin ihmisiin jo ihan vaan sen takia, että mä en vaan osaa käyttää siististi. Mä vedän aina överit.
Oli pakko quotaa koko pätkä.. Näin fiksua tekstiä harvoin lukee.
Ja harvoin voin yhtyä jokaiseen ajatukseen yhtä omakohtaisesti.
sun ajatukses on ihan kuin omiani.

Must tuntuu et sä omaat yhtälailla kyseenalaisen adhd:n kuin minäkin;-
Nimenomaan kyseenalaisen.. mulla se on vain diagnosoitu.

Lääkekäytön ja päihdekäytön ero must on todellakin merkittävä.

Itse puhunut tässä topicissa myöskin nimenomaan päihdekäytöstä.
Joskin aina tuntenut lääkekäytön olevan jotenkin kyseenalaista, itselleen optimaalisen tilan keinotekoista löytämistä.

Mitä kolmenvuoden dexelääkitys mulle on tehnyt..
No, saanut helkkaristi paljon enemmän aikaan, mut samalla vieraantunut tunteistani ja sitämyötä itsestäni.

Nyt ollut jotakuinkin 5päivää ilman, ja vaikken ole saanutkaan oikeestaan yhtään mitään aikaiseksi, niin alkanut kiinnittää enemmän huomiota oman kehoni hyvinvointiin, ja jotenkin vaan tuntuu todella paljon paremmalta olla ilman!
Tosin tiedän, etten selviäisi arjesta ilman lääkePIRIÄ.. Ohan se lääke joo, mut yhtälailla mä voisin perustella minkätahansa muun huumeenkäytön, että käytän sitä vain lääkkeenä. Itselääkintäähän koko mun päihteidenkäyttö!

En nyt jaksa sen syvemmin paneutua lääkekäytön ja päihdekäytön eroihin, jokainen voi omallakohdallaan tarkastella tätä itse.
Siksi itse käytän harkitusti termejä päihde ja douppi

Mun ongelma on, että lääke- ja päihdekäyttö on sulautunut yhdeksi massaksi.
wRRa wrote:Mitä vielä tulee lääke- ja päihdekäyttöön, niin voitaisi tehdä eroksi myös se, että lääkinnällisellä käytöllä pyritään yleensä pidempiaikaiseen hyvinvointiin (esimerkiksi jos joudun jalkaleikkauksen takia syömään kipulääkkeitä jonkin aikaa voidakseni kestää leikkauksen, korjattu jalkani tuottaa mulle pidemmäksi aikaa hyvää kuin leikkauksen jättämättä tekeminen). Sen sijaan päihdekäyttö ei useinkaan tähtää pidempiaikaiseen hyvinvointiin (en sano etteikö se voisi joskus tähdätä), varsinkin ongelmakäyttäjä päinvastoin saattaa jopa tietää, että pidemmällä aika välillä tämä tekee mulle enemmän pahaa, mutta teen tätä silti koska en uskalla nyt tässä hetkessä kohdata ongelmiani.
Nimenomaan. "en uskalla kohdata nyt tässä hetkessä kohdata ongelmiani"
Keep it unreal.

User avatar
Touchet
Moderator
Posts: 1747
Joined: Fri 18 May 2007, 14:45

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Touchet » Sat 05 May 2012, 16:01

tRip wrote:Nyt ollut jotakuinkin 5päivää ilman, ja vaikken ole saanutkaan oikeestaan yhtään mitään aikaiseksi, niin alkanut kiinnittää enemmän huomiota oman kehoni hyvinvointiin, ja jotenkin vaan tuntuu todella paljon paremmalta olla ilman!
Tosin tiedän, etten selviäisi arjesta ilman lääkePIRIÄ.. Ohan se lääke joo, mut yhtälailla mä voisin perustella minkätahansa muun huumeenkäytön, että käytän sitä vain lääkkeenä. Itselääkintäähän koko mun päihteidenkäyttö!
Pakko kyllä peräänkuuluttaa riittävänmittaisten paastojen pitämistä. Itse en ole oikein koskaan pystynyt kuosaamaan mitään psykoaktiivista ainetta yhtäjaksoisesti kovin pitkiä aikoja, vaan dokaus- ja pilviputkissakin (joissa kyse on ollut tyhjänpäiväisestä päihtymyshakuisuudesta) on useimmiten tullut pidettyä tasaisin väliajoin muutama välipäivä, useimmiten keskiviikkona ja sunnuntaina.

Koska olen auttamattoman informaatiohedonistinen tyyppi, oon kokenut tarpeelliseksi myös olla ilman Internetiä aina toisinaan.

Muutama välipäivä mistä tahansa voimakkaasti psykoaktiivisesta aineesta tai toiminnasta tuntuu tervehdyttävän suhdetta kyseiseen aineeseen tai toimeen. Välillä olen meditoimattakin ihan vain kokeakseni sen jälleen tarpeelliseksi. Meditointi muutoin tuntuu olevan tehokas keino hillitä riippuvuuksia.

Anekdootti: Pitkäaikainen ystäväni, joka jossain vaiheessa narkkasi kuoleman kanssa flirttailen ja joka nyt on ollut ilman douppeja 14 kuukautta, mainitsi, että "Mä oon nykyään ihan saatanan sekaisin pelkästään olemalla selvinpäin; tunne-elämä alkaa palautumaan kuosin alta - ja oman herkkyyden kohtaaminen vaatii vitusti munaa."
"Jos ihmismieli on ihmeellisin asia mitä maa päällään kantaa, pyrkimys tutkia narkoottisten ja stimuloivien aineiden psykofysiologisen vaikutuksen syvyyksiä saa tämän ihmeen vaikuttamaan vieläkin suuremmalta."
— Professori Louis Lewin, 1924

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip » Sat 05 May 2012, 16:18

Touchet.. Kerrankin tunnen (koen/luen), että sussakin on sitä jotain herkkyyttä tuntea elämää.
Mä en tätä tarkoita pahalla, enkä ole ottanut elämäntehtäväkseni sua dissata, mut vaikka sulla on paljon hyviä ajatuksia, niin niistä harvoin välittyy minkäänlaista tunnetilaa.
Ehkä meidän pitää joskus tavata, niin saisin susta oikeanlaisen käsityksen.

Olen mä pitänyt välipäiviä dexen kanssa. Mut tuntuu et ne romahduttaa kaiken sen mitä siihen asti oon lääkityksellä saavuttanut. Tasapainon.. tai oikeastaan arjen soljumisen.

Mulla kaikki menee kausittain.. Saatan vuodenkin olla dokaamatta, ja sit ryypätä monta viikkoa putkeen.

Mulla vaan kaikki menee aina överiks.
"Mä oon nykyään ihan saatanan sekaisin pelkästään olemalla selvinpäin; tunne-elämä alkaa palautumaan kuosin alta - ja oman herkkyyden kohtaaminen vaatii vitusti munaa."
Keep it unreal.

User avatar
Hitler
Apteekki
Posts: 452
Joined: Tue 22 Jun 2010, 21:04
Location: minä pesen itse minun jalkani minä

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Hitler » Sat 05 May 2012, 16:32

Tullu dokattuu taas ihan entiseen malliin viimeaikoina.

Vappu alkoi pirteesti kamun hautajaisilla ja siitä siirryttiin mökille hermomyrkyttäytyyn muutamaks päiväks kuolleistaheräämis-sammuminen-metodilla. Hyviä tyyppejä, ei juurikaan väkivaltaa, kuumia naaraita paljussa ja ihan helvetin hyvää safkaa grillissä. Mitä tekee Führer? Dokaa aamusta litran viinaa ja tuijottaa kivettyneenä monta tuntia seinää. Ja dokaa lisää. Sammuu. Herää kun muut ovat tipahtaneet ja siirtyy rantaan tissutteleen ja katteleen järvelle.

Ennen oon kelannu että juon vaan koska se rentouttaa seurassa, ajaa tilanteisiin joihin ei erakkoluonne normaalisti taivu. Nyt se on loppu saatana. Ainakin tän kuun loppuun asti. Subbanaakaan ei oo onneks menny johonki puoleentoista kuukauteen.

http://www.youtube.com/watch?v=MLsNUt3x6u0

"I don't drink no mo' thanks to lord"

Nyt paskalle soittaan huuliharppuu.

edit. En muuten tiä pitäskö nauraa vai itkee verta kun vietin tossa nollapromillelauantaita näkemällä Vitun Outoja Unia punkassani kun kännistä porukkaa tulee avaimilla sisään, herättää ja koittaa juottaa mulle jostain baarista keikatusta tuopista bissee. No toi ne kyä röksää ja safkaaki.
pirun hyvä nuolla kuorena

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip » Fri 11 May 2012, 17:37

Touchet wrote: riittävänmittaisten paastojen pitämistä.
Khyl.. Ottamal etäisyyt asioihin, lähentyykin tarkastelutapa ihan uusiin juttuihin.
Kaikki me ollaan jaksoja.. sykleis menee elämän kiertokulku.. Se on ihan luonnollista.

Mun ongelma on se, et kaikkeni yritän, mutten mitään osaa tehdä kunnolla.. huolella kyllä kun asiaan paneudun, mut helposti jään luuppaamaan asioit..

Kun arjen on kerran päästänyt totaalisesti lapasesta, ei oikeen osaa enää palaa siihen oravanpyörään. Vaikka yrittäisinkin. Oikeestaan hetikun lakkasin yrittämästä, aloinkin onnistuu.

Mä olen toisinaan hyvin itsekeskeinen;- .. mutten niinkään itsekäs, miltei päinvastoin.. mun kiltteyttä voi helposti käyttää hyväkseen.. nistit pahimpana. tai vittumaisimpana. (mä muuten diggaan käyttää tota nisti-sanaa.. mut must se on vähänkun neekeri.. Kyl mä otan pahal jos mua kutsutaan nistiks.. tai ihan yhtälailla jos hipiks.. tai miksikään) emmä oo mitään, mä oon mitävaan haluan. Enkä ees yritä olla.. Olen mitä olen.

Drugsittomuus.. huumeettomuus.. päihteettömyys itseasissa teki helvetin hyvää.. 5päivää oli tosi loistokasta aikaa ilman mitään douppii. Kummasti selkiytti asioit.. ajatuksii.. elämää.

Sit tuli jakso kun olen nyt vajaa viikon sisään kiskonu miltei kaikki mahdolliset doupit läpi, vaan todetakseni etten oikeestaan saa enää päihteistä mitään iloa.. lähinnä paskaa oloa ja itseensä pettynyttä.
Mut opetti ihan vitusti.
Eka xone-öwärit, ja kolmenpäivän paskaolo-darra.. pahempi ku pahimpii krapulatiloi. Oli vähän heikko hetki.. ja frendi tietty just sillon tuli.. ja just sillon se kysyi et haluanko mä xonea.. no öö.. jooo.. selkä niin helvetinsaatanan kipeä ettei tienny mitenpäin olla.

Tai ihan eka reilu kolmenviikon mexekuuri.. sit kyllästyin siihen aivan totaalisesti, heivasin loput frendille ja sanoin pidä miten lystät.
Se vaan alkoi viemään musta jotain, muttei enää antanut yhtään mitään. Näivetti.

Sit pari päivää pirii.. Onnisruin vittuunnuttamaan yhden huumeen aikana kolme frendii.. melkeen pari ystävääkin:D

Oikeestaan kaikki alkoi jo vapun tienoilta kolmenpäivän asidikuurilla ;P

Ni, emt.. ei vaan tee mieli enää huumeit.. sitä varten mulla on lääkitys.
Keep it unreal.

C0H0

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by C0H0 » Sat 12 May 2012, 01:14

Oon lopettanut alkoholin kayton about 20 kertaa tai en muista enaa monta kertaa. Liikaa haittoja, fyysisia, psyykkisia, taloudellisia, sosiaalisia, siis kaikki mahdolliset. Periaattees inhoan alkoholia, mut valil mukava juoda se kaks kkolme kaljaa, mut sen jalkeen tosi vaikeeta olla ottamatta lisaa, lopulta sit aina sen verran kannis et hoipertelee jonnekin, ja sit seuraavana aamuna toivoo et olis kuollut.

Tupakinpolton oon lopettanut useita kertoja mut alottanut aina 6kk tauon jalakeen uudestaan, jos toimis nikotiini taas mukavasti.

Stimujen veto on valilla pakko laittaa tosi pitkaks ajaks tauolle, kun ei psyyke kesta. Opiaatitkin omaks parhaakseni pidan aina kuurin jalkeen muutaman kuukauden taukoa.

MDPV on ainoa substanssi minka olen lopettanut lopullisesti. Psyyke hyva kun kestaa edes sen yhden paivan, ja sit on menoa. Hyi. Vaikkei siin rahaa menekaan tai muuta erityisemmin, mut kyl psyyke on se tarkein asia ihmises, nin sil ei viitti leikkia. Eika se muutenkaan niin kivaa ole loppujenlopuks, pelkkaa jonkun asian tekemista paivakausia pakonomaisesti, tai jutella kaverin kanssa kaks paivaa yhta ja samaa juttua kerta toisensa jalkeen mut aina eri tavalla. :mrgreen: :

No ei tas muita jaksa listata, mut ma yleensa olen joko vahentanyt kayttoa tai sitten pitanyt pienmuotosen tauon. Oon kuus vuotta kayttanyt laillisia seka laittomia paihteita vaihtelevasti, eka kunnon kannikin vasta 18v ja tupakointi kans. Jotakuinkin suurin osa paihteist kokeilut. Ainoa paihde mita en menis kuuna paivana kokeilee on heroiini tai morfiini, liian koukuttavia mita lukenut. Paitsi tietysti jos oon kuolemassa koviin kipuihin, kuten syopaan sit ottasin herskaa ja krakkia.

Talla hetkella en nae syyta lopullisesti lopetta kokonaan paihteiden kayttoani, silla ei ole haitannut opiskelua tai tyossakayntia, eika vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseen sen enempaa kuin esim roskaruoan syominen tai tietokoneella pelaaminen (juu ostan pelit aitona). Sosiaaliset suhteet ei nyt kummemmin ole karsineet, tai kerron vapaasti et valilla tykkaan poltella ja valilla happoa tai sienia (oikeasti hyvin harvoin enemman menee muita), jos joku ei tykkaa niin voi lahtee mun puolestaa menee. En muutenkaan tykkaa ahdasmielisista ihmisista. Kyl kaikki ne hyvat ja oikeasti arvokkaat kaverit ovat jaaneet vaikka harrastankin valilla laittomia paihteit, en minakaan heti oo nena pystys jattamas niita jos ne kayttaa alkoholia, mita suuresti inhoan.

Silloin joskus kun tulee vastaan joku tosi kiva tytto ja asia menee ihan vakavaks asti, eika tytto tykkaa paihteista, niin voin jattaa pois kokonaan, mut vain siin tapauksessa jos hankaan ei kayta alkoholia ja tupakkaa, silla dissaan hirveesti alkoholia juovia ihmisia jotka alkaa urputtaa jostain muiden paihteiden vaaroista. Tietty jos lapsia kans tulos niin sit ei mitaan paihteita tietty, paitsi en naa blossee pahaks jo nainen tykkaa kans sillon tallon.

Eli koska paihteet on mulle ajanvietetta eika pakonomaista paani turruttamista, pakko saada vetaa paa sekasin mentaliteetilla, niin ei syyta harkita asiaa. Toki on se joskus ollut mulle todellisuuden pakoilua, jos siis sosiaalisen ahdistuksen peittamista lasketaan siksi, aina silloin kun paihteita mennyt mulla liikaa niin olen joko ollut ahdistunut monista eri asioistam ut useinmiten sosiaalisista tai sit epavakaat tunnetilani ovat vieneet mut taas ajattelemattomiin tekoihin.

User avatar
JOHNSSON
Lepakko
Posts: 180
Joined: Tue 28 Jun 2011, 20:23

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by JOHNSSON » Sat 12 May 2012, 13:49

Itse olen ollut jo 12 päivää täysin selvänä. 16. päivään asti ajattelin sinnitellä. Olo on paljon parempi eivätkä hermot ole täysin riekaleina niinkuin silloin kun douppailin päivittäin.

C0H0

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by C0H0 » Sat 12 May 2012, 18:55

JOHNSSON wrote:Itse olen ollut jo 12 päivää täysin selvänä. 16. päivään asti ajattelin sinnitellä. Olo on paljon parempi eivätkä hermot ole täysin riekaleina niinkuin silloin kun douppailin päivittäin.
Kysyin parilta kolmekymppisselta duunarilta jotka tykkaa ryypata aina viikonloppusin et mika on pisin aika taysin selvin pai sen jalkeen kun tayttivat 18. Kaks kuukautta maksimissaan sit taas pakko avata pullo. Ite pystynyt olee puolikin vuotta ilman paihteita, mut nyt taas hvya vaihe paalla et ei haittaa jos ottaa vahan kaikkee. Et aika pien osa taalla Suomessa varmaan on kovinkaan pitkia ajanjaksoja selvinpain, ehka kerran kuukaudessa sen tipattoman tammikuun, mut sit taas joka toinen viikonloppu ryypaamista.

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6236
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by tRip » Mon 14 May 2012, 16:59

Keep it unreal.

User avatar
testeri420
OD
Posts: 1261
Joined: Mon 01 Aug 2011, 17:32
Location: Psychouschwitz

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by testeri420 » Mon 14 May 2012, 19:11

Meitsi kokeili tossa olin hyvin pitkälti aika tarkasti kokonaisen vuoden 1.12.2009-2.12.2010 välisen ajan selvinpäin ettei mitään.
Toimihan se ei siinä ketään.

Mutta haluan silti viihdekäyttää.
Mut en enää ruimia tuolla menemään niinku joku Godzilla vailla järkeä. Häntää ja kömpelöä päätä löytyy kyllä senkin edestä siinä tilassa...
En kadu mitään mitä olen tehnyt. Kadun vain sitä mitä en ole vielä kerennyt tekemään.
onlydeadfishgo with the flow..
"The water bong is so smooth that you dont realize how high youre getting, until its too late..." -Bubbles
Music is a saint.