Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 615
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof »

Nantes kiitos tsempistä ja näin, mutta retkahtanut kahtena viikonloppuna peräkkäin kahtena tai periaatteessa kolmena päivänä..
Hyvin tosiaan menikin pitkään ja tuona aikana sain uuden työpaikankin josta todella pidin, kunnes alko ilta-ja yövuorot peräkkäin, tunti välissä. Mutta nuo vuorot nyt loppua ja nyt tarvis saada taas tämä käyttö loppumaan ja pysymään poissa.
Putken oon saanu katkaistua mutta kun taas alkaa tulee mielitekoja, niin ne on iso haaste
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Mulla on 2 kuukauden bubre putki päällä. En halua eritellä sitä miksi näin on käynyt. Jokatapauksessa mielen heikkoutta ja olen tosi tuskaisessa tilanteessa kun puoli palloa päivässä on mennyt tuon aikaa. Olen henkisesti valmistautunut lopettamiseen tällä hetkellä. Sitä työtä on jo työstetty viimeiset 3 viikkoa joka päivä vaikka olenkin käyttänyt. Tiedän, että nyt tulee kunnon reflat. Mutta ennenkin on kuiville päästy. Pääsen tälläkin kertaa. Voisin taas jälleen tuonne päiväkirjan puolelle alkaa rustailemaan kun käyttö loppuu. Silleen päiväkirjatyylisesti taas. Jokatapauksessa... harmittaa ja vituttaa tosi paljon tämä. Mulla ei putkia ollut puoleentoista vuoteen. Puolitoista vuotta meni satunnaiskäytöllä. Ja nyt ollaan taas tässä. Periaatteessa mielessäni koko ajan tiesin, että satunnaiskäyttökin on todella typerää, koska olen addikti. Joka ei voi ottaa yhtäkään annosta opiaatteja. Teen parhaani, että nyt tämä todella loppuu lopullisesti. Ehkä tässä pitää vielä kunnolla tulla kipeeksi, että tulee se vika niitti tähän pääkoppaan et nyt riittää. :doh:

Minkäänlaista sekakäyttöä ei ole ollut mukana. Ei alkoa, ei stimuja. Joskus satunnainen bentso jos on pitänyt unirytmejä korjata. Hommasin reflalääkkeetkin pitkän aikaa sitten valmiiksi. Gabapentiiniä, bentsoja, vitamiineja, hivenaineita, omegoita ja muita aminohappoja l-tyrosiini, l-tryptofaani, l-fenyylialaniini, mucuna, l-theaniini. Kun lopetan yritän parhaani, että buuttaan aivot normaali taajuudelle mahdollisimman nopeasti. Siksi mm nämä lisäravinteet. Ja tottakai se tärkein. Liikunta ja lepo <3
User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 615
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof »

Vajaa 3kk menikin hyvin mutta nyt taas pahasti lipsahtanut käytön puolelle. Tulee lupailtua asioita joita en haluais tehdä koska en kertakaikkiaan jaksaisi. Täytyy oppia sanomaan ei.
Yövuoroja ja pitkiä aamuvuoroja saman viikon aikana sekasin ja siinä menee nukkumisryrmit vinksalleen, enkä sitten päivisin jaksa mitään ja ruokavalio on ihan hirvee verrattuna aikaisempaan elämään.
Tätä jatkuu viikosta toiseen ja kuukaudesta seuraavaan.

Nyt kuitenkin köyttämättä kolmatta tai neljättä päivää Lyrica voimalla, ja bentsoa vielä varuiksi jos tarvii.. ne kun väsyttää entisestään niin pidän minimissä.
User avatar
Shitface
Lepakko
Posts: 253
Joined: Sat 20 Dec 2014, 06:27
Location: Ajan ja ikuisuuden tuolla puolen

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Shitface »

Tsemppiä kaikille vähentämisen tai lopettamisen kanssa kamppaileville! You can do it!

Mie aloitin vuoden alusta päihteettömän ja olisi tarkoitus jatkaa ainakin puoli vuotta tätä selväpäistä linjaa. Ensisijainen syy tähän on se, että haluan neurologisiin tutkimuksiin (vahva epäilys ADD:n mahdollisuudesta) mut tässä kun on nyt reilu pari viikkoa takana niin oon kyllä huomannut, et yleisvointi on huomattavasti parempi. Se motivoi pitämään tätä linjaa yllä, kun huomaa positiiviset vaikutukset ja niin yllättävää kuin se onkin, niin ei oo ainakaan toistaiseksi mitään mahdottomia himotuksia ees tullut. Ei miulla toki ikinä mitään ihan mahdottomia päihdeperseilyjä siis oo edes ollut, mutta sellaisia kuitenkin, et satunnaisesti oon kokenut niistä hallaa itselleni olevan. Ennen päihteetöntä meni todella pitkään niin, et tuli pajauteltua oikeastaan melkein päivittäin aamusta iltaan ja satunnaisesti sit muitakin huumehia kiskottua, lähinnä vauhtia. Alkoa toki kanssa.

Tupakkakin on nyt jäänyt kylkiäisenä veke, oon ollut abouttirallaa viikon röökaamatta vaikken tämmöistä ees suunnitellut. En kuitenkaan missään nimessä valita, mukavaa kun kykenee olemaan tupakatta ilman hirveää tahtojen taistelua.
"Ei tää rikollisenkaan elämä saatana mitään ruusuilla tanssimista ole!"
aavar
Tuppisuu
Posts: 14
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar »

Moi vain hei vain.

Aattelin vähä tänne kertoa kuulumisia.
Ois reipas 14kk putsia takana, pisin pätkä sitte päihteiden käytön alottamisen, mitä se ois joskus seittemän vanhana ku rupes tutustumaan alkoon, röökiin, yms. Aikasemmin ollu tosiaan joku reilu vuoden pätkä putsina jossain vaiheessa, mut sillon se tais mennä kaiken uuden opettelussa, ei ehkä niin paljo tajunnu niitä kipukohtia miks päihteitä on ruvennu joskus käyttään. Tässä kun on omaa elämäänsä pohtinu aika paljon juuri päihteiden käytön näkökulmasta, ei kyllä hirveenä muistu mieleen oonko ollu koskaan ns. "viihdekäyttäjä" esim nuorena ku enimmäkseen joi alkoo kyllä se oli aina tukka putkella meininki ja harmitti jos ei ollu ihan naamat :D muutenki siinä vaiheessa ku muut rupes tutustuun moisiin hommiin oli ite jo hyvässä kierteessä. Samanmoista käyttöö sitte se on ollu kun valikoima pikku hiljaa rupes laajenee, mikään ei riitä.

Mutta niin, nyt on saanu tällä pätkällä matkata itseensä ihan eri tavalla mitä aikasemmin, ehkä kaikki se mitä on asian eteen tehny tässä reilun 7v aikana kun on koittanu päästä irti, alkaa summautuu.
aluksi vähentää,
sitte lopettaa,
alottaa alusta..

Mut aina on jotain jääny käteen, jokaisesta hoitokerrasta, jokaisesta retkahuksesta. Aina voi oppia jos haluaa.
Voin kyllä myöntää että aina ei oo haluttanu oppia, vaan on mielummin vetäny kamaa. Kunnes tulee siihe pisteeseen että ihan sama kuin paljo vedät sitä kamaa, kuin sekasi oot, se paha olo ei mee enää piiloon. Se on saatana raastavaa. Se turvakeino millä oli elämässään selvinny ei enää tuonu mitään turvaa, eikä peittäny sitä pahaa mitä pakeni, se ei enää palvellut tarkoitustaan. Silti sä vedät.
Pää sanoo "älä vedä enää" "ei kannata". Katot avuttomana vieressä ku et voi itelles mitään vedät vaan vaikket enää halua.
"Mikset vaan lopeta" onko joku joskus kuullu moisen lauseen :D
Luulen että moni haluais lopettaa, mut ei osaa tai ei oo voimia.
Ei se itelläkään oo ihan ekasta kerrasta loppunu, enkä kyllä voi sanoa että onko se loppu nytkään, mut vahva tunne on että jotain on asian suhteen muuttunu. Oon ollu pitkään avun piiris, a-klinikka, AA ja NA, hoidot ja muut. Jokasella on oma polku mitä kautta löytää toipumisen, kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja mikää sopii itselle.
Tärkein mitä oon oppinu: ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Halusit sitte vähentää tai lopettaa, puhu siitä, hae apua, jaa kokemusta jaa hyvät kokemukset, jaa ne pahat kokemukset. Oli se sitte ystävä, äiti, isä, terapeutti, joku anonyymi, auttavat puhelimet. Puhuminen auttaa. Eikä se aina oo helppoo, selvinpäin kohdata asioita mitä on vuosikausia paennut, omalla kohdalla vuosikymmeniä.


Siinä on ollu työtä, ihan helvetisti. Kun pikku hiljaa rupee avautuu asioita, muistoja, tunteita, ajatuksia.
Saati se että vaikka oot pitkään ollu selvin ja huomaat käyttäytyväs edelleen niinku kentällä käyttäydytään, oot epärehellinen, salailet, tai oot muuten vaan perseenreikä, toki osa on ihan luonne kysymyksiä, mut varsinki epärehelisyys ehdollistaa (ainakin itseni kohdallaa) takas sellasiin käytösmallehin mitkä aiheuttaa enemmän haittaa omalle elämälle ku hyvää. Plus sitte on huomannu että vaikka on tehny paljo töitä tän asian eteen ja huomaa saavuttavansa elämässä jotain hyvää tai huomaa että asiat on paremmin, ei anna lupaa itselleen iloita siitä, tai ei osaa.
Alkuun ku mikään ei ees tuntunu miltään, olit vaan. Urheilit, soitit, syöt, nukut, runkkaat harrastat seksiä, ei mitään. Päässä ei vittu tapahdu yhtään mitään. Vaikka sä tiedät tän pitäis tuntua hyvältä, ainakin tää on joksus tuntunu, ei se herätä sussa mitään. Pikku hiljaa oon kuitenki ruvennu saamaan asioista jonkin asteista nautintoa, myös se auttaa ku kertoo itelleen että asiat on ihan jees tällä hetkellä, on kämppä missä on sähköt ja vuokrarästitki melkee maksettuna :D yms muuta perus juttuja. On ylipäätän hengissä, ei sekään varmaan mikään itsestään selvyys oo :foil:
Mut täällä ollaan.

Vähä sekavaa settiä, elämä on kuiten ihan kivaa. Kaikista parasta tässä 14kk aikana on ollut se ku joskus 3-4kk jälkeen huomas ettei oo enää kipee, eihän sitä nyt jatkuvalla syötöllä enää 2kk jälkeen ollu mut aina välillä heräs aamulla tosi nihkeessää olossa, JA EI OO KYLMÄ. Mua ei haittaa kyllä refloissa ripulointi tai se jalkojen sätkiminen ja pakottaminen vaa se vitun luita jäytävä kylmyys :D tai sit puolet kropasta on tulessa ja toinen jäässä. Ei oo herkkua ei, koittaa muistella aina sitä ku tulee käyttöajatuksia, mut tuleehan niitä, tovin omastaki elämästä on päihteitä käyttäny niin ois enemmän kummallista jos niitä ei tulis.

Tsemppiä kaikille ketä asian kanssa painii! Ja aurinkoista kevään odotusta :love:

- aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Onnea aavar on ihana kuulla että jotkut meistä onnistuu. Mulla on ollut vaikeaa. Olin sillon alkuvuodesta 12päivää puhtaana. Sen jälkeen olen ollut 2kertaa viikon puhtaana. Ja toissa päivänä 5päivää puhtaana. Retkahdin taas ja olen käyttänyt 2päivää. Huomenna alkaa uusi yritys. Mulla on kuukausi lomaa nyt töistä. Nyt on kunnon mahdollisuus. Nämä aiemmat putsit vetäny läpi tekemällä täyttä työviikkoa
User avatar
princeps
Psykonautti
Posts: 81
Joined: Wed 30 Sep 2015, 19:01

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by princeps »

Päätin nyt sit taas (vaihteeksi) lopettaa subun. Nenäkin alkaa pikkuhiljaa aueta. Tää on nyt paras yritys täs muutamassa vuodessa, nyt menos 10. päivä ilman. 15mg Opanoxit ja 150mg Lyrica apuna, sekä joku mikä vituttaa kyllä yli kaiken. En oo vauhtia käyttäny noin neljään vuoteen ollenkaan, niin nyt sit yhtäkkiä piti alkaa sitä vetelee. Tosin en sekoile senkaa, vaan kun kaikki energia poissa, niin kai sitä koittaa sit tolla paskalla sitä energianpuutetta korjailla. En aio koukuttaa itteeni nyt mihinkää em ainaiseen, en halua. Haluun lopettaa doupin, mut kaipaan jotain.
"Ei varaa kokkelii, mut pirii riitti hiluja"
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

Subu: Olin syys-talvena kuukausia ilman. En muista miksi sit retkahdin, mutta koronakriisin aikana olen onnistuneesti ajanut annoksen alas. Jossain 0,1-0,5mg välillä se on, ei ole fiktiä, pallo pienenee toosi hitaasti. Tuntuu että ylläpidän vain psykologista riippuvuutta tällä, tosin jos oon ilman niin aamuisin on aika paska fiilis (oksettaa, sattuu ja villit unet) mut ei vaikuta päiviin pahemmin, ainoa haitta on et menee buranaa hirveesti johonkin kipuun mikä syntyi riippuvuuden aikana, hyvin epämääräistä. Testosteroni on noussut. Kaipa mä taas lopetan ku tulee seuraavat gabapentiinit apteekist.

Bentsot: Ei ole pahemmin tarvinnut kun pitää pysyä sisällä, menee 0,5-1mg rivaa keskimäärin, kun syksyllä saatoin ottaa lisäksi 15-60mg opamoxia, eli on vähentynyt aika rajusti. Varmaan tänkin lopetan noilla em. gaboilla.

Alko: Ennätykset paukkuu, en oo koskaan ollut aikuisena näin pitkään juomatta, hitto, en varmaan sit teini-iän? Maksa-arvot viitearvoissa eikä muutakaan somaattista damagea oo, toki psyyke siitä vähän kärsi. Älä kysy miten/miksi lopetin, vastaus on tylsä, en halua kärsiä.

Muu: Gabat ei mee ihan niinku lääkäri toivoi mutta ei tunnu minuun haitallisesti vaikuttavan. Pitäis syödä säännöllisesti mutta otan tarpeeseen, lieneekö fiksua - mene ja tiedä.

Niin kyllähän mä lääkerumbassa oon, en lähde sitä kieltämään. Mutta päihtynyt en ole ollut tänä vuonna oikeastaan kertaakaan. Tupakoinninkin oon lopettanut ja saan kommentteja terveemmistä/nuoremmista kasvoista. Olishan se hyvä saada kaikki tää katkaistua, mutta narkkaaminenkin on suhteellista.
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Kiva kuulla et jengillä menee paremmin mitä sit taas välil menny. Mul lähtee huomena neljäs päivä putsina bubresta. Milli xanoria refloihin menny
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Neljä päivää takana puhtaana. Huomena viides. Eka viikko puhtaana lähestyy ja kaikki reflalääkkeet rivat ja gabat ja propralit on ottamatta mukaan. Menny nää päivät 1-1.5mg xanoria päivässä. Alkaa pikkuhiljaa löytyä usko omaan tekemiseen kun tiedän, että kaikki ässät on vielä hihassa ja varsinkin kun gabapentiinin ottaa mukaan 300mg kolme kertaa päivässä, nostaa niin paljon mielialaa. Buustaa bentsoja ja piristää. Tsemppiä kaikille teille muillekkin! Yritän kuitenkin että ei tarvisi syödä yhtäkään gabaa. Mutta sekin kun tietää et niitä on niin auttaa
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Huomenna viikko kuivilla. Gabapentiinit on jääny kaapin nurkkaan. Vähän xanoria joka päivä menny ja sillä pärjänny. Aivoissa alkaa selkeesti tapahtumaa paranemista kun pystyy hymyilemää jo tv ohjelmille. Ja päässä alkaa pyöriä kaikenlaisia uusia ajatuksia. Se on aina siistiä kun tajuu et kyl täs viel paremmaks kaikki muuttuu. Ku jaksaa vaan yrittää.
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

8.päivä kuivilla <3 Monesti sitä toistanut itseään täällä ja aina retkahtanut. Fiilistellyt kuinka on hyvä olla ja kas kummaa ei ole mennyt kauaa kun se kaikki hyvä oli muisto vain. Se mitä pyrin tällä kertaa tekemään toisella tavalla on todella muistaa se retkahtamisen tuottama tuska. Ja se, että joutuu aloittamaan alusta. Ja kun itselläni se on tarkoittanut sitä, että en pysty tietämään ollenkaan milloin olen taas kykenevä lopettamaan. Se saattaa ottaa viikkoja. Se saattaa ottaa monia kuukausia. Ja joka kerta aina rikkinäisempi ihminen on ollut sisältä. Tuntuu siltä, että nyt jotakin on toisin. Olenko tulossa todella tien päähän. Että nyt se ihan todella saisi riittää. Uskon niin. Tunnen sisimmässäni sen, että nyt jotakin on toisin. Olen rehellisempi itselleni kuin ennen ja todella kelannut et mitä tältä elämältä oikeasti haluaa. olen saanut käyttää päihteitä niin helvetin paljon. Että mitään uutta koettavaa ei ole. Olen saanut pitää aivan vitun kivaa. Ja olen saanut kokea rappion ja tuskallisen addiktion vieroitusoireineen. Olen saanut ajettua niillä itseni todella pahaan jamaan. Ja monia kertoja rämpinyt sieltä pimeästä pois. Mutta aina vain hetkeksi. Ja vajonnut sitten taas uudestaan. En halua sitä enää. Pelkään sitä oikeasti. Pelkään että menetän kaiken sen hyvän mitä mulla elämässä on. Se pelko on hyvästä tässä tapauksessa. Ja se, että on oikeasti itselleen rehellinen.

Muistan ekoja vieroituksia kun tuli vedettyä levy päivässä panacodeja ja kourallinen bentsoja ja lyytejä. Paljon on muuttunut matkan varrella. Laskin, että olen tämän 8 päivän aikana kun lopetin 8mg bubrea päivässä käytön seinään. Käyttänyt 9 kpl 1mg nopeita xanoreita. ja yhden 2mg rivatrilin. Ja 900mg gabapentiiniä. Se on aika vähän viikon reflalääkkeiksi kun miettii millasesta annoksesta vedin poikki seinään. täytän kohta 33 vuotta. Mikä voisikaan olla itselleni parempi syntymäpäivälahja kuin se, että olen 33vuotta täyttäessäni puhtaana. Uskon, että syy siihen, miksi en ole ollut ihan paskana näistä refloista johtuu lisäravinteista joita käytän. Joista suomessa ei klinikoilla tai missään muuallakaan puhuta mitään. Aineet varsinkin kipulääkkeethän aiheuttaa todella rankan biokemiallisen epätasapainon aivojen välittäjäaineisiin. Ja siitä johtuu myös oireet kun lopettaa. Oikeilla lisäravinteilla. Aminohapoilla, adaptogeeneillä jne pystyy nämä epätasapainot korjaamaan todella tehokkaasti. En voi kuin suositella sitä jokaiselle joka lopettaa. Antamalla aivoille ravinteita, joita ne tarvitsee huumeidenkäyttämisen loputtua muodostaakseen jälleen niitä välttämättömiä hyvänolon välittäjäaineita on valtava merkitys siinä, kuinka kauan sitä on paskana kun lopettaa. Ja kuinka nopeasti voikaan eheyttää itsensä sen jälkeen. Yhdistämällä liikunnan ja syömisen ja nesteytyksen ja levon. Ehkä juuri tuon takia olen selvinnyt vähällä lopettaessani. Minulle voi laittaa privaa jos kiinnostaa tietää kuinka ja mitä ja miten paljon mitäkin kannattaa käyttää kun bubren tai minkä tahansa kipulääkkeen lopettaa. Voisin sanoa, että olen opiskellut tätä aihealuetta nyt n 8 kk. Ja luettuja tunteja informaatiota ja videoita katsomalla opiskellen tätä aihetta on varmasti helposti satoja tunteja.

Tällainen päivitys nyt kahdeksannelta puhtaalta päivältä. Kirjoittelen tänne taas lisää kuulumisia vaikkapa tuossa viikonloppuna. Tsemppiä kaikille!
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

11.päivä. fyysiset vieroitusoireet on ohitse. Suht samalla kaavalla nuo meni kuin yleensäkkin. Mut nythän se ns taistelu vasta alkaakin kun nyt sitten ollaan ihan 4real putsina. Tai no. Ei vielä pariin viikkoon voi sanoa olevansa täysin putsina kun menee mulla vielä bentsot. Ilman niitä on alussa tosi hankala muuten sietää sitä sisäistä levottomuutta mikä käyttämisen jälkeen jää. Nyt selkeesti alkaa tämä paws vaihe eli post acute withdrawal vaihe. Kun oireet ei oo enää fyysisiä mutta ne ovatkin sitten sillä henkisellä puolella. Mielialat vaihtelee kovaati hyvästä nihkeeseen. Mutta kyllä tästä selvitään 😊 just nyt oon onnellinen 😊 täytän tänään 33vuotta ja saan olla puhtaana!
User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 615
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof »

Jaaha, vituiks meni. Toki nyt on korona mikä rajoittaa ihmisten tekemistä, mutta välistä on niin saatanan yksinäinen olo vaikka kavereita löytyykin. Heille en kylläkään huumeistani mitään puhu lukuunottamatta yhtä henkilöä joka itsekin opiskellut sekä kokenut aineiden vaikutuksia. En tiedä onko itsessä vikaa (oudoksi kun useasti sanottu), vai enkö ole vielä löytänyt henkilöä jonka kanssa vois olla täysin oma itsensä ja jutella kaikesta. Haluaisin jutella jonkun kanssa ja jos se olisi nainen, niin haluaisin pitää kädestä. Tulla kosketetuksi. Musta siinä on voimaa, tekee tosi hyvää mielelle. Menikö nyt ohi aiheen? :)
Työt loppui koronan aikana jolloin vajosin käyttämään. Sain homman katki, mutta nyt kun mietin kaikkia laskuja ja velvollisuuksia jotka täytyy tehdä.... niin retkahdin taas.
Haluaisin nopeesti jonkun oikean uuden duunin alle. Uskon et se tekis hyvää. Kahteen paikkaan aijon soittaa vielä tämän viikon aikana.

Helvetin helposti repsahtaa äkkiä takasin kun on päässyt refloista. Yksinäisyyden tunne, stressi ja luonne joka ei jostain syystä pidä puoliansa.

Mites nantes, tai miksei kaikki muutkin? Miksi retkahdatte takaisin?
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

Tässä meni vähän pidempään ku mitä suunnittelin, mutta putsina oon taas. Suoraan sanoen aika paskasti meni tämä kuukausi :x , toisaalta kun alkaa olla kokemusta vieroituksesta, niin tietää mitä odottaa, eikä tullu samalla lailla psyykattua niitä refloja ku joskus ennen. Yks erikoinen seikka esimerkiksi se, että oon nukkunut erittäin paljon, vaikka yleensä viekkarit ajaa unettomuuteen. Eli nyt on subu ja bentsot kokonaan pois, syön yhä gabapentiiniä (respan mukaan, en rupea enää hassaamaan rahojani mihkää ryyneihin). Siis yks kolmiolääke normidosella, mikä on mielestäni aika siedettävä tilanne.
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

Noniin,

Viime postista ei ole mennyt buprea eikä bentsoja laisinkaan. Viekkareita on ikävä kyllä vielä jonkin verran, mutta rankin on jo aikoja sitten ylitetty. On sinänsä ihan ilahduttavaa tietää, että jaksaa purra hammasta tollasten läpi. Pitkällä tähtäimellä putsius on sitten haastavampaa, mutta ainakaan ei jäädä telineisiin(!). Gabaa en ole vielä pystynyt vähentämään, eikä mun sinänsä olisi pakko sitä edes tehdä, mutta en varsinaisesti pidä siitä että on yhteenkään lääkkeeseen riippuvainen. Tietty nämä mä saan apteekista niin pitkään kun en päihteile.

Jos tästä epidemiasta on pakko jotain hyvää kaivaa, niin nousevat hinnat vaikutti kummasti motivaatioon jättää bupre pois...
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Vastaukseni tulee myöhässä mutta mulla on mennyt myös ihan vituiksi kuivilla oleminen. Bubrea on menny nyt pari kuukautta putkeen joka päivä. Joka päivä hsluan lopettaa. Siihen silti nyt pystymättä. Se miksi kirjauduin nyt tänne oli se, että olen niin loppu vetämiseen et kelasin jos täällä olis joku muu joka kans näistä lopettsja foorumi tutuista on luisumu tähän paskaa mukaan. Muuten on asiat ihan kunnossa. Lomaa töistäkin 13 päivää jäljellä. Haluan vaan elää elämää ilmanntätä paskaa mut vittu en ymmärrä missä tässä mättää!

Ja on alkamu tulla sellasia pelkotiloja et kunntajuaa olevansa itse itsensä vihollinen. Ainoastaan sillon kunnon saanut ittensä kuiville vaikka joku sanookin nyt varmaan et eihän ne kuivat kaudet oo ollu edes pitkiä. Ei olekkaan. Mut silti ollu kuivilla ja päässy kuiville. Ne on ainuita hetkiä kun musta tuntuu että hallitsen oikeasti itseäni tässä elämässä. Sillon kun on bubre putki päällä tuntuu siltä että elämä ns vaan lipuu ja tekee kyllä asioita jotka ovat hyvin normaaleja. Mut silti ooon siimä niinku pelkääjän paikalla sivusta seuraajana

En oikeasti läsnä
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Pistän huomenna poikki ja alan jälleen kerran pitämään päiväkirjamuodossa miten menee. Joka päivä illan päätteeksi kun päivä on ohi ni rustaan jotain tänne. Korona tilanteesta huolimatta mulla on suomalaisia kakkosen rivoja ja suomalaisia xanoreita sellanen läjä et meen niillä tän kuun. Sen jälkeen haen apteekista 100kpl boksin kymppipameja joilla lasken bentsot kokonaan pois.
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

^Ai perkele. Paljon tuttuja fiiliksiä tossa tekstissä. Minäkin muuten retkahdin, joskin sua kevyemmin, eli yhden kasipallon niistin. Nyt on 9. päivä ilman. Käytin tuossa ajassa 50mg diapamia ja käsikauppalääkkeitä vaan. Viekkarit oli miedot, mutta masennus palasi. Gabat muuten ajoin kanssa nollaan, mutta on kyllä jatkuva kiusaus niitä nappailla - toisin kuin bentsoissa, niihin ei ole muodostunut kestotoleja.

Tuon lyhyen retkahduksen ajan mietin kyllä monesti, että "mitä vittua - en edes pidä tästä!". Aivan saatanan hullua, muutama päivä menee leppoisasti, mutta sitten on taas yhtä tyhjän kanssa ilman sekakäyttöbuusteja. Sit vielä ummetusta ja muuta. Ymmärrän nousujen haun monen opioidin kohdalla, mutta että texillä...toivotonta.

Muuten menee päivä kerrallaan ihan mukavasti elämä. Samat huolet kuin monella muullakin eli raha, terveys ja tulevaisuus - mutta ei mitään vakavaa.
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Ei onnistunutkaan vielä tänään. Pidän homman rehellisenä ja huomenna uusi yritys jos huomis illasta voisin jo kirjoittaa ekasta puhtaasta päivästä. Peace & love.

Kirjoitellaan me edes puhallus tönne ja pidetää vaulttia elossa 🙂 vaihetaa vaik numeroitakin privalla tjtn jos haluat! Täältä päästä saa ainakin ystävän joka kuuntelee ja tukee.
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

^Pistin sulle nantes yv:tä mutta se näkyy vain outboxissa, joten en tiedä lähtikö se perille.

Bupre- ja bentsopuhtaus jatkuu. Tänään oon syönyt 900mg lyricaa, mikä on kieltämättä vähän turhan paljon, mutta oli pakko ottaa yksi vapaapäivä tästä projektista. Katotaan taas huomenna, miten menee aivan luomuna.
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

Jokohan tässä uskaltaisi olla varovaisen optimistinen päihteettömyyden suhteen. Keväästä alkaen oon onnistuneesti lopettanut bupren, bentsot ja gabapentiinin, sekä ollut juomatta pisimmän ajan ainakin 14-vuoteen (niin perseestä kuin lääkereflat onkin, niin tämä oli aina vaikein juttu). Maksa-arvot on ihme kyllä kunnossa, ja somaattisesti olen "terve", mikä taas ei ole ihme, kun päihdepoli kuittaa kaikki vaivat psykosomaattisina :P

Jostain syystä respalla on edelleen kolmiolääkkeitä. En oo uskaltanut pyytää niit poistamaankaan, sillä hädässä tuskin saisin niitä enää takasin. Nyt ois tilaisuus osoittaa käyttävänsä niitä oikein, mutta onkohan se turha riski...

Noh, sitä ehtii miettiä ennen uuden lääkärin tapaamista :up: . Tällä hetkellä kerätään puhtaita päiviä varastoon ja tarkastellaan miten ne vaikuttaa.

edit: Oon tässä kelaillut noiden pohjakosketusten merkitystä raittiudessa. Alkon kanssahan mulla meni niin. Vaihtoehdot oli käytännössä kuolema tai vähintään kodittomuus. Ja koska itsemurha ei houkutellut, niin jokin sisäinen logiikka heräsi, että ainoa vaihtoehto on kärsiä vähemmän ergo jättää koko aine. Sen jälkeen en oo himonnut viinaa laisinkaan; ilman mitään "valaistumista", ilman tukiryhmiä, ihan puhdas kyllästyminen siihen että voi huonosti. Ei vaan jaksa.

Opioidien kanssa ei tuollasia riskejä ole ollut, mutta muutama talvinen viikko yksin sängynpohjalla veti mielialan suunnilleen samaan tilaan. Nyt yritän soveltaa tähän tuota samaa ajatusta, koska tiedän, että 1) nautin niistä korkeintaan muutaman päivän, 2) käyttö laukaisee välittömästi pakkomielteen jatkaa, ja 3) seurauksena on lähes poikkeuksetta turhaa kärsimystä.

Streittari on semmonen sana, johon en uskalla luvata samaistuvani. Haaveilen edelleen esimerkiksi ketamiinista ja parista harvinaisemmasta doupista, koska niihin mun aivot oletettavasti vielä reagoisi "neitseellisesti". Lisäksi oon miettinyt sitä asiaa, että perinnöllisistä syistä johtuen saatan olla kipupotilas jo vuosikymmenen päästä. Mikäli silloin näitä troppeja todella tarvitsee, niin välissä on syytä olla todella pitkä tauko.
puhallus
Psykonautti
Posts: 72
Joined: Sun 14 May 2017, 09:31

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by puhallus »

Joo. Päiviä kertyy ja viekkareita ei enää tunne. Kaapissa ois bentsoja sekä gabaa, mutta ei oo tullut koko päivänä mieleenkään lähteä nappailemaan. :left: tulevaisuus näyttää miten esim. rauhoittavien kanssa käy, mutta bupren tahdon nyt julistaa pysyvään pannaan. Vade retro satana. Älkää hommatko tätä palloa jalkaan.
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Itse olen käynyt nyt tosi pahaa taistelua tän homman kanssa ja lopettaminen on käynyt entistä vaikeammaksi. Pelko vieroitusoireista on ehkä se päällimmäimen pelko ja ne kaikki tunteet mitä sen koko prpsessin aikana joutuu kohtaamaan. Ilmoittelen miten on mennnyt hetken päästä
nantes
Lepakko
Posts: 181
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes »

Haluan kirjoittaa tänne nyt yhden asian joka voi olla tärkeä ymmärtää jonkun teidän jotka olette vielä käytön alkuvuosilla. Minä mietin jo kolme vuotta sitten kun puhuttiin, että tämä sairaus on etenevä. Vaikka minulla ei henk koht ole muuttuneet käyttömäärät. Eikä päihteet. Niin alan ymmärtää nyt todella syvemmällä tasolla mitä tuo tarkoittaa, että kyseessä on etenevä sairaus.

Joillain se on sitä, että käyttö lisääntyy. Joillain aineet kovenevat. Joillain tulee yhden aineen riippuvuudesta monipäihde riippuvuus. Mutta yksi asia minkä minun kohdallani olen huomannut. Sairauteni etenevyys on näyttäytynyt sillä, että jos 3-2vuotta sitten lopettamisen yrittäminen oli vielä suhteellisen helppoa. Niin tänä päivänä lopettaminen on mennyt koko ajam vaikeammaksi. Uskon sen liittyvän siihen että aivot koko ajan enemmän mukautuu siihen, että käyttäminen kuuluu siihen elämään. Aivot ei ymmärrä ja päätä sitä, että onko se epäterveellistä vai ei. Tai ainakaan se osa aivoista joka säätelee sitä lopettamisen haluamista. Minulle lopettaminen on alkanut käydä uskomattoman vaikeaksi. Käytän vaikken halua käyttää. Silti olen koukuttanut itseni niin, että olen todella sen orja. Ja vaikka kuinka haluan se ei meinaa enää onnistua. En kuitenkaan missään tapauksessa luovuta niin kauan kuin henki pihisee. Elämä on vain alkanut käydä todella raskaaksi tämän sairauden kanssa. En ole vielä saanut pistettyä poikki. Mutta halusin kirjoittaa tämän viestin jos se selventäisi jotain teistä siitä mitä todella tarkoittaa, että tämä sairaus on etenevä.

Laskin että mulla on subun käyttöä takana noin 7vuotta, josta yli puolet ajasta olen halunnut lopettaa