Lopettaminen (ja vähentäminen)

Keskustelua ja kokemuksia päihteidenkäytön hillitsemisestä. Rakentava ilmapiiri on ehdottomasti sallittu.
aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Fri 22 Jun 2018, 23:49

Heipä hei vain kaikki.
'
Aattelin vähä päivitellä omaa tilannetta tänne, jospa se vähä selkeyttäis itellekki mis mennää :D
Mut joo, olin tosiaan viime vuoden puolel sen laitos jakson ja pysyinki 4,5kk putsina. Rupes siinä 3kk jälkee tulee pikku hiljaa vääntöjä ja koitin niit purkaa ryhmis ja soittelemalla kavereille. Ne oli sellasia hetkittäisiä ehkä kerran viikkoon mut tosi voimakkaita, niinku nantes tuol kuvas et menee oikeen koko kehoon se jännitys. Sit vaa pääs pyörii douppi, kuiva nappailee ja herkuttelee ajatuksella. Nooh siin rupes sit ryhmät jäämään, tuli perus kevät mania, (mulla on pientä taipumusta nopeisiin mielialan vaihteluihin :D ) irtisanouduin, menin kouluu ei ollukkaa kivaa, hajos viel autoki et ois pitäny kulkee siel bussil. Jäin sit pariksi viikoksi vaan hengailee itteni kaa kämpille ja lamaannuin jotenki ihan täysin makasin vaa sohval ja kattelin sarjoja. Ruuat hain pikaruoka paikoist ku ei jaksanu tehä. Kaikki peseytyminen yms. yliraskaita hommia. sai aina monta päivää hakee motia niihin.

Nooooh, sit yks vkl lähin kaverille kuskiksi, mentiin kattoo toisen kaverin keikkaa toiselle paikkakunnalle. Oltiin sit siin yhen tutun tykönä ja tuli puhetta pilven ostosta, jotenki se vaan tuli ja sanoin et otan kans. En enää ees ruvennu kyseenalaistaa sitä. Olihan sitä pitkään ollu jo ajatusleikkiä.
Ei siin midiih, se oli ihan hyvä kokemus pitkästä aikaa kelasin paljo asioita ja sai oivalluksiaki, sit pysty nauttiin siitä keikasta, oli tosi jees. Aamulla vähä väsytti ku ei saanu oikeen nukuttua mut ei ollu oikein mitään morkkiksia.

Mut sen jälkee.

Se polttelu sit jotku silleen viikottain heti siitä ekasta kerrasta, aluks kerran pari viikos, sen jälkee jo aika nopee sillee et oli viikos enemmän päiviä ku poltti ettei ois polttanu. Sit otin mdma:ta hyvä kokemus seki, mut en sit tehny niille asioille mitään mitä reissu toi esiin jatkoin vaan samaan malliin ku aina ennenki, No sit yks vkl otin bupree, seuraavana päivänä bupree ja vauhtia, vähä alkoa vielä siihen. Siitä se riemu sit repes, heti sen bupren oton jälkee ei mikää muu pyöriny mieles. Eikä mitään kosketus pintaa siihen et 6kk sit itki yksin kämpillä ku oli niin loppu sen vetämiseen.. Nyt vajaa pari kk sitä kiskonu, ja pari viikkoo menny melkee päivittäin määrät siin 2-4mg päivä väliin vähemmän, mut nopiaa kivunnu taas annokset isoiksi. Kaikki rahat menee, harrastukset jää, JA KAIKISTA isoin juttu on et alkaa valehtelu, ja se vasta rupeekin syömään päätä. Otin yhteyttä a-klinikalle et vähä kartottaa tilannetta mis mennää, tänää ois päivä ilman bupree :up: ehkä se tästä taas lähtee. Ei kummiskaa mikää älytön kuuri nyt takana, oloja ollu vähä mut ei mitään ylitse pääsemättömiä ku ei oo tällä kertaa vetäny joka päivä samalla bentsoja ja lyricoita.

Tuol oli keskustelua siitä et miks sitä haluu pilata hyvän olon, sitä oon itekki pohtinu. Ku ei loppujen lopuks elämäntilanne oo mitenkää älyttömän huono vaan loppujen lopuks ihan ok, mut silti aina haluu kusta sen. Oli kyll hoidon jälkee ku oli putsina semmosta voimattomuutta ja kykemättömyyttä minkäänlaiseen mielihyvää, vaikka teki asioita mistä pitäis tulla hyvä olo. Esim. opettelin kitaralla uusia juttuja ja ku parin viikon päästä ne rupes onnistuu niin se ei vaan tuntunu miltää vaikka ties et on "tavallaan" ilonen siitä, ei vaan mitään pelkkää tyhjää. Se on tosi turhauttavaa, mut eipä ne nää kemialliset tuntemukset sen herkullisempia oo, vieläkö sit se voimistaa nuita mielialan vaihteluja eikä tiiä onko lintu vai kala vai molemmat. Ja sytytyslanka taas menny ihan minimiin ja hermostuu turhista ja pienistä asioista.

Mut ei passaa jäädä maahan makaan, eiköhän täältä vielä nousta, on se onnistunu ennenki. Voimia kaikille kanssa tarpojille :love:

-aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sat 23 Jun 2018, 23:38

hmm.. Luin ton sun viestin aavar ja koin, että haluan vastata sulle ja samalla vähän niinkun itsellenikin miten mulla on menny. TIedän tasan tarkkaa mitä käyt nyt läpi. Ja tiedän tasan miten vitusti sua vituttaa. Mut se jos mikä on varmaa et tästäkin kerrasta sä oot ihan sata varmasti ottanu enemmän ku paljon opiks et mitä virheitä enää ei oo hyvä toistaa. Sä tuut selviimään nyt vaan uudestaa käyt ton homman läpi lopetuksessa. Mut niinku itekki tiedät ni ei tuu mitenkää päin niin paskoja oloja mitä sul tuli viime kerralta.

Nyt sit mitä mulle kuuluu. Mulla meni tohon toukokuun tokalle viikolle asti ihan loistavasti! Olin about 2,5kk ollu jo kuivil. Ja kaikki vitun jees. Mut nyt laskin tosta äsken ni 6 viikkoa on menny vähän huonommin. Oon ottanu subua parin päivän mittasia putkia 8-10 päivän välein 6 viikon ajan. annokset on ollu aina sen 2mg päivä. Tohon 6 viikkoon mahtuu noita 2päivän subuputkia sellanen 5kappaletta. Ja sit sielä välissä ku oltu ilman subua ni menny kontteja joitakin yksittäisiä päiviä sinne väliin. Ja nyt sit tää viimisin putki mikä loppu 2 päivää sitte subun kanssa ni vedin 4päivää 2mg per pv. Ja voin kertoa, että vituttaa ihan vitun paljon. Ollu tosi pahat itsesyytökset kun oon tehny sen virheen et kelannu voivani välillä fiilistellä. Mut kyl se asia on niin et ei tällä addiktiolla ole mitään fiilsitely moodia. Se on joko koukussa tai terveenä. Ja nyt tajuan sen todella hyvin. Tajuan onneksi ajoissa kun nyt saan tän vielä katki ilman et oon ihan paskana. Ihan varmasti jo tästäkin tulee väsymystä ja vitutusta

Na ryhmistä saadut puhtaus lätkät lentää romukoppaan. Ja se tuntuu vitun pahalta. Tein todella syvää itsetutkiskelua tässä ja totesin et nää vikat 6 viikkoo, ni se halu olla ilman on unohtunu ihan johonki perseeseen. Ja oon jossai ihme sumus menny tän ajan. Ja vaikka en ole halunnut käyttää olen silti halunnu käyttää ja kuvitellu voivani käyttää ilman et alkaa lipsumaan. Voi sentään mikä harhaluulo ja vittu idiootin ajattelutapa. Koen olevani aivan vitun typerä ihminen, koska mulla on jo 3 kertaa ollu se tilanne et joudun pahasta putkesta vetää itteni kuiville ja ollu vitun kipee. Et millon sitä ihminen oppii tajuamaa et EI VAAN VOI KÄYTTÄÄ?? Nyt tällä hetkellä tunnen ymmärtäneeni tämän. Ja heräsin taas todellisuuteen et mun pitää tehdä oikeesti TÖITÄ pysyäkseni putsina. En voi alkaa huvikseen jättää ryhmissä käyntejä välistä kun ei jaksa käydä. Enkä voi vaan tuudittautuu siihen et kaikki on ihan kunnossa. Koska se addiktio tulee sieltä kyllä ja nostaa päänsä ja tässä oli tulos... 6 viikkoa retkahdeltu. Kiitos että tajuan sen tässä vaiheessa enkä sit kun on mennyt kuukausia. ja ymmärrän, että jos kuvittelen voivani lipsua kerran niin sit se lipsuu putkiksi, jotka on aluks lyhyitä mut sit ne pitenee ja pitenee kunnes kuosipäiviä on enemmän ku selviä päiviä. Ja siitä ei ole enää pitkä matka siihen et ollaankin taas pahasti koukussa ja kaikki päin vittua.

Kirjottelen tänne nyt tiiviimmin fiiliksiä kun kasaan tässä itseni ja etsin sen selvinpäin pysymisen halun itsestäni, jonka jo onneksi tunnen alkaneen löytyä. Harha askelia tuli otettua 6 viikon ajan. Mut se saa nyt loppua ja kamat hanat suljettu kiinni toissapäivänä. Nyt päivä kerrallaan nantes taas menee eteenpäin. Palaa takaisin na ryhmiin ja toivon teille kaikille muillekkin hirveesti tsemppiä! Aina ei mee putkeen mut kuhan ottaa opikseen. ja ei toistais samoi virheitä. Mä teen parhaani et otin täst opikseni ja uutta mokaa ei enää tule. Keep on puts clean!!! Ihmisiä me kaikki ollaan ja tehdään virheitä. Mut kenenkään en haluis joutuvan toistaa niitä virheitä mitä mäki täs oon tehny. Mut mä vittu tiedän et jossain se munkin raja kulkee ja kaikkeni teen et se raja oli tässä!

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 205
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Sun 24 Jun 2018, 05:43

Kumpaa se loppupeleissä on, halu pilata oma doupiton edistyminen, vai hakea parempaa fiilistä oppareista? Tossa kun aavar kirjoitit, ettei arkijutut oikeen nappaa selvinpäin.

aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Sun 24 Jun 2018, 10:00

Moi.

Nyt ois 3 päivä ilman oppareita. Oon tuos koittanu miettiä et mihi se aina sitte kaatuu.
Tykkään kyll olla selvinpäin, kaikki asiat tuntuu niin erilaisilta, on niin pitkiä pätkiä ollu päivittäis käyttöä aina. Sit ku on selvinpäin niin asioista nauttii eri tavalla, ne tulee enemmän iholle. Sit ku on Doupeissa niin on koko ajan sellanen pikku kuori päällä. Sitte oma käytös muuttuu, rupiaa valehtelemaa, eristäydyn, oon vaa kämpillä yksin ja douppaa. Mutta sitä on yleensä ollu täysin ehdoton kun on ollu selvinpäin. Päättäny että ei ota mitään, menee hirveenä energiaa sen ajatuksen ylläpitämiseen, Mut tuon bupren kans lähtee aina lapasesta, se menee sellaseksi hallitsemattomaksi käytöksi. En nytkää oo täysin selvin ollu, mut se on sellanen tavote nyt. Haluaa kummiskin viedä itteään eteenpäin, tehä niitä asioita mistä nauttii ja kehittyä niissä, bupren käyttö vaan estää sen ku kaikki rahat menee eikä niistä asioista pääsee nauttimaan sillai, koko ajan pitää miettiä mistä sitä saa ja mihin asti pärjää. Rajottava tekijä ei tunne olevansa vapaa ollenkaan.


Sit sitä laiminlyö itseään, ei pidä kunnostaan huolta, ei syö hyvin. On kipee koko ajan varsinki jos ei oo sitä bupree. Selvinpäin on vaikee taas saada harrastuksia käyntiin, on aina alussa sellasta ihmispelkoo, jos rupee jossai salilla käymään menee monta kk et kokee sen paikan mukavaksi ja että pystyy nauttii siitä tekemisestä. Tai soittamisesta, tykkään laulaa ja soittaa, opetella uusia soittimia. Vaikea alkuun selvinpäin tehä niitä ku pelkää toisten edessä epäonnistumista jännittää sitä tilannetta niin paljon että ei kunnolla alkuun pysty nauttimaan siitä. Se douppi on sellanen oikotie siihen, aika äkkiä se kuitenki menee sit pelkästää siihen douppailuun.

Mut tänää ihan hyvillä mielin vielä, en tiiä meenkö ryhmiin takas. Niissä ku on käyny niin on kyllä pysyny putsina, mut kokee sit huono omaa tuntoo sellasista kohtuu käyttö ajatuksista, eikä pysty olemaan niis täysin rehellinen. Tahtois kuiteski olla rehellinen ja avoin, se on aina johtanu hyvään. 'pystyy aidosti oleen oma ittensä ku ei tarvii peitellä mitään.

Ja moi nantes, tuo on kyllä tuttu kaava, tosi nopiaa lähtee lapasesta, ja mä kyllä tiesin sen.
Mut jotenki se halu käyttää bupree vaa vei voiton ja unohtu se et ei sitä pysty käyttään. Mut en omalla kohdalla tiedä, kuinka paljo se totaalinen NO NO kaikille päihteille voimistaa tunnetta, ku ei oo ollu sellasta kohtukäytön jaksoa koskaan, kun on aina ollut niin ehdoton ja taistellut sitä ajatusta vastaan että mitään päihdettä ei voi käyttää. Itelläki on nuita NA lätkiä tuolla melko kasa :D Tykkään käydä ryhmis niis on hyvää porukkaa, mut en tiiä kohtaako mun ohjelman ajatus tällä hetkellä. Kyllä se seura kummiski on iso tuki sille elämäntyylille. Voimia sinne, taitaa nämä retkahdukset kuulua taudin kuvaan :)
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Mon 25 Jun 2018, 16:54

Don wrote:
Sun 24 Jun 2018, 05:43
Kumpaa se loppupeleissä on, halu pilata oma doupiton edistyminen, vai hakea parempaa fiilistä oppareista? Tossa kun aavar kirjoitit, ettei arkijutut oikeen nappaa selvinpäin.
Omakohtaisesti ainakin koen näin, että missään tapaukses ei oo kysymys pilata sitä doupitonta aikaa. Pitäis olla aika typerä jos ajattelee tuolla tavalla.. ja jos ajattelee niin miksi edes yrittäisi lopettaa jos haluaa tahallisesti sen pilata. Sillon olis helpompi vaan vetää. Ehkä et edes ihan tarkoittanu tuota ja itsennyt kärjistin... älä siis ota v*ttuiluna missään tapauksessa! Mut jotenki mä koen, että koska himo niihin on niin kova ajoittain ja siinä vaiheessa ku on päässyt irti. Siinä sitten saattaa sokaistua siihen, että olettaa voivansa joko palkita itsensä notkuilla. Tai sit jos vaikka on ihan hirvee hetki ja vituttaa ni tulee raivopäissään ajatus et vittu nyt mä nollaan pääni. Sekin jotenkin menee tohon ansaitsemis kategoriaan... sitä kuvittelee ansaitseensa sen notkun joko siks et on vitun hyvä fiilis tai vitun huono fiilis. Sit ottaa ja tuntuu vitun hyvältä. Ei tuu refloi ja sit kelaa et no kylhän nyt vielä yhen päivän voi ottaa. Sit kärvistelläänki hirveiden himojen kans jo seuraava viikko ja ainakin itsellä jo tässä vaiheessa ajatusmaailma on häiriintynyt. Ajattelen et no ku vedin 2pv eikä tullu mitään oloi ja oon ollu viikon selvin päin ja pystyin siitä huolimatta olee viikon vaik otin. Et mähän hallitsen tän! Ja sit ottaa taas.

Tästä on aika turha enää jatkaa sitä mihin se johtaa.. jokainen sen tietää.

Asia vaan on niin et täytyy oppia elää elämää niin et välillä oikeesti on tylsää ja ei tuu säväreitä. Aivot on totutettu doupilla saamaa sävärit iha millon tahansa ku ei joku miellytä.. Eikä niitä normaali elämäs jatkuvasti saa. Se on elämää. Mut parempaa mun selvä aika on ollu ku vittu mikään aika niistä hetkistä ku oon ollu vitun koukussa. Ahdistunut kun olen aineen orja joka turruttaa mun tunteet. Ja en voi elää ilman sitä koska elämä ilman sitä on helvettiä reflojen takia. Ja kun sitä joka päivä menee ei se edes toimi. Tekee normaaliks. Ja kuivilla ollessa olen normaali koko ajan. Monimutkanen juttuhan tuo on...

aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Mon 25 Jun 2018, 20:51

Don wrote:
Sun 24 Jun 2018, 05:43
Kumpaa se loppupeleissä on, halu pilata oma doupiton edistyminen, vai hakea parempaa fiilistä oppareista? Tossa kun aavar kirjoitit, ettei arkijutut oikeen nappaa selvinpäin.
Oon tän päivän kelaillu tätä kysymystä, vaikka hieman kärjistetty onki niin siinä on pointti. Koska itse oon menny aina isoja harppauksia eteenpäin kun on ollu selvinpäin, iha täysin paitsi kofeiini. Eka kerta oli hämmentävä ku joutu käymään tietyt kriisit läpi uudestaan, murrosikä, lapsuus yms, ku kaikki ne oli menny siinä kuosatessa, fyysinen ikä 23 sillo mut henkinen ehkä 13. Siinä sit sai yhtä aikaa lasten kans itkupotkuraivareita kun ei osannu reagoida tilanteisiin.

Mut tuo hakea parempaa fiilistä tuntuu itselleni oudolta koska se ei enää oo moneen vuoteen ollut sitä, sitähän on vaan terve ku käyttää, muutamat ekat kerrat kk tauon jälkee saa sen kivan pehmo olon, mut sen jälkee ne olot mitä saa on enemmän ollut itsellä helpotuksen tunteita, se tunne ku otat ne ja olot lähtee ihana helpotus, vähä aikaa katot itteäs peilistä silmäpussit valkonen naama, laiha. Taas romahtaa, mut ei sitä sit ota todellisuutta vastaan. Yhenlainen elämäntapa ja harrastus. Tykkään kyll siitäki, vanha tuttu helppo. Se ottaa enemmän ku antaa.

En tiiä onko se arki niin tylsää, mulle se on vaikeaa selvinpäin. Koen asiat tosi voimakkaasti ilot ja surut, sit ku ne tulee alkuun vielä normaali voimakkaammin on niin aistit herkillä, vittu se pelottaa. Sit ristiriitasia tunteita siitä ku tekis mieli vaikka itkeä mutta ei osaa, toki osasta asioista tekee liian isoja itelleen. Mut kyllä mä tiedostan sen et oma henkinen kehitys pysähtyy ku se päivittäinen douppaus alkaa, joskus se himo vie voiton joskus minä. Tänään vein minä 4pv ilman buprea :cheers: Asioista jää paljon enemmän selvinpäin käteen, päivittäisellä käytöllä päivät on niin samanlaisia nitoutuu yhteen, harmaaksi massaksi, menee nopiaa viikkoja, kuukausia, vuosia. Huomaa olevansa edelleen paikallaan. Samat jutut, samoilla kavereilla osa lähteny, työt ei pysy. On kykenemätön elään omaehtoista elämää, se on vitun perseestä. Joku sinnekki aina vetää takas, onko se kaman himo vai rappion romantisointi, vai se et jos haluu viedä itseään eteenpäin se vaati aikaa ja vaivaa. Panostusta elämään. Voin kyllä rehellisti sanoa et mua pelottaa sekin et mitä jos mä onnistun pääsen irti bupresta ja saan vaikka toteutettua omia haaveita. On niin paljo vastuita elämässä mitä olis mahdillisuus kantaa, mitkä varmasti palkitsit, mut epäröi onko niihin valmis, tai itellä on se ongelma et mun pitäis olla aina valmis kaikkeen, en uskalla olla keskeneräinen, vaikka eihän täällä maailmassa ikinä valmiiksi tulla, yks pitkä opintoretki ja jokapäivä on mahdollisuus oppia uutta, turhauttaa kun ei kykene käyttään sitä hyväkseen..
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 205
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Fri 06 Jul 2018, 03:07

Huolimattomasti muotoilin kysymyksen, tarkoitus ei ollut kärjistää tuolla tavoin. Mutta kirjoittaminen aamuyöstä on usein petollista.

Pointti oli omien kokemuksien mukaan se, kun itselle vika vuosi subuissa oli käytännössä omatoimista kh:ta, terveenä pysymistä. Silloin aloin kelaa syvempää omia ongelmia miksi aloin käyttää ja saada ne osittain ratkaistuakin. Varsinkin vikat 6kk mulla meni tosi hyvin, aloitin vanhoja harrastuksia, etsin ja sain töitä. Aloin kelaa, että mulla menisi pitkässä juoksussa vieläkin paremmin, jos ei jatkuvasti tarvisi priorisoida bupren saanti kaiken muun edellle. Se rajoittaa elämää niin paljon, eikä sitä kunnolla edes tajua kuin vasta käytön loputtua.

Oma arki on tällä hetkellä ihan jees, ei masenna tai ahdista eikä tee mieli oppareita yhtään. Mutta, aloitekynnys kaikkiin ns. pakollisiin askareisiin on tosi korkea tällä hetkellä. Ei oikein jaksais aloittaa niiden tekemistä ja tekis mieli vaan olla. Tässä vaiheessa alkanut taas kelaa niitä hyviä muistoja bupren parista. Kaikki hommat tuli silloin tehtyä ja arki täynnä tekemistä.

Täytyy vaan antaa itselleen riittävästi aikaa, eikä samantien reflojen loputtua koittaa päästä siihen suorittajamoodiin. Näin siis omalla kohdalla.

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Tue 10 Jul 2018, 19:49

Don wrote:
Fri 06 Jul 2018, 03:07
Oma arki on tällä hetkellä ihan jees, ei masenna tai ahdista eikä tee mieli oppareita yhtään. Mutta, aloitekynnys kaikkiin ns. pakollisiin askareisiin on tosi korkea tällä hetkellä. Ei oikein jaksais aloittaa niiden tekemistä ja tekis mieli vaan olla. Tässä vaiheessa alkanut taas kelaa niitä hyviä muistoja bupren parista. Kaikki hommat tuli silloin tehtyä ja arki täynnä tekemistä.

Täytyy vaan antaa itselleen riittävästi aikaa, eikä samantien reflojen loputtua koittaa päästä siihen suorittajamoodiin. Näin siis omalla kohdalla.
Tuo alotekyvyttömyys tai motivaation puute on itellä paha nyt reilun kuukauden kuivumisen jälkeen, mulla se vaan ilmenee niin että pakolliset hoituu, mut ihmisten näkeminen ja harrastaminen on helvatin vaikeeta. Sitä vaan jaksa muuta kun löhötä sohvalla seuraavaan pakolliseen tekemiseen joita niitäkään ole paljoa. Todella pitkästyttävää ja kelasin että oonko masentunu vai tuo motivaatio kaikkeen täysin hukassa.
Mielessä on käyny että josko se bupre sais nostettua mut täältä tyynyjen välistä, mut se ollu pelkästään ohimenevänä ja leikkisänä ajatuksen tasolla. Tramalia hatsia ja vauhtia on jokasta kerran mennyt, kun sitä nii kovin haluais jotain säväyttävää näihin pitkiin päiviin mutta ei noistakaan apua ollut vaan päinvastoin. Joohh,, en siis täysin kuivilla tätä kuukautta

Tätä motivaation ja tekemisen puutetta kun ei vielä kauaa ole kestänyt (vaik tuntuu siltä), niin vielä jaksaa uskoa et kyllähän se tästä vielä kehittyy. Eikö?? :foil:

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 205
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Thu 12 Jul 2018, 16:17

Kuin pitkään oot bupree vetänyt? Kylhän useamman vuoden putkesta psyykkinen toipuminen vie kuukausia vähintään. Ei tossa vaiheessa kannata stressaa liikaa tai kelaa koska on pawsit ohi. Otat vaan rennosti ja pysy aktiivisena sen verran mikä tuntuu hyvältä.

Pienin harppauksin eteenpäin. Se on kuitenkin niin iso muutos, kun vuosia narkannut päivittäin ja sitten pitäis yhtäkkiä olemaan täysin selvänä.

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Fri 13 Jul 2018, 13:26

Tänks Don
Noin vuoden verran meni säännöllisesti päivittäin ja ennen sitä tosi epäsäännöllisesti. Muitakin huumeita tuli kiskottua laidasta laitaan.
Aika matelee ja päivät on pitkälti olemista ja odottamista että pirkuleen aika kuluis. Juuri mistään saa mielihyvää ja jos jaksaa tehdä jotain niin sitä tekee vaan että aika kuluis nopeemmin. Töissäkään jaksa paljoa käydä ja rahatilanne on sen mukanen mikä rajottaa menemisiä ja tekemisiä, apuvaaa.
Inhottaa tää oma negatiivinen asennekkin ja pelkää että ihmiset kyllästyy ja hylkää. Vaikea sitä on olla itelle armollinen vaikka syytä voisikin olla

Eteenpäin tahdonvoimalla! :twisted:

aavar
Tuppisuu
Posts: 11
Joined: Sun 27 Aug 2017, 12:56

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by aavar » Thu 19 Jul 2018, 18:00

Moi.

Nyt ois vajaa pari viikkoa takana ilman buprea, oli sen 5 päivää aikasemmin mut se sit lopahti. Tai ei vaa ollu lopullista motia hommaa.
Aatteli et ottaa yhen päivän, noh voin sanoa että ei se onnistu :D Eipä se oo aikasemminkaan onnistunu, meni sitte taas reilu viikko.
Sain sit pyydettyä viikon loman duunista, aattelin et nyt saa riittää. Noh tottakai viimeset snickersit ennen laihdutus leiriä, meni pari päivää siinä mut, tuli sitte mahdollisuus ottaa MDMA:ta, piti eka skipata se ku oli ottanu buprea mut seuraavana päivänä sit illal otin hyvän kaverin kans, oli nyt toinen kerta kyseistä ainetta. Otin tuossa keväällä mut oli joku kevät mania päällä niin ei siitä oikee jääny käteen mitään.

Mut niin, nyt sitte ties vähä mitä odottaa ja millä tavalla sillon pystyy asioita tarkastelee. Tottakai jonku pajarinki kans voi saada oivalluksia, mut itellä se menee herkästi itse syyttelyyn ja menee se huomio sit siihen. Mut sain kyll näkökulmaa omaan elämään ja siihen katkes se bupren vetoki, tai ymmärs paljo asioita mitkä siihen johtaa. Vois ehkä tuota iltaa avata enemmän tuonne MDMA ketjuun.

Paljo on kyll saanu prosessoida asiota nyt sen jälkeen tän vajaa pari viikkoa, ollu iloa, surua, haikeutta. Mut päällisin puolin hyvä fiilis. Ehkä vähä rupee jo jaksaa tekeen asioita, tän viikon just ja just jaksanu käydä töis :D Kiva vielä näillä helteillä ku ei uni oikeen oloissaa tuu ja sai alkuviikon vielä potkia jalkoja koko yön. Magnesiumia, melatoniinia ja muutaman kerran savuja mut muuten ollu selvänä, viime viikolla tuli otettua alkoa parina päivänä mut vaaan joku 1-3max, tulin siihen lopputlokseen että suotta olla niin ehdoton itselleen. Sitte sitä on sellanen "raivoraitis" tosi raskasta ja vittumaista seuraa. Oon myös kokeillu saada ittiä ihmisten ilmoille, nopiaa palaa käyttöhalut ku on 4 seinän sisällä. Välillä on tehny mieli mut on päässy niiden ohi.
Don wrote:
Fri 06 Jul 2018, 03:07
Täytyy vaan antaa itselleen riittävästi aikaa, eikä samantien reflojen loputtua koittaa päästä siihen suorittajamoodiin. Näin siis omalla kohdalla.
Tätä kyllä pitäis itekki yrittää noudattaa, meinaa väliin olla vähä samaa et laskee päiviä millon on kunnos, ku et laskee doupin kans päiviä et mihin asti pärjää. :D Päivä ja asia kerrallaan.

-aavar
Kunniakasta ei ole se, ettei koskaan epäonnistu.
Vaan se, että nousee joka kerta ylös.

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Fri 20 Jul 2018, 11:34

Tällä viikolla alkanut auringonpaiste omassakin nupissa eikä enää angstita niinkuin yliluonnollisen pitkältä tuntuneelta viimeviikolla. Taisi olla reflanpoikasta päällä, tai miettinyt että voisko olla bentsot kun pisti väsyttämään eikä silloin juuri mitään jaksanut tehdä. Tekemättömyys alko painaa mieltä ja maanantaina ryynien loppuessa huomas että ilman niitä on jopa parempi olla, jaksaa touhuta ja mielikin on kirkkaampi.
Alkanut nyt tekemään juttuja joihin ennen tarvi bentsoa alle ja vaikka nyt ne ahistaakin, niin kaippa oma mieli sitä ahdistusta ja jännitystä alkaa pikkuhiljaa sietämään ja keksimään harhautus keinoja.

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 07 Aug 2018, 21:33

Täältä kesäterveisiä! Ollut hyvä kesä ja olen kuivilla 🙂 töissä tulee käytyä ja treenit myös puntilla alkanut maistumaan. Välillä vähän ahdistaa jolloin otan vähän bentsoa tyyliin 0.5mg rivaa tai 0.25mg xalolia. Muuten ei mitään muuta. Arki on aika kiireistä työn/urheilun/kodin/arkiaskareiden mm siivous,kaupassakäynti,pyykkien pesun, ruoanlaiton parissa. Nykyään päivän kohokohta on kun on selvinnyt pitkästä päivästä ja ilta alkaa sarastaa ja voin rauhassa lösähtää sohvalle katsomaan kaiken maailman paska ohjelmia/elokuvia telkkarista 😀 Ja voin tyytyväisenä kelata et taas yks streitti päivä takana ja seuraavana päivänä terveenä ylös 🙂

Mitä muille kuuluu? Onko uusia lopettavia ja mitä teille muille kuuluu?

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 205
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Thu 09 Aug 2018, 19:41

Mukava kuulla vaihteeks sunkin kuulumisia nantes! Vaikuttas että sulla menee asiat ihan hyvin.

Mä oon varmaan jo pariin kertaan kirjottanut tänne näitä, mutta eka kuukausi ilman bupree oli tavallaan tosi helppoa, ainakin niihin ennakko-odotuksiin joita pelkäsin. Kun lopetuslääkkeitä oli riittävästi ja vähän enemmänkin, niin ei siinä reflat tuntuneet missään ja vähän tuli harhaluulo nopeasta psyykkisestä toipumisesta.

Kk jälkeen lopetin bentsot ja lyricat, pari viikkoa sen jälkeen meni ihan jees, mutta sitten tuli pitkä hellejakso ja kroppa meni jotenkin ihan sekaisin, vaikka tankkasin riittävästi nesteitä yms. Vaikka pystyin nukkumaan sen pari viikkoa selvänä ihan hyvin, niin toi helle vei unet lähes täysin. Tuntui kuin olisi ollut jotkut reflat päällä koko sen ajan. Aika klesana tuli oltua ne pari viikkoa siinä.

Sit mä hankin bentsoja, että saisi nyt vittu edes nukutuksi niin ei menis päivät vaan hajoillessa. Ja PAM, heti kun sai kunnolla taas unta niin alkoi elämäkin taas maistumaan ja arki rullaa. Alkaa myös noi tavalliset arkijutut, kuten ruuanlaitto, urheilu, siivous yms. mitkä tossa kk takaperin tuntui lähes utopialta maistumaan pikkuhiljaa. Aika samoilla linjoilla nantesin kanssa. Reilu 2,5kk ilman opiaatteja nyt. Päivän kohokohta on kun heittää alkuillasta pari bentsoa tauluun ja kiskoo muutaman bissen. Sillain seremoniallisesti. :up:

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Sat 11 Aug 2018, 19:18

Perskuleen hienoa hommaa teillä!
Don mehän ollaan oltu melkeen sama aika ilman oppareita, sä olet kyllä vähän pitempään kun itsellä reilu 2kk viimeisistä.
Uni on tärkeetä niinku ite mainittit ja huomasin saman kun pääsin katkolta kotiin että pää ja kroppa alko toimimaankin sen univelan jälkeen minkä kehitin siellä parissa viikossa. Pisti nupin aivan jumiin eikä sitä lopuksi osannut edes keskustellakkaan muiden kans :foil:

Tämä mun nykyinen lääkitys, eli 15mg opamoxia päivässä tuntuu niin pirullisen vaikeelta lopettaa, en tiedä kuvittelenko asian pahemmaksi mitä oikeesti on, mut tuntuu tosi vaikeelta olla ilman. Sen verran pieni annos kuiteski et kelaan ettei siitä viekkarei tulis, mut ilman on vaikeeta. Tuleeko olemaan näin vaikeeta, vaikka saisinki ton purettua alas ja kärsittyä viekkarit, niin se jännittää helvetin ison rotan verran.
Tän päihteilyn suhteen oon muilta osin hyvillä mielin, mut noi benjot :x kohta alkaa koulu mikä ei pahemmin inspiroi, niin saa nähdä minkälaisen twistin se tekee haluun päihtyä. Toivottavasti ei minkäännäköstä ja kaikki sujuis kuin tanssi

Tuntuu nyt kummalta että miten ruoanlaitto ja muut arkiaskareet voi tuntua suht iisiltä ja jopa mukavilta touhuilulta kun bupren ja bentsojen aikana ne oli yhtä suorittamista, siis mikäli jakso edes alottaa. Saliharrastuksen tai kamppailun jatkamista mietiskellyt mut ne taitaa siirtyä opamoxin lopetuksen jälkeiseen elämään. Tuo kun väsyttää ja ilman tekee pahaa lähteä niinkin "intiimin" juttuun :D

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Sun 12 Aug 2018, 17:32

Juu vähä tullu oltuu vähemmän aktiivisena täällä mutta pitää useemmin kirjotella :) superia kuulla teiltä molemmilta että menee noin hienosti! Se meinaa buustaa itteeki tosi paljon! Hah haluun kans yhtyy tohon mitä don laitto et välillä illalla ku päivä on pulkassa eikä oo enää mitään. Ni sillon tällön riva tai xanori tauluun ja sit vaan on ja selaa kaukosäätimellä surffaten eri kanavia 😁 Meikällä oli tossa helteilllä jotenki kans ihan saatanan vaikeeta olla ku tuntu et energiaa ei oo mihinkää ja ahdisti ihan vitusti se hikoilu ja kuumuus. Kyl mä tos kesäl vedin päivän kaks jotai oppareita välil mut se jäi kyl onnneks vähäiseks. Ja jälkee päin aina vaa vitutti ku väsytti viel enemmän ja oli vaikeempi olla selvin päin. Mut hienosti koko kesä handlattu. Nytkin tässä kirjottelen ku paistoin eka pyttipannua ja tulin tupakille lukee tätä topikkia ja löysin teidän vastaukset. Oli pakko vastaa takasin :) tulee oikeesti hyvälle mielelle kun lukee täältä sitä miten hyvin teil menee! Se kertoo siitä et jengi kyllä selvii ja eheytyy normaaliin elämään takasin! Ja kyl toi kuiville pääsy on TYÖVOITTO! siitä kuuluukin olla iloinen :) nyt en oo viikkoon syöny bentsoja ni kelasinnet tänää illal vois yhen sanorin napata kand 😃 Pidin tarkotuksella taukoa vähä useemman päivän huomattuani, että olin kuitenki muutaman kuukauden nappaillu sillon tälllön 0.25mg xanoria tai 0.5mg rivaa. Korkeintaa joka toinen päivä mut siltinsen verran tiheeseen et halusin varmistaa että niihin ei synny mitään koukkua vaikka määrät ihan pikkuset onkin. Mut silti.

Pari viikkoa olen nyt treenannut myös taas ja voin suositella sitä teille molemmille! Periaatteessa ihan sama mitä urheiluu mut sen jälkeinen hyvä olotila kantaa monta tuntia ja unikin maittaa paremmin. Ja sit mikä mulle onntullu tärkeeks aseeks kans kropan hyvävointisuuden lisäämiseks ni venyttely!

On ollu jännää sillee ku nykyää just on alkanu huomaamaan suunnittelevansa asioita enemmän päivälle. Ja tulee enempi just tehtyy asioita mistä nauttii. Kai se on sitä just kun se hyvä olo ei tuu koko päiväks sinne sohvalle niinku sillon ku veti opiaatteja. Joutuu tekee sen hyvän olon eteen asioita mut on ne kyllä enemmän palkitsevimpiakin tällee. Varsinki just toi ku koko päivän menny ja tehny ja saanu asioita aikaseks. Ja sit heittää illalla sohvalle levyks ja on tyytyväinen.

Edelleen mulla on vaikeita hetkiä oikeestaa joka päivä sellasissa sykleissä ne tulee ja menee. Mut enemmän päivissä onnhyviä hetkiä ❤️Joskus oon retkahtanu ottaa jotain päivän kaks. Mut niin Suuren osan 5kk ajasta oon ollu selvin päin että enää oo aikoihin eläny refloissa. Ja jos oon ottanu jotain ni saan henkiset reflat heti ja huomaan et selvin päin on parempi! Ja koko ajan oon enemmän halukas elää ilman opiaatteja. Eihän sen elämän juhlaa kuulu koko ajan ollakkaa... alussa vähä sorruin siihen ajattelutapaan et niin pitäis olla... tai sit vaan sillo alus kaikki tunteet tuntu vaa niin yli vahvoilta..

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Mon 20 Aug 2018, 16:22

Nyt on viimeisetkin bentsot syöty ja tästä alkaa huumeettoman lisäksi lääkkeetön elämä.

Vähän jänskättää elämä itsessään ja miten hyvin tuossa selväpäisyydessä tulee pysymään, sillä vielä on asioita mitkä pistää ahdistamaan tai tekee sen fiiliksen että nyt haluaa päihtyä :foil: vaikkei opamoxilla kovin tuhtia eskapismia saa, niin nyt sekin on poissa ja välillä sitä on tullutkin otettua turhanpäiten ja tottumuksesta. "Sais edes pienet kuosit" xD niin se vaan on menny, rajusti kirjoitettuna.

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Mon 27 Aug 2018, 14:57

Miten menee doof? Ite selvin päin mut voi saatana kun tekee mieli välillä douppia perkele

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Mon 27 Aug 2018, 22:55

En osaa sanoa että mitenkäs nyt menee. :x nuppi jumis. Niskakin.
En usko että bentsoista tällaset viekkarit, vaan ehkä tuli 4vrk lyricakuurilla jonka suoritin heti jätettyä bentsot. Univaikeuksia ja hikistä lakanaa, päänsärkyä ja niskajumia, HELVETISTI tiskiä ja voimattomuutta tai pikemmin saamattomuutta. Kelannu että soittaisin äitini kylään auttamaan siivoamisessa ja ruoanlaitossa ja kaupankäynnissä, kun en pariin päivään uskaltanu kauppaan lähteä (eihän mul ollu rahaakaan). Joo, en uskaltanut! vaikkei sieltä olis tarvinnu kuin maitoa ja salaattia... tälläses kunnos ny :foil: hulluks tää sekopää tulee täällä sisällä! Ei ajatus kulje ja järki juossu karkuun.
Tänää annoin periksi ja retkahdin bupreen vaikka tarkotus oli hommata ehkä pienempi paha Lyrica. Oli sellanen fiilis tänään päivällä että en kestä enää yhtään aamua tai päivää selvinpäiten, eli fuckit antaa mennä. Sitä meni kielen alta päältä ja kotiin päästyä meni nenäänkin ja lopuks tietenkin päässä asti. Eikä harmittanut kun kaikki politiikkaan liittyvä vitutti jo niin paljon ettei sieltä alta mitään muuta tajunnu. Joo ja varmaankin tällä viikolla käyn kusemassa likaset seulat :| morkkis taitaa olla edessäpäin
Positiivista on se että ei tämä lääke kuitenkaan niin hurjan hyvälle tuntunu, mut silti hyvin todennäkösesti tulee vielä otettua joskus toistekin toisesta pilleriyksilöstä. Tästä yksi annos talteen huomiselle ja loput hävitän.

Toivon todella että nuo viikonlopun reflat olisi laantunu oli ne sitten bentsoista tai Lyricasta. Itsevarman sanoin lääkärille että en minä enää bentsoa tiputtele vaan vedetään suoraan nollille ja tämä tais olla liikaa mulle :mrgreen: Ensimmäinen kerta sitten kesäkuun alun kun meni buprea joka mulle oli/on ongelma.

En jaksanut edes yrittää harhauttaa itteäni pois siitä päihtymisenhalu fiiliksestä kun se oli vaan niin älyttömän kova! Oli niin levoton olo ollut koko viikonlopun että ajattelin etten minä mun voimillani pysty sitä halua estää. Olin täysin voimaton sen suhteen. Esim. tähän topicciin olisi pitäny tulla kirjottelee kun onha tää terapeuttista. Tosi kiva kun ajattelit minuu ja kysyit! :D

Sulta nantes löytyy todellista sisua kun kärvistelet siellä halujes kanssa, teach vai tease me :right: mulla ei montaa kertaa himoja ole ollu ja sitten kun on niin se murskas mut.
ONNEA ja kannustukseni nantes ja muu poppoo! Voidaan olla ylpeitä kun asiat kuitenkin mennyt parempaan :)

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Tue 28 Aug 2018, 22:08

Ai hitto doof tuntuu pahalta lukee tota tekstii mitä kirjoitit! Sulla on selkeesti nyt sellai vaihe päällä mikä on se kaikista pahin vaihe lopetuksen jälkee. Mikää ei kiinnosta ja kamaa tekee mieli ja ahdistaa mut itselääkitseminkään ei oo jatkuvasti hyvä idea niinku kerroit. Nyt suurin vinkki! Älä lannistu et otit päivän ! Koska sulla kestää bu resta se afterglow viel pari päivää sen jälkee et ei juurikaa vituta. Mut jos vedät putken bubree ni sit vituttaa ku muistijälki aivois ni putkesta tulee heti reflanen olo tosin ei viikkoa pidemmäks aikaa. Mut pystyt välttäää sen jos otit vaan päivän max 2. Jos pystyt ni yritä ottaa jotai nopeeta opiaattia bubren sijaan ku bubre sitoutuu niihi reseptoreihin ihan sika pitkäks aikaa moneks päiväää yhestäki kuosista.( siis sillon jos tuntuu et pää räjähtää ja pakko relaa)

Mäkin söin eilen yhden 80mg kontin ja voi jumalauta mikä väsymys oli tänään duunissa ja vitutti et söin sen. Tänää ku tulin himaa duunist suoraa kotiovesta sänkyy ja 3h päikkärit ja sit illalla tos 9 söin femmapamin ja 0.25mg xanorin ja sain aivot lepoon. Ollu rankka päivä. En haluis retkahdella yhtää... sit kuiteki völil vetäny päivän konttia just sen 80mg. En mäkä doof oo 100% putsi viikosta toiseen kuukaudesta toiseen. Oon pyrkimäs siihen koko ajan ku arki selvin päin tuntuu jo hyvältä ilman huumeita. Ja silti kuiteki joskus vieläki sen kasikymppisen syön ja aina tulee fiilis et ihan turhaa otin en olis tarvinu.

Mitä tohon lyricaan tulee.. ni joo mulla ihan sama! Voin ottaa 75mg päivän tai kaks ja oon ihan fine sen jälkee en huomaa syöneeni seuraavina päivinä. Mut auta armis jos niillä koitti sillon joskus vähänkää kuosaa ja ottaa isompaa annosta 3-4 päivää ni tulee ihan vitun paska fiilis sen jälkee muutamaks päiväks! Mut hei! Yritä jotenki saada koti siivottuu siistiks. Ja saada kotii ruokaa reilusti kaappii. Järkestelet asioita ympärilläs ni sen jälkee oot itestäs ylpee et suoritit sen. Ja yritä lenkille päästä ees vähä joka päivä ❤️ Ainii ja hei! Laitoin sulle privaa!

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Wed 29 Aug 2018, 12:31

Ei jumalauta miten voi nykyään jo niin kyhyestä notkuilusta tulla niin epämukava olo että ahdistaa vitusti. Mä en ymmärrä miten pystyin sillon elää vuosia vielä moninkertasesti hirveämmän olon kanssa... 2 päivää menny tosta kontin syömisestä ja jotenki vitun lussu olo. Töissä oleminen tuntuu todella ahdistavalta. Jouduin jo tähän ottamaan 100mg lyricaa ekaa kertaa moneen kuukauteen mikä sitte vei sen pahan olon kärjen pois. Huomena tää onneks jo helpottaa mut ei jumalauta meikästä ja mun kropasta ei oo enää tähän hommaan. Selvin päin on liian paljon helpompaa elää vaikka mieli välillä tekiski. Mut se hetken hyvä olo ei oo sen arvosta et pöivän notkusta masentaa ja ahdistaa ja väsyttää kaks päivää putkee

User avatar
Don
Lepakko
Posts: 205
Joined: Sun 19 Apr 2015, 13:34

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by Don » Thu 30 Aug 2018, 20:01

Doof, mä hankkisin takaisin sen bentsorespan ja tiputtelisin hiljalleen jos vielä ahdistus jatkuu. Mut älä nyt hyvä mies buprea vedä! Se on niin petollista tuossa vaiheessa ja sitä helposti taas lipsuu päivittäiskäyttöön. Jos välttämättä tekee mieli jarrutella välillä niin joku mieto opioidi esim. kodeiini tai tramadoli ja lyricaa / gabaa. Mut kantsii muistaa, että ne hidastavat sitä psyykkistä toipumista, koska samoihin myy-reseptoreihin nekin sitoutuvat kuten bupre. Sulla on jo hyvä jakso ilman buprea takana, nyt vaan sisulla eteenpäin!

User avatar
doof
Kameleontti
Posts: 610
Joined: Wed 01 Jun 2011, 16:49

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by doof » Fri 31 Aug 2018, 02:23

Jooh, kyllähän mä olen jo hyvällä mallilla vaikka maanantain ja tiistain otinkin. Ihmettelen kans sitä että miten joskus bupresta on pitänyt, kun nyt tosi nopeesti kyllästyi siihen kuumaan tunkkaseen ja pöhnäiseen oloo, eikä pillerin loppuminen jäänyt yhtään harmittamaan vaan päinvastoin.
Selvinpäin on joo parempi, mut kierosti mieli hakee päihtymystä vaikkei siitä kuosista pitäisikään

Nyt selvinpäin on parempi olo, eikä bentson viekkareitakaan enää ole.. ne muuten tais olla reflat parin päivän lyricasta.
Harkitsin jo sitä että oisin soittanu lääkärille ja pyytänyt reseptin takasin, mut enää ei ole kovaa tarvetta :) jee
Tästä eteenpäin sisulla :!

nantes
Psykonautti
Posts: 125
Joined: Thu 24 Nov 2016, 00:13

Re: Lopettaminen (ja vähentäminen)

Post by nantes » Fri 31 Aug 2018, 20:42

Sitä samaa tein myös itse doof... Vedin ke 1.5mg bubree ja to 1.5mg bubree.. Ja sitä samaa totean itsekkin mitä sinä. Eli todella pahasti toistaa se olo itseään. Mä sorruin bubreen kun söin oxyä. Periaatteessa tässä hommassa opiaattien kohdalla yksi johtaa toiseen ja lopulta siihen mitä eniten haluu välttää. Pikku töyssy nyt tässä matkassa mutta asiasta on juteltu kotona. Ja taas nousen / nousin heti ylös ja elämä jatkuu kuivilla. Halusin vaan itekkin kertoo tosta, että tiedät säki myös et yhtä haavoittuvaisii täälä ollaan vaikka hyvin on mennytkin. Tärkeintähän tässä kaikessa on se, että ei jatka sitä minkä mokan tekee. Vaan pistää poikki ja muistuttaa kahta kauheemmin itselle et miks sitä paskaa ei elämäänsä enää halua. Nyt doof ja don. Mennään streittinä taas :)