Maailmantuska

Asiaa Asiasta Asiallisesti.
User avatar
Dissombi
Karvakuono
Posts: 19
Joined: Fri 22 May 2015, 03:44

Maailmantuska

Post by Dissombi » Sun 01 Jan 2017, 15:36

Ollu nyt 8 viikkoo selvänä ja tajunnu että tää on 1 isoimmista syistä oman mielen sumentamisee aineilla. Vaikka kaikki ois hyvin vaa ihteään ajatellen tässä hetkessä ni silti yleesä monta kertaa päivässä vajoaa miettimää kaikkea mikä on tässä mailmassa mielestäni vialla, se aiheuttaa vitusti epätoivoa ja kaikkea negatiivista tunnetta ku tajuaa miten paskassa jamassa tää planeetta ja ihmislaji on ja muutos näkyy olevan koko ajan vaa huonompaa suuntaan. Tätä on ollu itellä enempi tai vähempi nii kauan ku muistaa ja psykedeelien kiskomisen jälkee paljon ja päivittäin. Ennen tää ei ollu nii vakava asia, mutta parin viime vuoden aikana alkanu varjostaa koko elämää :( . Kirjotan lisää jos tästä tulee keskustelua on nii paljo ajatuksia tästä ettei oikee keksi mistä alottaa ja jatkaa. Kuinka monella on tämmösiä kokemuksia? Miten handlaatte tän? Kertokaa mitä vaan omista kokemuksista tähä liittyen. Tuntuu että tää on 1 masennuksen ja päihdeongelmien isoimpia syitä ainaki tietyntyyppisillä ihmisillä.
-todellisia haluja ovat ne joita haluaa haluta

User avatar
Asystole
Lepakko
Posts: 286
Joined: Wed 27 May 2015, 17:11
Location: The Dark Side of the Moon

Re: Maailmantuska

Post by Asystole » Sun 01 Jan 2017, 22:53

Dissombi wrote: Kuinka monella on tämmösiä kokemuksia?
Minulla.
Dissombi wrote:Miten handlaatte tän?

Huonosti.

No juu, ihan tällaista vastausta et kaivannut mutta railakkaahkon uuden vuoden juhlinnan jäljiltä kuuppa vielä sen verran jumissa etten nyt pysty parempaan. Tää on kuitennii ehdottomasti sellainen aihe, johon palaan mielelläni.

Mutta ihan lyhyesti: Mulla sen "maailmantuskan" tunteminen liittyy olennaisesti herkkyyteen. Siihen, kuinka pahoinvoivien ihmisten ja eläinten paha olo tarttuu. Siihen, kuinka tapaan mennä asioihin mukaan äärimmäisesti ja olla läsnä. Tapaan elää, tuntea, aistia, kuulla ja nähdä.

Kun herkkyyden vielä yhdistää jo lapsesta asti ilmenneeseen melankoliseen luonteenlaatuun ja taipumukseen reagoida vastoinkäymisiin alakulolla, on tässä aikamoinen orkesteri johdettavana.

Aina ei ole pärjätty. Onneksi, onneksi näitäkin asioita voi prosessoida ja itseään voi työstää. Empatialla eteenpäin.
I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not. - Kurt Cobain

User avatar
tsirikli
Karvakuono
Posts: 29
Joined: Sat 31 Dec 2016, 23:18

Re: Maailmantuska

Post by tsirikli » Mon 02 Jan 2017, 18:48

^Olisin voinut lainata koko Asystolen ylemmän tekstin, mutta sanonpahan vaan, että ihan samat jutut täällä.

Mä olen kanssa huomannut, että päihteidenkäyttäjissä huisin iso prosentti on oikeasti niitä vähän liian herkkiä tai vähän liian kilttejä tyyppejä. Esimerkiksi kun menet sinne rantaremmiin istumaan, missä on kaikki se siltojenalusporukka, kodittomat rappioalkoholistit, niin ne on monesti ihan oikeasti maailman empaattisimpia, avuliaimpia ja herkimpiä ihmisiä. Toki kova elämä myös kovettaa ja ihminen on ensisijaisesti selviytyjä, mut kuitenkin. Monella se kovuus on vain kuorta ja jos pääset sinne alle vilkaisemaan, niin se yllättää aika tavalla. Ja siellä asuu aika paljon viisauttakin. Asiat on aika hienosti tärkeysjärjestyksessä, jos jätetään huomiotta se, että se alkoholi/muut päihteet on monesti ykkösenä.

Mulla on ollut lapsesta asti tää maailmantuska ja vielä joku ihmeellinen jeesuskompleksi siihen päälle, että mun on muka pakko pelastaa kaikki. Koko maailma. Ja koska se on tietenkin ihan täysin mahdotonta, niin ahdistun ja masennun. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä, kun ihmiset ei vaan tajuu. Historia toistaa itseään, ihmiskunta ei opi virheistään. Mua ahdistaa se, että meitä ihmisiä on niin paljon ja se kuinka paljon me ollaan jo tuhottu maapallon biodiversiteettiä. Mua ahdistaa maailmanpolitiikka ja terrorismi ja pakolaiskriisi - eniten kaikessa tässä mua ahdistaa vastakkainasettelu ja viha, pelko. Tää yleinen välinpitämättömyys, ihmisten kylmyys. Se, että meidän eduskunta ajaa koulutusta ja terveydenhuoltoa alas, heikoimmat heitetään kelkasta pois ja työvoimatoimiston linja on ihan suoraan arbeit macht frei. Monikansalliset megayritykset omistaa pian ihan kaiken. Se on ihan hirvee ajatus. Meidän henkilökohtaiset mielipiteet, sosiaalisen verkoston ja elämänhistorian somen kautta, meidän terveystiedot yksityisiltä lääkäriasemilta, ne työntää isojen mediafirmojen kautta meille propagandaa ja hallitsee sitä, miten meille asiat kerrotaan, mainonta tunkee joka paikasta aivolohkoihin ja pointtina on se, että onnellisuutta vois jotenkin ostaa. Tai että mun ihmisarvo riippuu siitä, mitä mä omistan tai miltä mä näytän.

Kaikkein eniten mua ahdistaa se, että tän kapitalistisen maailmanjärjestyksen takia mä en edes tiedä kenelle mun kuuluisi olla vihainen.

Joskus Ranskan vallankumouksen aikaan kansalla oli ihan selkeä vihollinen, hallitseva monarkki, Aurinkokuningas. Noustaan kapinaan ja pistetään kuninkaalta pää poikki ja problem solved. Mut entä nykyisin? En mä tiedä ainakaan (eikä varmaan kyllä kovin moni muukaan) kuka tuolla niitä lankoja oikeasti taustalla vetelee. Jotkut Bilderberg-kokoukset ja vapaamuurarit vai vittu Illuminati ja NWO? :foil: Mä olen tosi huono olemaan vihainen, mutta tää maailman tilanne kyllä ihan oikeasti pistää myös vihaksi, sen lisäksi että se masentaa ja ahdistaa. Ja mulla ei ole mitään havaintoa mitä sille voisi tehdä. Paitsi tietty se, että omassa elämässä yrittää jotenkin olla hyvä ihminen ja toimia omien periaatteiden ja moraalin mukaan. Mutta se tuntuu niin riittämättömältä. Oma pienuus ahdistaa, voimattomuus ja se, etten mä edes tiedä mistään näistä isoista ja tärkeistä asioista sen vertaa, että pystyisin ymmärtämään niitä saati kehittämään mitään ratkaisuja. Ja silloin kun tää kaikki iskee täysillä päälle, niin välillä ei voi kun itkeä ja tosiaan toivoo vaan että olis jotain millä sais pään niin sekaisin, ettei tarvitsis ajatella kaikkea sitä.
Dissombi wrote:Miten handlaatte tän?
Huonosti. Mut.
Jos ei oo tai jos ei halua käyttää päihteitä siihen turtumiseen, niin yleensä alan pelaamaan jotain RPGtä. Helpottaa kun jossain eeppisessä haarniskassa pääset tappamaan sen lohikäärmeen mikä on terrorisoinut kaupunkia ja saat sen fiiliksen et "olen sankari, pelastin kaikki!!!". Toki tää on vain todellisuuspakoa ja pelaamisen jälkeen se oikea maailma odottaa aina siellä taustalla ja monesti jälkeenpäin tulee kahta kamalampi morkkis. Kun monesti itse ajattelee alentuvasti niitä ihmisiä, jotka katsoo jotain turhaa tositv:tä tai salkkareita tai jotain. Ja kuitenkin itse tekee ihan samaa, eri välineillä vaan. Mut sit olen yrittänyt opetella sitä, et antaisi itselleen armoa. Et en mä voi koko aikaa kantaa kaikkia maailman murheita tai meen ihan varmasti johonkin psykoosiin (toisaalta sekin tuntuu joskus lohdulliselta ajatukselta), et joskus on annettava oman mielen levätä ja tehtävä jotain, mikä ei ole hyödyllistä tai jopa ihan typerää ja turhaa.

Toinen suosikkikeino et saa asioita hetkeks pois mielestä ja kierrokset ohjailtua muualle on penkkiurheilu. Mä diggaan jääkiekosta ja jalkapallosta eniten, mut varmaan mikä tahansa laji ajaa saman asian. Urheilussa kun harvoin tulee mitään maailmantuskatriggereitä. Siihen voi vaan uppoutua ja saada pikkasen endorfiinejä liikkeelle, kun jännittää oman joukkueen puolesta.

Joskus auttaa jutella jonkun kanssa niistä fiiliksistä, mutta omalla kohdalla tää harvoin toimii, koska ei kukaan osaa ratkaista niitä asioita ja vaan aika harvoin edes tuntuu siltä, että se keskustelu etenee mihinkään. Se yleensä jää junnaamaan vaan siihen, et jotain pitäis tehdä, muutoksen on alettava itsestä ja sitä samaa höttöä. Että pienilläkin teoilla on merkitystä! No joo joo tietty on, mut ei se oikeasti auta ainakaan siihen mun maailmantuskaan, et ajattelen jotain et kun olen kiva muille ihmisille niin ehkä ne on kivoja eteenpäin. Kierrätänpä tässä nämä metallit ja pahvit ja samaan aikaan tuolla jossain Aasiassakin heitetään vielä kaikki roskat jokeen.

Jotkut varmaan saa mielenrauhaa jostain meditaatiosta, mulle se on mahdotonta, kun saan ihan iiseissäkin rentoutusharjoituksissa paniikkikohtauksia.

Aina ajoittain mä meen sellaiseen fatalismi-moodiin, et kaikella on joku tarkoitus. Et mitään ei tapahdu sattumalta.
Siihen liittyen, suosittelen myös lämpimästi tätä: George Carlin on Saving the Planet
Nauru auttaa aina.

User avatar
soulmate
Lepakko
Posts: 216
Joined: Wed 24 Jun 2015, 00:25

Re: Maailmantuska

Post by soulmate » Mon 02 Jan 2017, 19:03

Koen joskus ahdistusta siitä, miten paljon täällä maaailmassa on kärsimystä. Luonto kärsii ihmisten välinpitämättömyydestä. Ihmiset kärsii ja taistelee henkensä edestä selvitäkseen hengissä. Luonnossa elämä toimii karusti vahvimman ehdoilla.

Samaanaikaan mullla on jääkaappi täynnä ruokaa, lämmin pesäkolo, vaatteita päällä, rakkautta. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus näihin asioihin, luontoa ja kaikkeutta kunnioittaen ja tuhoamatta. Okei tää on ideologista shittiä.

Mä lohduttaudun keskittämällä huomioni kaikkeen hyvään. Täällä on aivan helvetisti kaikkea uskomattoman ihmeelllistä ja kaunista. Eikä kaiken tarvi olla hyvää ollakseen ihmeellistä. Hyviä fiboja ja rakkautta toivotan teille maailmantuskasta kärsiville :love:
Mutta minä olin tulehen tuijottaja
jolle tuli niin tukalasti kuuma.

User avatar
Dissombi
Karvakuono
Posts: 19
Joined: Fri 22 May 2015, 03:44

Re: Maailmantuska

Post by Dissombi » Mon 02 Jan 2017, 21:35

Asystole wrote:Mutta ihan lyhyesti: Mulla sen "maailmantuskan" tunteminen liittyy olennaisesti herkkyyteen. Siihen, kuinka pahoinvoivien ihmisten ja eläinten paha olo tarttuu. Siihen, kuinka tapaan mennä asioihin mukaan äärimmäisesti ja olla läsnä. Tapaan elää, tuntea, aistia, kuulla ja nähdä.

Kun herkkyyden vielä yhdistää jo lapsesta asti ilmenneeseen melankoliseen luonteenlaatuun ja taipumukseen reagoida vastoinkäymisiin alakulolla, on tässä aikamoinen orkesteri johdettavana.
just toi empatiakykyhän tän on itellekki ainaki alun perin mahollistanu varsinki lapsena ku sitä ei osannu kontrolloida ollenkaa vaa imi kaiken ympäristöstä ihteesä.
tsirikli wrote:Mä olen kanssa huomannut, että päihteidenkäyttäjissä huisin iso prosentti on oikeasti niitä vähän liian herkkiä tai vähän liian kilttejä tyyppejä. Esimerkiksi kun menet sinne rantaremmiin istumaan, missä on kaikki se siltojenalusporukka, kodittomat rappioalkoholistit, niin ne on monesti ihan oikeasti maailman empaattisimpia, avuliaimpia ja herkimpiä ihmisiä. Toki kova elämä myös kovettaa ja ihminen on ensisijaisesti selviytyjä, mut kuitenkin. Monella se kovuus on vain kuorta ja jos pääset sinne alle vilkaisemaan, niin se yllättää aika tavalla. Ja siellä asuu aika paljon viisauttakin. Asiat on aika hienosti tärkeysjärjestyksessä, jos jätetään huomiotta se, että se alkoholi/muut päihteet on monesti ykkösenä.

Mulla on ollut lapsesta asti tää maailmantuska ja vielä joku ihmeellinen jeesuskompleksi siihen päälle, että mun on muka pakko pelastaa kaikki. Koko maailma. Ja koska se on tietenkin ihan täysin mahdotonta, niin ahdistun ja masennun. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä, kun ihmiset ei vaan tajuu. Historia toistaa itseään, ihmiskunta ei opi virheistään. Mua ahdistaa se, että meitä ihmisiä on niin paljon ja se kuinka paljon me ollaan jo tuhottu maapallon biodiversiteettiä. Mua ahdistaa maailmanpolitiikka ja terrorismi ja pakolaiskriisi - eniten kaikessa tässä mua ahdistaa vastakkainasettelu ja viha, pelko. Tää yleinen välinpitämättömyys, ihmisten kylmyys. Se, että meidän eduskunta ajaa koulutusta ja terveydenhuoltoa alas, heikoimmat heitetään kelkasta pois ja työvoimatoimiston linja on ihan suoraan arbeit macht frei. Monikansalliset megayritykset omistaa pian ihan kaiken. Se on ihan hirvee ajatus. Meidän henkilökohtaiset mielipiteet, sosiaalisen verkoston ja elämänhistorian somen kautta, meidän terveystiedot yksityisiltä lääkäriasemilta, ne työntää isojen mediafirmojen kautta meille propagandaa ja hallitsee sitä, miten meille asiat kerrotaan, mainonta tunkee joka paikasta aivolohkoihin ja pointtina on se, että onnellisuutta vois jotenkin ostaa. Tai että mun ihmisarvo riippuu siitä, mitä mä omistan tai miltä mä näytän.

Kaikkein eniten mua ahdistaa se, että tän kapitalistisen maailmanjärjestyksen takia mä en edes tiedä kenelle mun kuuluisi olla vihainen.

Joskus Ranskan vallankumouksen aikaan kansalla oli ihan selkeä vihollinen, hallitseva monarkki, Aurinkokuningas. Noustaan kapinaan ja pistetään kuninkaalta pää poikki ja problem solved. Mut entä nykyisin? En mä tiedä ainakaan (eikä varmaan kyllä kovin moni muukaan) kuka tuolla niitä lankoja oikeasti taustalla vetelee. Jotkut Bilderberg-kokoukset ja vapaamuurarit vai vittu Illuminati ja NWO? Mä olen tosi huono olemaan vihainen, mutta tää maailman tilanne kyllä ihan oikeasti pistää myös vihaksi, sen lisäksi että se masentaa ja ahdistaa. Ja mulla ei ole mitään havaintoa mitä sille voisi tehdä. Paitsi tietty se, että omassa elämässä yrittää jotenkin olla hyvä ihminen ja toimia omien periaatteiden ja moraalin mukaan. Mutta se tuntuu niin riittämättömältä. Oma pienuus ahdistaa, voimattomuus ja se, etten mä edes tiedä mistään näistä isoista ja tärkeistä asioista sen vertaa, että pystyisin ymmärtämään niitä saati kehittämään mitään ratkaisuja. Ja silloin kun tää kaikki iskee täysillä päälle, niin välillä ei voi kun itkeä ja tosiaan toivoo vaan että olis jotain millä sais pään niin sekaisin, ettei tarvitsis ajatella kaikkea sitä.
Oon ollu tässä pari vuotta ajautumassa just rappioalkoholistiks, se oli itelle helpoin semmonen aine millä pysty sumentaa pään tarpeeks tehokkaasti et kestää ajatukset ja tunteesa ja pystyy elämään (kännisen) normaalisti. Suunnillee noi samat jutut rassaa munki päätä ja eniten raastaa just se ku haluttas olla osa muutosta parempaa mutta ei keksi miten ja vaikka keksiski välillä jotai ni esteeks tulee ku on ite jo nii paskana ettei pysty oikei toteuttaa mitää.
soulmate wrote:Mä lohduttaudun keskittämällä huomioni kaikkeen hyvään. Täällä on aivan helvetisti kaikkea uskomattoman ihmeelllistä ja kaunista. Eikä kaiken tarvi olla hyvää ollakseen ihmeellistä. Hyviä fiboja ja rakkautta toivotan teille maailmantuskasta kärsiville
Toi oli hyvä keino itellekki ennen nykyää vaa harvemmi es pystyy kunnolla nauttii mistää ku hyvinäki hetkinä tää ja sen aiheuttama masennus nakertaa takaraivos. Mut mäki toivon voimia kaikille joilla on mailmantuskaa.
-todellisia haluja ovat ne joita haluaa haluta

User avatar
Pristine
Psykonautti
Posts: 116
Joined: Mon 31 Mar 2014, 23:51

Re: Maailmantuska

Post by Pristine » Wed 04 Jan 2017, 01:02

Joskus kun olin nuorempi halusin olla hippi ja pelastaa maailman.Tietyssä pisteessä se meni yli ja kyse oli vain jonkinsortin egotripistä. Enää en näe maailman pelastamiselle ns. Pakottavaa syytä.

Tottakai yleisesti ottaen olisi parempi jos asioille tehtäisiin jotain ja saataisiin maailmaan lisää rauhaa ja rakkautta ja vaaleenpunasia hattaroita ja sen sellaista, mutta väkisin eikä väkivalloin saada aiheutettua muuta kuin harmia pidemmässä juoksussa.

Ite näen asian niin, että sun täytyy olla totaalisen valmis näkemään maailman palavan sun silmien eessä ja olla sinut asian kanssa jotta voit oikeasti edesauttaa tilannetta ja löytää mielenrauhan. Kaikelle on varmasti tarkoituksensa, mutta mm. Kysymykseen; 'Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä?' Tuskin tulee kukaan antamaan suoraa vastausta. Asiat ovat niinkuin ne ovat. Oman näkemykseni mukaan täydessä harmoniassa kaikesta paskasta huolimatta.

Itse löysin maailman tilannetta koskien mielenrauhan antamalla vain kokonaan periksi. Ei jaksanut enää kiinnostaa, syteen tai saveen fuck it all. Jostain kumman syystä se kaiken suhteen luovuttaminen olikin täydellisen antoisaa ja toi mukanaan aivan erilaisen kiinnostuksen edesauttaa asioita. Sisäisesti vapaa kantamasta sitä henkistä taakkaa, mutta jonkinsortin palo kuitenkin koittaa auttaa kaikkia ja kaikkea. Ehkä siitä puuttuu tietynlainen draivi jonka korvaa apaattinen välinpitämättömyys, mutta se antaa oikeasti tilaa koko ihmiskunnalle olla justiinsa sellaisena kuin se nyt on ainakin yhden hemmon perspektiivistä.

Onhan maailmassa myös paljon hyvää jos nyt aletaan luokittelemaan dualistisesti asiat hyvän ja pahan kategorioihin, sekä monella saralla ollaan kehitytty viimeisinä aikoina isoin harppauksin. Sitä ei kukaan kuitenkaan tiedä ollaanko me tuhoamassa nyt itseämme vai astumassa kristallihippien utopiaan, mutta ei sillä ultimaattisesti ole kuitenkaan mielestäni väliä. Kaikki on silti hyvin.Elämä elää itseään ja tämä on tilanne tällä pallolla nyt. Emmä muusta tieä, mutta kyllä kaikelle löytyy tarkoituksensa.
En tee juuri mitään, paitsi vähän kaikkea

User avatar
bom
Lepakko
Posts: 278
Joined: Sun 24 Feb 2008, 13:43

Re: Maailmantuska

Post by bom » Fri 06 Jan 2017, 02:27

Ajattelen vaan et "Äh, kehon kemiat taas sekasin, Ride it through..."
"Life is like stepping into a boat that is about to sail out to sea and sink." —Shunryu Suzuki

User avatar
psychiCNoob
Moderator
Posts: 1001
Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
Location: Metsä

Re: Maailmantuska

Post by psychiCNoob » Sat 07 Jan 2017, 16:48

Komppailen kyl Pristinen ajatuksia asiasta.

Maailmantuska voi musertaa alleen, jos siihen lähtee kohdistamaan jatkuvasti huomiotaan. Se ei vaan lopu, aina tulee vastaan uusi vääryys, kärsimys tai tuska. Oon huomannut, että hyväksymällä asian voi päästää päältään kaiken sen huolehtimisen tuottaman kuorman. (Toimii muuten moneen muuhunkin ongelmaan.)

Lopulta huomaa sen olevan milteinpä ainut keino päästää itsensä ja sen tuskan väliin vähän ilmaa.

Paeta sitä ei kuitenkaan pysty.

Sen kanssa on vain tultava toimeen. As usual.
Life = The Trip

User avatar
Asystole
Lepakko
Posts: 286
Joined: Wed 27 May 2015, 17:11
Location: The Dark Side of the Moon

Re: Maailmantuska

Post by Asystole » Sun 08 Jan 2017, 20:22

Monilla hyviä pointteja ja näkemyksiä. Kuosisena en nyt jaksa alkaa quotettamaan. Pahoittelut siitä.

Yksi hyvä selviytymiskeino: Opettele blokkaamaan muiden tunteita. Ja nyt EN tarkoita välinpitämättömyyttä, enkä sitä, että pitäisi jotenkin "kovettaa" itsensä, kasvattaa suojamuuri. Vaan tarkoitan opettelua siihen, että sun tunteet on sun tunteita ja arvokkaita sellaisenaan, mun tunteet on mun tunteita ja niin ikään arvokkaita sellaisenaan. Mutta niiden ei tarvitse sekoittua keskenään. Jos olen pahoinvoivan ihmisen tai eläimen seurassa, tunnustelen, miltä minusta tuntuu ja keskityn siihen, että oma mielentila pysyy sellaisena kuin itse haluan sen pysyvän. Vaikka voin tuntea suurta empatiaa pahoinvoivaa seuralaistani kohtaan, minun ei tarvitse ottaa hänen tunteitaan itseeni.

Helppoa? Ei todellakaan. Asia, jota olen tietoisesti harjoitellut nyt jo nelisen vuotta, ilokseni siinä jopa hetkittäin onnistuenkin. On sitä omaa maailmantuskaa silti helpottanut kummasti. Suosittelen pohtimaan asiaa ja yrittämään. Vaikka onnistumisen tunteet ovat harvassa, on tämä silti sangen kiehtova taito opeteltavaksi.
I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not. - Kurt Cobain

silenceinthedark
Karvakuono
Posts: 16
Joined: Wed 11 Jan 2017, 21:33

Re: Maailmantuska

Post by silenceinthedark » Fri 13 Jan 2017, 13:17

"Ei mitään uutta taivaan alla" tällainen tää ihmiskunta on ollu, koko surkean ikänsä.

Paskapuhe ja orjuusjärjestelmä, vaan kukoistaa siis enemmän kuin ennen. Mutta sama murha ja alistaminen, tapahtuu, vain eri tavalla.

"Jotkin ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset".

"Maailma ei ole paha paikka pahojen ihmisten vuoksi, vaan niiden vuoksi jotka vain katsovat vierestä." <-- Einsteinin toteamus on tosi ja koulukiusaaminenhan on yksi ohjelma, joka jokaiseen asennetaan jo nuorena. Systeemin uskottavuus murenee käsiin jo tällaisen faktan takia, että eivät saa/halua edes koulukiusaamista loppumaan: traumat periytetään jälkipolville ja näitä psykooseja, kutsutaan "yhteiskunnaksi" ja jonkinlainen sanaton sopimus on että kun vaan tehdään oravanpyörässä töita rikkaille eli tuhotaan tätä kotia yhä enemmän, niin tällöin olet "hyvä ihminen".

Yks syy miks en ite enää häpeä "laiskuutta" vaan itseasias se on mulle kunnia-asia etten auta tätä murhaorjajärjestelmää etenemään omalla ajalla ja työllä.

Afrikkaan en muuta koska en ole neekeri (neekerit on OK ja negro-iho on perin kaunis, en oo rasisti, ois siistii saada ebenpuiden nainen vaimoksi), metsässä asuminen on laitonta: rakennan omat metsät, babylonin betonit vihreäksi.

Netin kautta voi tulla kaikkea ikävää elämään, ei kannata miettiä liikaa maailman tuskaa: siinä on isiemme synnit ja omankin elämän paskuus samassa paketissa, tekis mieli sanoa et mieti iloisia asioita mut mitä niitä tässä elämässä lopulta on?

Kun o vähä ruokaa niin riisiki maistuu hyvältä, se tuo jotain tyytyväisyyttä. Kun voi valvoa ja nukkua niin pitkään kuin haluaa, sekin jo jotain. Ihan yksinkertaisista asioista oon itse saanut jotain onnea, kannattaa yrittää vähän eristää sitä maailmaa niin ei se paska käy kiinni niin äkäseen, puhelimesta luopuminen oli fiksu juttu aikoinaan.

Kaiken kruunaa esim. NASA sekoilut miljardeja pilluralliin Marsissa ja sukupolven elämäntyöt. Kauhea kiire pois romahtavalta planeetalta, naureskelen surkuhupaisana sivusta kun hössöttävät paskojaan. (Huumori pidentää ikää ja vähentää itsemurhariskiä)

Image

User avatar
tsirikli
Karvakuono
Posts: 29
Joined: Sat 31 Dec 2016, 23:18

Re: Maailmantuska

Post by tsirikli » Sat 14 Jan 2017, 00:21

Asystole wrote:Yksi hyvä selviytymiskeino: Opettele blokkaamaan muiden tunteita. Ja nyt EN tarkoita välinpitämättömyyttä, enkä sitä, että pitäisi jotenkin "kovettaa" itsensä, kasvattaa suojamuuri. Vaan tarkoitan opettelua siihen, että sun tunteet on sun tunteita ja arvokkaita sellaisenaan, mun tunteet on mun tunteita ja niin ikään arvokkaita sellaisenaan. Mutta niiden ei tarvitse sekoittua keskenään. Jos olen pahoinvoivan ihmisen tai eläimen seurassa, tunnustelen, miltä minusta tuntuu ja keskityn siihen, että oma mielentila pysyy sellaisena kuin itse haluan sen pysyvän. Vaikka voin tuntea suurta empatiaa pahoinvoivaa seuralaistani kohtaan, minun ei tarvitse ottaa hänen tunteitaan itseeni.

Helppoa? Ei todellakaan. Asia, jota olen tietoisesti harjoitellut nyt jo nelisen vuotta, ilokseni siinä jopa hetkittäin onnistuenkin. On sitä omaa maailmantuskaa silti helpottanut kummasti. Suosittelen pohtimaan asiaa ja yrittämään. Vaikka onnistumisen tunteet ovat harvassa, on tämä silti sangen kiehtova taito opeteltavaksi.
Mä niin haluaisin oppia tekemään näin. Mun työminä osaa, mut siviiliminä on vaan aivan tuntosarvet imukärsänä. Tarttis jonkun henkioppaan joka pistäisi aina nuppineulalla kun se tunnetransferenssi lähtee rullaamaan. Onko mitään vinkkejä miten sitä oikeasti edes oppisi erottamaan mitkä on oikeasti omia tunteita ja mitä poimii ympäristöstä? -_-'

User avatar
CaptainZ
Lepakko
Posts: 205
Joined: Tue 29 Mar 2011, 08:38
Location: pk-seutu

Re: Maailmantuska

Post by CaptainZ » Sat 14 Jan 2017, 07:47

Mulla oli joskus ala-asteikäisenä pahoja empatia-ahdistuskausia. Murehdin esim. vammaisten puolesta tajuttuani, että sellaisiakin ihmisiä on ja niiden elämä on varmaan tosi vaikeaa ja rajoittunutta. Aikuisena olen kyynistynyt ja pitkälti lakannut murehtimasta ihmisten ongelmia. Läheisten murheet ovat tietysti eri asia, kyllähän niitä tulee myötäelettyä.

Olen oppinut jopa ajattelemaan, että ihmiset yleensä tavalla tai toisella ansaitsevat kaiken kokemansa paskan. Miettikää nyt, tämä lajihan on syöpä, joka leviää ja on hyvää vauhtia tuhoamassa isäntäplaneetan ympäriltään. Useimmat meistä tietävät hyvin, että meidän elämäntyyli kärventää tämän pallon mahdottomaksi paikaksi elää, ja silti me vaan lisäännytään eikä haluta muuttaa mitään siinä elämäntyylissä. Ja tällaisia ihmisiksi kutsuttuja syöpäsoluja kohtaan pitäisi tuntea empatiaa?

Tiedän olevani itse samanlainen syöpäsolu. Kulutan liikaa, vaikka yritänkin tehdä ekologisia kulutusvalintoja. Katson itsekin ansaitsevani kaiken paskan mitä ikinä eteen tuleekaan. Ja toki meitä on moneen junaan eivätkä kaikki ole piittaamattomia paskakasoja. Mutta edellä kuvattu asenne on säästänyt minua viime vuosina paljolta turhalta mielipahalta. Voi kai sanoa, että olen rakentanut suojamuurin maailmantuskaani vastaan. Toisin sanoen olen tehnyt itsestäni ihmisvihaajakusipään.

Eläinten ja luonnon puolesta sen sijaan osaan yhä murehtia. Ne ovat syyttömiä käynnissä olevaan ilmastokatastrofiin ja ihmisen tyranniaan niitä kohtaan.
Hei hei mutsi... (Y) ...Mä söin sunkin lääkkeet.

Bulibumba
Tuppisuu
Posts: 9
Joined: Sat 03 Dec 2016, 17:29

Re: Maailmantuska

Post by Bulibumba » Sat 14 Jan 2017, 12:41

Olen hyvinkin samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa. Lisään tähän soppaan vielä oman ahdistukseni. Pohdin näiden lisäksi jatkuvasti elämän tarkoitusta, miksi me olemme täällä, miksi minä olen täällä?? Uskontohan olisi tähän helppo ratkaisu mutta ei ole koskaan ollut mun juttu, mä kaipaan oikeita vastauksia enkä keksittyjä :( .. Sitten kun otan opiaatteja, tää ajatusten kujanjuoksu katkeaa ja pää saa hetken rauhaa itsestään..

User avatar
Asystole
Lepakko
Posts: 286
Joined: Wed 27 May 2015, 17:11
Location: The Dark Side of the Moon

Re: Maailmantuska

Post by Asystole » Mon 16 Jan 2017, 17:43

tsirikli wrote: Mä niin haluaisin oppia tekemään näin. Mun työminä osaa, mut siviiliminä on vaan aivan tuntosarvet imukärsänä. Tarttis jonkun henkioppaan joka pistäisi aina nuppineulalla kun se tunnetransferenssi lähtee rullaamaan. Onko mitään vinkkejä miten sitä oikeasti edes oppisi erottamaan mitkä on oikeasti omia tunteita ja mitä poimii ympäristöstä? -_-'
Mulle suureksi avuksi on ollut Easel-valmennus, ja nimenomaan eläinavusteinen sellainen. Muitakin väyliä toki on. Se on selvää että jatkuvastihan sitä poimii tunteita ympäristöstään, mutta yllättävän paljon sitä omaa tunteiden hallintaa - sitä mitä haluaa tuntea ja mitä ei - voi myös kehittää. Mutta korostan, helppoa se ei ole. Minä aloitin näiden asioiden työstämisen nelisen vuotta sitten ja olen ihan märkäkorva edelleen.

Just itse asiassa eilen taas vaihteeksi tuntui siltä, että mä kerta kaikkiaan muserrun kaiken tämän maailmassa olevan kivun ja kärsimyksen alle. Koska olen läpeeni eläinrakas ja eläinten kanssa oleminen on minulle helppoa, minua luonnollisestikin ehkä eniten koskettaa nimenomaan eläinten tuska. On ilmanmuuta tavattoman hienoa, että nykyään ihmiset ovat aivan eri tavalla tietosia siitä, miten heidän pihvinsä tai karvahattunsa tuotetaan, tai miten heidän kosmeketiikkansa on testattu. Taannoinen Särkännmiemen delfiinien siirtokohu osoitti, että kyllä ihmisiä nykypäivänä kiinnostaa. Mutta kun tällaiset asiat ovat vain rikka rokassa. Itse näin koira- ja hevosharrastajana olen hyvin tietoinen niistä lukuisista mätäpaiseista, joita tämä maailma pitää sisällään ja kyllä, ihan täällä lintukodossamme Suomessa. Kipua, kärsimystä, riistoa ja tuskaa. Päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ymmärrys koirien ja hevosten kognitiosta sekä tunne-elämästä lisääntyy koko ajan, mutta ihmiset muuttavat toimintatapojaan hitaasti. Toisaalta tieto ei koskaan saavuta kaikkia, ei edes niitä, jotka kipeimmin olisivat päivitetyn osaamisen tarpeessa.

Ja mä en voi tehdä mitään. Tai voin ja teen, itse asiassa paljonkin, mutta tunne on jotakuinkin sama kuin yrittäisi puhaltamalla saada suurta valtamerilaivaa kääntymään.

Emmä tiä. Nythän tässä kohtaa tietysti jokainen voi vetää syyllisyyskortin ja sanoa, että heittäkööt ensimmäisen kiven se joka ei koskaan ole tehnyt mitään, jolla olisi joko suoraan tai välillisesti auheuttanut kärsimystä jollekin toiselle. Mutta ei tässä siitä ole kysymys. Jos teet huonon valinnan asiassa X, tee parempi valinta asiassa Y. Jokuhan siinä kohtaa kiristelee hampaitaan ja suhisee sanaa "kaksinaismoralisti!", mutta suhiskoot.

Tää homma on iso kokonaisuus ja siitä on tsiljoona liikkuvaa osaa. Jokainen voi muuttaa niistä edes yhden.
I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not. - Kurt Cobain

User avatar
tRip
Me Gusta
Posts: 6240
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Maailmantuska

Post by tRip » Tue 25 Apr 2017, 12:33

CaptainZ wrote:
Olen oppinut jopa ajattelemaan, että ihmiset yleensä tavalla tai toisella ansaitsevat kaiken kokemansa paskan. Miettikää nyt, tämä lajihan on syöpä, joka leviää ja on hyvää vauhtia tuhoamassa isäntäplaneetan ympäriltään. Useimmat meistä tietävät hyvin, että meidän elämäntyyli kärventää tämän pallon mahdottomaksi paikaksi elää, ja silti me vaan lisäännytään eikä haluta muuttaa mitään siinä elämäntyylissä. Ja tällaisia ihmisiksi kutsuttuja syöpäsoluja kohtaan pitäisi tuntea empatiaa?

..

Toisin sanoen olen tehnyt itsestäni ihmisvihaajakusipään.

Eläinten ja luonnon puolesta sen sijaan osaan yhä murehtia. Ne ovat syyttömiä käynnissä olevaan ilmastokatastrofiin ja ihmisen tyranniaan niitä kohtaan.
Niin, hyviksethän tääl pallol just niitä ketä delaa ensimmäisenä, tai nistaa selviytyäkseen.

Yksin tääl kumminkaan kukaan pärjää, ja vaikka ihmisvihaaja itsekin, myötätunnon kautta vaik sit helvettiin.

Herkkyydestäni luovu, ja ihmisel o mitää oikeutta pilaa kaikkien ihmisten mainetta.

Eniten kärsineet niitä sydämellisimpiä.. kärsiköt jokainen kunnes joutuu elämän edessä nöyrtyyn.

Herkkyys on nöyryyttä ja myötätuntoa.. vahvuutta on pitää kiinni niistä arvoista joiden takia ihmisyydestä viel voi olla ylpeä.

Vätykset väistyköön. Idiotismia en siedä.

Asenteel.

Siin on yks iso avain nauttii elämästä.

••

Tänään mietin mihin itteeni ampuisin, tai millätavoin hyppäisin sillalta. Tahtoisin vaan sairaalaan hetkeks lepäämään. Ja druqsit jotka mulle kuuluu, ilman maailmanlopun taisteluu joka ikinen kerta kun nisteyttään pitää selitellä, ja vannoa valaansa, et rehdisti täs kumminkin kaikesta huolimatta, miten siitäkin aikaansaadaan rikollista ja rangaistavaa.

Asenteel ja sinnikkyydellä. Sitkeydellä ja jääräpäisyydellä.


Emmä tääl pahal, vaik välil ehkä vähän tahallani, mut hyväl karmal ja sympatialla. Empatia-aalto on sitä kovinta vastarintaa, ihmisarvo jokaiselle, nistille ja metsänraiskaaja-lafkoille.

Rahasta en varasta, vaan silkkaa turhautuneisuuttani, jännärei loihtien omal elämäntavalla.. en yhäkään elollista tahdo satuttaa, mut hirttää vaan ketä mua hapettaa.

Elämä jo ihan luonnostaan antaa happea, tarviiko sitä tuhota niin typerällä tietämättömyydelllä.. jos ei vittu seksiä saa, ni runkkaus on ihan jokaisen käden ulottuvilla, tarviiko siitä jokaisen kärsiä jos ei stondaa ku sovitaan tai orgasmia saa sillä kellonlyömällä kunnkymmenen uutiset pamahtaa ruutuun kuorrutettuna Orionin mainoksilla, hyvinvointia rakentamassa mun kaa.

Ei paneta. Ei haluta. Ei kalusta jalustaa saa ku se on paisuvaiskudosta. Klitorista ei takuuhuoltoon saa ilman et sinettiä joutuu avaamaan.

Mummon muotis, muovis kuosis.

Luovin tuolis, lattial huolis ja puoliks sikiöön käpertyneenä ku maailma tuntuu niin paskalta ja kolkolta, julmalta.


Kysyin tost jumalalta. Ja se sana oli kirosana, pykälän pyyhin aneeseen ja byrokratian ansalis on eleltromagneettinen häiriö, synspsia surkastuttamassa.

Kassaan kilautan kaikuvan kakan. Holviin väännän purgan, ja maailan tuskan.

Hymyilkää vaik tänää edes vähä.. vähintä mitä jokainen hippi voi hörhöpäissään tehdä, ihan vaik läpällä, takuulla siit ilahtuu muutki ku suoneen tuupatun aneen.

Iiveenä opiaatti-high.. euforia tuntu hetken olevan parempaa ku mitä tää maailma mulle antaa.

Eipähän tarvinnu itteesä kankkuun ampuu tai mitenpäin hyppäis sillalta.
Keep it unreal.

substance93
Psykonautti
Posts: 92
Joined: Sun 21 May 2017, 01:01
Location: 65xxx

Re: Maailmantuska

Post by substance93 » Sun 21 May 2017, 15:47

Tutulta kuulostaa kaikki aikaisemmat kommentit. Olen jo lapsesta asti ollut liian kiltti, empaattinen, ja haluaisin vain että kaikilla on hyvä olla. Ahdistaa suunnattomasti ja itken hyvin usein, kun luen ihmisten julmuuksista eläimiä ja muita ihmisiä kohtaan, enkä voi asialle tehdä mitään.

Lisäksi koen suurta syyllisyyttä siitä, että en voi pelastaa kaikkia vaikka haluaisin. Tiedän, etten saisi siitä syyllisyyttä kokea, en ole vain oppinut siitä vielä pois. Ei luonnettaan oikein voi muuttaa, mutta suhtautumistaan voi.

Tämän tuskan tunne on varmasti suurin syy, minkä vuoksi aloin aineilla mieltäni turruttamaan. Pitäisi kuitenkin keksiä jokin hieman rakentavampi tapa käsitellä tunteitaan. Lisäksi pitäisi vain sisäistää se tosiasia, että kaikkea ei voi kontrolloida, eikä omaa elämää saisi heittää hukkaan sen vuoksi.

Liian diippiä ajattelua tulee taas. Ei jaksa refloissa liikaa miettiä stressaavia asioita. :down:
~ ja antikristuksii ollaan ihan jokanen ~

welcome to the lonely hearts club

User avatar
Dissombi
Karvakuono
Posts: 19
Joined: Fri 22 May 2015, 03:44

Re: Maailmantuska

Post by Dissombi » Mon 03 Jul 2017, 22:48

Joo nyt tää on enimmäksee ohi ku tajusin etten minä ole sairas vaan iso osa mailmaa ympärilläni ja hyväksyin sen että koko planeetta menee luultavasti vituiks. Sitte piti vaan keksii elämällee tarkotus joka luo positiivista muutosta ni aion vaan muuttaa oman elämäni täysin ja ruveta shamaaniksi jos tää unelma nyt toteutuu, ku mikäpä ois parempi tapa tehdä positiivista muutosta jos 1 suurimmista intohimoista on psykoaktiivit. Hyväksykää asiat niiku ne on älkää luopuko toivosta ja unelmoikaa paremmasta ni se luo ainaki itelle tarpeeksi vastapainoa kaikelle negatiivisuudelle. Ja muistakaa että todellinen ongelma ei oo teissä vaan ulkopuolisessa mailmassa. Rakentakaa ne unelmat ja jahdatkaa niitä ni sitte voi ainaki sanoa yrittäneesä täysillä. Kyllä tästäki yli pääsee vaikka ois kuin herkkä ja empaattinen pitää vaa pitää toivosta kii ja uskoo ihteesä. Good vibes! Jos ei osaa unelmoida paremmasta ni se onnistuu helposti miettimällä vastakohdat niille asioille jotka ei tunnu hyvälle ja ruokkia niitä hyviä asioita mielessää ja elämässää. Samaistuin ainaki osittai kyllä kaikkien teiän muitte kirjotuksii aiheesta :love:
-todellisia haluja ovat ne joita haluaa haluta

somniferuum
Karvakuono
Posts: 17
Joined: Tue 05 Sep 2017, 13:59

Re: Maailmantuska

Post by somniferuum » Wed 06 Sep 2017, 12:45

tsirikli wrote:
Mon 02 Jan 2017, 18:48
^Olisin voinut lainata koko Asystolen ylemmän tekstin, mutta sanonpahan vaan, että ihan samat jutut täällä.

Mä olen kanssa huomannut, että päihteidenkäyttäjissä huisin iso prosentti on oikeasti niitä vähän liian herkkiä tai vähän liian kilttejä tyyppejä. Esimerkiksi kun menet sinne rantaremmiin istumaan, missä on kaikki se siltojenalusporukka, kodittomat rappioalkoholistit, niin ne on monesti ihan oikeasti maailman empaattisimpia, avuliaimpia ja herkimpiä ihmisiä. Toki kova elämä myös kovettaa ja ihminen on ensisijaisesti selviytyjä, mut kuitenkin. Monella se kovuus on vain kuorta ja jos pääset sinne alle vilkaisemaan, niin se yllättää aika tavalla. Ja siellä asuu aika paljon viisauttakin. Asiat on aika hienosti tärkeysjärjestyksessä, jos jätetään huomiotta se, että se alkoholi/muut päihteet on monesti ykkösenä.
En menisi yleistämään, eri tutkimusten mukaan vaikkapa epäsosiaalinen persoonallisuushäiriön omaavat, narsistit ja psykopaatit ovat alttiimpia päihderiipuvuuksille, erityisesti laittomiin päihteisiin kuin normaaliväestö. Lisäksi Jenkeissä tehdyn tutkimuksen mukaan opioidiriipuvaisten joukossa on melko paljon (n. 30%) epäsosiaalinen persoonallisuushäiriön diagnosoituja henkilöitä. Ne ovat kaukana mistään normaaleista empaattisista ihmistä. Toki myös vaikkapa ADHD ja asperger myös alistavat riipuvuuksille , voisi sanoa että päihderiipuvaisten seassa on todella paljon joko psyykkisistä ja neurologisista ongelmista kärsiviä ja myös persoonallisuushäiriöisiä, joita en itse ainakaan haluaisia kohdata. Kyllähän näitä väkivaltaisia tyyppejä löytyy, jotka jatkavat vaikka millä paskalla aineensa ja käyttävät kovia otteita, toki jonkun amfetamiinin tai alkoholin pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa väkivaltaisuuutta normaaleissakin ihmisissä, mutta niillä sentään herää omatunto hereille viimeistään lopetettuaan käytön, mutta varsinkin empatiatason persoonallisuushäiriöisen manipuloiva käytös, väkivaltaisuus ja muut negatiiviset piirteet vahvistuvat ennestään.

PabloC
Karvakuono
Posts: 32
Joined: Fri 17 Mar 2017, 22:48

Re: Maailmantuska

Post by PabloC » Sat 09 Sep 2017, 12:18

Kyllä se itsellä ainakin menee, niin että muitten kärsimys ahdistaa enemmän kuin oma. Toinen on tuntemattomat paikat sekä ihmiset. Jos ei ole turrutettuna, niin monesti ajattelee toisten tekevän tai suunnittelevan jotain pahaa itseä kohtaan. Tätä ei kuitenkaa tapahdu usein tutussa ympäristössä selvänä.
"I don't do drugs, I am drugs"

User avatar
Hessutico
Psykonautti
Posts: 69
Joined: Sun 14 Aug 2016, 16:27
Location: Europa

Re: Maailmantuska

Post by Hessutico » Sat 30 Sep 2017, 02:05

Näitä asioita tulee monesti mietittyä. Paukuissa tai ilman. Olen varmaan aika itsekeskeinen ihminen ja monesti tulee ajateltua lähinnä omaa elämää ja tuskantunnetta. Mutta aina itseäni tietynlaiset asiat sattuneet henkisesti aika paljon. Tietynlainen ihmisten kärsimys. Maailman epäreiluus. Ihmiset jotka syntyvät vammaisina, sokeina, sairaina, epämuodostuneina. Tällaiset ihmiset herättävät tietynlaista surua, sääliä ja jopa katkeruutta. Nämä tunteet saattavat olla normaalia paljon vahvempia ja täten tuovat myös erittäin vaikean olon. En osaa noita tunteita oikein käsitellä tai ajatella. Pakkaa myös sekoittaa vaihteleva tunne ihmisistä joka siis vaihtelee täyden vihan ja sitten näiden muiden fiilisten puolella

PabloC wrote:
Sat 09 Sep 2017, 12:18
Kyllä se itsellä ainakin menee, niin että muitten kärsimys ahdistaa enemmän kuin oma. Toinen on tuntemattomat paikat sekä ihmiset. Jos ei ole turrutettuna, niin monesti ajattelee toisten tekevän tai suunnittelevan jotain pahaa itseä kohtaan. Tätä ei kuitenkaa tapahdu usein tutussa ympäristössä selvänä.
Tämä on muuten tuttu tunne. Ollut lähes aina. Tahtoo epäillä muita ihmisiä, heidän motiivejaan ja sitä että he haluavat minulle pahaa. Tätä tunne tulee tuntemattomistakin ihmisistä vaikka järjenmukaisella ajattelulla ei heitä kiinnosta pätkääkään ajatella minua tai suunnitella asioita minua kohtaan jotka vaikeuttaisivat elämää. Silti tämä tunne on läsnä ja vie loogisesta ajattelusta voiton
Broken body, broken mind, makes a merry cocktail.