Kuolemasta

Asiaa Asiasta Asiallisesti.
User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Sat 28 Nov 2015, 17:44

Oon miettinyt kuolemaa ja sitä että voiko sitä edes lopulta ymmärtää? Onko kuolema vähän sama kuin että koittaisi jakaa ykkösen nollalla, täydellinen paradoksi jonka vaan jumala voi ymmärtää, muiden kohdalla se on vain traagista, kokemus jota vois kuvailla sanoilla "mind blowing"...
Last edited by Personaes on Sat 28 Nov 2015, 21:35, edited 1 time in total.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

boost
Lepakko
Posts: 203
Joined: Fri 20 Sep 2013, 15:16

Re: Kuolemasta

Post by boost » Sat 28 Nov 2015, 21:34

visualisointi: sukellat/sulaudut täysin energiaan ja kaikki muuttuu samanlaiseksi lumisateeksi, kuin tv:ssä. Hiljalleen se energia alkaa jähmettyä uudelleen materiaksi ja huomaamatta siitä energian kaaoksesta syntyy uusi loogisen ajan check pointti.

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Tue 05 Jan 2016, 14:12

Tänään on jännä päivä. Mä näin joskus 4vrk sitten unta, jossa mun vihamiehet lauloi mulle laulua jossa vihjattiin mun tulevalla kuolemalla ensi tiistaina ja sen jälkeistä helvettiä. Oh noez.
Aika jännä, nykyään ajattelen niin, että sehän on aika jännää kun se kuolema tulee. Saa nähdä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Curiosity killed the cat eeh?

Haluisin kyllä elää vanhaksi, mun unelmana on että istuisin vanhana kiikku-tuolissa takan äärellä ja joisin unikko-teetä/polttaisin pilveä siinä samalla. Muutenkin olis kiva elää vanhaksi, näkis miten maailma muuttuu ja olis osa kaikkia hienoja/traagisia historian oikkuja. Meillä on nimittäin mielenkiintoiset 50 vuotta edessä, uppoaako länsi ja kiina vie maailmanherruuden vai miten?
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

User avatar
Rastis
Lepakko
Posts: 166
Joined: Mon 28 Jun 2010, 22:38
Location: I'm everywhere. I'm in the air you breath, and in the ground you walk on.

Re: Kuolemasta

Post by Rastis » Wed 13 Jan 2016, 07:09

Itse koen kuoleman ystävänä. Kuolema tulee käymään silloin kun on tullakseen ja aiheuttaa surua kuolleen läheisille. Mielestäni ihmisten pitäisi oppia olla surematta sitä mitä olisi voinut olla, vaan ennemmin olla iloisia kuolleen osapuolen puolesta, koska ei hänellä ole enää kipua, tuskaa tai kärsimystä vaan hän on viimein päässyt pois tältä planeetalta. Itsemurha on ihan ymmärrettävä teko, mutta pitää muistaa kuoleman olevan ystävä, eikä ystäviä pakoteta kylään.

Itse en ainakaan tykkää tämän hetkisestä maailman tilasta ja olen yrittänyt hajota atomeiksi, mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan niin itse odotan vaan, että ystäväni tulisi käymään, sillä kuka muka haluaisi elää näin sairaalla planeetalla :foil:
"Kaikki tässä maailmassa on joko moraalitonta, laitonta tai lihottaa"

varjo
Psykonautti
Posts: 50
Joined: Thu 12 Mar 2015, 19:02

Re: Kuolemasta

Post by varjo » Sat 16 Jan 2016, 01:46

Rastis wrote:Itse koen kuoleman ystävänä. Kuolema tulee käymään silloin kun on tullakseen ja aiheuttaa surua kuolleen läheisille. Mielestäni ihmisten pitäisi oppia olla surematta sitä mitä olisi voinut olla, vaan ennemmin olla iloisia kuolleen osapuolen puolesta, koska ei hänellä ole enää kipua, tuskaa tai kärsimystä vaan hän on viimein päässyt pois tältä planeetalta. Itsemurha on ihan ymmärrettävä teko, mutta pitää muistaa kuoleman olevan ystävä, eikä ystäviä pakoteta kylään.

Itse en ainakaan tykkää tämän hetkisestä maailman tilasta ja olen yrittänyt hajota atomeiksi, mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan niin itse odotan vaan, että ystäväni tulisi käymään, sillä kuka muka haluaisi elää näin sairaalla planeetalla :foil:
Esimerkiksi mä haluaisin elää tällä planeetalla. Onhan tämä melko ainutlaatuinen ja ihmiskunnan kehityskin on parempaan päin, jos ei politiikkaan sotkeuduta. Elin iät nousevat ja niin edelleen. Milloin suunta muuttuu huonommaksi onkin eriasia ja tämä vain länsimaalaisen näkökulmasta. Mutta itse vieroksun kuolemaa ja nuorena kuoleminen tuntuisi todella epämiellyttävältä vaihtoehdolta, kuten itsemurhakin, koska kerranhan täällä vain eletään. Toisaalta en tiedä miten suhtautua ihmisiin, joita koneiden avulla pidetään hengissä. Kuolema on minulle vain kysymys ilman vastausta.
Turhaa pelleilyä ja sen välttelyä vuodesta toiseen.

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Wed 27 Jan 2016, 15:28

varjo wrote:
Rastis wrote:Itse koen kuoleman ystävänä. Kuolema tulee käymään silloin kun on tullakseen ja aiheuttaa surua kuolleen läheisille. Mielestäni ihmisten pitäisi oppia olla surematta sitä mitä olisi voinut olla, vaan ennemmin olla iloisia kuolleen osapuolen puolesta, koska ei hänellä ole enää kipua, tuskaa tai kärsimystä vaan hän on viimein päässyt pois tältä planeetalta. Itsemurha on ihan ymmärrettävä teko, mutta pitää muistaa kuoleman olevan ystävä, eikä ystäviä pakoteta kylään.

Itse en ainakaan tykkää tämän hetkisestä maailman tilasta ja olen yrittänyt hajota atomeiksi, mutta kun ei vaan tunnu onnistuvan niin itse odotan vaan, että ystäväni tulisi käymään, sillä kuka muka haluaisi elää näin sairaalla planeetalla :foil:
Esimerkiksi mä haluaisin elää tällä planeetalla. Onhan tämä melko ainutlaatuinen ja ihmiskunnan kehityskin on parempaan päin, jos ei politiikkaan sotkeuduta. Elin iät nousevat ja niin edelleen. Milloin suunta muuttuu huonommaksi onkin eriasia ja tämä vain länsimaalaisen näkökulmasta. Mutta itse vieroksun kuolemaa ja nuorena kuoleminen tuntuisi todella epämiellyttävältä vaihtoehdolta, kuten itsemurhakin, koska kerranhan täällä vain eletään. Toisaalta en tiedä miten suhtautua ihmisiin, joita koneiden avulla pidetään hengissä. Kuolema on minulle vain kysymys ilman vastausta.
Samoja ajatuksia. Vaikken nyt erityisesti nauti elämästä, niin on tää kuitenkin niin mielenkiintoista ja välillä mukavaa että en ikinä vois kuvitella itsaria. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan maailma on menossa, kun energia kriisi, valtioiden velkaantuminen, ylikansoittuminen, nälänhätä, ilmastonmuutos ja terrorismi iskee yhtäaikaa sivilisaatioiden kimppuun.

Kuolema mua kyllä stressaa ja on mullekkin pelkkä kysymys, eri teorioita mulla on aiheesta, mutta puhdasta typeryksen spekulaatioitahan tollainen on. Ei kukaan tiedä mitä kuollessa tapahtuu. Ei edes ne ateistit, vaikka usein aika varmoja ovatkin olevinaan aiheesta.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Tue 09 Feb 2016, 17:34

Mitä tulee kuoleman pelkoon, niin kuinkakohan moni onnistuu siitä pääsemään aidosti eroon? Tuntuu aika universaalilta ajatukselta pelätä kuolemaa. Esim. faaraotkin rakenti pyramidit jonkunlaisena toivona pelastua kuolemalta(jumalat pelastaa pyramidien avulla). Itellä tää on ikävän voimakas piirre elämässä. Koen että universumi on jonkunlainen jättimäinen hirviö joka syö itseään(tietoisuutta) jatkuvana oravanpyöränä jossa luo uutta tietoisuutta ja syö vanhaa pois.

Miltä tuntuu tulla universumin syömäksi? Voin kuvitella että kuolema on aivan uskomattoman päräyttävä kokemus, pahaa pelkään että se kokemus ei ole välttämättä kovin miellyttävä.

Kyllä se maailma vaan on uskomattoman maaginen paikka, uskon että universumin olemassaolo on puhdasta "taikuutta" ja että kaikki on mahdollista tässä äärettömyydessä.

Elämä on kyllä tripeistä kovin. On uskomatonta tiedostaa se seikka, että kaikki on yhteydessä kaikkeen ja kaikki mahdolliset todellisuudet pyörii samaan aikaan "filmeinä" jossain äärettömässä lankakerässä.
Pelko on vaan vittumainen asia, sillä pelkään pahoin( :roll: ), että ne pelot kaikki joutuu myös kohtaamaan ja käymään läpi.

Moni stressaa sitä, että mitä jos kuollessa tietoisuus sammuu ja ei ole olemassa enää mitään mitä tiedostaa kun ei tiedosteta enää. Tuo olis mun kirjoissa vielä lempeä kuolema. Mikäs sen parempaa kuin saada ikuinen rauha kaikesta stressistä ja kärsimyksestä.

Mua vituttaa tää oma kuoleman pelko, sekun tuntuu nykyään tunkevan joka paikkaan. Douppi päissäänkin jatkuva stressi että millon se pumppu pettää.

Ymmärrän hyvin kristinuskon suosion, mikäs sen parempaa kuin tulla jeesuksen pelastamaksi ja elää ikuisuus taivaassa jeesuksen kanssa. Moni ei kuitenkaan muista, että se vanhan testamentin jumala, Jahve, ei ollut mikään lempein mahdollinen kaveri...
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

yabssor

Re: Kuolemasta

Post by yabssor » Sun 06 Mar 2016, 18:15

En tiedä oikein. Kuolee sitten kun kuolee, se on vääjäämätöntä, mutta siihenhän sitä voi yrittää vaikuttaa, että millä tapaa sitä kuolee. Mieluummin päätän päiväni tehden jotain joka on omien ylväiden ideaalieni mukaista kuin tikka hihassa kusisen nistiluukun kylppärin nurkassa.

Olisi kyllä hienoa olla sellainen kasikymppinen huru-ukko jolla kroppa on tikissä, pää toimii ja olemus on epäilyttävä. Voisi heilua kylillä ja riivata nuorisoa aiheuttaen pahennusta. Se kai se täytyy pitää tavoitteena, sillä tuskin tässä pääsee minkään itselleen tärkeän asian puolesta kuolemaan mikä näin toistaiseksi kuulostaa siltä ainoalta oikealta ja merkitykselliseltä tavalta päättää elämä. Eletään vaan vaikka piruuttaan.

User avatar
Kisu
Psykonautti
Posts: 143
Joined: Thu 09 Oct 2014, 18:51

Re: Kuolemasta

Post by Kisu » Thu 10 Mar 2016, 13:31

Personaes wrote:Ei kukaan tiedä mitä kuollessa tapahtuu. Ei edes ne ateistit, vaikka usein aika varmoja ovatkin olevinaan aiheesta.
Tämähän nyt ei pidä lainkaan paikkaansa. Ihmisen kuollessa tämän elintoiminnot, yksi tai useampi kerrallaan, lakkaavat ja koska tietoisuus on lähtöisin aivoista, se katoaa siinä samalla kun aivot sammuvat lopullisesti. Tämä on nimenomaan tietoa kaikkein varmimmillaan, ts. tätä varmemmaksi ei tieto voi tullakaan, joten soisi muidenkin kuin ateistien sisäistävän tämän ymmärryksen. Henkilökohtaisesti en edes keksi syytä kuvitella mitään muuta kuoleman yhteydessä tapahtuvankaan, minuuden häviäminen kuin ihmistä ei olisi koskaan ollutkaan on kuitenkin ylivoimaisesti vähiten ahdistava skenaario kaikista kuulemistani vaihtoehdoista, joten pelkästään sen vuoksi olisin valmis omaksumaan tämän käsityksen, jos en siis syystä tai toisesta antaisi mitään painoarvoa tosiasioille.

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Fri 11 Mar 2016, 15:32

Tämähän nyt ei pidä lainkaan paikkaansa. Ihmisen kuollessa tämän elintoiminnot, yksi tai useampi kerrallaan, lakkaavat ja koska tietoisuus on lähtöisin aivoista, se katoaa siinä samalla kun aivot sammuvat lopullisesti.
Oot tässä niin väärässä. Tietoisuus on universumin kudos. Universumin keskeisimmät(meiän tiedon mukaan) perustavanlaatuiset voimat ovat "elektromagneettinen voima, painovoima, heikko ydinvoima ja vahva ydinvoima. Noihin kuulluu myös viides, mitä tiedekkin pitää yhtenä mahdollisuutena, mutta jota ei oteta vielä vakavasti. Se on tietoisuus.

Psykedeelit on tuonut tän seikan esiin. erittäin hyvin. Tripillä ollaan kokemassa pieni osa siitä äärettömästä universumista ja voidaan nähdä se taikuus kaikkeudessa. Myös psykoosi oli erittäin vahva opetus siitä, että me eletään ikuisesti muodossa tai toisessa.

Max Planck sanoi joskus näin

"As a man who has devoted his whole life to the most clearheaded science, to the study of matter, I can tell you as a result of my research about the atoms this much: There is no matter as such! All matter originates and exists only by virtue of a force which brings the particles of an atom to vibration and holds this most minute solar system of the atom together. . . . We must assume behind this force the existence of a conscious and intelligent Mind. This Mind is the matrix of all matter."-Max Planck

Me ollaan universumin kudosta. Uskon että me ollaan joko koko voima, tai ainakin osa siitä voimasta josta Max Planck puhui. Meidän kollektiivinen tietoisuus saa materian värähtelemään sillä taajuudella että se luo meidän kiinteän, materialistisen universumin. Meidän aivot toimii vastaanottimena ja lähettimenä. Me vastaanotetaan koko ajan todellisuuden luonnetta aivoihin ja koko ajan lähetetään meidän uutta todellisuuden luonnetta kosmokseen.

Kuolema ei todellakaan ole minkäänlainen "tietoisuuden sammuminen", sitä mitä tapahtuu en tiedä, osaan vaan spekuloida. Voi olla että meistä tulee yhtä universumin kanssa, sitä, onko se hyvä juttu vai ei, en osaa sanoa kun en tiedä minkälainen on universumin luonne.
Tämä on nimenomaan tietoa kaikkein varmimmillaan, ts. tätä varmemmaksi ei tieto voi tullakaan, joten soisi muidenkin kuin ateistien sisäistävän tämän ymmärryksen.
Et voi olla tosissas? Tuo on nimenomaan tietoa kaikkein epävarmimmillaan. Kukaan ei tiedä vielä miten aivot toimivat ja miten ne luovat mahdollisuuden tietoisuuteen. Tää on yksi suuria mysteerejä.

Mua ärsyttää ateisteissa pari seikkaa. Se ylimielisyys VALTAVAN KOSMOKSEN EDESSÄ. Me ei tiedetä edes miten vähän me tiedetään maailmankaikkeudesta, mutta se ei estä tiettyjä paukapäitä julistamasta
"Jumalaa ei ole olemassa". Vähänkuin muurahaispesässä, muurahaiset toteavat että ei ole meitä kehittyneempää ja suurempaa missään, ollaan tutkittu parikymmentä neliömetriä pesän ympäriltä.

Ateistit on myös tekopyhiä, syyttävät uskovia siitä, että he uskovat johonkin mistä ei ole varmuutta. Samalla itse uskovat siihen että ei ole jumalaa, joka sekin on uskonharppaus koska heiltä puuttuu kaikki se data/todisteet jonka perusteella tuollaisen väitteen voisi heittää. Eli ateistit syyllistyvät juuri samaan mistä syyttävät uskovaisia.

Itse uskon niin äärettömän monimutkaiseen(mutta pohjimmiltaan eleganttisen yksinkertaiseen) kaikkeuteen. Uskon että kaikkeus on äärettömän monimutkainen, suorastaan taijanomainen paikka jonka salaperäisyydet on täysin ihmisälyn tavoittamattomissa. Sitten on nämä ateistit, esim. Richard Dawkings, jolla on selkeästi hyvin kuiva tapa nähdä maailmaa. Dawkings ja kumppanit kuvittelevat että me ollaan joku universaali-herrarotu. Universumin valtiaita. Valitettavasti tuo ei voisi olla kauempana totuudesta, me ollaan todellisuudessa hyvin alkukantainen sivilisaatio jonka tieto maailmankaikkeudesta on lapsen kengissä. Tästäkin huolimatta Dawkings ja kumppanit vetoaa tähän vähään tietoon mitä me ollaan saavutte ja käyttää sitä muka todisteena jumalan olemattomuudesta. Ei voi sanoa muuta kuin että Dawkings/kumppanit on ylimielisiä, tekopyhiä ja röyhkeitä. Mun silmissä Dawkings on nolannut itsensä, osoittanut että hän ei näe maailmankaikkeuden ääretöntä mysteeriä. Sitä taijanomaisuutta.

Jos olisi nähnyt, niin hän tiedostaisi että jossain tuolla mysteerin keskellä saattaa olla joku voima/energia/jumala joka loi kaiken ja jonka ansiosta me ollaan olemassa ja voidaan käydä näitä keskusteluja.

Itse oon agnostikko. Totean että "minä en yksinkertaisesti tiedä", eikä tiedä kukaan muukaan, sillä kellään ei ole mitään yliluonnollista kykyä tietää totuus elämästä. On täysin mahdollista että jumala on olemassa, on myös mahdollista että jumalaa ei ole. Koska emme tiedä paljonko me tiedetään kaikkeudesta, sanoisin että oon 50-50 kummankin vaihtoehdon kannalla.

Carl Sagan sanoi ihan hyvin ateisteista: "An atheist must know a lot more than i do. An atheist is someone who knows there is no god. By some definitions, atheism is very stupid"

Loppuun vielä lainaus Led Zeppeliniltä, tällä tavalla mäkin tavallaan nään kuolemisen.

"And if you listen very hard
The tune will come to you at last.
When all are one and one is all
To be a rock and not to roll."
Last edited by Personaes on Sat 12 Mar 2016, 08:04, edited 6 times in total.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

frapathea

Re: Kuolemasta

Post by frapathea » Fri 11 Mar 2016, 15:48

Keskiajalla uskottiin, että kärpäset syntyivät mädäntyneistä ruumiista. Perustelu: mädäntyneen ruumiin ympärillä pörräsi aina pilvin pimein kärpäsiä. Tarinan opetus: Vaikka havainnot olisivat oikeita, eivät niiden pohjalta tehdyt päätelmät siltikään aina pidä paikkaansa.

User avatar
Blackened
Apteekki
Posts: 329
Joined: Sat 07 Jun 2014, 17:36
Location: Planet Earth

Re: Kuolemasta

Post by Blackened » Sat 12 Mar 2016, 20:15

Olen monesti miettinyt kuolemaa eri näkökulmista. Pohjimmiltani olen ateistinen ja tieteeseen nojaava realisti(ko?), mutta toisaalta olen miettinyt olemisen ja tietoisuuden mysteeriä. "Cogito, ergo sum" eli "Ajattelen, siis olen (olemassa)". Koenko vielä tämän fyysisen kehoni ja tietoisuuteni sammumisen jälkeen tuota tunnetta, muodossa tai toisessa?

Rationaalinen minä naurahtaa ajatukselle. Samalla naurahduksessa on jotain pientä epävarmuutta. Tuntuu jotenkin lohduttomalta, että minä ja sinä, jotka koostumme samoista alkuaineista kuin universumi, yhtäkkiä vain lakkaisimme olemasta missään muodossa. Fyysinen keho tietysti maatuu ja näin jatkaa olemistaan universumissa. Mutta se tietoisuus...

Pelkäänkö kuolemaa? En omalta kohdaltani. Olen kerran ollut tilanteessa jossa luulin ja tunsin kuolevani, ja silloin kyllä pelkäsin. Enemmän pelkään vaikkapa joutuvani vegetatiiviseen tilaan, jossa tietoisuus kuolee mutta fyysinen keho elää.

Uskonko tavaaseen tai helvettiin? En, vaikka olen erittäin intensiivisellä sienitripillä (varmasti yli 5g) keskustellut molempien pitäjien päälliköiden kanssa.

EDIT: Tuohon ateismin vertaamiseen uskontoon, plaah. Yleisesti tieteessä tunnetaan käsite "todistetaakka", ja se on sillä osapuolella joka yrittää todistaa jotain ilmiötä todeksi. Muutenhan minä voisin väittää vaikka olevani kuolematon, ja joka sitä ei usko, on täysi idiootti! Prove me wrong... Suostun todistamaan väitteen vaikka hyppäämällä junan alle sitten kun todistatte minulle kiistatta jumalan olemassaolon.
Cogito, ergo sum

User avatar
bilehile
Apteekki
Posts: 372
Joined: Mon 21 Sep 2015, 12:59
Location: Nää huudit ei oo seiffit!

Re: Kuolemasta

Post by bilehile » Sat 12 Mar 2016, 22:19

Ollu taas hieman sellasii keloi et kuolin aiemmin mut jotenkin tuntuu et jumala rakastaa just mua, olen jotenkin siunattu kaiken tän epärealistisen shitin keskel. Jatkuvasti jotain verenkierros eikä oikee mitää puutu mitä kaipaisin, mitä vittua olo yleisesti positiivisil pohjavireel. Välil yritän päästä lähemmäs jumalaa paastoamal ja lukemal pyhiä tekstejä. Tiiä sit oonko vaan flipannu pysyvästi mut en varsinaisesti pelkää kuolemaa, kait.
Takana loistava tulevaisuus.

User avatar
Blackened
Apteekki
Posts: 329
Joined: Sat 07 Jun 2014, 17:36
Location: Planet Earth

Re: Kuolemasta

Post by Blackened » Sun 13 Mar 2016, 11:13

bilehile wrote:Ollu taas hieman sellasii keloi et kuolin aiemmin mut jotenkin tuntuu et jumala rakastaa just mua, olen jotenkin siunattu kaiken tän epärealistisen shitin keskel. Jatkuvasti jotain verenkierros eikä oikee mitää puutu mitä kaipaisin, mitä vittua olo yleisesti positiivisil pohjavireel. Välil yritän päästä lähemmäs jumalaa paastoamal ja lukemal pyhiä tekstejä. Tiiä sit oonko vaan flipannu pysyvästi mut en varsinaisesti pelkää kuolemaa, kait.
What ever helps you. Vaikka itse vannoutunut ateisti (tai mikä lie...) olenkin, niin kannatan uskonnonvapautta enkä tuomitse uskovia. Omalla tavalla kun uskovaisuus menee tietyn hankalasti määriteltävän pisteen yli, koen sen kuitenkin hieman flippaamiseksi.

Olen lapsena joutunut keskelle kielilläpuhumis-sessiota keskellä yötä kaverin mökillä, enkä tajunnut yhtään mitä on kyse, ja se oli aivan helvetin pelottavaa. Saman kaverin faija myös kuritti vaimoaan ja lastaan "uskonoppien mukaan", jos eivät rukoilleet ruokarukousta tai mistä syystä nyt ikinä. Tänä päivänä olisi poliisiasia ja sossu välittömästi paikalla, silloin se oli vain sitä pienen lähiön elämää; kaikki pitää huolen omista asioistaan. Ihan siis kantasuomalaisia ja faija hurahti helluntalaisuuteen, muu perhe ei. Faija oli entinen alkkis ja raitistuessaan vaihtoi "päihteestä toiseen", intensiteetti pysyi kuitenkin samana. Ennen hakkasi viinan voimalla, sen jälkeen uskon voimalla.

Teen työni kautta yhteistyötä mm. evlut. seurakunnan kanssa, ja siellä on ihan rationaalisia ihmisiä uskostaan huolimatta. Osa on vähän vannoutuneempia, osa vähän rennompia. Siellä on aika kovia diakoniatyön ammattilaisia käsittelemässä elämää ja kuolemaa mm. kriisitilanteissa. Arvostan kyllä ainakin tämän kyseisen seurakunnan tekemää työtä.

Vähän meni OT, mutta saa tämän poistaa jos siltä modeista tuntuu.
Cogito, ergo sum

User avatar
Kisu
Psykonautti
Posts: 143
Joined: Thu 09 Oct 2014, 18:51

Re: Kuolemasta

Post by Kisu » Wed 23 Mar 2016, 06:20

Personaes wrote:Psykedeelit on tuonut tän seikan esiin. erittäin hyvin. Tripillä ollaan kokemassa pieni osa siitä äärettömästä universumista ja voidaan nähdä se taikuus kaikkeudessa. Myös psykoosi oli erittäin vahva opetus siitä, että me eletään ikuisesti muodossa tai toisessa.
Psykedeelipäihtymys, aivan samoin kuin psykoosi, on kaikista päihtymyksistä itsekeskeisin, subjektiivisin ja individualistisin. Psykedeeleissä (ja valitettavan usein niiden jälkeenkin) mikä tahansa ajatus voi käyttäjän pään sisällä esiintyä täytenä totuutena, riippumatta täysin ympäröivästä objektiivisesta todellisuudesta ja sen esittämästä todistusaineistosta. Tässäpä se tärkein syy, miksi en pidä happopäistä tai muista psykedeeleillä "valaistuneista": näiden aineiden tuoma tieto ei ole tietoa laisinkaan, mutta lappuliisat ja sienisamit kohtelevat päihtymyksen synnyttämiä aivopierujaan totena.
Personaes wrote:Kuolema ei todellakaan ole minkäänlainen "tietoisuuden sammuminen", sitä mitä tapahtuu en tiedä, osaan vaan spekuloida. Voi olla että meistä tulee yhtä universumin kanssa, sitä, onko se hyvä juttu vai ei, en osaa sanoa kun en tiedä minkälainen on universumin luonne.
Olet yllättävän varma kuoleman perimmäisestä olemuksesta ihmiseksi, joka väittää "ettei tiedä". Kaikki materia on yhtä universumin kanssa jo nyt, riippumatta siitä esiintyykö se elävässä olennossa, koska kaikki materia koostuu samoista rakennusaineista.
Personaes wrote:Et voi olla tosissas? Tuo on nimenomaan tietoa kaikkein epävarmimmillaan. Kukaan ei tiedä vielä miten aivot toimivat ja miten ne luovat mahdollisuuden tietoisuuteen. Tää on yksi suuria mysteerejä.

Mua ärsyttää ateisteissa pari seikkaa. Se ylimielisyys VALTAVAN KOSMOKSEN EDESSÄ. Me ei tiedetä edes miten vähän me tiedetään maailmankaikkeudesta, mutta se ei estä tiettyjä paukapäitä julistamasta
"Jumalaa ei ole olemassa". Vähänkuin muurahaispesässä, muurahaiset toteavat että ei ole meitä kehittyneempää ja suurempaa missään, ollaan tutkittu parikymmentä neliömetriä pesän ympäriltä.
Se, että sinä perehdyt tieteen sijasta fantasiaan ja humpuukiin, ei tarkoita sitä etteikö ihminen kollektiivisesti tietäisi mistään mitään. Niin aivojen toiminnasta kuin maailmankaikkeudestakin on tiede pystynyt tuottamaan valtavan määrän tietoa. Onkin sitten jokaisen oma valinta, että käyttääkö aikansa tähän tietoon tutustumiseen vai vampyyrikirjoihin tai UFO-leffoihin.
Personaes wrote:Ateistit on myös tekopyhiä, syyttävät uskovia siitä, että he uskovat johonkin mistä ei ole varmuutta. Samalla itse uskovat siihen että ei ole jumalaa, joka sekin on uskonharppaus koska heiltä puuttuu kaikki se data/todisteet jonka perusteella tuollaisen väitteen voisi heittää. Eli ateistit syyllistyvät juuri samaan mistä syyttävät uskovaisia.
Voiko olla totta, että vaikka olet selvästikin tuhlannut merkittävän paljon elämääsi tämänkaltaiseen hörhöilyyn, ei kukaan ole vielä huomauttanut sitä simppeliä faktaa, että uskovan tehtävä on todistaa jumaluuden olemassaolo? Ateistin ei siis todellakaan pidä todistaa että jumaluutta ei olisi olemassa, ainakaan niin kauan kuin uskovalla ei ole tarjota mitään todistetta sen olemassaolosta.

Personaes wrote:Itse uskon niin äärettömän monimutkaiseen(mutta pohjimmiltaan eleganttisen yksinkertaiseen) kaikkeuteen. Uskon että kaikkeus on äärettömän monimutkainen, suorastaan taijanomainen paikka jonka salaperäisyydet on täysin ihmisälyn tavoittamattomissa. Sitten on nämä ateistit, esim. Richard Dawkings, jolla on selkeästi hyvin kuiva tapa nähdä maailmaa. Dawkings ja kumppanit kuvittelevat että me ollaan joku universaali-herrarotu. Universumin valtiaita. Valitettavasti tuo ei voisi olla kauempana totuudesta, me ollaan todellisuudessa hyvin alkukantainen sivilisaatio jonka tieto maailmankaikkeudesta on lapsen kengissä. Tästäkin huolimatta Dawkings ja kumppanit vetoaa tähän vähään tietoon mitä me ollaan saavutte ja käyttää sitä muka todisteena jumalan olemattomuudesta. Ei voi sanoa muuta kuin että Dawkings/kumppanit on ylimielisiä, tekopyhiä ja röyhkeitä. Mun silmissä Dawkings on nolannut itsensä, osoittanut että hän ei näe maailmankaikkeuden ääretöntä mysteeriä. Sitä taijanomaisuutta.
Tässäpä se meidän välisemme tärkein eroavaisuus sitten tulikin mainittua. Toisin kuin minä, sinä suljet silmäsi tosiasioilta, koska pidät niitä "kuivina". Et koe todellista maailmaa riittävän "taianomaisena" pitämään yllä mielenkiintoasi, joten olet korvannut sen saduilla.
Personaes wrote:Itse oon agnostikko. Totean että "minä en yksinkertaisesti tiedä", eikä tiedä kukaan muukaan, sillä kellään ei ole mitään yliluonnollista kykyä tietää totuus elämästä. On täysin mahdollista että jumala on olemassa, on myös mahdollista että jumalaa ei ole. Koska emme tiedä paljonko me tiedetään kaikkeudesta, sanoisin että oon 50-50 kummankin vaihtoehdon kannalla.
Mitään yhtä "totuutta elämästä" ei tietenkään kukaan tiedä, koska sellaista ei ole olemassakaan. Tietoa ei ole myöskään mitään tiettyä, määrättyä määrää universumissa, joten ei myöskään ole mahdollista sanoa kuinka paljon maailmankaikkeudesta ihminen tietää. Agnostistisuutensa perustelu tällaisilla väitteillä on sama kuin sanoisi olevansa kasvissyöjä, koska maailmasta ei löydy mitään yhtä tiettyä eläintä, jonka lihasta ihminen saisi kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Jos on täysin mahdollista, että jumala on olemassa, on ihan yhtä mahdollista että John Lennon elää Marsin kolmannessa, näkymättömässä kuussa ja tälläkin hetkellä pitää erittäin voimakkaan tarkkuuskiväärinsä erittäin voimakkaassa tähtäimessä silmiesi välissä olevaa kohtaa. Ainut keino estää häntä painamasta liipaisimesta on puhelinsoitto minulta. Jos haluat minun soittavan John Lennonille ja pyytävän, ettei hän ampuisi sinua, sinun tulee kerätä kasaan koko maallinen omaisuutesi, muuttaa se rahaksi ja lähettää koko summa lyhentämättömänä minulle. Tilinumeroni saat yksityisviestillä pyytämällä. Jos et toimi tasan tarkkaan näin, John Lennon ampuu aivosi seinälle ja joudut ikuisuudeksi helvettiin. Minulla ei tietenkään ole esittää minkäänlaista todistusaineistoa tästä kuvailemastani skenaariosta, mutta jos et usko siihen ihan yhtä vahvasti kuin mihin tahansa muuhun, olet itse malliesimerkki tekopyhyydestä.

Yksi lempisanoistasi tuntuu olevan ylimielisyys, mutta mahdatko huomata miten hyvin se sana kuvaa sinua itseäsi? Edustamasi idealistinen tapa ymmärtää maailmaa on läpeensä ylimielinen, koska jos ihmisen tietoisuus synnyttää materian, on ihminen tässä valossa nimenomaan objektiivisen todellisuuden yläpuolella. Syyllistyt juurikin siihen "herrarotu"-ajatteluun, josta syytät ateisteja.

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Wed 23 Mar 2016, 14:13

Se, että sinä perehdyt tieteen sijasta fantasiaan ja humpuukiin, ei tarkoita sitä etteikö ihminen kollektiivisesti tietäisi mistään mitään. Niin aivojen toiminnasta kuin maailmankaikkeudestakin on tiede pystynyt tuottamaan valtavan määrän tietoa. Onkin sitten jokaisen oma valinta, että käyttääkö aikansa tähän tietoon tutustumiseen vai vampyyrikirjoihin tai UFO-leffoihin.
Mistä sinä luulet tietäväsi mitä minä luen ja mihin kulutan aikani?

Tiede ei todellakaan ole onnistunut paljastamaan maailmankaikkeuden saloista kovinkaan paljoa.

Me ei tiedetä mistä universumi on tulossa. Me ei tiedetä minne se on menossa. Me ei tiedetä universumin muotoa. Me ei tiedetä mitä "dark energy" on. Me ei tiedetä mitä "dark matter" on. Me ei tiedetä mikä on luonut luonnonlait. Me ei tiedetä onko universumi ääretön vai ei. Me ei tiedetä miten aivot toimii. Me ei tiedetä mistä elämä on peräisin. Me ei tiedetä onko muita ulottuvuuksia tai universumeja. Me ei tiedetä tarkalleen mitä aika on. Tätä listaa voisin jatkaa ikuisuuksiin.
Tässäpä se meidän välisemme tärkein eroavaisuus sitten tulikin mainittua. Toisin kuin minä, sinä suljet silmäsi tosiasioilta, koska pidät niitä "kuivina". Et koe todellista maailmaa riittävän "taianomaisena" pitämään yllä mielenkiintoasi, joten olet korvannut sen saduilla.
Miltä tosiasioilta mä olen sulkenut silmäni?

Tohon loppu viestiin en edes vaivaudu vastaamaan. Sulla on kova halu koko ajan provota ja käyttää loukkaavaa kieltä. Joka paljastaa vain sen, että olet epävarma oman todellisuus-kuplasi kanssa ja koet minun spekulointini hyökkäyksenä jota vastaan käytät sitten alaarvoista kieltä.

Ja jos se on ylimielistä, että tiedostaa sen, että me ei tiedetä kaikkea tästä maailmankaikkeudesta, se että tiedostaa että ei tiedetä onko jumalaa. Niin joo, mä olen ylimielinen. Oot tainnut vaan sekoittaa ton sanan yhden toisen sanan kanssa ja se on "nöyrä".
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

User avatar
bilehile
Apteekki
Posts: 372
Joined: Mon 21 Sep 2015, 12:59
Location: Nää huudit ei oo seiffit!

Re: Kuolemasta

Post by bilehile » Wed 23 Mar 2016, 17:31

Kisulla on kynnet vaikka niin suloselta näyttääkin :shock:

Huomasin et kun pidin pientä paussii päihteistä ja mietiskelin niin pääsin taas vähän lähemmäks todellisuutta. Nyt ainakin sellanen olo et oon läsnä enkä vaan seuraa maailmaa ku jotain leffaa. Kuolema ei siltikään pelota, saan paljon voimaa ja lohtua uskostani. Ainakaan oma, yks sukulainen sairastunu vakavasti ja pelottaa ettei toivu enää :( Tiedän että joskus on parempi päästä kärsimästä mutta ei sitä rakkaiden haluis täältä kovin äkkiä lähtevän. Noh pitää toivoo vaa parasta ja käy niinku on käydäkseen.
Takana loistava tulevaisuus.

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Wed 23 Mar 2016, 17:44

Lisään vielä sen mun edelliseen viestiin. Että pidän siis myös täysin mahdollisena sitä, että jumalaa ei ole, tai ei ole mitään kuoleman jälkeen. Että tietoisuus sammuu.

Tarkoitan vaan, että me ei yksinkertaisesti tiedetä vastausta tuohon kysymykseen suuntaan tai toiseen.

Aika ironista ja paradoksaalista on se, että sinä päivänä kun me pystytään varmaksi todistamaan jumalan olemassaolo tai olemattomuus. Meillä täytyy olla ääretön tietoisuus universumista, joka tekee meistä tavallaan jumalan.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

Mushru
Moderator
Posts: 2992
Joined: Mon 05 Jan 2009, 20:31
Location: Stäshi

Re: Kuolemasta

Post by Mushru » Thu 24 Mar 2016, 01:41

Personaes wrote:Tohon loppu viestiin en edes vaivaudu vastaamaan. Sulla on kova halu koko ajan provota ja käyttää loukkaavaa kieltä. Joka paljastaa vain sen, että olet epävarma oman todellisuus-kuplasi kanssa ja koet minun spekulointini hyökkäyksenä jota vastaan käytät sitten alaarvoista kieltä.
Sullakin personaes on ollut sangen tuohtuneen oloinen aiemmin ja olet väittänyt että kaikki muut on väärässä ja nönnönnöö. Itse kukin vois tsiigaa kuinka provosti kirjoittaa. Ei epäsuoria eikä suoria syyttelyitä tai vittuilua. Pakko sanoo tähän väliin että saadaan pidettyä hyvä meininki. Keskustellaan kunnolla jooko. Ja oikeesti keskustellaan asiallisesti ja perustellaan, otetaan huomioon muiden mielipiteet (ja pyritään osata eritellä mielipiteet ja faktat)

Ja personaes, "Ei tiedetä mikä on luonut luonnonlait". Miksi se pitäisi olla jonkin luoma? Mietitään kuinka pitkään maailmallamme on ollut aikaa kehittyä, joten onko ihme että se on kehittynyt niin että kaikki on tasapainossa? Kyllä se vähän kertoo ettet ole perehtynyt maailman kehitykseen tai siihen miten kaikki toimii ja mikä virka niillä luonnonlaeilla (en osaa taivuttaa :( ) on. Sit ku liittää loogisen päättelykyvyn siihen ni kappas.

Luonto on oivallinen esimerkki. Kaikella on oma merkityksensä siinä tasapainossa, ja luonnolla on ollut aikaa kehittää se tasapaino. Kaikki tasapainoa häiritsevät tekijät on eliminoitunut ajan kanssa, ja hyödylliset jäänyt. Maailma on itse luonut itsensä semmoiseksi kuin se on nyt. Kaikki on alkanut mikroskooppisista eliöistä, ja ne on kehittynyt ja kehittänyt maailmamme. Miljoonissa ja miljoonissa vuosissa, onko ihme että siinä ajassa asiat evoluutioituu. Kun vaan alkaa ajattelee loogisesti ilman että ihmettelee kuka on kaiken takana, tajuaa aika äkkiä paljon asioita. Suosittelen tosiaan tutustumista evoluutioon, maailman kehitykseen (tieteen silmin) sekä mikä virka niillä luonnonlaeilla on tässä tasapainossa ja millä tavalla ne pyörittää tätä mestaa. Nekin on kehittynyt samalla kuin muukin maailma. Miettii vaikka painovoimaa ja mikä sen toimintajärjestelmä on. Mut en usko että mitään näistä asioista on luotu tarkoituksella. Vahinkojen ja sattumien kautta rakentu kaikki.

Toki muakin ihmetyttää usein miksi luonnossa asiat on noin ja kuinka mahtavia juttuja siinä on, oikeastaan uskomattomia. Mut sit alan tutkii niitä omituisii juttuja ja ymmärrän miksi niitä on. Ihmetyttää usein miksi on niin erikoisia eläinlajeja ja mikä virka niillä on , mut kaikella on osansa. Kaikki elää sovussa keskenään, hyötyen muista.

Ja hassua että me ei muka tiedetä juuri mitään. Mun mielestä me tiedetään ihan pirun paljon miten maailma toimii. Paljon on asioita joita ei ole täysin osattu selittää, mutta hypoteeseja on ja niissäkin on tolkkua. Tottakai on ihan helvetin paljon asioita joita ei tiedetä. En usko että mikään on luonut tätä mestaa, tai et ufomiehet ois asialla. Maailma on luonut itse itsensä.

Mut hitto, mähän meen ihan ohi aiheen. Itelle kuolema on vain ruumiin ja aivojen sammumista. Tietoisuus on kehittynyt meidän kokemuksista ja tunteista, tiedosta ja aisteista. Aivan sikiöstä asti se tietoisuus on kehittynyt noista asioista (ja pakkohan se on sanoo tähän väliin et IMO). Tietoisuus häviää kun aivotoiminta sammuu kokonaan. Sit onkin se musta kuoppa ja ikuinen uni. Mitään ei ole enää. Eipä se silloin harmita, kun ei ole tietoisuuttakaan. Uskon kyllä että meissä kaikissa elävissä on kollektiivista energiaa, mutten usko tietoisuuden olevan sitä.

En pelkää kuolemaa. Taannoin unessani kuolin, ja olen varma että se on oikeasti samanlaista kuin siinä. Unessa tunsin maatessani että hengitys ja sydämenlyönnit hidastuu, tuntui pehmeältä ja rauhalliselta. Ei pelottanut. Pikkuhiljaa alkaa hämärtyä ja lopulta tunnen viimeisen sydämenlyönnin ja suljen silmäni. Pimeää ja rauhallista. Sitten ei mitään. Heräsin ja tuntui lohdulliselta. Mulle kuolema meinaa lohtua. Poispääsyä mahdollisesta jatkuvasta tuskasta, loppua mahdollisesti hyvin eletystä elämästä. Läheisten kuolemat pelottaa enemmän kuin oma..

Aika paljon jauhoin itsestään selvyyksiä (ainakin ne on joillekin) ja hitosti oikeestaan mihinkään liittymätöntä settii, tuntuu vaan että yrittämällä yritetään keksiä kaikelle suurempaa tarkoitusta. Vähä vois hypätä alemmas sieltä avaruudesta ja tsiigailla asioita maaperältä.

Ainiin. VAIKKA ITSEKIN JAUHOIN OHI AIHEEN, OIS KIVA JOS PYSYTTÄIS PIKKUHILJAA AIHEESSA. UUSIA TOPIKKEJA VOI TEHDÄ JOS HALUAA JAUHAA VAIKKA TOSTA MAAILMAN SYNNYSTÄ TAI MUUSTA SKÖKKÖKÖKÖSTÄ MISTÄ OOTTEKAAN NYT JUTELLUT. EI OLLA TUHKIKSESSA NYT KUITENKAAN. NÄÄ VOI SPLITTAA SINNE VAICCA, pakko mun on sekin joskus oppia... :D
Personaes wrote:Tiede ei todellakaan ole onnistunut paljastamaan maailmankaikkeuden saloista kovinkaan paljoa.
PS. mitkä on sun mielestä ''maailmankaikkeuden salat''? Niinku loppuseltaan jos tarkennat? Voit myös kertoo mitkä luonnonlait tarkalleen sua hämmentää? Voidaan vaikka ettiä sulle mahdollisia faktoja asiasta. ^-^ Aloin muutenkin tutkii noit ku alkoi kiinnostaa. En sisäistänyt luonnonlaki-heittoa, siksi jauhoin vähän ohi siitäkin. Mut nyt innostuin tutkii fysiikkaa. Äh, fysiikkakin kertoo niin paljon vastauksia, en ymmärrä miten joku voi kyseenalaistaa sen.

Vähän ärsyttää toi et ''tiede ei ole tarkkaan voinut selittää'' (koska luulen et sanot niin kuitenkin vaikka lyötäis faktaa pöytään), jos me ei ilmeisesti saatais sanoa että '' Jumalaa (kirjotetaan muuten isolla ;) ) ei ole olemassa koska siitä ei ole todisteita'', miten sitten voi sanoa, että tiede ei voi sanoa tarkaksi asiaa X vaikka olisi todisteita? Ymmärrät varmaan ristiriidan tässä..

Ainiin. Ja mä oon miettinyt et miten pirussa voi todistaa ettei Jumalaa ole? Siis oikeesti. Vähän niinku miten voi todistaa et se on olemassa. Sehän on ihan mahdotonta (ja mielipiteenäni; mitään todisteita ei voi saada asiasta mitä ei ole olemassa. Ja joo, "miten voit todistaa ettei oo', no en mitenkään. Samoin kun jonkin asian olemassaoloa ei voi todistaa jota kun sitä ei ole. Ja ei, en ole ateisti. Mä uskon ainoastaan ihmisiin. Itseeni. Luontoon)

Muuten, saa oikaista jotain jos meni pieleen (en tarkoita mielipiteitäni). Näin muuten välttää tuplapostit ku editoi samaan viestiin että varmasti tulee vitun pitkä viesti. Hehehe lololol. Tehään hei oma topikki tälle offtopikille. En tiiä aihetta mut ei liity tähän aiheeseen tämä höpötys. Vähän ehkä mut pääosin ei.

Pahoittelen että jatkan offtopikkia edelleen. Vähän koitin aiheestakin kirjottaa. :'D


Ja vieeeelä edittiä. Miten niin ei tiedetä miten aivot toimii? Siis häh. Kumma juttu kyllä että oon kovasti lukenut aivojen toiminnasta....
Hitto onks se sitten väärää tietoo?! Omg mitä hittooooo onks se ollu pseudotiedettä??

:D :D ......Ei ehkä täysin tiedetä mut aika paljon. Camoon.
Last edited by Mushru on Thu 24 Mar 2016, 04:19, edited 2 times in total.
Reason: 50000 edittiä
. . . (--) °
~ Foliot hattuun ja oliot vittuun
Dexma wrote:Sä oot mun peppuni henkinen peppumentoori! Sensei Mushru :D

User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: Kuolemasta

Post by ExtraTerrestrial » Thu 24 Mar 2016, 16:59

Itse olen jo pidemmän aikaa halunnut uskoa siihen ajatukseen, että ihminen jälleensyntyy kuoleman jälkeen. En näe tässä mitään sen ihmeempää mystiikkaa, mutta itsestäni tuntuu vaan omituiselta ajatukselta se, että ihminen vain lakkaisi olemasta kuoltuaan. En näe että edellisestä elämästä siirtyisi ominaisuuksia uuteen elämään tai että edellinen eletty elämä määrittäisi sen minkälaisen elämän saa seuraavaksi. Näen vain, että ihmisen hallitsema "ensimmäinen persoona" siirtyy toiselle ihmiselle täysin sattumanvaraisesti.

Ei tässä muuta.

User avatar
bilehile
Apteekki
Posts: 372
Joined: Mon 21 Sep 2015, 12:59
Location: Nää huudit ei oo seiffit!

Re: Kuolemasta

Post by bilehile » Fri 25 Mar 2016, 17:39

Ite uskon ettei kukaan meistä lakkaa olemasta kuoltuaan. Joku vois pitää mua pahantekijänä mutta kadun kaikkea pahaa mitä olen tehnyt, välillä kuritan itteäni tosiaan kun yritän hyvittää syntejäni ja saada yhteyden jumalaan. Jos sydän on puhdas kuolinhetkellä niin ei oo mitään hätää. Kun mä kuolen, oli se sit tänään tai 40 vuoden päästä, mun ruumis maatuu mutta mun sielu pistää kunnon pippalot pystyyn taivaassa. Vikittelen Marilyn Monroeta jointti huules ja toivon että tekin ootte mukana niissä pippalois aikanaan. Onkohan taivaassa yksityisyyttä vai joudutteko kattoon vierestä ku painan Marilyniä, kuka tietää :shock:
Takana loistava tulevaisuus.

User avatar
Blackened
Apteekki
Posts: 329
Joined: Sat 07 Jun 2014, 17:36
Location: Planet Earth

Re: Kuolemasta

Post by Blackened » Fri 01 Apr 2016, 10:28

Personaes wrote:Tiede ei todellakaan ole onnistunut paljastamaan maailmankaikkeuden saloista kovinkaan paljoa.
On tiede todennäköisesti enemmän selvittänyt ko. aiheesta kuin kirkollinen kristittyjä rukoilemassa Jumalaa. Tai no oikeastaan mitään muukaan instituutio. Vai pitäisikö meidän nyt luottaa enemmän Personaeksen henkilöhtaisiin LSD-trippihin - joka sekin muuten on synteettinen aine) joiden perusteella hänellä on universumin salat hyppysissään?

Ainakin monenlaista satelliittia ja kiertäjää tuolla jatkuvasti on taivaltamassa lähemmäs ja lähemmäs universumin alkupistettä. En ole vielä nähnyt todisteita siellä liikkuvista uskovaisista tai jumalolennoista, mutta ehkä vielä joku päivä senkin näen.

PS. Ai niin, unohdin, että minulla ei ole todisteita siitä, että voin todistaa että avaruudessa ei ole todistetusti uskovaisia tai jumalolentaoja... :roll:
Cogito, ergo sum

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Mon 04 Apr 2016, 20:32

On tiede todennäköisesti enemmän selvittänyt ko. aiheesta kuin kirkollinen kristittyjä rukoilemassa Jumalaa. Tai no oikeastaan mitään muukaan instituutio. Vai pitäisikö meidän nyt luottaa enemmän Personaeksen henkilöhtaisiin LSD-trippihin - joka sekin muuten on synteettinen aine) joiden perusteella hänellä on universumin salat hyppysissään?
Todellakin on selvittänyt tiede enemmän, mutta se johtuu siitä että organisoitu uskonto ei ole onnistunut paljastamaan niistä saloista käytännössä mitään. Mutta en silti sanoisi, että me oltaisiin lähelläkään mitään läpimurtoa ymmärtää universumia kokonaisuudessaan.

Enkä ole koskaan sanonut että mulla olis universumin salat hyppysissäni. Oon toistuvasti maininnut, että nää on vaan mun spekulointejani ja voi olla ihan täysin vääriä. Välillä en usko itsekkään kaikkea mitä sanon tästä aiheesta, leikittelen vaan eri vaihtoehdoilla.
Ja personaes, "Ei tiedetä mikä on luonut luonnonlait". Miksi se pitäisi olla jonkin luoma? Mietitään kuinka pitkään maailmallamme on ollut aikaa kehittyä, joten onko ihme että se on kehittynyt niin että kaikki on tasapainossa? Kyllä se vähän kertoo ettet ole perehtynyt maailman kehitykseen tai siihen miten kaikki toimii ja mikä virka niillä luonnonlaeilla (en osaa taivuttaa :( ) on. Sit ku liittää loogisen päättelykyvyn siihen ni kappas.
Ei sen välttämättä tarvitsekkaan olla kenenkään luomaa, voi olla että luonnonlait on ollut olemassa ikuisesti mutta kyllä se äärettömän edistynyt matematiikka mitä nää lait pitää sisällään saa ihmettelemään ja miettimään että on ainakin mahdollista, että joku/jokin olisi luonut nää lait.
''maailmankaikkeuden salat''? Niinku loppuseltaan jos tarkennat?
No esim. se että onko maailmankaikkeudella joku tarkoitus "purpose". Mikä on "ultimate fate of the universe"? Onko minkäänlaista jumalaa vai ei. Mitä on tietoisuus ja mistä se on peräisin. Mistä elämä on peräisin. jne.

Kumpaan mushru uskot, että aivot on kuin tietokone, joka luo tietoisuuden. Vai että tietoisuus on joku universaali energia ja aivot toimii kuin radiona joka vastaanottaa ja lähettää tätä tietoisuutta? Jälkimmäisessä tapauksessa kuolemanjälkeinen elämä on about varmaa.

Entä uskotko ns. "many worlds"-teoriaan?

Jos "many worlds" teoria on totta, kuten taitaa uskoa suuriosa tutkijoista. Niin mä ja säkin ollaan kuoltu jo jossain rinnakkaisessa universumissa ja ton teorian mukaanhan on mahdollista että me ei ikinä kuolla, sillä jossain rinnakkais-maailmassa me ollaan keksitty iänkaikkisen elämän salat.

Ite oon vähän kriittinen tätä teoriaa kohtaan. Mutta se saattaa johtua siitä, että se on vitun ahdistava teoria. Mullakin on elämässä lukuisia tapauksia joissa olisin ihan hyvin voinut kuolla, esim. neljä vuotiaana jo tukehduin mandariinin puolikkaaseen ja isä sai viime hetkillä ravisteltua mandariinin puolikkaan kurkusta. Ton teorian mukaan mä kuolin tona päivänä ja siirryin toiseen maailmaan jossa selvisinkin tosta tapauksesta.

Vielä mitä tulee kuolemaan, niin mun on todella vaikea uskoa, että kuolema olis kaiken loppu. Että tietoisuus sammuisi eikä olis mitään. Mua ei haittaisi yhtään jos asia olisi näin, ehkä jopa salaa toivon että asia olis näin. Sillä tietoisuuden sammuminen ei ole mun mielessä millään tavalla ahdistava tai surullinen päätös tälle taipaleelle. Ei olla kokemassa enää silloin mitään, joten ei olla kärsimässä enää tai suremassa. Kaikki kärsimys lakkaa.

Mutta uskon että noin ei tapahdu. Pidän mahdollisena että keho kuolee, mutta tietoisuus ottaa uuden ruumiin ja elää uuden elämän uudessa ruumiissa. Pidän myös mahdollisena että meidän tietoisuus, joka on kuin pisara, liittyy kuollessa mereen joka koostuu muista tietoisuus-pisaroista. Tuon "afterlifen" ja "tietoisuus meren" luonne riippuu siitä, mistä se koostuu. Minkälaisia tietoisuuksia se pitää sisällään, onko ikuisuudessa ollut olemassa enemmän hyvää tietoisuutta vai pahaa. Tän suhteen oon toiveikas, meidänkin sairas maailma pitää sisällään kuitenkin suht. vähän niitä täysin sairaita ja täysin pahoja psykopaatteja.

Välillä mietin, että ehkä kuollessa tapahtuu se, mitä odottaa tapahtuvan. Rakennetaan itse oma taivaamme tai helvettimme.

Mulla on kuitenkin pelkojakin kuoleman suhteen. Oon jumalaa pelkäävä mies. Maailmassa on niin paljon pahaa, että jos jumala on olemassa, niin hänen täytyy olla luonut tämä paha, koska jumala kaikki voipaisuudessaan, kaiken tietävänä ja kaikkeen pystyvänä olis voinut luoda maailman missä ei ole minkäänlaista kärsimystä. Jos jumala on luonut maailman jossa on näin paljon pahaa ja kärsimystä, eikö se tee jumalastakin pahan?

Tän ajatuksen kanssa abrahamin uskonnot on yhteneväisiä. Jahve on aika rankka tyyppi. En haluaisi joutua kuoltuani tällaisen jumalan tuomitsemaksi.

Myös simulaatio teoria on aika pelottava ajatus. Jos kaikki on pelkkää simulaatiota(joka on täysin mahdollista, joidenkin mielestä jopa todennäköistä), niin kuka tietää minkälainen luonne se ylläpitäjä on ja minkälaisen afterlifen se on meille luonut tohon simulaatioon. Tulee mieleen meidän internet kulttuuri ja saatanalliset internet trollaajat...

Ei voi vain tietää. Se tässä mua häiritsee eniten. Tää hämmennys, epävarmuus ja pelko siitä että "mitä vittua tää on ja mitä vittua täällä tapahtuu" ei tietyllä tavalla lupaile kovin hyvää.

Sanon vielä kerran sen, että ei ole epäselvyyttä asiasta, mä en kuvittele pitäväni hallussa jotain universumin saloja. Mutta, ei pidä kukaan muukaan.
Jos oon jotain oppinut elämästä, niin se on se, että mitään ei kannata pitää varmana. Vain epävarma on varmaa. Voidaan vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Ufo ilmiö on opettanut mulle sen, että me ollaan vielä lapsen kengissä. Tiede yhteisö on täysin epäonnistunut ufo-ilmiön suhteen. Jos meiltä voi mennä "ohi" noin iso asia, joka vielä tapahtuu ihan meidän silmien edessä, omalla taivaalla, omalla planeetalla. Niin käytännössä mikä tahansa voi olla mahdollista...

Edit. Loppuun vielä lainaus liittyen abrahamin uskontojen jumalan, Jahven, luonteeseen.

“The God of the Old Testament is arguably the most unpleasant character in all fiction: jealous and proud of it; a petty, unjust, unforgiving control-freak; a vindictive, bloodthirsty ethnic cleanser; a misogynistic, homophobic, racist, infanticidal, genocidal, filicidal, pestilential, megalomaniacal, sadomasochistic, capriciously malevolent bully.”

Kuulostaa sellaiselta kaverilta, että hänen kanssaan vois olla kiva rupatella niitä näitä kaljalla. Käytät väärä sanamuotoa ja Jahve ampuu tavarajunallisen paskaa sun kolmanteen silmään... :doh:
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Fri 08 Apr 2016, 20:17

Vielä kuolemasta ja uskonnosta.

Jumalahan lupasi meille ikuisen elämän, jos uskomme häneen. Ollaanko sitä ikuisen elämän luonnetta määritelty missään?

Olisko kiva elää ikuisuus yhdessä äärettömän pienessä pisteessä, jossa ollaan kaikki yhteen sulautuneina vain tiedostamassa se että tiedostetaan. Tietoisuutta kaikkein yksinkertaisimmillaan, että vaan ollaan. Ollaan kaikki kirjaimellisesti "vain yksi".

Abrahamin uskontojen jumalahan vastasi kun häneltä Mooses kysyi, että "ketä puhuttelen?`" vastasi Jahve että; "Minä olen minä olen".
Aika totaalisen hirveä ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä. Olla olemassa ikuisesti pystymättä liikkumaan mihinkään, tekemään mitään, näkemään mitään, edes tuntemaan tai ajattelemaan mitään.
Vain tiedostaa että on olemassa.

Ehkä tuo piste sitten jossain vaiheessa saavuttaa jonkun kriittisen tilan ja syntyy uusi "big bang" ja uusi universumi.

Nojoo, tää on taas näitä mun kauhu-skenaarioita.

Oon nähnyt untakin tosta ajatuksesta useasti. Yhdessä unessa mää tipahdan, niinkuin vesipisara sellaiseen pieneen valkoiseen pisteeseen joka sijaitsee äärettömän pimeyden ja tyhjyyden keskellä. Toisessa unessa, oon kiinni kuin kärpänen liima-paperissa, sellaisessa tyhjässä valkoisuudessa. Oon tavallaan olematon, mutta tiedostan sen mun tilan, joten tavallaan oon olemassa. Tuossa tilassa oli pinnalla vain yksi tunne, tän täytyy, jotenkin, ihan miten vaan, joskus päättyä.

Image

Tässä biisi, jolla pääsee vähän ottamaan esimakua tuonpuoleisesta, mikäli mun semi-harhainen kauhuskenaario on totta.
Metallica-one
https://www.youtube.com/watch?v=aSNJ00iAZ7I

Loppuun pari lainausta Led Zeppeliniltä, kappaleesta "Stairways to heaven"

"And if you listen very hard
The tune will come to you at last.
When all are one and one is all
To be a rock and not to roll."

Laulussa lauletaan myös näin, jonka näen toivona siitä, että tuo ei ole meille lopullinen tila.

"And it's whispered that soon, if we all call the tune,
Then the piper will lead us to reason.
And a new day will dawn for those who stand long,
And the forests will echo with laughter.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

User avatar
zerk
Moderator
Posts: 2311
Joined: Thu 23 Sep 2010, 12:17
Location: TURKU

Re: Kuolemasta

Post by zerk » Fri 08 Apr 2016, 22:27

Koska muusikot kyllä tietävät kaiken kaikesta nykyisestä ja tulevasta. Robert Plant on jeesus?

Ootsä Personaes harkinnut terapiaa missä voisit lähtee työstää noita pelkotiloja kun tunnut looppaavan noita samoja asioita aika reippaasti?
^^@_

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Fri 08 Apr 2016, 22:49

zerk wrote:Koska muusikot kyllä tietävät kaiken kaikesta nykyisestä ja tulevasta. Robert Plant on jeesus?

Ootsä Personaes harkinnut terapiaa missä voisit lähtee työstää noita pelkotiloja kun tunnut looppaavan noita samoja asioita aika reippaasti?
Ekaan riviin, niin uskon, että jos jumala on olemassa, että hän on antanut meille ihmisille keinoja "löytää tie" hänen luokseen ja täten laittaa vihjeitä ja enteitä maailmaan.

En tiiä terapiasta, mutta oot siinä oikeessa, että mä ehkä luuppailen näitä asioita vähän liikaa. Pakko tunnustaa että välillä tuskailen aika pahasti tän todellisuuden kanssa, pelottava maailma.
Tätä ei helpota sellainen seikka, että oon elämässäni tietyllä tavalla aika vittumaisessa tilanteessa. En viitsi avata tätä tilannetta enempää, mutta sanotaanko näin että välillä kuolema on ollut kirjaimellisesti kulman takana.
Koen niin voimakkaasti sen, että on muutakin tässä maailmassa kuin se, mitä voi käsin koskea, että mun on pakko koittaa etsiä ja oppia siitä "jostain".

Ehkä oon vaan harhainen nisti ja ei ole mitään kuin tää materialistinen universumi ja kuollessa kaikki häviää. Tota vastaan mulla ei ole mitään sanottavaa. Mutta onko se totta? Odotanko siihen hetkeen, että joku päivä kuolen ja näen että onkin muuta, ennenkuin alan miettimään näitä asioita?

Mun vinkki teille, uskokaa oikeasti siihen kultaiseen sääntöön. Kohdelkaa muita, niinkuin haluaisitte itseänne kohdeltavan, sillä "ne muut" on sama kuin sä itse. Kirjaimellisesti. Jos sää esim. tapat jonkun, niin se on sama kuin sä tappaisit koko maailman ja rangaistus on sen mukainen.
Last edited by Personaes on Fri 08 Apr 2016, 23:17, edited 2 times in total.
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe

User avatar
Huiko
LD50
Posts: 2566
Joined: Mon 18 Jan 2010, 16:13
Location: Pääkaupunkiseutu

Re: Kuolemasta

Post by Huiko » Fri 08 Apr 2016, 23:12

^Niin, no... Kun välillä mietin että miksi miettiä, kun ei kumminkaan mitään mihinkään vaikuta. Kuolema tulee ajallaan kaikille, oli se sitten tullessaan minkälainen vain.

Jokaisella meillä olisi tässä välillä ehkä pari asiaa joita miettiä tärkeämpiäkin? :/

esim. Kuinka elää elämänsä ja mitä tavoitella. Mahdollisuuksia ja variaatioita olisi kuitenkin yhtä monta kuin elettäviä elämiä?
Tää tie vie tuskan, valitusten loukkoon.
Tän kautta käyt iänikuiseen vaivaan.
Tää tie vie kadotuksen väen joukkoon.

Oikeudenmukaisuus sai minut aikaan,
Jumalan Voima, Viisauden summa
ja Alkurakkaus, joka synnit peittää.

Vain ikuiset on ennen mua luotu,
myös mun on ikuisesti kestää suotu.
Kun tästä käyt, saat kaiken toivon heittää.


-Dante (n. armonvuonna 1321 jkr.

frapathea

Re: Kuolemasta

Post by frapathea » Fri 08 Apr 2016, 23:44

Personaes wrote:Laulussa lauletaan myös näin, jonka näen toivona siitä, että tuo ei ole meille lopullinen tila.

"And it's whispered that soon, if we all call the tune,
Then the piper will lead us to reason.
And a new day will dawn for those who stand long,
And the forests will echo with laughter.
Ah, joo, muusikot tietää kaiken maailmankaikkeuden saloista. Esim. Kuusumun Profeetan Ei aurinko milloinkaan laske:

http://lyricstranslate.com/en/ei-aurink ... z45Gmw2ets

Löytyykö Graalin maljan sijaan sittenkin enkelten puhelin valkoinen
Jolla taivaaseen soittaa vois ja anoa oikeuksia vuoksi surkeiden kohtaloiden
Kuuleeko jokin niin suuri muuta kuin ulvovaa galaksia sortuvaa
Kun niin valtava sormi viimein tuomiten osoittaa
Tarkoittaako se keitä, vaiko kaikkea olevaa?

User avatar
Blackened
Apteekki
Posts: 329
Joined: Sat 07 Jun 2014, 17:36
Location: Planet Earth

Re: Kuolemasta

Post by Blackened » Sat 09 Apr 2016, 17:31

Samoin eräs lyyrikko Brooklynistä:
"Life's a bitch and then you die
that's why we get high
cause you never know when you're gonna go"



Kuinka moni teistä haluaisi elää vaikkapa yli 85vuotiaaksi hinnalla millä hyvänsä? Siinähän olisi mahdollisuus että eläisitte onnellisena ja terveenä vielä vuosia, tai sitten totaalisessa yksinäisyydessä ja sairaana vailla elämäniloa, odottaen kuolemaa. Haluaisitteko silti elää? Vaikea ja ehkä mahdoton kysymys, mutta miltä juuri NYT tuntuu?

Itse olen todistanut viiden lähisukulaiseni hitaan kuihtumisen eloisasta eläväksi kuolleeksi. Se on aivan hirveä nähdä läheinen ihminen sellaisessa tilassa, varsinkin jos tietää että toinen kärsii. Kun toinen ei enää edes tunnista perhettään ja itkee sydäntäsärkevästi ja pyrkii pakoon laitoshuoneestaan viimeisillä voimillaan, ja perhe näkee että vaippa on täynnä törkyä eikä toinen edes tajua/välitä. Se on ihmisarvon päälle paskantamista, ei mitään muuta. Ja näitä vanhuksia hoidetaan pahimmillan kuin karjaa. Hell no!

Todennäköisesti tulen olemaan lapseton, joten ei jää taakkaa kenellekään. Ja omat vanhempani ovat jo kuolleet siihen mennessä kun minä olen eläkkeellä. Itse aion matkata johonkin eutanasian sallivista maista heti, kun elämänilo hiipuu, ja herää tietoisuus siitä että elämäni olisi ylläkuvailemaani. Eli en halua tieten tahtoen elää vanhaksi, haluan elää terveenä niin pitkään kuin se on mahdollista.
Cogito, ergo sum

User avatar
Personaes
OD
Posts: 1917
Joined: Sat 25 May 2013, 20:26

Re: Kuolemasta

Post by Personaes » Sun 10 Apr 2016, 14:28

Kuinka moni teistä haluaisi elää vaikkapa yli 85vuotiaaksi hinnalla millä hyvänsä? Siinähän olisi mahdollisuus että eläisitte onnellisena ja terveenä vielä vuosia, tai sitten totaalisessa yksinäisyydessä ja sairaana vailla elämäniloa, odottaen kuolemaa. Haluaisitteko silti elää? Vaikea ja ehkä mahdoton kysymys, mutta miltä juuri NYT tuntuu?
Haluaisin elää niin vanhaksi kuin mahdollista, mikäli elämässä olisi jotain mistä vielä saada jonkunlaista nautintoa irti. Esim. Musiikki, luonnossa kävely, ehkä hyvät tv-ohjelmat.
Mun haave olis olla papparainen joka istuisi sohvalla koiransa kanssa, joisi opium-teetä ja polttaisi kannabista kuunnellen samalla jotain hyvää musiikkia.
Itse olen todistanut viiden lähisukulaiseni hitaan kuihtumisen eloisasta eläväksi kuolleeksi. Se on aivan hirveä nähdä läheinen ihminen sellaisessa tilassa, varsinkin jos tietää että toinen kärsii. Kun toinen ei enää edes tunnista perhettään ja itkee sydäntäsärkevästi ja pyrkii pakoon laitoshuoneestaan viimeisillä voimillaan, ja perhe näkee että vaippa on täynnä törkyä eikä toinen edes tajua/välitä. Se on ihmisarvon päälle paskantamista, ei mitään muuta. Ja näitä vanhuksia hoidetaan pahimmillan kuin karjaa. Hell no!
Joo, oon itsekkin todistanut vastaavaa. En tiedä haluisinko elää tollaista elämää, mutta toisaalta, jos vaihtoehtona on olla pelkkä yksi piste, niin eläisin ihan mielellään vaikka ikuisuuden paska housuissa telkkaria katsoen.
Todennäköisesti tulen olemaan lapseton, joten ei jää taakkaa kenellekään.
Sama täällä. En todellakaan aijo hankkia lapsia. Olis hirveää kuolla ja kokea että kuolema on tosiaan jotain hirveetä ja tiedostaa että seuraavaksi lapset, sitten lapsen lapset jne. joutuu kaikki samaan tilaan.

Ootteko muuten miettinyt. Kun puhutaan jumalasta, niin yksi piirre jumalalle on aina ollut "Omnibenevolence", "Kaikki hyvä".

Tarkoittaako tuo että käytännössä Jumalan standardi on jotain mitä kukaan ei pysty saavuttamaan? Missäs uskon kirjoissa se sanottiin että "Jumala on pelkkää hyvää valoa, hänessä ei ole tippaakaan pimeää" tai jotenkin noin. Eli käytännössä kukaan ei pääse "taivaaseen"...?

Joku varmaan sanoo nyt, että Jumala ei voi olla "kaikki hyvä" koska maailmassa on pahaa, mutta tässä pitääkin ottaa huomioon "vapaa tahto". Joka on välttämätön luonmisen piirre, jonka kaikki hyvä Jumala olisi luonut.

Kyllä nää uskon asiat on helvetin piinallisia. Uskot vaikka Jahveen okei, mutta entäs sit vaikka Jeesus? Jesse sanoi että jos et usko häneen jumalana niin sut tuhotaan. Mutta Jahve sanoi alussa, että älä pidä muita Jumalia, joten jos uskot jeesukseen, sut tuhotaan. Sit on about ziljoona muuta uskontoa ja suuntausta.

Kyllä mä olisin vaan iloinen kaveri, jos selviäisi kiistattomasti, että kaikki uskonnot on ollut vaan jonkun paranoidin skitsofreenikon harhaa. Sais vaan nauttia vapaana elämästään ja kuollessa sitten kadota täysin pois. Rauhaisa, tyyni ja ikuinen loppu. Sen sijaan löydän itseni tästä painajaisesta, jossa tuntuu että me eletään julmassa ja äärettömän hämmentävässä maailmassa, jossa ei ole vastauksia, aina vaan uusia kysymyksiä...
All that we see or seem, Is but a dream within a dream.
-Edgar Allan Poe