Kuolemasta

[DaPohe]

Siis hetkinen, ymmärsinkö oikein. Kysyt että mistä minä agnostikkona voin tietää, että jotkut ihmiset jotka väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä, eivät oikeasti niitä omaakkaan?

En ymmärrä nyt tätä oikein, väännä rautalangasta.

En kysy, että mistä voitte tietää, etteivät kaikki, ketkä väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä, niitä omaakaan. Vaan kysyn, että miten voitte väittää, ettei kukaan omaisi sellaisia kykyjä tai tietoja? Mistä sen voisitte tietää?

[frapathea]

Siis hetkinen, ymmärsinkö oikein. Kysyt että mistä minä agnostikkona voin tietää, että jotkut ihmiset jotka väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä, eivät oikeasti niitä omaakkaan?

En ymmärrä nyt tätä oikein, väännä rautalangasta.

En kysy, että mistä voitte tietää, etteivät kaikki, ketkä väittävät omaavansa yliluonnollisia kykyjä, niitä omaakaan. Vaan kysyn, että miten voitte väittää, ettei kukaan omaisi sellaisia kykyjä tai tietoja? Mistä sen voisitte tietää?

Agnostikko tietenkin tekee olettamuksen, että niin kauan kuin tällaisia kykyjä ei ole voitu todistaa, ei ole perusteltua uskoa niiden olemassaoloon.

[DaPohe]

Agnostikko tietenkin tekee olettamuksen, että niin kauan kuin tällaisia kykyjä ei ole voitu todistaa, ei ole perusteltua uskoa niiden olemassaoloon.

Nämä ihmisryhmät elävät hiukan omissa maailmoissaan. Kai agnostikot ottavat tämän huomioon.

Edit. Jotkut ihmiset ovat itse eläviä todisteita, eikä heidän ympärillään olevat yleensä penää heiltä tieteellisiä todisteita, koska siihen ei ole tarvetta. Nämä ihmiset näkevät nykytieteessä jotain, mikä ei heitä suuremmin viehätä. Sen sijaan heitä kiinnostaa omakohtainen kokeminen. Mitä heitä hyödyttäisi jokin uutinen, jolla ei olisi suoraa vaikutusta heidän kokemusmaailmaansa.

[frapathea]

Agnostikko tietenkin tekee olettamuksen, että niin kauan kuin tällaisia kykyjä ei ole voitu todistaa, ei ole perusteltua uskoa niiden olemassaoloon.

Nämä ihmisryhmät elävät hiukan omissa maailmoissaan. Kai agnostikot ottavat tämän huomioon.

Miten se pitäisi ottaa huomioon? Niin kauan kuin kukaan ei kykene todistamaan toisin, voin ainoastaan olettaa joillain ihmisillä olevan tietynlaisia selittämättömiä kokemuksia, mutten vetää johtopäätöksiä siitä, mikä nämä kokemukset aiheuttaa ja miten ne todellisuudessa vaikuttavat yksilöön tai muuhun todellisuuteen.

[DaPohe]

Miten se pitäisi ottaa huomioon? Niin kauan kuin kukaan ei kykene todistamaan toisin, voin ainoastaan olettaa joillain ihmisillä olevan tietynlaisia selittämättömiä kokemuksia, mutten vetää johtopäätöksiä siitä, mikä nämä kokemukset aiheuttaa ja miten ne todellisuudessa vaikuttavat yksilöön tai muuhun todellisuuteen.

Ei ole kyse kykenemisestä, vaan henkisesti kaukana elämisestä, jolloin ei tapahdu paljoa kohtaamisia, jotka johtaisivat tieteellisiin todisteisiin. Sinun on saatava tietoa heiltä, keillä on sopivaa tietoa juuri sinulle.

Eli sen lisäksi, että on toki olemassa valtava määrä tieteellistä todistusaineistoa yliluonnollisista tapahtumista, joilla on ollut joskus valtavakin määrä todistajia, niin agnostikkojen olettamus ei muutenkaan ole perusteltu. Ei tosiaan riitä perusteeksi se, ettei heille tai tiedeyhteisölle, joka vaikuttaa valtamediassa tyrkytetä todisteita.

Vielä yksi ylimääräinen pieni selitys: On tehty huolellisesti valmisteltuja kokeita, joiden tulokset puolsivat tieteelle selittämättömiä ilmiöitä, mutta usein niistä aina jälkeenpäin etsittiin jokin seikka, jolla tulokset kumottiin epäluotettavina.

Kulissitiede tulee jäljessä ja tietää sen. Sen hetkellistä nykykuvaa maailmasta ei siis kannata pitää minään totuutena.

[frapathea]

Miten se pitäisi ottaa huomioon? Niin kauan kuin kukaan ei kykene todistamaan toisin, voin ainoastaan olettaa joillain ihmisillä olevan tietynlaisia selittämättömiä kokemuksia, mutten vetää johtopäätöksiä siitä, mikä nämä kokemukset aiheuttaa ja miten ne todellisuudessa vaikuttavat yksilöön tai muuhun todellisuuteen.

Ei ole kyse kykenemisestä, vaan henkisesti kaukana elämisestä, jolloin ei tapahdu paljoa kohtaamisia, jotka johtaisivat tieteellisiin todisteisiin. Sinun on saatava tietoa heiltä, keillä on sopivaa tietoa juuri sinulle.

En kyllä niele tätä purematta. Esim. meditaation vaikutuksista on saatu kerättyä tieteellistä aineistoa, vaikka sitä monet ovatkin yliluonnollisena höpönlöpönä pitäneet.

Väittäisin, että mikäli jokin asia on vuorovaikutuksessa universumimme kanssa, se on väistämättä jollain tavalla havaittavissa. Jos se ei ole millään tavoin havaittavissa, sillä ei ole meille mitään merkitystä.

Eli sen lisäksi, että on toki olemassa valtava määrä tieteellistä todistusaineistoa yliluonnollisista tapahtumista, joilla on ollut joskus valtavakin määrä todistajia, niin agnostikkojen olettamus ei muutenkaan ole perusteltu.

On olemassa todistusaineistoa erilaisista selittämättömistä kokemuksista, mutta pelkästään kokemuksesta ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, mistä kokemus johtuu tai miten se vaikuttaa meihin tai ympäröivään todellisuuteen. Täten sangen agnostinen "uskon ihmisillä luultavasti olleen heidän kuvailemiaan selittämättömiä kokemuksia, mutta emme voi toistaiseksi varmuudella tietää niiden syy-seuraussuhteita" on kuin onkin perusteltu väittämä.

Toisena huomautuksena haluaisin tuoda esiin, miten hankalaksi termi "yliluonnollinen" tekee keskustelun. Kun tiede löytää mahdollisen selityksen jollekin ilmiölle, on selitys tietenkin aina luonnollinen, on aina ollutkin. Itse preferoinkin termiä "selittämätön" – se kommunikoi paremmin sitä tosiasiaa, että kyseessä on inhimillisen näkökulman heikkous, eikä niinkään se, että jotkin ilmiöt olisivat jotenkin yksiselitteisesti luonnollisen yläpuolella.

Vielä yksi ylimääräinen pieni selitys: On tehty huolellisesti valmisteltuja kokeita, joiden tulokset puolsivat tieteelle selittämättömiä ilmiöitä, mutta usein niistä aina jälkeenpäin etsittiin jokin seikka, jolla tulokset kumottiin epäluotettavina.

Ensinnäkin, olis jees jos linkkaisit jotain lähteitä näille väitteilles. Toiseksi, tsekkaa ylempi. Jos tiede selittää jotain, se ei ole enää tieteelle selittämätöntä.

Kulissitiede tulee jäljessä ja tietää sen.

Mistä tiede tulee "jäljessä"? Totta kai tietomme maailmankaikkeudesta on toistaiseksi ja ehkä ikuisesti vajaa. Kuitenkin tiede on kaikista tuntemistamme menetelmistä tehokkain tapa saada mahdollisimman luotettavaa tietoa maailmankaikkeudestamme. Mikään muu menetelmä ei koskaan ihmiskunnan historian aikana ole kyennyt selittämään universumiamme ja siinä havaittavia ilmiöitä yhtä tarkasti ja tehokkaasti kuin tiede.

Sen hetkellistä nykykuvaa maailmasta ei siis kannata pitää minään totuutena.

Tästä olen tismalleen samaa mieltä, ja periaatteessa myös tiedeyhteisökin – tieteen yksi tärkeimmistä kulmakivistä on sen itseäänkorjaavuus.

[DaPohe]

Ei ole kyse kykenemisestä, vaan henkisesti kaukana elämisestä, jolloin ei tapahdu paljoa kohtaamisia, jotka johtaisivat tieteellisiin todisteisiin. Sinun on saatava tietoa heiltä, keillä on sopivaa tietoa juuri sinulle.

En kyllä niele tätä purematta. Esim. meditaation vaikutuksista on saatu kerättyä tieteellistä aineistoa, vaikka sitä monet ovatkin yliluonnollisena höpönlöpönä pitäneet.

Kulissitiede ja hengentiedekö, sekä niiden edustajat tiiviissä yhteistyössä. En uskoisi, että väität niin.

On olemassa todistusaineistoa erilaisista selittämättömistä kokemuksista, mutta pelkästään kokemuksesta ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, mistä kokemus johtuu tai miten se vaikuttaa meihin tai ympäröivään todellisuuteen. Täten sangen agnostinen "uskon ihmisillä luultavasti olleen heidän kuvailemiaan selittämättömiä kokemuksia, mutta emme voi toistaiseksi varmuudella tietää niiden syy-seuraussuhteita" on kuin onkin perusteltu väittämä.

Ei ole perusteltua väittää varmuudella, etteikö olisi ihmisiä, jotka tietävät.

Toisena huomautuksena haluaisin tuoda esiin, miten hankalaksi termi "yliluonnollinen" tekee keskustelun. Kun tiede löytää mahdollisen selityksen jollekin ilmiölle, on selitys tietenkin aina luonnollinen, on aina ollutkin. Itse preferoinkin termiä "selittämätön" – se kommunikoi paremmin sitä tosiasiaa, että kyseessä on inhimillisen näkökulman heikkous, eikä niinkään se, että jotkin ilmiöt olisivat jotenkin yksiselitteisesti luonnollisen yläpuolella.

Selittämätön on parempi.

Ensinnäkin, olis jees jos linkkaisit jotain lähteitä näille väitteilles. Toiseksi, tsekkaa ylempi. Jos tiede selittää jotain, se ei ole enää tieteelle selittämätöntä.

En muista niin tarkasti, että löytäisin nopeasti. Se ei silti estä aina minua nostamasta asioita esille siinä toivossa, että se herättäisi samoja asioita lukijan muistissa.

Mistä tiede tulee "jäljessä"? Totta kai tietomme maailmankaikkeudesta on toistaiseksi ja ehkä ikuisesti vajaa. Kuitenkin tiede on kaikista tuntemistamme menetelmistä tehokkain tapa saada mahdollisimman luotettavaa tietoa maailmankaikkeudestamme. Mikään muu menetelmä ei koskaan ihmiskunnan historian aikana ole kyennyt selittämään universumiamme ja siinä havaittavia ilmiöitä yhtä tarkasti ja tehokkaasti kuin tiede.

Nykytiede kulisseissa tulee jäljessä. Nykymaailmassa kestää kauan aikaa, ennen kuin asiat yltävät tai niitä voidaan tuoda julkisuuteen. Kyseistä tiedettä jarruttaa kuitenkin ehkä voimakkaimmin itsepintainen kiinnipitäminen vanhoista monimutkaisista ja hajanaisista pohjista.

[frapathea]

Jaha. Valitettavasti en löydä tuollaisesta ympäripyöreästä kiertelystä mitään tarttumapintaa, johon vastata.

[DaPohe]

Agnostikot jäivät nyt sitten häviölle.

[frapathea]

Juuh. Vanhalla kansalla on se yks sanonta pulusta ja shakinpeluusta.

[DaPohe]

No minähän sen shakkimatin tein, pulu.

[sxoxyvg]

Ei vittu pitääks tää lukottaa? Ny jotai rotia.

[Personaes]

Ei vittu pitääks tää lukottaa? Ny jotai rotua.

Ei lukkoa noes!

Miten muuten haluaisitte teidän ruumista käsiteltävän kuoleman jälkeen, hautaan, tuhkaukseen vai tieteelle?

[frapathea]

No minähän sen shakkimatin tein, pulu.

Lamest. Comeback. Ever.

Hassu vaan kun itse en näe keskustelussa olevan yhtäkään voittajaa tai häviäjää, vaan vakuuttavat, perustellut väittämät voivat muuttaa mun näkemyksiä asiasta ja se on voitto-voitto aina kaikille. Sun kommentti häviölle jäämisestä paljastaa tarpeeksi väittelymentaliteetistasi. Jos et halua keskustella niin keskustelufoorumi ei ehkä ole oikea alusta sulle.

Miten muuten haluaisitte teidän ruumista käsiteltävän kuoleman jälkeen, hautaan, tuhkaukseen vai tieteelle?

Elimet niitä tarvitseville ja/tai opiskelijoiden leikeltäväksi ja/tai tieteellisiin tarkoituksiin.

[DaPohe]

Jaha. Valitettavasti en löydä tuollaisesta ympäripyöreästä kiertelystä mitään tarttumapintaa, johon vastata.

Kun keskustelu päättyy ylläolevanlaiseen kommenttiin, tulee joskus silti jatkettua vaihtuneelle tasolle. Itse näkisin asian niin, ettei keskustelua kannata koskaan yrittää väkisin jatkaa pelkän keskustelemisen vuoksi.

Miten muuten haluaisitte teidän ruumista käsiteltävän kuoleman jälkeen, hautaan, tuhkaukseen vai tieteelle?

Enpä tiedä tulenko jättämään kehoani. Luon vain hautaani, viimeistä leposijaani.

[Personaes]

Mun idoli, Hunter S Thompson jätti tän maailman kyllä tyylillä. Sen tuhkat ammuttiin tykeillä taivaan tuuliin.
Ite oon ajatellut että luovutan eka elimet niitä tarvitseville, sit tuhkataan ja tuhkat ripotellaan jostain kalliolta luontoon. Kenenkään takanreunusta en halu koristaa.

Mitä tulee maailmaan ja kuolemaan. Oon miettinyt että mitä jos mitään ei oikeasti edes ole olemassa? Maailma on vaan harhaa, joka kuollessa lopulta käsitetään. Ollaan oltu vähänkuin yksinäisen jumalan unta.

[Dexma]

Kenenkään takanreunusta en halu koristaa.

Mä ainakin oon miettinyt tätä mun kehoni loppukohtaloo.

Joko

a) lähetän kehoni Frapalle joka vois kokeilla jotain Frankenstein koetta sit sillä. Sit oisin sillai "Lasse, etsii resilaria RESILAAAARIAA", kun frapsu saa mut eloon.
b) lähetän tuhkani Frapalle ja se pistää sellaisen musta otetun kuvan takanreunalle jossa olen punaisen lipun alla nostamassa kättäni ilmaan kapinallisen tavoin ja oon pukeutunut, kuin Mao. Sit mun alla vois lukea, "Lasse kaikki tietävä, viisaampi ja hauskempi, kuin Frapa."

c) Pistän oman kehoni pieniin murusiin ja määrään jonkun pudottaan näitä murusia pikkuhiljaa Zerkin kalakulhoon jotta se vois syödä mun kehoani pikkuhiljaa.
d) Lähetän mun kullini Sxoxylle jotta se on ainut joka tietää mun pienimmän salaisuuden mun kuoleman jälkeen.
e) Noob tekee musta muumion ja rakentaa mulle pyramidin jonka hautaan se vie säkin pilveä, Beavis and Butthead sarjan jaksoja ja kasan coco popseja. Siellä sit oonkin valmis meneen kohti seuraavaa elämää. Joka tämän elämän mukaan tulee olemaan seuraavaksi lapamato. Sit tuun jonkun teidän mahaan ja alan syömään teitä sisältäpäin ja joku päivä olen osa SINUA.

[zerk]

Kenenkään takanreunusta en halu koristaa.

c) Pistän oman kehoni pieniin murusiin ja määrään jonkun pudottaan näitä murusia pikkuhiljaa Zerkin kalakulhoon jotta se vois syödä mun kehoani pikkuhiljaa.

Grillattuu dexmaa? nom nom

[Personaes]

Tuskailetteko koskaan lähimmäisten, esim. Vanhempien tulevaa kuolemaa?

Ps. Mullekkin maistuis grillattu dexma.

[zerk]

Tuskailetteko koskaan lähimmäisten, esim. Vanhempien tulevaa kuolemaa?

Ps. Mullekkin maistuis grillattu dexma.

Mulla on ikääntynyt (90+) sukulainen, joka on fyysisesti ikäänsä nähden loistavassa kunnossa, mutta kärsii mm. pahasta alzheimerista. Mun silmin sen elämä vaikuttaa pelottavalta ja tuskaiselta. Toivon sille mahdollisimman helppoa ja pikaista kuolemaa, eli tässä tapauksessa kuolema olisi mun mielestä helpotus.

Omien vanhempien tuleva kuolema ei pelota tai ahdista. Se tapahtuu sitten kun sen aika on, toivottavasti joskus pitkän pitkän ajan päästä. Enemmän mua huolettaa se, että niiden viimeiset vuodet ennen kuolemaa olisivat mahdollisimman onnelliset ja hyvät. Läheisen kuollessa se ihminen häviää, mutta muistot jäävät, ja niistä pitää pitää kiinni. Niin se läheinen pysyy tavallaan elossa.

Kuolema on osa elämää. Se on luonnollista. En mä tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Ehkä me lakataan vain täysin olemasta. Aika mindfuck se ajatus on, mutta jos mä lakkaan olemasta kokonaan, niin ei se voi ahdistaa mua silloin koska mua ei enää ole. Jos kuoleman jälkeen tapahtuu jotain jännää niin jee, uusi seikkailu. Mä uskon, että meillä on vain tämä yksi elämä. Ota siitä siis kaikki irti minkä kykenet ja jätä kuolemasta stressaaminen.

[erica]

Kuolema on loppupeleissä aika luonnollinen juttu tai ainakin se kuuluu melko erottamattomasti tähän ihmiselämään, että maallisen tomumajansa jonain päivänä joutuu jättämään. Itselle tuo kuolema on tullut melko normaaliksi osaksi elämää, kun hoitotyötä tehdessä vähintäänkin viikoittain joutuu sen kanssa tekemisiin. Jotain tavallaan mystistä siinä hetkessä aina on, kun hengitys pysähtyy ja sydän lyö viimeiset lyöntinsä. En tiedä onko tämä se hetki kun sielu lähtee leijailemaan ruumiista jonnekin uusiin universumeihin, mutta jotain siinä hetkessä kuitenkin on pysäyttävää. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta jollain tapaa kuitenkin uskon että kuoleman jälkeen täytyy olla jotain muutakin kuin pelkkä pimeys... Who knows..

Omille vanhemmille ja muille iäkkäille sukulaisille toivoisin nättiä ja nopeaa lähtöä, sitten kun aika on. Kenellekään en toivoisi sitä kohtaloa että joutuu makaamaan sängyn pohjalla alzheimerin tai parkin vuoksi esim. 15v. toisten syöteltävänä, käänneltävänä ja vaipat haaruksissa

Oman ruumiin olen ajatellut lahjoittaa lääketieteelle, sitten kun ei itsellä ole enää tälle kropalle käyttöä Elinluovutukset ja nuo muut kun ei oikein tule kyseeseen jollei satu aivokuolleena sairtaalassa makaamaan, toki jos näin sattuu käymään niin saa irroitella kaiken tarpeellisen ja käyttökelpoisen varaosiksi jollekin tarvitsijalle

Jos jotakuta kiinnostaa niin oheisesta linkistä löytyy tietoa ruumiin luovutuksesta: http://www.uta.fi/med/tutkimus/tutkimus ... aytto.html Tämä esimerkki vain Tampereelle, mutta näitä löytyy muitakin paikkoja. Omalla kohdalla paperit jo täytettynä, vaikka en kyllä ole ajatellut delata vielä näillä vuosikymmenillä, mutta vahinkojahan voi aina sattua

[zerk]

Oman ruumiin olen ajatellut lahjoittaa lääketieteelle, sitten kun ei itsellä ole enää tälle kropalle käyttöä Elinluovutukset ja nuo muut kun ei oikein tule kyseeseen jollei satu aivokuolleena sairtaalassa makaamaan, toki jos näin sattuu käymään niin saa irroitella kaiken tarpeellisen ja käyttökelpoisen varaosiksi jollekin tarvitsijalle

Jos jotakuta kiinnostaa niin oheisesta linkistä löytyy tietoa ruumiin luovutuksesta: http://www.uta.fi/med/tutkimus/tutkimus ... aytto.html Tämä esimerkki vain Tampereelle, mutta näitä löytyy muitakin paikkoja. Omalla kohdalla paperit jo täytettynä, vaikka en kyllä ole ajatellut delata vielä näillä vuosikymmenillä, mutta vahinkojahan voi aina sattua

En ole tullut ajatelleeksi edes koko asiaa. Kiitti tästä, pitää perehtyä asiaan. Ajatus siitä, että eloton ruumiini voisi auttaa tieteellistä tutkimusta on aika jännä - hyvällä tavalla.

[Personaes]

Se on luonnollista. En mä tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Ehkä me lakataan vain täysin olemasta. Aika mindfuck se ajatus on, mutta jos mä lakkaan olemasta kokonaan, niin ei se voi ahdistaa mua silloin koska mua ei enää ole.

Tää on joo jännä ajatus. Päättyykö kaikki johonkin viimeiseen "freimiin", jonka jälkeen ei ole enää mitään. Vai tiedostetaanko vaan se että ei tiedosteta enää. Miltä tuntuu, ei mikään? Jumalaiselta?(eri asia on sit onko jumala hyvis vai pahis).

Tulee mieleen metallican loistava kappale "one", jossa lauletaan "I'm waking up, but cannot see, that there's not much left of me"...

[DaPohe]

Se on luonnollista. En mä tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Ehkä me lakataan vain täysin olemasta. Aika mindfuck se ajatus on, mutta jos mä lakkaan olemasta kokonaan, niin ei se voi ahdistaa mua silloin koska mua ei enää ole.

Tää on joo jännä ajatus. Päättyykö kaikki johonkin viimeiseen "freimiin", jonka jälkeen ei ole enää mitään. Vai tiedostetaanko vaan se että ei tiedosteta enää. Miltä tuntuu, ei mikään? Jumalaiselta?(eri asia on sit onko jumala hyvis vai pahis).

Tulee mieleen metallican loistava kappale "one", jossa lauletaan "I'm waking up, but cannot see, that there's not much left of me"...

No sehän nähdään. mut montaa meitä ei sit enää oo.

[Personaes]

Ainut mikä itseäni oikeestaan pelottaa edes kuolemassa, on se, että se saapuu liian aikasin. Ennenkun oon kerinnyt "tasottamaan" karman plussalle.

Jos kuolen joskus vanhana pappana, niin sit ei pelkoa, oon kerinnyt jo elää hyvän elämän, mutta jos kuolema tuleekin kulman takaa, niin se pelottaa. Uskon että kaikki saa tismalleen sellaisen kuoleman jälkeisen todellisuuden kuin ansaitsee. Joka kerta kun me tehdään päätöksiä ja tekoja, niin me ripotellaan sellaisia pieniä kohtalon murusia.

Jumala sit laskee noiden murusten tuottamat seuraukset yhteen ja antaa millilleen sen kuoleman kuin ansaitaan. Itse ollaan se rakennettu.

Jumala on jokapuolella, näkee kaiken.

"All matter originates and exists only by virtue of a force... We must assume behind this force the existence of a conscious and intelligent Mind. This Mind is the matrix of all matter."

[NatiHero]

Googlesta joku random death clock, siiä saat kans hyvän mielikuvan.

[Personaes]

Onko teillä muuten kuollut paljon kavereita huumeisiin tai huumeiden takia(itsemurhat, onnettomuuden jne.)?

Ite en viitsi rueta laskemaan, kun olis se vähän groteskia, mutta varmasti tusina, ehkä kaksi on lähtenyt vuosien varrella ihmisiä jotka on ollut kavereita tai jotka on tuntenut/tiennyt piireistä.
Ihan läheisiä ystäviä ei ole kyllä lähtenyt kuin pari.

[Hoomie]

Joskus ennen pelkäsin kyllä kuolemaa. Nykyään oon sitä mieltä, että kun kuolen, en ole enää ajattelemassa sitä asiaa, niin ei sillä itselle silloin enää väliä ole. Eli se tulee kun tulee. Surullinen ajatushan tuo silti on, läheisten kuolema varsinkin.

[boost]

Kun kuolee, niin mieli on se, joka kuolee, mutta se itse tietoisuus säilyy. Tai mielikuvissa oon ajatellut sen niin, että kuoleman jälkeen muistaa, että "ainiin, täähän on vaan tää, mähän olen mää" ja unohdat sen, mitä olit materialistisessa maailmassa. Niinkuin jäisit vain sanattomaksi tietoisuudeksi.
Mitä, jos mun mieli olisi jonkinlainen vastaanotin tähän materialistiseen maailmaan ja itse tietoisuus on jonkinlainen "säde" ja kun se vastaanotin vanhentuu, eli kuolee, niin se säde hyppää ajan yli toiseen kohtaan ajasta, missä on uusi vastaanotin ja jatkaa siitä, mihin se jäi.

[Personaes]

Itse oon alkanut uskoa yhä enemmän kuoleman jälkeiseen elämään.

Yhdessä dokkarissa oli hyvä tarina "Near-death experiencestä". Nainen jolla oli pahalaatuinen syöpä vaipui keuhkokuumeen aikana koomaan ja kuoli hetkellisesti.
Nainen kertoi että tässä vaiheessa hän oli noussut ruumiistaan jonnekkin paikkaan jossa tapasi vanhan, jo kuolleen kaverinsa. Tää kaveri sanoi hänelle, että vielä ei ole sun aika kuolla, tulet paranemaan syövästä ja kaikki menee hyvin.

Tosiaan, tää nainen saatiin elvytettyä. Kun nainen kertoi lääkäreille että hän tulee paranemaan syövästä, sanoivat he, että se että tän tyyppisestä syövästä paranisi tässä vaiheessa, niin sen todennäköisyys olis jotain
1 suhde 145 000. Eli käytännössä mahdotonta. Nainen kuitenkin tosiaan parani tästä syövästä. Aika uskomatonta jos olisi ollut muka vain sattumaa.