Niin. Kiintoisaa. Olen käynyt kaikki huumetyypit läpi elämässä ja tosi monta erilaista skenee ja alakulttuuria. Se miten huumeet toimii riippuu paljon persoonasta joka taas on seuraus meidän aivokemioista alussa ainakin. Silti myös kenen kanssa huumeensa käyttää vai yksin on ehkä jopa melkein isompi osa niiden huumeiden vaikutusta loppupeleissä kuin aivokemioissa. Se kulttuuri usein se alakulttuuri jota kokee muuttaa ja rakentaa persoonaa, olemusta ja elämän tapaa. Myös yksinäisyys tekee tämän.Asystole wrote: Toisaalta, mitäs jos olenkin käyttänyt vääriä huumeita? Olisiko vastaukseni erilainen, jos olisin keskittynyt pääasiassa esim. hatsiin ja happoon?
Kaikkiin huumeisiin vaikuttaa set and setting AINA.
Silloin kun käytin opiaatteja yksin himassa pitkiä aikoja olin masentunut, itsetuhoinen ja monesti opiaatit yhdistettynä rauhoittaviin oli se tapa jolla tiesin pelastuvani kaikesta paskasta, mutta myös se kuosi antoi monesti seuraavalle päivällekkin vielä mahdollisuuden. Tavallaan en päättänytkään vetää övereitä vaikka samalla överiksi vedin.
Sit jossain kohtaa, kun aloitin opiaattien käytön uudestaan tuosta noin 3 vuotta jälkeenpäin niin aluksi opiaatit olivat osa douppeja joita käytettiin laskuje helpotukseen, rahan tekoon ja seksi elämän huimaan parantumiseen. Siitä parivuotta eteenpäin elämää ei ollut ilman opiaatteja, koska reflat olivat aina oven takana. Tällä aikaa opin itsestäni paljon enemmän kuin happovuosina, mutta voin monesti huonosti. Toisaalta opiaattien tuoma "usko tulevaisuuteen maaninen" olo on ollut tärkeää siinä mitä musta myös on tullut puolenvuoden aikana. Nyt kun oma masennukseni taas alkaa näyttäytyyn koen tarvitsevani lisä energiaa ja puhtia ehkä jotain mitä löysin oppareista hyvin arkisessa elämässäni johon kuului työ ja koulu samalla kaiken muun elämäni kanssa.
Stimuelämää ja stimukulttuuria jos mietin niin.... no siinä ei ole mitään järkee. Kavereiden kanssa hauskaa, mut itselleni pitkät putket on kaikista vahingollisinta. Paljon pahoinvoivia sekakäyttäjiä joilta puuttuu monta eri hyvää tasoo elämästä ja taspainosta. Näiden vaikuttaen omaan elämään vielä... Niistä ei jää paljoo käteen. Paitsi dopamiini torakkaista käyttäytymistä ja paljon touhutippoja.
Äsidkulttuuri ja äsidi. Mä en nyt puhu niistä reivipelleistä vaan siitä diipeimmästä jengistä. Niistä jotka siirtää voimansa psykedeliasta johonkin. On se sit taiteeseen tai itsensä löytämiseen. Filosofiaan tai meidän kulttuuriin. Sellaisten ihmisten kanssa hengailu ja äsidin veto? No ainakin se tuntuu terveeltä ja kehittävältä. Vaikkei mitään sais välttis aikaan edes. Harva todella harva tuosta porukasta kovin kummoista saa aikaan. Toiset menee politiikaan, toiset taiteilijoiksi ja osa menee Prisman kassalle, mutta kokee olevansa onnellinen. Toiset ei sieltäkään saa tyhjyyttään sisältään täytettyä ja vaihtaa kemiaansa.
Mut aidosti avoimien ihmisten parissa joogaaminen kuunnellen Pekka Pohjolaa on pakosti jotenkin hyvä asia. Siinä en oikein näe paljoo negatiivista.
Yksin äsidin ja deelien vetäminen myös nopeesti saattaa kääntyä huumeiksi muiden joukossa, mutta silti deelit ei ikinä lopeta toimintaansa. Ne on alati minussa muuttuva asia ja jokainen trippi jää päälle aktiivisemmin kuin annos subua. Se syvenee ja pinnallistuu välillä. Muutokset tuntuu aktiivisemmilta ja herkkyys kaikelle kasvaa. Se on hyvin erilaista, se on hyvin epäarkista.
Eli. Kyllä. Itse koen elämäni hyvin erilaiseksi tiettyjen huumeiden takia. Epäilen myös, että varsinkin hapolla mun elämään on ollut erittäin positiivinen vaikutus.
Itseäni ei ikinä ole kiinnostanut yökerhot, reivit eikä festarit. Joskus mietin, että johtuko se siitä että jännitin moisia ja ahdistuin ihmisistä ja sen takia en ikinä uskaltautunut antautua sille? Kokeilin siis sitten näitä juttuja ja ei en tykännyt. Mua kiinnostaa enemmän ihmiset niihin kunnolla tutustuminen heidän kulttuurit, mutta ei epämääräinen heiluminen ja huojuminen kuoseissa välkkyvissä valoissa, puhumattakaan rahvaista tylsimyksistä kaupungin keskiverto yökerhoista.Mua ei kiinnosta festarit, ei puolituntemattomien kanssa pössyttelyt, ei yökerhot eikä reivit. Mun huumeiden käyttö on pääasiassa yksin kuosailua jarrujen parissa. Mitäs jos mua alunalkaenkin kiinnostaisi toisenlaiset asiat? Olisinko saanut huumeilta enemmän?
Huumeet on mulle jotain joka menee yli kaiken tuon. Hedonismia ei löydy reiveistä vain se löytyy pillistä, lainista rintojen välissä ja hikisestä panemisesta. Muuten on kivempi ottaa aina tsillimmin kivoje hemmojen kanssa keskustellen, ymmärtäen, oppien ja asioiden tekemisen ohella. Bändi treenit vaikkapa pevekkiä vedellen voittaa monet hyvätkin bileet tai metsässä liikuskelu kaverin kanssa hatsigramma mukana on paljon merkityksellisempää mulle kuin paikka jossa en kuule edes omia ajatuksiani.
Niin. Muuttuisinko minä jos lopettaisin käytön? Se olis jännä kokeilu. Kaverini muuttuisi luultavasti. En olisi enään tällä tavallakaan osa tätä yhteisöä kuin nyt. Alkaisinko taas masentuneeksi ja ahdistuneemmaksi kuin nyt? Voisin hyvinkin kyynistyä. Toisaalta mietin kokoajan että olenko matkan huumeiden kanssa lopettanut? En tiedä. Ehkä aloitan uuden vaiheen. Veikkaisin oikeastaan että sekoilua on luvassa. En tiedä. 11 vuotta käyttänyt ja sitä ennen leikin vielä pikkusotilailla. Oikeasti maailma ilman huumeita on mulle yhtä kaukainen asia kuin ruoka köyhälle. Se on siellä jossain ja tiedän siitä. Olen myös kuullut siitä puhuttavan, mutta onko sekin maailma valheellinen ja riippuvuuksia täynnä oleva psykoosiensekametelisoppa ja vain toisenlaisten dopamiinimuurahaisten gladiaattori areena niin siitä mulla on paha aavistus...Tossa välissä oli moooonta vuotta etten käyttänyt huumeita lainkaan, alkoholiakin varsin kohtuullisesti. Oliko ne vuodet jotenkin tyhjempiä kuin käyttövuodet? Eivät olleet, erilaisia kyllä. Jos vertaan vuosia käyttöä / ei-käyttöä, niin en näe, mitä kovin mullistavaa elämästäni olisi puuttunut ei-käyttövuosina vrt. käyttövuodet. Siis nimenomaan pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna.
.
Eli kiitos jumalalle näistä vitun huumeista edes.
) on jotain annettavaa. Haluan nähdä sen päivän, kun olen saanut ongelmakäyttöni kuriin, ja pystyn kieltäytymään subusta ilman tunnontuskia. Opioidien viihdekäyttäjää musta tuskin koskaan tulee, on liian tulella leikkimistä se touhu. Tullut tässä vuosien varrella huomattua..
