Suuret dissosiatiiviannokset eli niinkutsutut holet

[Touchet]

Jotkut suosivat dissosiatiivien kanssa huomattavan suuria annoksia, jotka johtavat aistimusten katoamiseen ja yleensä häivyttävät minuuskäsityksen. Ketamiinipäiden keskuudessa tila tunnetaan K-holena eli sananmukaisesti ketamiinireikänä. HOLY HOLE.

Psykonautti D. M. Turner kirjoittaa legendaarisessa The Essential Psychedelic Guide -kirjassaan seuraavaa:

• Kun annos on otettu, kokemus yksinkertaisesti tapahtuu. Toisinaan minusta tuntuu kuin olisin yksittäinen atomi tai tietoisuuden piste kieppuvan energiapyörteen keskellä, kuin olisin solu galaktisen mittakaavan organismissa. Tämä olotila voi muuntua, jolloin minusta tulee keskiöpiste, jonka kautta nämä energiat kulkevat. Kokemus on jättimäisissä mittakaavoissa tapahtuva yhdistelmä energioita, intentioita ja havainnointia, kuitenkin kirkkaasti artikuloituna viimeistä yksityiskohtaa myöten.
  
  Vaikka kaikki todellisuuden, minuuden tai vakauden tukipisteet katoavat valonnopeasti, en koe minkäänlaista pelkoa, aivan kuin se olemus joka mahdollisesti kokisi pelkoa ei olisi enää osa minua.

Toiset menevät holeen vahingossa annosteltuaan liikaa, mutta tällaisen tilan saavuttaminen käytännössä vaatii hyvin suuria annoksia; yli puoli grammaa (!) ketamiinia oraalisesti tai 150 milligrammaa intranasaalisesti.

Tilaan halajavat yleensä annostelevat 75-100 milligrammaa ainetta injektiona lihakseen (jolloin Ketalar®-injektioneste on preferoitu vaihtoehto). Tämä tapahtuu useimmiten yksinäisyydessä ja pehmeästi sängylle asettuneena, sillä kommunikaatio- ja koordinaatiokyvyt katoavat täysin. Suoraan suoneen injektoimista ei yleensä ketamiinin kohdalla suosita, koska tuolloin annos toimii jo ennen kuin mäntä on pohjassa, jolloin oman minuutensa menettänyt ihmiskeho saattaa holtittomana sohaista neulan katki käsivarteensa.

Vastaavasti metoksetamiinin tullessa suureen suosioon käyttäjät ovat alkaneet puhumaan M-holesta. Ilmeisesti metoksetamiini iskee viiveellä myös suoneen injektoituna ja vahingoilta voi täten välttyä? Minkäsuuruisia annoksia M-holeen pyrkivät käyttävät?

Dekstrometorfaania ei ilmeisesti yleensä annostella näihin hole-tiloihin johtavia annoksia?

[King Ink]

Dekstrometorfaania ei ilmeisesti yleensä annostella näihin hole-tiloihin johtavia annoksia?

Mielestäni 4. plateaun tripit alkavat olla jo niin voimakkaita, että ne voitais eräänlaisiksi holeiksi laskea myös. Ainakin minuus- ja kaikki muutkin käsitykset katoavat täysin, ja tilalle tulee omituisia näkyjä. Ja kyl ainakin jotkut noita tykkää ottaa.

Ainakin sellaset.. ihan överiksi menneet tripit on mulle olleet just semmosii, että tipahdan sängylle ja herään siitä muutaman tunnin kuluttua melko selväpäisenä, mikä kuulostaa musta erittäin reikämäiselt kokemukselta.

En oo ketkul, enkä metkul, vetänyt niin kovia trippejä, että ois menty noin pitkälle. Ku aina on ollu sellanen fiilis, että pitää vähän eka kokeilla ja tutustuu 'pitkästä aikaa' aineeseen ennenku menee niitä ääritiloja hakemaan, ja sitten onkin jo loppunut. Eli en voi varsinaisesti lähtee voimakkaita dexmitrippejä vertaamaan k- tai m-holeihin.

Mites muistin kanssa reikäannoksia vetelevät? Meneeks muisti pahastikin esim. k-holes? Dexmi ainakin vie pahasti muistin isoilla annoksilla.

Tunnun dissosiatiiveil suosivan kuitenkin vähän pienempiä annoksia. Että ees välil muistais kuka on jne.

[Touchet]

Mites muistin kanssa reikäannoksia vetelevät? Meneeks muisti pahastikin esim. k-holes? Dexmi ainakin vie pahasti muistin isoilla annoksilla.

Holessa tapahtuvaa informaationprosessointia on tosiaan hyvin vaikeaa muistaa. Se on kuin heräisi syvästä unesta, jossa on juuri käynyt läpi kaikkein selväjärkisimmät ajatuksensa (ilman, että se käytännön tasolla on sitä). Matkan sisältö, joka enimmäkseen koostuu puhtaasti intuitiivisesta tunnetilasta, on hyvin vaikea saattaa arkiminuuden kantilta käsitettävään muotoon, varsinkin kun se tapahtuu ajan- ja paikantajun ulkopuolella. Mutta siinä voi harjaantua aivan samoin kuin unien muistamisessa.

Itse olen ihan vain pari kertaa nokittamalla ottanut sen vähän alle 150 mg ketamiinia, mikä mut vie K-holeen.

Ensimmäisellä kerralla (pienen 2C-T-2-annoksen päälle) tuntui siltä, että näen kaikki unet mitä olen elämäni aikana nähnyt, samalla kertaa. Tilan hiipuessa olin täysin vakuuttunut siitä, että mun persoonallisuuteni ja itsetietoisuuteni on vain mittarilukema biomekaanisessa tietokoneessa. Tuolloin meininkiin liittyi ihan visuospatiaalista kuvitteellisten ympäristöjen hahmottamista.

Toisella kertaa koin olemassaoloni siten, että mä olen yksi ystävistäni, siinä perspektiivissä, että olen sen ihmisen sukuhaarat jotka hierovat geenejään yhteen. Tällöin kokemukseen ei liittynyt visuaalista havainnointia. Jossain vaiheessa avasin silmäni ja totesin peilailevani itseäni. Kummastelin, että onpa mulla kummallisia ulokkeita ruumiissani yhtäkkiä. Todellisuudessa makasin sohvalla ainoana valonlähteenä lumisadetta näyttävä televisio; olin siis kuvitellut nojatuolien, sohvapöydän ja lattian olevan osa kehoani.

Sitten on myös pari kertaa tullut otettua sellaisia kombinaatioita erinäisiä aineksia ketamiinin kanssa, että dissosiaatio on mennyt ihan K-holen suuntaan (ja esimerkiksi tietoinen ajattelu on sulanut täysin loputtoman suuren Tunteen tieltä), vaikka ketamiiniannostus onkin ollut vähän hillitympi.

En nyt mitenkään kauhean innostunut ole ollut tuosta holettelusta, mutta ajattelin jossain vaiheessa taas kiskaista kunnolla.

[Kepardi]

Holetuskokemusten muistaminen on yksilöllistä ja aika tarkkaa kikkailua annostelun suhteen, kun ainakin oman kokemuksen perusteella vain vähän holesta eteenpäin odottaa tajuttomuus, varsinkin IM/IV annosteltaessa. Sisällöltää matkat ovat minulla ketamiinilla ja MXE:llä usein olleet visuaalisia, yksityiskohtaisia kuvauksia erilaisista elimistön ja psyykeen toiminnoista, esimerkiksi nokittaessani ketamiinia pystyin visuaalisesti hahmottamaan pääni sisällä kaikki ne prosessit joita nenäni limakalvoilla sillä hetkellä tapahtui, vähän kuin olisi jotain opetusvideota katsellut. Opin paljon kehostani näillä aineilla leikkiessä, tavallaan oivalsin ja hiffasin asioita joista olin joskus lukenut tai niitä opiskellut saavuttamatta kuitenkaan täydellistä "ahaa" elämystä. Kaikki ylimääräiset aistiärsykkeet oli täysin blokattu ja aivoni pystyivät täydellä teholla tarkkailemaan ja prosesoimaan yksittäistä tapahtumaa/toimintoa kuten vaikkapa juuri sitä nenää.

MXE:llä teki musiikin kuuntelusta hole doseilla (esim ~120mg nokitettuna) hyvin mielenkiintoisen kokemuksen, musiikista tai pikemminkin sen värähtelystä tuli osa minun kehoni toimintaa, tunsin kuinka koko kehoni ja aivoni värähtelivät samoilla taajuuksilla kuulokkeista tulevien äänien kanssa. Annos oli iso ja tämä efekti tuntuikin suorastaan epäterveelliseltä, keho ikään kuin kävi aivan liian korkeilla hertseillä

Minun on ollut suht helppo muistaa näitä 'matkoja' ja niissä opittuja asioita, kunhan en ole yhdistänyt kannabista kokemukseen. Kannabis boostaa ketkua ja mxe:tä aivan perkeleesti, varsinkin visuaalisella saralla, mutta tekee kokemuksesta jotenkin merkityksettömän, enemmän viihtellisen ja siitä muistaa paljon vähemmän jälkikäteen. Mulla on vähän kuin valokuvamaisia muistoja tietyistä hetkistä ketamiini ja mxe kokemuksista, tarkkoja ja yksityiskohtaisia.

Monta kertaa holetusdoseilla tulee myös tunne, että keho liikkuu tai muuttaa muotoaan. Olen muuttunut mm. kasvattanut siivet ja muuttunut lohikäärmeeksi, näitä kokemuksia pystyy kokemuksen karttuessa ohjaamaan. Nuo ruumiilliset tuntemukset on aika hämmentäviä ja niitä on vaikea yrittää kuvailla sen kummemmin, mutta kehosta yksinkertaisesti tulee signaaleja avoille siihen malliin kuin minulla olisi enemmän ja erilaisia raajoja kuin minulla oikeasti on. Välillä tuntuu myös siltä että vääntyilee ja kääntyilee mitä ihmeellisempiin ja suorastaan mahdottomiin asentoihin (käsi menee rinnan läpi ym) vaikka todellisuudessa en hievahtaisikaan. Vastaavia kokemuksia en ole muilla kuin vahvoilla dissoilla kokenut, mainittakoon kuitenkin että mxe ja ketamiinin lisäksi myös salvia tuottaa näitä 'morfaus' kokemuksia.

[tRip]

Ihan pakko muuten todeta tähän nimenomaiseen topicciin, että onkohan muilla kokemuksia deelidisso-holeista..? Eli psykedeeleillä samojen tilojen saavuttaminen.

Samatila, eri henki. ehkä.

Jokaises dissos on deliaa, ja jokaises deelis dissoo.

Deeleissä disso-holeen pääseminen saattaa, ainakin itsellä vaatia pidempää trippailukuuria, tai muutenvaan sekakäytön lomassa tapahtuvaa psykedeelien holtitonta plateaun rakentamista.

[Touchet]

Ihan pakko muuten todeta tähän nimenomaiseen topicciin, että onkohan muilla kokemuksia deelidisso-holeista..? Eli psykedeeleillä samojen tilojen saavuttaminen.

En mä kyllä samasta tilasta puhuisi, vaikka toki tiettyjä yhtymäkohtia isojen psykedeeliannosten ja isojen dissosiatiiviannosten väliltä löytyykin - kuten se, että ei oikein aisti mitään ja tavanomainen minuuskäsitys katoaa tyystin.

Omissa kokemuksissa suurin erotus noiden kahden tilan välillä on se, että dissosiatiiveilla kaikki redusoituu tummanpuhuvaan tyhjyyteen missä primitiivinen tunnemaailma on vallitseva kokemuksen piiri, kun taasen psykedeeleillä tajunta tuntuu irtaantuvan kehosta ja levittäytyvän kaikkeuteen jolloin valkoinen valo assimiloi oman minuuden puhtaaseen älykkyyteen (jonka helposti kokee jumaluutena).

• Havainnollistaakseni näitä kahta erilaista kokemuksen piiriä kuvan avulla:
  
  

[Kepardi]

En mä kyllä samasta tilasta puhuisi, vaikka toki tiettyjä yhtymäkohtia isojen psykedeeliannosten ja isojen dissosiatiiviannosten väliltä löytyykin - kuten se, että ei oikein aisti mitään ja tavanomainen minuuskäsitys katoaa tyystin.

Omissa kokemuksissa suurin erotus noiden kahden tilan välillä on se, että dissosiatiiveilla kaikki redusoituu tummanpuhuvaan tyhjyyteen missä primitiivinen tunnemaailma on vallitseva kokemuksen piiri, kun taasen psykedeeleillä tajunta tuntuu irtaantuvan kehosta ja levittäytyvän kaikkeuteen jolloin valkoinen valo assimiloi oman minuuden puhtaaseen älykkyyteen (jonka helposti kokee jumaluutena).

Mielenkiintoinen näkemys, ja tavallaan ollaan samaa mieltä ja tavallaan eri mieltä. Psykedeelisen kokemuksen luonne on toisaalta päinvastainen kuin dissosiatiivisen, mutta toisaalta koen että molemmissa lopputulos, viimeinen määränpää, on sama. Jossain vaiheessa, tietyn rajan ylityttyä se psykedeelinen loputtoman tuntuinen kompleksisuus vaan ikään kuin lysähtää kasaan ja muodostaa täydellisen tyhjiön, mustan aukon, vähän kuin tähti joka saapuu elinkaarensa loppuun. Toinen ainetyyppi kuljettaa psyykettä kohti 0 ja toinen kohti 1, mutta lopulta ykköset ja nollat vaan sekoittuvat keskenään eikä voi varmuudella enää sanoa onko kyse ykkösistä vai nollista vaiko molemmista yhtä aikaa. Tai jotain sinne päin...

[tRip]

Kepardi, juuri tuota hain takaa.
Oikeastaan ilmaisit asian helvetin osuvasti.

[Pariah]

Egokuolemaa.

Tämä lähesloppuunasti kaluttu termi sopii tähänkin.

Tulee se hetki kun ei ole mitään. Siis ei mitään. Ei voi edes ajatella mitään koska mitään ei ole olemassa. Sitä vain on ei missään.

Toivottavasti tässä oli "ei mitään"-järkeä.

[Touchet]

Psykedeelisen kokemuksen luonne on toisaalta päinvastainen kuin dissosiatiivisen, mutta toisaalta koen että molemmissa lopputulos, viimeinen määränpää, on sama. Jossain vaiheessa, tietyn rajan ylityttyä se psykedeelinen loputtoman tuntuinen kompleksisuus vaan ikään kuin lysähtää kasaan ja muodostaa täydellisen tyhjiön, mustan aukon, vähän kuin tähti joka saapuu elinkaarensa loppuun.

Egokuolemaa.

Tämä lähesloppuunasti kaluttu termi sopii tähänkin.

Tulee se hetki kun ei ole mitään. Siis ei mitään. Ei voi edes ajatella mitään koska mitään ei ole olemassa. Sitä vain on ei missään.

Toivottavasti tässä oli "ei mitään"-järkeä. :)

Kokemukset koetaan sisällöttöminä vain silloin, kun niitä ei ole mahdollista integroida tavanomaisiin käsitekartastoihinsa. Kun oppii sisäistämään minuudesta erillisen kokemuksen olemusta ja se on osa arkipäiväisiä ajattelun suuntautumisia, niin tulee noista henkilökohtaisesti hahmotettavan tulkinnan rajat ylittävistä tiloistakin jollain tapaa käsitettäviä.

Mahtuuko äärettömän ja ajattoman avaruuden konsepti päähän ilman että alkaa ohimoa jyskyttää? Pystyykö ajatuksissaan pyörittelemään perverssejä topologioita?

Meditaatio, aistideprivaatiosessiot ja flowtilojen (mm. tietokonepelien pelaamisen tai piirtämisen) tiedostava tarkastelu toimii.