Paluu dekstroverseen.

Dekstrometorfaani
Pariah

Paluu dekstroverseen.

Post by Pariah » Mon 23 Nov 2015, 14:32

Taustalla 50+ trippiä, taukoa välissä kolme vuotta. Ajattelin antaa deksmille uuden mahdollisuuden monien pettymysten (vajareiden) jälkeen. Kippasin silmämääräisesti puolet 1200mg:sta. Mausta päätellen erottelu on onnistunut. Niska jäykkänä noin puolentunnin kuluttua.

Pakko sammutella valoja. Asetan patjan ja peiton optimietäisyydelle kaiuttimien eteen.

Yritän makoilla, olen liian levoton vielä. Istun tietokoneelle, tulee paha olo. Puhelin kiinni, valot pois, käyn peiton makuuhuoneesta. En oikein tiedä mitä nyt, joten käyn kippaamassa 300mg lisää ja huomaan että motoriikassa on tapahtanut jotain. Tuntuu kuin yhtäkkiä olisi päivittäinen virkistystaajuus noussut 60hz->500hz. Tunnen jokaisen liikkeen täydellisesti. Pystyn hallitsemaan kehoni. Värit haalistuvat, pienimmätkin valot tuntuvat polttavilta. Pyörittelen käsiäni, teen pari joogamaista liikettä ja väsähdän. Pakko makoilla.

Tipahdan patjalle, tarvitsen peiton suojakseni. Suljen silmäni ja huone kutistuu, musiikki soi kaiuttimista aika kovalla. Ottaa vähän vatsanpohjasta. Yhtäkkiä tuntuu kuin olisin vapaapudotuksessa. Näen loittonevan majakan huipun ja tiedän kohta iskeytyväni maahan, lujaa. Tipahdan pumpuliin, se on lämmintä, kehoni alkaa väristä euforisena. Kutistun. Rakastun kaikkeen. Odotan seuraavaa biisiä alkavaksi.

Musiikkia kuunnellessa musiikki materialisoituu aivan eri tavalla. Laulu on selkeästi pinnassa erillisenä instrumenttina muiden luodessa vankan pohjan joka kuljettaa koko pakettia eteenpäin. Kaikki kietoutuu bassokitaran ja bassorummun ympärille. Tuntuu kuin voisin ottaa kiinni ja halata tätä biisiä. Olen kuitenkin täysin jumissa enkä halua rikkoa tätä ihanaa värisevää olotilaa.

Kaikki alkaa lainehtia, värinä jatkuu. Tipahdan verseen, muistelen vain että tällaistahan deksmeissä pitää ollakki. Muutama vuosi meni etten täällä päässytkään käymään, kiva nähdä ettei mikään ole muuttunut. Jokin liikuttaa minua, kuin makoilisin liukuhihnalla. En pysty liikkumaan, voin vain katsella mitä tapahtuu. Ullakkohuoneita, punertavan ruskeita värimaailmoja, hymyileviä kasvoja. Huoneet ovat abstrakteja, ei oikein ota selvää lattiasta ja katosta. On vain tällaisia tiloja.

Käyn kippaamassa jäljellä olevat 300mg naamariin. Patja kaiuttimien edessä tuntuu joltain testipenkiltä mihin asetan itseni. Päästessäni makuuasentoon tunnen kuinka sulan osaksi lattiaa ja yhtäkkiä olen irti ruumiistani. Leijun vain. Matkailen läpi peilisalien, joissa näen kuvajaisena vain tumman varjon. Tunnen olevani vieraana jossain. En tiedä haluanko tavata isäntää jonka läsnäolon tunnen kokoajan. Olen kuin varkain päässyt katsomaan johonkin toiseen maailmaan. Tämä maailma sykkii omalla taajuudellaan eikä tänne pääse ilman kemikaaleja. Mielessäni käy että voisihan dexmiä tarjota jollekkin asiasta tietämättömälle, tosielämän "red pill or blue pill". Ei täältä kyllä ole paluuta.

Havahdun, ajattelin pitää pienen tauon tästä kaikesta. Lähden tupakalle. Nousen polvilleni, tasapaino on täysin hukassa. Otan kiinni pöydän kulmasta, saan itseni ylös. Robottikävelyä parvekkeelle ja hetken mietin että tässähän on melko selvänä. Ulkona kuitenkin näkökenttä alkaa pätkimään, värit katoavat tuntuu että kaikki hajoaa, puut narisevat, ovi on varmasti lukossa. Mitä jos joku näkee. Mitä jos... ennenkuin panikoin tumppaan röökin ja painun takaisin sisään.

Olohuoneeni tuntuu vieraalta. Mieteskelen vain että olenhan minä onnekas kun pääsen trippaamaan tällaisessa ympäristössä. HiFi-tason äänentoistolaitteet, loputon musiikkikirjasto internetissä. Istahdan tietokoneelle ja tuntuu siltä että kone on alkanut kapinoimaan minua vastaan. Aivan oudosti kaatuilee ja jumittaa, aivan kuten minäkin. Buuttaan koneen, musiikki lakkaa ja huoneeseen laskeutuu hiljaisuus. Kohinaa, sitä on vaikea kuvailla miltä hiljaisuus deksmeissä kuulostaa.

Laitan illan viimeisen levyn soimaan, tunnen olevani kaiken huipulla, euforisena kuuntelemassa mahtavaa musiikkia. Annan itselleni luvan nukahtaa.

- Good to be back, aivan kuin ensimmäisillä kerroilla oli tämä trippi, kolme vuotta taukoa teki ihmeitä.

User avatar
Mekstori
Psykonautti
Posts: 86
Joined: Sun 08 Nov 2015, 20:34

Re: Paluu dekstroverseen.

Post by Mekstori » Sat 02 Jan 2016, 04:52

Kiitti hyvästä kirjotuksesta!
Ihan tuli ikävä dekstroverseen kun luki tekstiäsi. Mulla vähän sama että useampi kymmenen trippiä takana ja taika on kadonnut ja pitänytkin jonku vuoden taukoa.

Pitää kyllä jossain vaiheessa pistää keitokset tulille ja antaa virran viedä musiikin mukana. Ketamiinia ja MXE:tä on kyllä tullut testailtua ja niistä on saanut paljon smanlaista irti. Tuntuu että nykyään kun irtautuu ruumiista ja leijuu musiikin mukana niiin pystyy jo paremmin ohjailemaan kokemusta. Esim. tahdon voimalla voi liikkua eri suuntiin holessa niin oudolta kuin se kuulostaakin :P

User avatar
King Ink
Moderator
Posts: 3958
Joined: Fri 10 Jul 2009, 11:38

Re: Paluu dekstroverseen.

Post by King Ink » Mon 20 Jun 2016, 02:35

Pariah, nautin aikoinaan sun dexmijutuistas tosi paljon, kiva nyt lukea sun paluukertomuksesi! Kiitos jakamisesta.

Pariah

Re: Paluu dekstroverseen.

Post by Pariah » Thu 03 Nov 2016, 13:44

King Ink wrote:Pariah, nautin aikoinaan sun dexmijutuistas tosi paljon, kiva nyt lukea sun paluukertomuksesi! Kiitos jakamisesta.
:) Hienoa että maistui. Tästä alkaa olemaan vuosi, mieli tekisi kokeilla samanmoista 1200mg settiä lähiaikoina, pari kuukautta raittiina vois olla aika hyvä lähtökohta hyvälle tripille. Deksmi on ainoita aineita joihin ei jää kiinni, kerta vuoteen on aika sopiva aikaväli tämän kanssa :)