En oikeastaan juuri pidä kuin yhdestä stimulantista - dekstroamfetamiinista (pidän MDMA:ta empatogeeninä, koska sellaisenaan se ei juurikaan minua piristä - saattaa pitää hereillä, mutta vietän yleensä melko ison osan parhaasta huipusta istuallaan tai makuullaan).
Stimulanttien alkuperäinen käyttötarkoitus minulla on ajan mittaan jäänyt vähän taka-alalle. Aluksi stimulantit olivat minulle bilehuumeita - on vähän hauskempaa, mutta ennen kaikkea jaksaa olla bileissä loppuun asti, ja suurimman osan ajasta ehkä vielä tanssia eikä istua tuopinpohjaa tujiotellen.
Nykyään käytän niitä silloin tällöin tuohon tarkoitukseen, mutta nykyisin yleisin valintani bilehuumeeksi on kiistatta LSD - kunhan ensimmäisten trippien sekoilut saatiin pois alta ja opin olemaan hapoissa vähän normaalimmin, se soveltuu bileisiin paremmin joka suhteessa. LSD:n puutteessa kakkosvaihtoehtona on yleensä amfetamiini+MDMA - kumpikaan yksin ei sovellu juuri bilekuosiksi, mutta yhdessä ovat ihan hyvä Plan B.
Nykyään kun otan viihteellä ollessani amfetamiinia, piristävän vaikutuksen eräs toinen puoli on pikkuhiljaa muodostunut tärkeämmäksi kuin stimulaation mahdollistama kokoöinen biletys ja tamppaus. Jos olen ottanut amfetamiinia, voin juoda huoletta alkoholia ihan siihen tahtiin kuin haluan, ja pysyä muiden tahdissa menemättä heti hirveään känniin. En tiedä onko minua muutenkaan siunattu viinapäällä, mutta viimeistään harjoituksen puute on tehnyt siitä melko kelvottoman. En ole tottunut miettimään alkoholinkulutustani niin tarkkaan, että tuntuisi luontevalta ajatella pitävänsä vaikka 30 minuuttia taukoa ennen seuraavaa drinkkiä. Tarve juoda syntyy usein ennen kaikkea sosiaalisesta paineesta; totta kai siitä voi ihan yhtä hyvin kieltäytyä, mutta jos kerran pidän ystävien kanssa juomisesta sosiaalisena aktiviteettina ja makunautintona, niin voin näin pitää sen sivuvaikutukset minimissään - mielestäni varteenotettava strategia. Tietysti kuulostaa vähän typerälle "vetää piriä, jotta voi ryypätä tulematta känniin", mutta kun oikeastaan kyse on siitä, että voi juoda melko huoletta vahingossa vähän liikaa eikä tulos muutu mihinkään - alkoholi nousee päähän hyvin lievästi.
Ylivoimasesti suurin syy miksi pidän stimulanteista on kuitenkin... funktionaalinen vaikutus. 80% amfetamiinin käytöstäni on "arjen dopingia"; tuunaan itsestäni energisemmän, keskittyneemmän, päättäväisemmän ja motivoituneemman, silloin kun olen tai haluan olla aikaansaavalla päällä. Yksinkertaisesti: pystyn saavuttamaan useanlaisia tavoitteita vähemmällä vaivalla, mikä on tietysti edullista. Pidän dekstroamfetamiinista, koska kokeilemistani stimulanteista se on ollut "puhtain" - pitää hereillä, tekee skarpiksi, muttei "pöhise" yhtään. Muut kokeilemani stimulantit - käytännössä metyylifenidaatti, metamfetamiini, muutamat RC:t - sekoittavat päätä enemmän eivätkä siksi sovellu yhtä hyvin arkisten asioiden hoitamiseen tehokkaammin. Metyylifenidaatista saan liikaa "tyypillisiä", ääreishermostoa stimuloivia vaikutuksia, ja keskittymiskyky herpaantuu. Sama pätee noin ylesesti ottaen karkeasti enemmän tai vähemmän kokeilemiini RC-stimuihin - osa on myös selvästi empatogeenisia, ja vaikuttaa täten ajatteluun olennaisesti.
Metamfetamiini taas stimuloi rajummin, mutta tuntuu että se tavallaan "toimii täysillä" vähän aikaa - olo on todella skarppi, itsevarma, energinen - mutta jo muutaman tunnin päästä henkinen vireys alkaa kadota. Ajatus lakkaa leikkaamasta ällistyttävän nopsaan, mutta unesta on turha... uneksiakaan ainakaan kahteentoista tuntiin. On se pervitiini varmasti ollut sodankäytiin ihan kelpoa tavaraa, mutta se on vähän liian rajua kropalle että tykkäisin vetää kovin usein, ja pitkä vaikutusaika on vähän ongelmallinen. Piriä voi vetää, ja sitten vähän ajan päästä vetää lisää. Metaa vetäessä sitoutuu yleensä pitkään hereilläoloon vailla suurinta osaa älyllisestä kapasiteetista, ellei tipauta itseään jollain Levozineilla.
En koskaan nuorempana kokenut, että nopeat viehättäisivät minua kauheasti. Eivätkä ne viehätäkään. Hitaat on suurta herkkua, mutta käytän niitä todella harvoin. Stimulantit taas on arkisia kuin vaikka ruuvimeisseli - ei mitään niin kauhean erikoista tai ihmeellistä, mutta helvetin hyviä olemassa.
Kokaiinin lasken vähän erilleen muista stimulanteista, koska se toimii aivan täysin eri tavoin. Ensinnäkin, vaikutus on vähän turhan lyhyt jotta se soveltuisi "funktionaaliseen" käyttöön - sitä saa koko ajan olla nuuskimassa lisää (vaikka aika vapaaehtoisesti sitä yleensä snoraa buusteja, kunnes pepsi loppuu). Jotta se soveltuisi hyvin viihdekäyttöön, siitä pitäisi kuitenin tulla jonkinmoinen tavoittelemisen arvoinen olo. Hyväkin kokkeli nuuskattuna on yleensä ollut aina pettymys. Olon huomaa siinä vaiheessa, kun se alkaa laskea - miettii, että "Ei mulla ollut kyllä äsken mikään kauheen hyvä olo, mut nyt on suht. paska olo - äskeinen takasin!" Ensimmäinen kunnon vaikutus jonka siitä huomaa on vieroitusoire.
Freebase-kola poltettuna on jo jotain, mutta ei siitäkään mitään kuningasoloja tule, päinvastoin. Samanlaista rupattelua ja itsevarmuutta ilmenee melkein kaikista stimulanteista, enkä kovin merkittävää euforiaa ole vieläkään kokenut. Puolet huvista ainakin itselläni taitaa olla sitä, että se on niin stereotyyppistä, jenkkileffoista tuttua nistitouhua - polttaa kräkkiä. Sanaan liittyyvät konnotaatiot tekevät siitä lähestulkoon vitsin jo sanana ja käsitteenä.
IV:nä koksu on vaan pelottavan hyvää. Ei tunnu lainkaan stimulantilta - itse asiassa vähän hankala sanoa miltä tuntuu, kun koko keho kihelmöi samaa säveltä: AI VITTU EI VITTU UIJJUIJUI TSIIISUS ET TEKEE GUTAA.
NYT on tullu vedettyä jotain HUUMETTA.
En oikeastaan pidä kokaiinista yhtään. Aina kun vedän sitä, sitä tekee seuraavana päivänä kummasti mieli - vaikka ei OIKEASTI haluaisi yhtään. Olo on todella vaatimaton, ja alkaa väistämättä kaduttaa kun miettii paljonko rahaa siihen kului. Haluaisin sanoa etten koskaan enää hassaa rahoja kokaiiniin, koska nuuskattuna ja poltettuna se on paskaa, ja IV:nä... No, en oikeastaan harrasta räpylärulettia, niin haluaisin pystyä sanomaan varmuudella että antoi olla viimeinen kerta. Harmi vaan, että olisin tässä vaiheessa valmis lyömään vetoa siitä, että pyörtäisin puheeni ennen pitkää.
Se siitä tahdonvoimasta.
Vittu. Ja taisin vielä lukea tältä foorumilta et koksu on ränniin pikkusen eri keissi ku nokkaan tai keuhkoihin. Että kiitos, runkkari! Seuraava voi sitten lukea tästä postista miten siistiä suonensisäinen kokkeli on, ja kokeilla sitten ihan ite. Vahinko kiertämään.
kuka nyt ei stimujen tuomasta sosiaalisuudesta+työnteon helppoudesta pitäis.
se on rappiota.tappiota,kadotusta ja kaaosta ja itku pitkästä ilosta.
)
