Kuoleman liemi mimosahuasca ja datura

[Dexma]

Ayahuasca ja Datura

19.5.09.

Olin muutaman päivän aikana miettinyt paljon itseäni, psykedeliaa, elämää ilman epäkonkreettisia juttuja, sfäärejä, fraktaali purgia jne. Olin vetänyt itseäni jokaiseen suuntaan ja takaisin, kuin pieni pingis pallo kuminarun perässä. Olin miettinyt itse "henkistä lomaa", mutta myös miettinyt psykedeelistä rauhoittumista...

Otin joskus muutama päivä tätä ennen, (meinasin kirjoittaa viikko, mutta vitut) hawaian babe woodrosen siemeniä ayahuascan kanssa ja kokenut aika täydellistä psykedeelistä hajoamista/tryptamiinista tykitystä, voimakasta visuaalista VOIMAA, ääniä kovia ja pieniä, raakoja sellasia. Tämä matka oli ollut erittäin kevyt ja mieltä helpottava eräänlainen rentoutuminen joka tuntui lähes täydelliseltä "henkiseltä lomalta".

Takaisin päivään jolloinka päätin ottaa huascaa ja daturaa. Olin valmistellut huascan mimosasta noin 10 g, harmalasta noin 5 g ja pistin keitokseen yhden daturan juuriston.

Vaikutukset alkoi nopeasti mahassa, tarkoitukseni oli ottaa iisisti, leppoisasti, tutkaillessa daturaa ja myös minua taas huascan kanssa, myös tarkoituksena oli tutkia omaa musiikkiani ja etsiä uusia inspiraatioita.
http://www.mikseri.net/artists/?id=117753 tuossa on projektini Dexma jota olen rakennellut enemmän oman itseni aktivoimiseksi. On tuntunut hyvältä aktivoida itseään vaikka vähän pakottamalla, eräänlaista zen harjoitusta tehdä musiikkia ilman suurempia inspiraatioita. Inspiraatio on kyllä tullut viime aikoina tekemisestä, motivoituminen on tullut aika pitkälle tekemällä. Aktivoituminen on tullut vain tekemällä.

DO IT FAGGOT.

Musiikkini kuulosti värien tullessa eloon mielenkiintoiselta ja puhtaalta, tuntui hyvältä MINÄ OLEN TEHNYT TUON, tuntui hyvältä hyväksyä oma tekeminen ja tuntea se hyväksi. Kyllä inspiraatioita tuli omiin entisiin töihin, mutta enemmän koin halua tehdä lisää toisenlaista musiikkia, enemmän matalia ääniä ja korkeita ärsyke ääniä. Tämä musiikki tuntui aika valmiilta, toisaalta nyt tuntuisi hyvältä tehdä tähän musiikkiin laajuutta äänimaisemaa kirkkaammaksi, täydemmäksi. Musiikkia piti saada muille ihmisille kuulumaan, ehkä se on seuraava työ jota pitää tehdä antaa musiikin putoilla tuolla pään takapajulassa ja tutkia rauhassa itseään.

Värit alkoi tulemaan kirkkaammaksi, aloin tuntea vahvaa fyysisen maailman olemattomuutta. Tuntui kuin putosin pulverissa alaspäin en tuntenut olevani lattialla makaamassa. Mahani päästi äänen, kömmin vessaan ja purgaan. Fraktaalia puskee purgan mukana, ja tuntuu VITUN AVARUUDELLISELTA.

Vaihdan makoilu paikkani sohvalle ja otan tyynyn ja peiton lähelleni. Alkoi täydelliseen psykedeeliseen vesi putoukseen putoaminen, rauhoituin ja putosin syvälle. Värit hiveli minua ja minä niitä, koskettelin maailmaa ja itseäni. Pikkuhiljaa oloni muuttui sairaaksi, tunsin kuinka kuoleman keitos alkoi vaikuttaan syvemmälle minuun. Tunsin sairastuvani vauhdilla, hädin tuskin pystyin nostamaan kättäni. Näin symboleja päässäni oravista, hiiristä, linnuista joita olen nähnyt oikeasti viimeisillä hetkillä olevan ja koin itsekkin tekeväni samoja liikkeitä, yritän viimeisilläni voimillani esim raapia poskiani, onnistuin siinä jopa, mutta yritin kättäni nostaa varmaan kolme eri kertaa, että sain 30 sentin matkan tehtyä kädelläni.

Mietin omaa isoäitiäni joka kuoli vähän aikaa sitten, oli kamalaa tajuta kuinka "väärällä tavalla" olin kokenut hänen kuolemaa. Ajattelin usein, että hän vain makasi sängyllä ja kuoli omiin tuskiinsa HIENOA, että hän pääsi elämästään. Nyt minä siinä viimeisillä tunteillani koen elämää ja vasta silloin, kun voimat tuntuu loppuvan tajuan kuinka hienoa on elää, kuinka hienoa on edes TUSKA jonka saattaa tuntea, kuinka hienoa on tuntea olevansa sairas, mutta silti elossa.

Nyt jälkeenpäin ajattelen, niin en koe mitään arvokasta luoti kallossa kuolemiseen vaan juurikin siihen omaan sänkyyn kuolemiseen. Siellä omassa sängyssä kaikki on hyvin taistelet itsesi, luonnon ja elämäsi kanssa, et omien epäonnistuneiden poliittisten, elämän tapojesi, filosifointiesi takia. CHE GUEVARA ON LUUSERI, MUN MUMMO ON KINGI.

Sairaus tuntuu syvemmältä koen kuinka ihanalta tuntuisi vain pudota jo kuolemaan, täysin tunnottomaan tilaan, täysin tiedostomattomaan tilaan. En tunne tällä hetkellä kuolemaa edes hankalasti ajateltavaksi vaan se on helppoa, se on laajin tiedostamisen muoto ja täydellinen itsensä tajuaminen, eikä se kuolema ole alku, ei loppu, se on vain musta tila joka ei tajua edes mustan olemassa oloa. Ääni ilmassa jossa ei ole ilmaa.

Pikkuhiljaa dmt alkoi vähentään toimimista, ja "kuoleminen" tuntui pienemmältä. Saan sormeni esiin peiton alta, ja laitan sen omaan suuhuni, maistelen sitä tunnustelen hampailla, kielelläni, kitalaellani sormeani. Kaikki tuntoaistit koskevat minun sormea ja tunnen olevani VITUN ELOSSA!!

Fraktaali jysähtää suoraan suuhun, räjähtää silmissä, kehossa alkaa todellisuus rakentuun ja tuntuu todellakin siltä, että en ole läheskään kuollut. Koen voimakkaan halun tunteen elää. Päässä alkaa viliseen ajatukset, samalla haluan päästä vielä syvemmälle johonkin. Daturan hulluus tarttuu minuun ja otan lehden kasvistani, hieron sitä kasvoilleni, nuolen sitä, koen hullua ekstaasia jota haluan IMEÄ lisää. Laitan lehden kasalle ja suuhuni, nielaisen. Tuntuu kuin koko maailma räjähtäisi ja kohtaisin pelkoani suoraan silmästä silmään. Datura. Kuolema. Sairaus. Kipu.

Tekee mieli huutaa, huutaa erittäin kovaa. Huutoa en saa tehtyä järkeni estää sen, kulttuurini estää sen, mutta joku päivä teen sen. Tunnen voimaa jota on eläimillä, koen elämää. Eläimillä on elämää, ihmisillä on elämää, ihminen on eläin. Tunnen suoran teleportin kännyköiden, tietokoneen ohi huudon avulla luontoon. Kuuntelen steroistani musiikkia tuntuu kuin kaikki taide olisi vain elämän ylistämistä, tuntuu kuin huuto olisi elämän ylistämistä, juokseminen, iloitseminen, metsästäminen olisi elämän iloitsemista.

Otan piipun käteen, laitan sinne sormella hitaan rauhallisesti kuivuneita daturan lehtiä. Pistän piipun palamaan, en tunne suoraan vaikutusta, mutta mikä ihanin tapa yhdistyä daturaan, polttamalla sitä. Imeä pehmeää savua puhaltaa ulos. HENGITTÄÄ SITÄ.

Makoilen sängyllä ja koen itseäni naiseksi, omien intohimojen orjaksi omalla pelottavalla HIMOLLA. En tiedä mistä tämä himon tunne tuli, mutta olo oli kuin vamppyyrilla joka yrittää hengittää kaiken elämän itseensä ja pyyhkäistä sillä itseään maailman kartalle. Tarvitsen elämää jotta voin elää.

Penikseni herää eloon. Tuntuu kuin voisin ruiskutella itseäni jokaiseen suuntaan ja vain sörkkiä elämän siemeniä jokaiseen asiaan mikä liikkuu, iloita elämästä. Oivallan kuinka penis ja luonto on kehittänyt toisiaan ja ihmistä elämää. Luonto on kehittänyt fraktaalimaisesti järjestelmiä jokapuolelle pitääkseen elämää yllä. Tämä elämä tuntui erittäin jumalalliselta. Elämä on jumala, ja minä olen osa sitä, minä roiskin elämää suuntiin eritavoilla, mutta sitä voisi kuvailla fraktaaliseksi. Kaaosta ei voi pysäyttää on vain suuri kasa jotka vain muokkaavat kaaosta ja nämä asiat tuntuvat samanlaisilta pisteiltä kuin "minä".

Hyppään pystyyn, puhdistan piippuni vessanpönttöön ja tuhkakupin. Katson peiliini itseäni näen, ihmisen, eläimen, jonkun jolla on tulinen ote, elämän halu, voimakas tuli joka silmissä tuntuu huutavan näyttäytyy eläimeksi. Näen apinan, näen työkaluja, näen ideoita näen ison evoluution. Näen itseni ja tajuan polveutuvani apinasta, kävelen kuin apina. En ole minkään vieraan persoonan poika jota en ole ikinä nähnyt. Evoluutio on iskenyt elämään ja tehnyt siitä fraktaalin.

Alan tanssimaan, iloitsemaan juoksemaan elämästä humalluin elämän tuntemisesta. Kaaduin seinille, enkä tiennyt olevani tulossa HULLUKSI. Koin kuinka energiani vähentyi, sydän löi tuhatta ja sataa. Tuntui hyvältä olla elossa ja sydämestäni tunsin tämän toiminnan. Istahdan penkille. Alkaa hämärtyyn. alkaa muisti pätkiin, alkoi painajainen jota en tiennyt olevan olemassa, en tiennyt mitä tapahtui...

Herään aamulla, olen ollut yön jossain mieleni syvyyksissä. Muistelen iltaa, ja muista esim sitä kuinka kaatuilin paikoista toiseen, muistan kuinka kaikki heitteli ympyrää, muistan pitkän "kahtena näen kaikki" efektin. Näin mielenkiintoisia unia. Outoa näin unta henkilöstä joka omalla taiteella tekee hurjaksi omaa elossa olemistaan tämä taiteilija oli porno malli. Voimakasta tunnetta koko elämällään. Mietin miten olin mennyt nukkumaan? En muista, sänky oli laitettu oikein eikä kämppä näyttänyt siltä, että siellä olisi eläin joka olisi yrittänyt ketään teurastaa...

Oli ehkä ensimmäisiä aamuja elämässäni, kun herään siihen, että haukkasen kovaa ilmaa kehooni, sydämeni alkaa pumppaan nopeasti ja tuntuu kuin herääminen tapahtuu yhdessä sekunissa. Olen taas elossa. Nousen ja teen kaikenlaista koneella, syön, rauhotun lähden töihin.

Työpaikalla kaikki elämä tuntui erittäin ylitsepursuavalta. Ihmisiä jokapuolella jotka ostaa voimakkaasti tavaraa, ruokaa, lapsia jotka huutaa, pelkkää elämää täynnä koko päivittäistavara kauppa. Tuntui hyvältä. Tuntui hyvältä kohdata omaa yhteisöään, kulttuuria, yhteiskuntaa.

Minä olen ihminen joka elää aistiensa orjana. Koen olevani elämäni orja. Elämäni heittää minulle järjettömän haasteen. Haluatko elää ja iloita? Voit aina pyrkiä siihen haastaa itsesi kohti hedonistista buddhaa. Ei ole epäonnistumista on vain tapoja edetä. Tuntuu, että ei ole oikeasti mitään hävittävää, mutta voitettavaa on vain vähän. Sen takia kaaosta on turha pelätä se antaa meille tasaisen maan joka estää häviämisen.

Yhteiskuntamme ei tarvitse sääntöjä ei absoluuttisia muotoja, niitä on mukava hyödyntää, mutta raakaa yksilön oivallusta ei voita mikään kirja, se kirja voi vaikuttaa siihen, mutta niin voin minäkin siihen kirjaan. Tuntuu, että kaikki sekoittuu meidän minässämme ja voimme todellakin tappaa budhan, jumalan, paavin ja ihan kaikki kuten Osho puhui.

Meidän kulttuuri on täynnä kelaamista, käytännön tekoja, tarkasteluja ym. Meidän tehtävä on myös viedä sitä eteenpäin tavalla tai toisella. Eikä tämäkään ole mitenkään TEHTÄVÄ, me vain viemme sitä.

Ei tunnu olevan pakkoja, on vain tapoja toteuttaa asioita. On vain kaaottista liikehdintää.

[Drawsku]

Wau! Melko hurjan kuuloinen kombo, mutta ilmeisesti toimii.

Todella mukavaa luettavaa tämä tarina. Tuo "alkoi painajainen jota en tiennyt olevan olemassa, en tiennyt mitä tapahtui..." jäi vain mietityttämään.. näitkö siis painajaista nukkuessasi?

[Dexma]

näitkö siis painajaista nukkuessasi?

Tällä hetkellä sanottuna. EI mitään hajua...
Jatkuu jatkuu vain tämä datuura... poltin just äsken lisää :?

[psy01]

Kuulostaa mahtavalta. Tappakaa kaikki järjestelmät, kaikki rajat, sillä mitä niillä tekee vapaa tahto? Miksi pitäisi olla muuta kuin oma valinta?

[Aukikco]

~~~

[_FOOL_]

Dexma, sä inspiroit kovasti.
Kiitos.

[Dexma]

Dexma, sä inspiroit kovasti.
Kiitos.

Millä tavoin inspiroin?


Olen itse inspiroitunut kyllä aikamonesta jutusta tällä hetkellä... Datura on jännää. Hullua, helpottavaa, mutta silti se tuo jotain, silti se aina haluaa viedä, ainakin tuntuu siltä.

[_FOOL_]

Mul ei ole munaa ottaa daturaa, mut sun tekstisi lukeminen tuo sitä kerta toisensa jälkeen lähemmäksi mua. Koen että meidän maailmankuvamme on yhtä järjetön ja siksi en oikeastaan löydä koskaan mitään kommentoitavaa, mutten kyllä voi nyökätäkkään sun keloille, kuten esim. Aukickon juttujen kans monesti käy.

Oon alkanut fiilistelemään että kaikki ihmiset joiden sielunmaailmaan tutustun ovat palasia mun omasta mielestäni. Sä tunnut olevan jotakin shamanistista ja helposti omaksuttavaa, samalla loogista, mutta täysin järjetöntä siinä mielessä kuin mitä se monen muun kohdalla on. Me rakennumme meissä.

[Aukikco]

Oon alkanut fiilistelemään että kaikki ihmiset joiden sielunmaailmaan tutustun ovat palasia mun omasta mielestäni. Me rakennumme meissä.

Kyllä, nimenomaisesti.

Tähän väliin pakko taas kerran suositella Hermann Hessen Arosusi-kirjaa. Se kertoo (mm.) just tästä täysin nerokkaalla tavalla.