Trippistoori DPT annos x. yli 100 mg.
Annoksen otto ajaksi tuli jotakuinkin kello 9.30. Noin 15 minuuttia ja vaikutukset olivat erittäin huomattavat. Kaikki alkaa nopeasti silti hitaasti. Nokkaani on juossut jotain jauhetta joka alkaa pikkuhiljaa valumaan alaspäin kurkkuani pitkin. Aikaa oli kulunut noin 5-15 minuuttia ja lihakseni alkoi jännittymään, silmäni kosteutuivat, kuolani alkoi valumaan ja hampaani tärisemään. Vaihdan tietokoneelta nopeasti asentoni sohvan mukaiseksi, yritän saada peittoa lämmittämään lähes kuumeista oloani. Yhtäkkiä maku alkaa käymään suussa sietämättömäksi ja erilaisen väriroiskeen aikana huomaan, että on aika käydä heittämässä kehon teettämä hävikki kohti posliinijumalattaren suuaukkoa. Suustani lentää oudoksuttavia sateenkaaria jotka puhdistavat ulostulollaa minut nopeasti, mutta tuntuivat jättävän puhdistuksen kesken.
Seuraava etappi löytyi jostain oman sängyn peitteeltä, lihakseni edelleen jäykistelevät ja rimpuilevat ulospäin kehostani. Yritän laittaa silmäni kiinni, mutta en osaa paeta tunnetta mitenkään ja seuraava taistelu tulisi olemaan ihmisen ja kemiallisen aineen välissä. Tunteeni alkoivat pikkuhiljaa selvitä toiselle tasolle. Koin kaiken hyvin peilimäisenä ja tunsin, että kaikki tunteet jotka minuun tulevat tekevät suorakulmaisen liikkeen ja muodostuvat toisenlaiseksi informaatioksi. En pystynyt mitenkään tunnistamaan todellisuutta enkä epätodellisuutta. Musiikki joka olohuoneessani poukkoili tuntui menettäneen basso ja korkeimmat äänet. En pystynyt käsittämään muutakuin tunteen joka suorakulmassa tuli minua kohti, en pystynyt mitenkään määrittelemään mistä tämä musiikki tuli pystyin vain arvaamaan erilaisten aistieni ja muistin avulla, että musiikki tuli olohuoneestani. Tunteeni vilisevät suunnasta toiseen, koin eilisenpäivän karkin maun jonka olin syönyt, koin muutaman tunnin päästä syötävän pizzan maun ja tunsin nälkää. Näin edellisen yön unet uusintana enkä tiennyt olivatko ne todellisuutta vai eivät. Ajattelin kummallisia ajatuksia siitä, että en olekkaan siellä missä piti olla, minun järkeni määritteli minut kokoajan omalle lattialleni olohuoneen keskellä, mutta aistitoiminnan musertuessa alkoi tuntumaan yhtä todelliselta ajatukselta, että olisinkin jossain muualla, esim työpaikallani. En tiedä missä olen. Enkä pysty tälläkään hetkellä sanomaan missä paikassa mihinkä aikaan minä kuulun, ainut mikä pitää minut kartallani on omien aistitoimintojeni tekemät havainnot. Aistitoiminnan hajotessa silti? Missä olen? Olenko edes?
Matkani jatkui sängyltä olohuoneeseen. Sätkyminen lihaksissani jatkuu ja keho menee koko ajan raskaammalle tasolle. Huomaan en enään maista kemikaalin antamaa makua kurkussani enkä huomannut nenässäni kovaa kuumuutta vain koin kaiken hyvin puhtaana. Pikkuhiljaa alkoi jokin kummallinen persoona minun ajatustoiminnassani rientää. Näin visioita ja ajatuksia universumin rakenteesta joka perustuu siihen, että kaikki hajoaa, syntyy uudestaan ja taas hajoaa. Elämää pitää yllä jokin kummallinen asia joka saattaisi olla se mikä minut ja sinut yhdistää EHKÄ. Elämä konkreettisuus rakentuu teoista, elämyksistä ja tunteista, näitä parantamalla voimme kehittää elämäämme, mutta tutkimalla jalat ilman maassa universumin saloja tuntui erittäin turhalta siinä samalla merkittävänä MINULLE. Tunteilin ja fiilistelin ajatusta, että minkä takia minä yritän selvittää elämän salaisuutta ja universumin muotoa miettimällä mikä on painovoima ja nopeus siinä samalla kuin meidän kaikkien elämä valuu ohi pikkuhiljaa omalla painollaan ja etsii suuntiansa. Minkä takia etsin mielettömiä määriä tietoa enkä rahaa? Luultavasti saan nautintoa siitä kuin joku muu ihminen saa jostain muusta. En pysty enään käsittämään mistä ajatukseni ja elämän virta tulee, näen vieraita entiteettejä joillekka annan mielikuvan suurista sienistä jotka yrittävät tehdä vastaiskua kaikelle minua vastaan. Pikkuhiljaa kaikki on valmista. Minun tuhoutuminen tuntuu tarpeellisen syvälliseltä, käyttöjärjestelmäni kaatui tarpeeksi syvään ja pystyin miettimään jo uudelle rakentamista. Aloin käytännöllistämään omia ajatuksiani suuntaan niitä pikkuhiljaa aistitoiminnan suunnalle. Näen katon, näen, maton näen lampun katson ulos siellä on puu. Nimeä esineitä ympärillä, annan niille merkityksen koen jonkun energia kasauman olevan jotain. Tunnen, että kykenisin saman tekemään ajatustoiminnalleni. Pikkuhiljaa näen ajatuksei rikkinäiset ja kokonaiset toisesta kuvakulmasta sörkin niitä nopeasti ja uudelleen ohjelmoin ne. Kaikki alkaa tuntumaan nopealta en ehdi millään kaikkeen työhön jota minun pitää tehdä, koen että aikaa on enään hyvin minimaalinen osa, kunnes taas kokoudun uudestaan. Nousen nopeasti pystyyn, koska tunnen, että aikaa on hyvin vähän oppia enään kävelemään, laskeudun nopeasti takaisin maahan polvilleni pidätän lihaksillani itseäni paikoillani ja odotan kuin soturi juoksuhaudassa tulevaa ruutipommia. Valmistaudun tappioon silti aion taistella loppuun saakka kävi miten kävi. Koen senkin hetken täysillä joka minulla on, se hetki on se mikä on NYT se hetki on kaikki mikä minulla on aina tulevaisuudessakin. Koen räjähtäväni osiin makaan selälläni lattialla ja hengitän vesihöyryä ulospäin viimeisillä hetkilläni yritän ulostaa itsestäni kaiken pihalle jonka pystyn, koska se on se energia jolla pelaan tätä hetkeä. En koe enään ruumistani, kaikki mitä koen on vain peilejä eri suunnista joku outo halu nostaa minut pystyyn, etsii paikan minulle sohvalta joku tuntuu ottavan minut haltuun ja pystyn nousemaan taisteluhaudastani ylös viimeiseen ponnistukseen, joku jonka olen kokenut ennenkin, jonkin joka on aina minua onnistunut suuntaamaan ja näyttämään paikkaa. Kehoni valuu sohvaa pitkin tekee juuria lattiaan, jalkani alkavat olemaan minun hallinnassa kehoni on minun tuntemuksen mukaan taas olemassa. Mieleäni kummittelee jokin olento ja yhtäkkiä se olento häipyy yhtyy minun kanssani elämään normaalia arkea pitkin, pikkuhiljaa kuulen kehoni aisteilla, että musiikissa on taas basso ääni. Hengitän leppoisasti viimeisiä sateenkaaria ja vesihöyryjä. Näen kuinka taivas muuttaa väriään, mutta tuntuu kuin enemmän siltä häviää surrealistisen tuntuinen punainen väri joka pikkuhiljaa kääntyy vaaleaan. Olen maassa olen tässä ja nyt käyttöjärjestelmän nopeasti kaataneena ja nopeasti uudelleen ohjanneena. Taitoa se vaatii ja mitä enemmän tämän työn osaa sitä enemmän sitä pystyy tekemään.
Joskus kello 13.00 alkaa maha kinuamaan pizzaa minulta, menen kauppaan ja kuuntelen psykerockkia mp3 soittimesta, yritän olla tässä ja nyt ja kokea sen kaupassa käynnin täysillä.
Dpt nokkaan ja hulitalipuli madidapaduu.
-
Dexma
- Moderator
- Posts: 8756
- Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
- Location: Manse <3
-
Asidyyli
- LD50
- Posts: 2143
- Joined: Thu 22 Sep 2005, 15:25
- Location: Hki
Re: Dpt nokkaan ja hulitalipuli madidapaduu.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Kuvaa todella tarkasti samanlaisia tuntemuksia joita itselläni usein on, etenkin tuo nousujen ja alkutripin kuvaus...
-
Dexma
- Moderator
- Posts: 8756
- Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
- Location: Manse <3
Re: Dpt nokkaan ja hulitalipuli madidapaduu.
DPT 200 mg nokkaan.
Kaikki alkaa kello 17.00 maailman pienimmässä kolkassa joka silti tarkoittaa kaikkea mitä meidän ympärillä on. Tuolillani seisoo kasa jauheita jotka kutsuvat minua haistelemaan niitä. Nenäni nuuhkii kuin kiimassa oleva neitsyt. Kehoni alkaa lyhyen jälkeen tärisemään ja jäätymään rajua vaihtua. Yhtäkkiä kehoni alkaa syöksemään vettä ja saan juosta todellisuuttani ympäri etsien jostain posliinikuningatteren suuta jollekka voin päästää kaiken paskan joka kehostani ulos syökseytyy. Ensimmäiseksi tulee vain pieni osa valmiiksi jo niellystä oksennuksesta. Jään odottamaan, koska tiedän että nyt on viimeinen hetki ennen tulevaa marathonia ulostaa kaikki. Pyyhin nenästäni tulevan veden ja jauheen sekoituksen syljen suuni puhtaaksi kaikista esteistä joka estää minua hengittämästä tätä puhdasta tilaa ja "henkeä" joka minut kohta nostaa. Oksennan kolme kertaa ja painun maahan järjettömän voiman takia ja nelinkontin etsin itseni takaisin olohuoneeseen.
Asiat alkavat muuttumaan nopeasti yllättävän kaaottisesti. Laajat itseään toistavat kuviot menee kasaan ja alkavat muodostamaan itsensä kanssa päällekkäisyyksiä. Aistit huutaa edellisiä mielikuvia ja muistoja, mutta tänään oli jotain muuta kuin viimeksi. Viimeksi taistelin tätä tilaa vastaan kaikella voimallani, nyt minun tehtäväni on tarkastella. Kaikki menee vaikeammaksi, todellisuuteni tuntuu rakentuvan suurimmaksi osaksi ajatuksistani eikä enään aistihavainnoista. Näen ihmiset jotka minua ovat koskettaneet, viimeinen suuri tunne on oma nälkä mikä mahassani on edelleen, joka johtui siitä, että olin paastonnut taas päivän. Tunnen taistelevani sitä vastaan joka minulla vain on eli hetkeä, tätä murskaavaa nykytilannetta joka meitä kaikkia vaivaa. Sekuntti menee, en pysty saamaan kaikkea kasaan, mutta yritän. Yhtäkkiä kaikki muodostuu vieläkin brutaalimmaksi ja pystyn enään juoksemaan pientä tietä pitkin josta en pysty enään muuttamaan paikkaani. Maailmani kasvaa pienemmäksi ja suuremmaksi samaan aikaan. Aisti havaintoni huutavat minulle vain heidän ylikierroksilla olevia mittareita, eikä pysty juurikaan enään tuottamaan minulle informaatiota jota tarvitsen. Alan silti tuntemaan jotain toista todellisuutta joka kasvaa, tunnen sen kuin käärmeenä joka kiertyy ympärilleni. Tämä käärme on eräänlainen vaihtoehtois todellisuuteni joka kiertyy minäkuvani ympärille. Lähden tutkimaan käärmeen antamaa tietä ja pyörin ympyrää vauhdilla. Yhtäkkiä musertava voima kääntyy ja alkaa laajeta. Koen kuinka hengitykseni salpautuu taas, koen kuinka äänet tulevat minua "vastaan" koen kuinka kehoni laajenee. Aistini terävöityvät järkyttävää vauhtia virittäytyen tilaan jossa niiden tila olisi lähes normaali.
Tunnen kuinka joku puhuu minulle. ET!!! KAD DAMN! whooooaoh. Tiesin kokoajan mitä tapahtui juoksin kohti olemattomuuden tilaa, kunnes ET alkaa puhumaan minulle koen kuinka hän kertoo minulle hän kertoi, että en tule pystymään vielä tavoittamaan sitä mitä kohti juoksen, ja alkaa muistuttamaan minulle, että kehoni on tuolla jossain. Syvä meditaatio muuttuu aktiiviseksi joogaksi ja etsin kehoani, tunnen sen olevan heikossa kunnossa joka kerta, kun nousen pystyyn ja meinaan pudota takaisin jatkan kumminkin. ET kertoo, että anna viimeinen asento entiselle elämälleni ja nouse kehosi kanssa sen elämän yläpuolelle. Kehoni huutaa nälkää, mutta ET kieltää syömästä, koska kaikki ei ollut vielä valmista. Pikkuhiljaa juoksuni käärmeen kanssa hidastuu ja näen kuinka käärme menee minua kovaan karkuun, nyt vasta ET antaa minulle luvan syödä ja juoda. Syön muutaman palan suklaata ja huomaan kuinka jokainen puraisu tuntuu järjettömän massiiviselta räjähdykseltä suussani, juon Colaa ja rupean naureskeleen ajatukselle. Tässä minä olen noin 10 minuuttia sitten juoksin kohti valaistumista ja nyt syön länsimäisen yhteiskunnan antamaa "paskaa" suklaata ja colaa. TOISAALTA erittäin kummastuttavaa, että nämä olivat juuri ne ravintoaineet jotka käteeni astuivat näin kovan nälän hetkellä. Eikös juurikin kolassa ja suklaassa silti ole energiaa ja sokeria joita nyt tarvitsen?
Ajatukseni muuttaa pikkuhiljaa, ET väistyessä taka-alalle rakennan uutta ajatusmaailma järkyttävällä tahdilla ja jollain kummallisella tavalla tämä "ET" tuntuu putoavan minä käsityksen sekaan. Alan pikkuhiljaa miettimään, että kylmään kehoni voisi olla erittäin piristävää lämmittää sitä saunalla ja pienellä kävelyllä. Kävelylleni lähtiessä minua pelottaa oman kodin jättäminen. Olin juuri äsken näiden 4 seinän sisällä ja menen takaisin "ulkomaailmaan" yritän vain rauhoitella itseäni, että olet jo kerran rakentanut nämä ajatukset joita osaat tarpeeksi käsitellä, että ulkomaailma ei ole sinulle pelottava. Käännyn vielä ovellani ja katson asuntoni ovea jonka laitan kiinni. Tarkastan noin 3 kertaa, että avaimet on minulla. Kävelen hissiin jossa vilkaisen kohti minua peilin kautta muistuttaakseni, että tässä minä olen ja näillä aseilla katson maailmaa. Kävelen ulos miettien ajatuksia mitähän nuo muut minusta miettii. Tunnen kuinka käsityskarttani leviää, yhtäkkiä: Maailmassa on muitakin persoonia kuin minä ja ET!!!! HOLY SHIT. Mitä nämä ovat? Ovatko nekin minun persoonani toisia ulottuvuuksia? Ajattelen, että se miten minä heidät koen ajatuksien sisälläni on minun persoonani mahdollista laajentumista, mutta silti ymmärrän aistieni takia, että tuossa on jokin järkyttävä olento ja fyysinen toimintapaketti jonka toiminnasta minulla ei millään pysty olemaan paljon tietoa. Pysty hyödyntämään tämän ihmisen kohdalla omia ajatuksiani ja omia aistitoimintojani jotta pystyn ymmärtämään mikä edessäni on. Annan hänelle jopa nimen ja tämä nimi on sama minkä häneltä kuulen, kun kysyn mikä sinun nimesi on?
Auto tulee takaani ohi, ja katson tunnen uuden aistin joka rakentuu minun muutamien aistieni yhteensattumisesta. Näen kuinka ns."auton valot" tulevat "taakseni" ja kuulen kuinka auton ns, "moottorin" "hurina" kuuluu. Yhtäkkiä osaan kävellä sivuun ja katson kuinka auto menee "eteeni". Palaan takaisin keskelle "tietä". Refleksini ovat taas paikoillaan ja pystyn tajuamaan ympärillä tapahtuvat asiat taas pikkuhiljaa. Tämä kaikki aistien avautuminen ja ajattelun uusi rakentuminen aloittaa yhtäkkiä singulariteettimaisen efektin ja tajuan kuinka, paljon asioita tapahtuu ympärilläni. Katson päivän lehteä ja näen siellä persoonia jotka kuolee, verta, pielessä olevaa "järjestelmää", mietin miten tätä pystyisi rakentamaan? Pystynkö edes? En saa vastauksia, mutta ihmettelen vaikka kuinka juoksen ET kanssa ympyrää ja etsin hänen antamaa kummallista valaistumista niin en pysty silti kertomaan mitä järkevää asiaa maailmalle joka voisi oikeasti kehittää sitä...
Nyt kirjoitan tätä tekstiä ja mietin kokemustani. En pysty kertomaan sanoin, koska en ole kovin luova miten pääsin tuosta lähes loputtomasta kuiluista pois. Kävin lähellä pistettä jossa mietin, että nytkö on ensimmäin psykoaktiivinen kerta, kun joudun bentsoilla hidastamaan mielen musertumista. Enkä pysty vielä analysoimaan mitenkä tämä alle gramman kokoinen asia muuttaa minun elämää. Se muuttaa ehkä samalla tavalla kuin hengitys jonka otan taikka samallalailla kuin ensimmäinen kerta seksiä. Taikka ihan mitä vain muutakin kokemusta.
Vaikka koin saavani "valaistumisesta" kiinni tiedän, että en tiedä paskaakaan mitään. Silti kävelen jotain kosmista tietä pitkin joka tuntuu vaikuttavan elämään ja sen ylläpitoon. Pystyn kyseenalaistamaan asioita, mutta en unohda, että se on turhaa jos liiaksi sitä teen. DPT tuntuu olevan erittäin hyvä tapa, nopean aistitoimminan luuhistumiseen ja sen "kokoamisen" tutkimiseen.
Ehkä osaan sanoa, tästä kokemuksesta ja muista psykoaktiivisista kokemuksista vasta 10 vuoden jälkeen, ehkä en. Ehkä saavutan jotain, ehkä en. Ainut mitä minulla on tämä hetki.
Tool Rosetta Stoned
All righty then. Picture this if you will.
10 to 2 AM, X, Yogi DMT, and a box of Krispy Kremes,
in my need-to-know post just outside Area 51
Contemplating the whole chosen people thingy when
just then a flaming stealth banana split the sky like one would hope but
never really expect to see in a place like this
Cutting right angle doughnuts on a dime and stopping right at my Birkenstocks
and me yelping... HOLY FUCKING SHIT
Holy fucking shit
Fucking shit
Holy fucking shit
Holy fucking shit
Holy fucking shit...fucking shit...fucking shit
Then the X-Files being, looking
like some kinda blue-green Jackie Chan
With Isabella Rossellini lips and breath that reeked of vanilla chig champa
Did a slow-mo Matrix decent outta the butt end of the banana vessel
and hovered above my bug-eyes,
My gaping jaw,
And my sweaty L. Ron Hubbard upper lip,
And all I could think was,
I hope Uncle Quark here doesn't notice
That I pissed my fucking pants.
So light in his way
Like an apparition,
He had me crying out,
Fuck me!
It's gotta be
the Deadhead chemistry!
The blotter got right on top of me
Got me seeing E motherfucking T!
And after calming me down with some orange slices and some fetal spooning
E.T. revealed to me his singular purpose,
He said you are the chosen one.
The one who will deliver the message.
A message of hope for those who choose to hear it
And a warning for those who do not.
Me, the chosen one
They chose me
And I didn't graduate from fucking high school!
You had better
You had better
You had better
You had better listen
Then he looked right through me
With somniferous almond eyes
Don't even know what that means
Must remember to write it down,
This is so real
Like the time Dave floated away
See my heart is pounding
'Cause this shit never happens to me!
Can't breathe right now
It was so real
Like I woke up in Wonderland
Also a bit terrifying
I don't wanna be all alone
When I tell this story
And can anyone tell me why
ya'll sound like Peanuts parents
Will I ever be coming down?
This is so real
Finally it's my lucky day
See my heart is racing
'Cause this shit never happens to me
I can't breathe right now
You believe me don't you
Please believe what I just said
See the dead ain't tourin'
And this wasn't all in my head.
See they took me by the hand
And invited me right in
Then they showed me something
I don't even know where to begin
Strapped down to my bed
Feet cold and eyes red
I'm out of my head
Am I alive am I dead
Can't remember what they said
God damn shit the bed
High eye (repeated)
I believe you (repeated, heard faintly in background)
Overwhelmed as one would be
Placed in my position
Such a heavy burden now to be the one
Born to bear and bring to all
The details of our ending
To write it down for all the world to see.
But I forgot my pen
Shit the bed again
Typical.
Strapped down to my bed
Feet cold and eyes red
I'm out of my head
Am I alive am I dead?
Sunkist and sudafed
Gyroscopes and infrared
Won't help the brain-dead
Can't remember what they said
God damn shit the bed
IIIIIII can't remember what they said to me
Can't remember what they said
to make me out to be a hero
Can't remember what he said
Bob help me!
Can't remember what he said
Don't know, won't know (repeated)
God damn shit the bed!
Kaikki alkaa kello 17.00 maailman pienimmässä kolkassa joka silti tarkoittaa kaikkea mitä meidän ympärillä on. Tuolillani seisoo kasa jauheita jotka kutsuvat minua haistelemaan niitä. Nenäni nuuhkii kuin kiimassa oleva neitsyt. Kehoni alkaa lyhyen jälkeen tärisemään ja jäätymään rajua vaihtua. Yhtäkkiä kehoni alkaa syöksemään vettä ja saan juosta todellisuuttani ympäri etsien jostain posliinikuningatteren suuta jollekka voin päästää kaiken paskan joka kehostani ulos syökseytyy. Ensimmäiseksi tulee vain pieni osa valmiiksi jo niellystä oksennuksesta. Jään odottamaan, koska tiedän että nyt on viimeinen hetki ennen tulevaa marathonia ulostaa kaikki. Pyyhin nenästäni tulevan veden ja jauheen sekoituksen syljen suuni puhtaaksi kaikista esteistä joka estää minua hengittämästä tätä puhdasta tilaa ja "henkeä" joka minut kohta nostaa. Oksennan kolme kertaa ja painun maahan järjettömän voiman takia ja nelinkontin etsin itseni takaisin olohuoneeseen.
Asiat alkavat muuttumaan nopeasti yllättävän kaaottisesti. Laajat itseään toistavat kuviot menee kasaan ja alkavat muodostamaan itsensä kanssa päällekkäisyyksiä. Aistit huutaa edellisiä mielikuvia ja muistoja, mutta tänään oli jotain muuta kuin viimeksi. Viimeksi taistelin tätä tilaa vastaan kaikella voimallani, nyt minun tehtäväni on tarkastella. Kaikki menee vaikeammaksi, todellisuuteni tuntuu rakentuvan suurimmaksi osaksi ajatuksistani eikä enään aistihavainnoista. Näen ihmiset jotka minua ovat koskettaneet, viimeinen suuri tunne on oma nälkä mikä mahassani on edelleen, joka johtui siitä, että olin paastonnut taas päivän. Tunnen taistelevani sitä vastaan joka minulla vain on eli hetkeä, tätä murskaavaa nykytilannetta joka meitä kaikkia vaivaa. Sekuntti menee, en pysty saamaan kaikkea kasaan, mutta yritän. Yhtäkkiä kaikki muodostuu vieläkin brutaalimmaksi ja pystyn enään juoksemaan pientä tietä pitkin josta en pysty enään muuttamaan paikkaani. Maailmani kasvaa pienemmäksi ja suuremmaksi samaan aikaan. Aisti havaintoni huutavat minulle vain heidän ylikierroksilla olevia mittareita, eikä pysty juurikaan enään tuottamaan minulle informaatiota jota tarvitsen. Alan silti tuntemaan jotain toista todellisuutta joka kasvaa, tunnen sen kuin käärmeenä joka kiertyy ympärilleni. Tämä käärme on eräänlainen vaihtoehtois todellisuuteni joka kiertyy minäkuvani ympärille. Lähden tutkimaan käärmeen antamaa tietä ja pyörin ympyrää vauhdilla. Yhtäkkiä musertava voima kääntyy ja alkaa laajeta. Koen kuinka hengitykseni salpautuu taas, koen kuinka äänet tulevat minua "vastaan" koen kuinka kehoni laajenee. Aistini terävöityvät järkyttävää vauhtia virittäytyen tilaan jossa niiden tila olisi lähes normaali.
Tunnen kuinka joku puhuu minulle. ET!!! KAD DAMN! whooooaoh. Tiesin kokoajan mitä tapahtui juoksin kohti olemattomuuden tilaa, kunnes ET alkaa puhumaan minulle koen kuinka hän kertoo minulle hän kertoi, että en tule pystymään vielä tavoittamaan sitä mitä kohti juoksen, ja alkaa muistuttamaan minulle, että kehoni on tuolla jossain. Syvä meditaatio muuttuu aktiiviseksi joogaksi ja etsin kehoani, tunnen sen olevan heikossa kunnossa joka kerta, kun nousen pystyyn ja meinaan pudota takaisin jatkan kumminkin. ET kertoo, että anna viimeinen asento entiselle elämälleni ja nouse kehosi kanssa sen elämän yläpuolelle. Kehoni huutaa nälkää, mutta ET kieltää syömästä, koska kaikki ei ollut vielä valmista. Pikkuhiljaa juoksuni käärmeen kanssa hidastuu ja näen kuinka käärme menee minua kovaan karkuun, nyt vasta ET antaa minulle luvan syödä ja juoda. Syön muutaman palan suklaata ja huomaan kuinka jokainen puraisu tuntuu järjettömän massiiviselta räjähdykseltä suussani, juon Colaa ja rupean naureskeleen ajatukselle. Tässä minä olen noin 10 minuuttia sitten juoksin kohti valaistumista ja nyt syön länsimäisen yhteiskunnan antamaa "paskaa" suklaata ja colaa. TOISAALTA erittäin kummastuttavaa, että nämä olivat juuri ne ravintoaineet jotka käteeni astuivat näin kovan nälän hetkellä. Eikös juurikin kolassa ja suklaassa silti ole energiaa ja sokeria joita nyt tarvitsen?
Ajatukseni muuttaa pikkuhiljaa, ET väistyessä taka-alalle rakennan uutta ajatusmaailma järkyttävällä tahdilla ja jollain kummallisella tavalla tämä "ET" tuntuu putoavan minä käsityksen sekaan. Alan pikkuhiljaa miettimään, että kylmään kehoni voisi olla erittäin piristävää lämmittää sitä saunalla ja pienellä kävelyllä. Kävelylleni lähtiessä minua pelottaa oman kodin jättäminen. Olin juuri äsken näiden 4 seinän sisällä ja menen takaisin "ulkomaailmaan" yritän vain rauhoitella itseäni, että olet jo kerran rakentanut nämä ajatukset joita osaat tarpeeksi käsitellä, että ulkomaailma ei ole sinulle pelottava. Käännyn vielä ovellani ja katson asuntoni ovea jonka laitan kiinni. Tarkastan noin 3 kertaa, että avaimet on minulla. Kävelen hissiin jossa vilkaisen kohti minua peilin kautta muistuttaakseni, että tässä minä olen ja näillä aseilla katson maailmaa. Kävelen ulos miettien ajatuksia mitähän nuo muut minusta miettii. Tunnen kuinka käsityskarttani leviää, yhtäkkiä: Maailmassa on muitakin persoonia kuin minä ja ET!!!! HOLY SHIT. Mitä nämä ovat? Ovatko nekin minun persoonani toisia ulottuvuuksia? Ajattelen, että se miten minä heidät koen ajatuksien sisälläni on minun persoonani mahdollista laajentumista, mutta silti ymmärrän aistieni takia, että tuossa on jokin järkyttävä olento ja fyysinen toimintapaketti jonka toiminnasta minulla ei millään pysty olemaan paljon tietoa. Pysty hyödyntämään tämän ihmisen kohdalla omia ajatuksiani ja omia aistitoimintojani jotta pystyn ymmärtämään mikä edessäni on. Annan hänelle jopa nimen ja tämä nimi on sama minkä häneltä kuulen, kun kysyn mikä sinun nimesi on?
Auto tulee takaani ohi, ja katson tunnen uuden aistin joka rakentuu minun muutamien aistieni yhteensattumisesta. Näen kuinka ns."auton valot" tulevat "taakseni" ja kuulen kuinka auton ns, "moottorin" "hurina" kuuluu. Yhtäkkiä osaan kävellä sivuun ja katson kuinka auto menee "eteeni". Palaan takaisin keskelle "tietä". Refleksini ovat taas paikoillaan ja pystyn tajuamaan ympärillä tapahtuvat asiat taas pikkuhiljaa. Tämä kaikki aistien avautuminen ja ajattelun uusi rakentuminen aloittaa yhtäkkiä singulariteettimaisen efektin ja tajuan kuinka, paljon asioita tapahtuu ympärilläni. Katson päivän lehteä ja näen siellä persoonia jotka kuolee, verta, pielessä olevaa "järjestelmää", mietin miten tätä pystyisi rakentamaan? Pystynkö edes? En saa vastauksia, mutta ihmettelen vaikka kuinka juoksen ET kanssa ympyrää ja etsin hänen antamaa kummallista valaistumista niin en pysty silti kertomaan mitä järkevää asiaa maailmalle joka voisi oikeasti kehittää sitä...
Nyt kirjoitan tätä tekstiä ja mietin kokemustani. En pysty kertomaan sanoin, koska en ole kovin luova miten pääsin tuosta lähes loputtomasta kuiluista pois. Kävin lähellä pistettä jossa mietin, että nytkö on ensimmäin psykoaktiivinen kerta, kun joudun bentsoilla hidastamaan mielen musertumista. Enkä pysty vielä analysoimaan mitenkä tämä alle gramman kokoinen asia muuttaa minun elämää. Se muuttaa ehkä samalla tavalla kuin hengitys jonka otan taikka samallalailla kuin ensimmäinen kerta seksiä. Taikka ihan mitä vain muutakin kokemusta.
Vaikka koin saavani "valaistumisesta" kiinni tiedän, että en tiedä paskaakaan mitään. Silti kävelen jotain kosmista tietä pitkin joka tuntuu vaikuttavan elämään ja sen ylläpitoon. Pystyn kyseenalaistamaan asioita, mutta en unohda, että se on turhaa jos liiaksi sitä teen. DPT tuntuu olevan erittäin hyvä tapa, nopean aistitoimminan luuhistumiseen ja sen "kokoamisen" tutkimiseen.
Ehkä osaan sanoa, tästä kokemuksesta ja muista psykoaktiivisista kokemuksista vasta 10 vuoden jälkeen, ehkä en. Ehkä saavutan jotain, ehkä en. Ainut mitä minulla on tämä hetki.
Tool Rosetta Stoned
All righty then. Picture this if you will.
10 to 2 AM, X, Yogi DMT, and a box of Krispy Kremes,
in my need-to-know post just outside Area 51
Contemplating the whole chosen people thingy when
just then a flaming stealth banana split the sky like one would hope but
never really expect to see in a place like this
Cutting right angle doughnuts on a dime and stopping right at my Birkenstocks
and me yelping... HOLY FUCKING SHIT
Holy fucking shit
Fucking shit
Holy fucking shit
Holy fucking shit
Holy fucking shit...fucking shit...fucking shit
Then the X-Files being, looking
like some kinda blue-green Jackie Chan
With Isabella Rossellini lips and breath that reeked of vanilla chig champa
Did a slow-mo Matrix decent outta the butt end of the banana vessel
and hovered above my bug-eyes,
My gaping jaw,
And my sweaty L. Ron Hubbard upper lip,
And all I could think was,
I hope Uncle Quark here doesn't notice
That I pissed my fucking pants.
So light in his way
Like an apparition,
He had me crying out,
Fuck me!
It's gotta be
the Deadhead chemistry!
The blotter got right on top of me
Got me seeing E motherfucking T!
And after calming me down with some orange slices and some fetal spooning
E.T. revealed to me his singular purpose,
He said you are the chosen one.
The one who will deliver the message.
A message of hope for those who choose to hear it
And a warning for those who do not.
Me, the chosen one
They chose me
And I didn't graduate from fucking high school!
You had better
You had better
You had better
You had better listen
Then he looked right through me
With somniferous almond eyes
Don't even know what that means
Must remember to write it down,
This is so real
Like the time Dave floated away
See my heart is pounding
'Cause this shit never happens to me!
Can't breathe right now
It was so real
Like I woke up in Wonderland
Also a bit terrifying
I don't wanna be all alone
When I tell this story
And can anyone tell me why
ya'll sound like Peanuts parents
Will I ever be coming down?
This is so real
Finally it's my lucky day
See my heart is racing
'Cause this shit never happens to me
I can't breathe right now
You believe me don't you
Please believe what I just said
See the dead ain't tourin'
And this wasn't all in my head.
See they took me by the hand
And invited me right in
Then they showed me something
I don't even know where to begin
Strapped down to my bed
Feet cold and eyes red
I'm out of my head
Am I alive am I dead
Can't remember what they said
God damn shit the bed
High eye (repeated)
I believe you (repeated, heard faintly in background)
Overwhelmed as one would be
Placed in my position
Such a heavy burden now to be the one
Born to bear and bring to all
The details of our ending
To write it down for all the world to see.
But I forgot my pen
Shit the bed again
Typical.
Strapped down to my bed
Feet cold and eyes red
I'm out of my head
Am I alive am I dead?
Sunkist and sudafed
Gyroscopes and infrared
Won't help the brain-dead
Can't remember what they said
God damn shit the bed
IIIIIII can't remember what they said to me
Can't remember what they said
to make me out to be a hero
Can't remember what he said
Bob help me!
Can't remember what he said
Don't know, won't know (repeated)
God damn shit the bed!