Jännä kyl miten suuret alueelliset erot korvashoidossa Suomessa on.
Itse ainakaan kuullutkaan koko 'Levopidon'ista (levometadon).
Must upeeta että ollaan menty hyvään suuntaan nimenomaa suomessa korvaushoidon saralla.
Ensin tuli Buvidal, ensimmäisenä maailmassa injektiomuotoinen bupre-valmiste, jota itse nyt kovasti olen haluamassa päästä kokeilemaan. Kuullut pelkästään oikeastaan vaan hyvää Buvidalista. Monilta. Ollut ryhmissä jne.
Ainoat huonot kokemukset mitä kantautunut korviini (joskaan ei ensikäden tiedon kautta, eli suoraan asianosaiselta) on ollut, että kun ensimmäisten viikkojen injektiot eivät kanna sitä koko viikkoa, vaan tarvitaan alkuun myös sulatus-muotoista hoitoa.
Eniten hehkutusta on saanut nimenomaa kuukausimuotoinen injektio.
Kertoilen kyllä tästä kokemuksia kun jos tässä luultavasti melko piakkoin jo pääsisin aloittamaan.
Sitten tuo levometadoni. Metadoniahan on haukuttu (ja itsekin kokenut aivan samat oireet) - että ei oikein kanna seuraavaan annokseen asti, sekä järjetön hikoilu, univaikeudet, sumuisuus ym. Yksilöllisiä eroja joitakin. Toisille metadoni sopii, toisille se on "liian vahva" korvaushoitolääke.
Silloin kun pääsin metadonilta Xonelle, vannoin etten enää ikinä tule kaipaamaan metadonissa yhtään mitään.
Mutta kyllähän siinä kaipaa tiettyjä piirteitä.
Mutta ollut Xoneen ihan tyytyväinen.
Eniten tuossa Buvidal-injektiossa kiehtoo se, miten erillätapaa vaikuttaa pelkkä buprenorfiini ilman naloksonia (ollut tutkimus siitä, miten naloksoni saattaisi olla yhteydessä 'anti-reward'-systeemiin. Eli vapaasti suomennettuna palkitsevuusjärjestelmän häiriöihin. Naloksoni siis osana buprea. Ei buprella itsessään tällaista ominaisuutta. Ainakaan en sellaiseen tutkimukseen ole törmännyt.
Toisekseen, tokihan se, ettei enää tarvitsisi ravata klinikalla päivittäin (tietyin kotilääkkein). Vaikkei se nyt sen erityisemmin ole itseäni niin suuresti häirinnyt käydä klinikalla hakemassa lääkettä, niin sanoisin silti, että sillä on ollut negatiivinen vaikutus kaikkeen kuntouttavaan toimintaan. Koska elämä pyörii sen lääkkeenoton ympärillä. (jopa siis kotilääke, sen ottaa aamula hetikun herää.. Lääkekeskeisyys siis).
Odotan maltillisesti paljon Buvidalilta.
Kuullut jo sen verran paljon pelkästään hyvää (ihan niistä ketä ovat olleet Subutexilla, Suboxonella ja Metadonilla, niihin ketä ovat suoraan aloittaneet korvaushoidon injektiolla.
Alkuviikot olen henkisesti valmistautunut etteivät ole helppoja. Ihan jo se, että päivästä jää puuttumaan kontakti kliikkaan. Lääkkeen otto (psykologinen riippuvuus tästä) jne.
***
Mielenkiinnolla kuulen myös kokemuksia tuosta levometadonista. Vaikka tuskin itse enää aijon siihen suuntaan siirtyä. Bupre on mielestäni juuri täydellinen korvaushoitolääke minulle. Tasainen. Ja itselle melko tärkeä ominaisuus, ettei muiden opioidien oheiskäyttö vain ole mahdollista päivittäisellä bupre-hoidolla. Kyllä se on jättäny varmasti ikuisen jäljen mielenmaailmaan, miten hyvältä ne opioidit tuntuivatkaan.
Metadoni ainakaan ei itsellä vähentänyt tippaakaan oheiskäyttöä (päinvastoin) vaikka kuinka väitetään toisin. Omalla kohdallani halusin aina 'boostailla' VIELÄ paremmaksi olon. Sekä univaikeudet oli sitä luokkaa, että meinasin tulla hulluksi. Ja aamuisin ksanoreita, että jaksoi klinikalta hakea lääkkeensä.
Metadoni piti myös kiinni itseä opioidien käytössä. Uskon että se olisi ollut ainakin omalla kohdallani lopunelämää lääkitys. Paskoista sivuoireista huolimatta.
Uskon että levometadoni tulee mullistamaan myös metadoni-hoidon kokonaan. Yhtälailla kuin uskon että tuo Bupre-injektio hoito tulee mulllistamaan buprenorfiini-hoidon.
Metadonia on käytetty iät ajat. Suboxone etenkin filmimuotoisena oli hyvä välietappi, mutta itseä häiritsee siinä se naloksoni. (vaikka siitäkin kuinka väitetään, että puoliintumisaika olisi tunnin luokkaa t j s p. Niin miten se sitten on mahdollista että se joka kerta seuloissa näkyi ENNEN lääkkeenottoa. (Suurimmat naloksoni pitoisuudet olivat 8+8mg annoksella).
Buvidal on askel takaisin kohti puhdasta buprenorfiini-hoitoa.
Olen jutellt monien 'konkarien' kanssa, eli ihmisten ketä muinoin aloittivat Subutexilla korvaushoidon.
Kuulemma Suboxoneen siirtyminen vei monia raiteiltaan. Ja mistähän syystä. Naloksoni.
Koska myös Buvidal-hoidosta on HYVIN vähän lopulta tietoa netissä, ajattelin että alkuun kirjoittelen jonkinmoista blogia siitä ja siihen siirtymisestä. (Olettaen että se nyt tapahtuu - siirtyminen injektioon, lääkärihän sen lopulta päättää).
Tällähetkellä koen elämäni mielekkäänä, toiveikkaana. Ja ennenkaikkea luottamus myös siihen, että kun aika on, niin aijon myös yrittää joskus bupresta irti. Voi olla että se tulee olemaan lopunelämää hoito. Pienillä, hyvin pienillä annoksilla. Koska suomessa nyt kumminkin melko hyvällä mallilla mielestäni korvaushoito.
Riippuu toki täysin.. Siis täysin. Klinikasta millaisena korvaushoidon kokee. Olin pitkään klinikalla, jossa ajattelin että jos en sieltä ala pikkuhiljaa pääsemään pois, niin päätän päiväni.
Hienointa on nykyisellä klinikallani suhtautuminen bentsoihin. Se on yhä oheiskäyttöä kyllä. Mutta sitä ei tuomita. Eikä pakoteta vieroittautumaaan vastoin tahtoa. Se ei ole estänyt kotilääkkeiden saantia (paitsi sen etten viikon lääkkeitä tule saamaan kerralla, kuin ehkä erillisellä anomuksella).
Tarkoitus olisi yhä päästä bentsoista irti. Se on vain niin perhanan vaikeaa. Kun on ikänsä niitä syönyt, se on pahempi koukku kuin opioidit.
En päihdekäytä bentsoja. Hyvin maltillisesti, ja samaa annosta päivittäin käyttäen. Ainakin siihen pyrin.
Silti se on riesa. Eniten se, kun bentsoja joutuu laittomasti hankkimaan. Ja nyt kun vallitsevan Korona-tilanteen vuoksi hinnatkin nouseet aivan järkyttäviksi.
Luojan kiitos alkaa pikkuhiljaa rajoitukset höllentyä, ja toivonmukaan bentsotilannekin kohentua.
Ainoa toiveeni kun olisi että olisi riittävä määrä itsellä koko vieroituksen ajaksi.
Ettei tarvitsisi säätää, joka lähes poikkeuksetta johtaa aina vain yhä uudelleen siihen, että tulee takapakkia.
Tarkoitus nyt olisi siis aloittaa jonnekin tänne blogia kirjoittamaan sekä Buvidaliin siirtymisestä & bentsoista vieroittautumisesta. Olen tähän asti elämää elänyt, että vain kuolleen ruumiini yli aijon lopettaa bentsot. Mutta jokin on muuttunut. Alkanut uskoa että elämä ilman bentsoja on mahdollista. Kunhan vieroitukseen käyttää riittävästi aikaa ja jaksaa pysyä vieroitussuunnitelmassa. Uskon, että vielä jonakin päivänä voisin olla bentsoista JA bupresta vapaa.
Voi myös olla etten tule vain pääsemään irti.
Yksi riippuvuus kerrallaan.
Yksi askel kerrallaan.
Yksi päivä kerrallaan.
Yksinään täällä pallolla dallailen.
Kaiken teen vain ja ainoastaan itseni vuoksi. en kenenkään mieliksi, enkä etenkään pakotetusti.
Uskon että tiedon jakaminen näinä aikoina on kultaa.
Hienoa että on Psyvault yhä sentään on kumminkin olemassa. Vaikka tänne nyt ei voikaan enää regata jne.
Niin ainakin Vaultti yhä on olemassa

Eipä tänne mitään kaaostakaan ole syntynyt. Olen siitä hieman jopa yllättynyt ja myös todella iloinen.
Jotain tässä elämässä sentään olen saavuttanut, ja josta voin olla todella ylpeä.
(Siis ollut alusta asti mukana luomassa..)
Ennen kaikkea, että ihmiset tänne kirjoittelevat yhä.
Tietoa ei maaimassa ole liikaa.
Ja suomi on pieni maa.
Toki on Bluelightit ja Redditit.
Muttei mitään Vaultin veroista
(okei, meni vähän ohi aiheen... korvaushoito, jatkakaa..)
NatiHero: Saanko kysyä missäpäin Suomea tuo levometadoni on nyt siis otettu käyttöön?
Pitää kysellä klinikalta että mikä se täällä etelässä on meininki.
Ei ainakaan omiin korviini ole kulkeutunut edes huhuja tuosta kyseisestä lääkkeestä (Levopidon).
Ihmeessä, päivittele olojasi tänne (eh-heh)
Kiintoisaa. Todella.
Harmillisen vähän suomesta löytyy tietoa näistä uusista lääkkeistä ja kokemuksista.
Ne todella ovat arvokasta materiaalia.