Mites on jengillä korvaushoito mennyt?
Oootteko ollu tyytyväisiä ketä ootte vaihtanut xonesta metikselle, tai metadonista xoneen?
Entä ootteko yhtään miettinyt sitä, että miten kauan aijotte olla hoidossa? Ei siis mitään tarkkaa ajatusta että vaikka tasan vuosi tai kaksi. Mut jotenkin, että millä ajatuksella olette hoidossa? Joillekin toki voi sopia se että on vuosikymmenen, tai vaikka lopun elämän.
Kun itsellä vähän se ajatus, että tahtoisin kumminkin kokoaika edetä hoidossa, ja tosissaan pitää annosta mahdollisimman pienenä. Siks tässä nyt vähän poukkoillut 50-60mg annosten välillä.
Ystävä antoi mulle mielestäni tosi hyvän neuvon, että kun on metadonilla, niin kannattaa pitää jatkuvasti se fokus siinä lopettamisessa. Ettei jäis löllymään vuosikausiks metadonihoitoon. Se ois niin helppoa. Ja kyllä mä varmasti aijon sit lopulta tiputtaa ihan jonnekin 1-10mg metadonia, ja vaihtaa xoneen, jonka sit tiputan melko nopeasti pois.
Se että on totaalisen kiinni näissä ympyröissä, ja ei voi matkustella, eikä edes käydä mökillä silloinkun huvittaa, niin se jotenkin ahdistaa mua.
Noh. Pitää nyt vaan osallistua kuntouttavaan toimintaan ahkerasti ja olla retkahtamatta (muuhun kuin bentsoihin), niin ehkä voi sit muutaman kuukauden sisään anoa lomalääkkeitä jollekin viikonlopulle, ja pääsis mökillä nauttimaan vielä kesän rippeistä luonnon keskellä ja saunoa yms. Ja että vähän sais lomaa jokapäiväisestä klinikalla käynnistä.
Kotilääkkeitä varmaan saa vasta sit joskus puolen vuoden? Vai vuoden päästä?
Itse kamppailen vähän bentsojen käytön/lopettamisen kanssa.. Saanut monta kertaa lisäikaa niiden lopettamiseen, ja kaks kertaa ollut katkollakin, mut ei vaan jotenkin ole henkisesti eikä psyykkisesti valmis lopettaan vielä kokonaan. Aika pientä annosta pamia anyway käytän. Ja kun samalla vielä pitäs muut pkv lääkkeet tiputtaa, niin en o sillai bentsoista nyt stressiä edes ottanut.
Metadoni annosta olen ajatellut hiljalleen tiputtaa lähemmäs 40mg, kattoo miten keho reagoi. Kokeilumielessä.
Väsymyksen kanssa on pientä kamppailua. Tosin oon koko ikäni sitä vastaan kamppaillut, että en kyl voi pistää pelkästään metadonin piikkiin.
Muuten kyllä ollut metadoniin aika tyytyväinen. Ahdistus vähentynyt merkittävästi, ja alkanut innostua taas asioista, mitä oikeestaan sillon kun xonella olin, ei vaan tapahtunut. Et jollaintapaa must metadoni kannustaa tekeen ittensä eteen töitä voidakseen hyvin, ja sit kans just toi et löytänyt keskittymisen mm. Piirtelemiseen, mitä ei o tapahtunut vuosiin. Paljon myöskin lueskellut.
Osallistunut ahkerasti kuntouttavaan toimintaan, ja itsetunto kohentunut tosi paljon. Kuhan vaan sopivasti poistuu mukavuusalueelta. Oikeestaan must on tullut melko sosiaalien tuolla klinikalla. Tykkään nykysin hyvinä päivinä höpötellä ihmisille. Siitä tulee hyvä fiilis
Ja sit kans just liikunta on tosi tärkee ettei passivoidu.
Kaikenkaikkiaan oon jopa melko tyytyväinen elämääni. Harmittaa yksi retkahdus, niin siirtyi sit sekin et vois mitään kotilääkkeitä saada vielä pitkään aikaan. Koska kyllähän se nyt kuukausien päivittäisten käyntien jälkeen välillä vituttaa huolella. Mut palkitsee se sit kun on tehnyt sen lenkin edestakas.
Ainoo mikä on vähän oikeesti häirinnyt, että kun aamuisin on pikkasen levoton ja "reflanen" olo kun pitäs mennä klinikalle. Sen tiedän ettei johdu annoksesta, koska 60mg:lla oli sama homma, mut jopa pahempana.
Vaikka toi nyt onkin melko pientä, niin ei se kivaa ole et aamuisin nihkee olo ennen lääkettä.
Nyt meen sit mittauttaan metadoni pitoisuuden, et jos se johtuukin siitä, että olen nopea metabolisoija(¿)
Tosin oon ymmärtänyt et toi on aika yleistä metadonilaisilla? Siis että aamuisin voi olla ennen lääkettä vähän kuin reflanen olo, mut en tiedä liittyykö se sinänsä refloihin mitenkään, vaan siihen että pitoisuus laskee "mukavuusalueen" alle. Koska kyllähän metadonin puoliintumisaika on se 24-36h kait keskimäärin toistuvasti annosteltuna.
Noh. Päivä kerrallaan. Enkä todellakaan aijo enää retkahdella. Ainoo noi bentsot. En vaan o valmis niitä lopettaan vielä kokonaan. Katkotkaan ei auta kuin sen hetken. Toivoisin tietty et jossainvaiheessa todettais et voitas antaa vaan mulle se pieni määrä pamia päivässä, kun ei noi vierotusyritykset viellä ole tuottanut tulosta.
Mites SadPanda sun hoitoon nykysin kuuluu?
Et o kauheesti päivitellyt nyt pitkään aikaan. Ois kiintosaa tietää
Edit: sattumaa(ko)? Et just sit päivittelitkin tilannettas =)
Kaikille tasapuolisesti kaikkea hyvää,!
SadPanda wrote: ↑Wed 28 Aug 2019, 11:49
Aloitettiin (kun diapam ja gabapentiini lopetettiin tai diapam on tiputuksessa vielä 10mg tää vko ja sit laskee 5mg ja sit 0mg. En tunne menettäväni sittenkään PALJON, eihän mun elämä nyt voi parista vitun pamista olla kii! Ja välillä tuntu, että toi diapam kääntyi mua vastaan eli ahdistus TULI ja TAI PAHENI, kun otti sitä. Nyt jännittää selviänkö ilman refloja jne.
PALJON TSEMPPIÄ RAKKAAT VAULTTILAISET <33
Mulla kans toi gabapentiini lopetettiin, ja voin itseasiassa paljon paremmin nyt.
Tai kyllähän se on vaikuttanut selkeesti mielialaan, ja ahdistusherkkyyteen, mut mielialaan paljon enemmän kyllä.
Siks must vähän kohtuutonta, et vielä kun toivun gabapentiinistä, niin pitäis jotenkin löytää henkisiä (ja psyykkisiä) voimavaroja bentsojen lopettamiseen. Etenkin kun mulle niiden lopettaminen on tavallista haastavampaa, koska vierotusoireissa lihakset jäykistyy mulla niin pahasti, et se on pahentanut hermopinnettä, ja sitä kautta lisännyt kipuja ihan överisti.
Onneks lääkäri on ollut kärsivällinen, ja ikäänkuin sain nyt luvan niitä omatoimisesti vierottaa omalla aikataululla. Mut ei kuukaus riitä mulla vielä siltikään.
Ahdistuksen kanssa mulla ei ihan kauheesti ole metadoniin vaihdon jälkeen ollut ongelmia, et enemmän noi fyysiset oireet tekee mut hulluks.
Toi on jännä jos sulla tosissan pahenee? Ahdistus kun käytät pameja. Outoo. Mä huomasin kyl ksanorin kanssa ton, et ahdistus alko vaan lisääntyä.
Mut riittävän hitaalla vierotuksella - ja et kokoaika kumminkin siinä etenee - niin en o sillai nyt kärsinyt. Opamoxilla se oli ihan mahdotonta vierottautua mulla.
Pahinta bentsorefloissa on se että elimistöllä menee tottua uuteen tilanteeseen kolme-neljä viikkoa. Eli käytännössä kun sen vikan annoksen ottaa vaikka nyt sit pamia, niin kyllä siinä saa aika pitkään tuskailla fyysisten ja psyykkisten oireiden kanssa.
Siks just korostan sitä et paras tapa välttää pitkittyneet vierotusoireet on just tarpeeks hitaasti laskea annosta. Sitä ei must tuntuu oikeen ymmärretä noilla klinikoilla tai terveydenhuollossa ylipäätään. Joka on must aika surullista.
Mutta.
Kyllä sitä bentsoista pääsee irti... Uskon siihen.
Ja yllättävänkin pienellä annoksella tulee viel jopa ihan hyvin toimeen. Mut sitkun bentsot on nollissa, niin tilanne on ihan eri..
Mä niin toivoisin et pääsis bentsoista irti.. En tajuu miten helvetin vaikeeta se voi olla. Must tuntuu ettei minkään muun aineen kohdalla ole ollut näin rankkaa tää taistelu ja pyristely irti.
+koen jopa et mä hyödyn pieninä annoksina bentsoista ihan oikeasti. Ei ahdistuksen takia (toki sekin) vaan enempikin kun hermopinnekipu mulla iskee todella kovaa. Hajoo pää siihen.
Onnea sulle lopettamiseen. Muista et kyl ne ikävät oireet ennemmi tai myöhemmin sit hälvenee. Muutama kaveri päässyt nyt irti bentsoista just korvaushoidon takia/ansiosta. Ja sanonut et kolmen viikon jälkeen alkaa sit jo päivä päivältä enemmän helpottaa.
Mulla pisin aika ilman oli vissiin neljä tai viis päivää :f