Ja myös sentakia että ihan oikeesti Ganjallakin pystyy mennä ihan kuutamolle. Nimim. Kokemusta on. http://www.hamppu.net/forum/viewtopic.p ... t=raportti 
päätimme repiä maasta kukkimista aloittaneen Super Skunkkimme uhkaavien hallaöiden ja outojen hiippareiden vuoksi. 'Koiranputki' teurastettiin kaverin keittiössä; erotimme latva- ja tyvikasvuston toisistaan ja heitimme satsit tiskikaappiin kuivumaan. 5 päivän kuluttua oli pakkauksen aika, ja 3kpl. ½ litran minigrippipusseja oli pullollaan helvetillisen voimakkaalle tuoksuvaa Skunkkiruohoa.
Päätettiinpä lähteä testailemaan työmme hedelmiä perjantai-iltana. Pussillinen tahmeaa ruohoa taskuun, omatekoinen kurkkupurkkibongi kauppakassiin ja menoksi. Menimme rauhalliselle hiekkarannalle, jolla kuitenkin vaelteli joukko erinäisiä valiokansalaisia. Turvallinen pensaikko löytyi; siispä pesää täyteen ja imuttelemaan. Pienehkö pesä oli imetty tyhjäksi 2-3 kunnon imun jälkeen, ja ei muuta kuin täyttämään. Vähän ajan kuluttua alkoi tapahtua. Seisoin ylväästi kivellä katsoen merelle, ja ihaillen oudon kulmikkaalta vaikuttavaa kaislamattoa rannan tuntumassa. Kun otin askeleet kavereitani kohti, tuntui kuin olisin kävellyt meren pohjassa. Askeleet olivat hitaat ja raskaat, ja uskomaton lämmöntunne valtasi kehon. Kaverit muuttuivat paperinukkemaisiksi lätyiksi, ja taustan rehevä pensaikko muuttui peikkometsäksi, jossa kasvoi punaisia hedelmiä. Leveä neuroottinen virne naamalla seurasin, kun kaverit imivät intohimoisesti bongiani. Välillä kuului sähköinen rätinä, ja tuntui kuin magneetti vetäisi minua olkapäistä ja ristiselästä taaksepäin.
Lähdimme kävelemään rannalta kohti kuskina toimineen kaverimme autoa. Suuntavaistoni oli täysin sekaisin, ja mihin tahansa katsoin, näin saman metsäpolun ja risteyksen. Vatsani kohdalla tuntui olevan veltto jousi, joka vatkasi edestakaisin kävellessäni. Käsivarret ja jalat olivat painottomat, mutta jalkaterät ja kämmenet olivat tiiliskiven painoiset. Peläten kaverin Escorttia, työnnyin kuitenkin sisään. Tässä vaiheessa lässytin jo kuin pillerihumalainen mummo, jolta on poistettu kieli ja hampaat. Koin ahdistavan näyn vanhasta radiosta, jonka voluumipotikan päälle oli liimattu Mersun merkki. Kieleni tuntuessa graniittipalikalta, joka liikkui liidusta valmistettujen hampaitteni välissä, koin kohtauksia vanhoista sotaelokuvista selittäen samalla kaverini näyttävän teinimenninkäiseltä violetit aurinkolasit päässään.
Ajoimme kaverini kämpälle. Pihalla oli nuori äiti lapsensa kanssa, enkä uskaltanut lähteä ulos autosta. Kävelyni muistutti jo anaaliraiskattua ankkaa, ja selkeä puhekyky oli kadonnut, joten odotimme että namimami työntyi asuntoonsa kersansa kanssa. Kaverin kämpän pohjapiirros näytti oudolta verrattuna edellisiin kertoihin, ja katsellessani ympärilleni "tajusin eri vaihtoehdot samaa pohjapiirrosta käyttävän asunnon tilankäyttöön". Vaikeaa selittää, mitä tarkoitan, mutta asunnon eri osat vaihtelivat vuorotellen eri ilmansuuntiin.
Kaverini kertomuksen mukaan menin hetken kuluttua sänkyyn kontalleen matkimaan härkää. Kaveri vittuuntui, ja käski sanoa jotakin järkevää. Naama vakavana totesin "Hau!". Musiikki alkoi soida, ja menin lattialle silmät suljettuina. Näin muutaman sekunnin ajan hyperkineettistä musiikkivideota, mutta hetken kuluttua tuntui, kuin navassani olisi akseli, jonka ympäri pyörin 10000 kierrosta minuutissa. Oli pakko avata silmät oksennusrefleksin välttämiseksi. "Ruudunpäivitys" oli pudonnut muutamaan frameen sekunnissa, kun aloimme katsoa Fear And Loathing In Las Vegasia. Hommasta tuli väsynyttä jumitusta, joten päätimme suunnata kaupunkiin. Tässä vaiheessa eräs kamuni soitti, ja kävin hänen kanssaan 20 minuutin henkevän puhelinkeskustelun: aihetta on turha muistella. Tästä inspiroituneena lähetin vielä itselleni puheviestin myöhempää kuuntelua varten (aika levotonta läppää ).
Lähdimme kävelemään kohti keskustaa, ja eipä aikaakaan, kun peräämme eksyi karannut pystykorva. Se seurasi meitä n. 2 kilometriä, jonka aikana mietimme hartaasti, mistä on kyse. Arvelin kyseessä olevan poliisikoiran, joka on palkattu varjostamaan meitä. Mielessä kävi myös, että koira olisi poliisin rakentama robotti, joka on lähtenyt seuraamaan. Tästä yhtäaikaisesti huvittuneena ja pelästyneenä näyttelimme koiralle keskisormea kikattaen kuin lauma 13-vuotiaita tyttöjä koulun tupakkapaikalla. Pilvi alkoi pikkuhiljaa hellittää, ja kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme grillille (tilauksessa oli vielä hiukan vaikeuksia ). Kaveri oli aamuvuoroon menossa, ja valmistautui nukkumaan. Itse lähdin kotiin, ja heräsin aamulla pirteänä täysin ilman nuutunutta ja vedotonta oloa.
Astetta rankempi vielä ehkä.
