Kultaisia oppitunteja ja uusia ulottuvuuksia

Kertomuksia, pohdintoja ja ajatuksia kokemuksista eri tajunnantiloissa.
User avatar
Kobe
Psykonautti
Posts: 80
Joined: Fri 02 Mar 2012, 07:22

Kultaisia oppitunteja ja uusia ulottuvuuksia

Post by Kobe » Sun 15 Jul 2012, 12:54

Huhhuh. Alotin just kesäloman, jonkunäkönen ratas on taas pyörähtäny lukkoon ja on päästy seuraavalle kelalle. Ainakin jossain päin mielenkolkkia. Tietyt asiat globaalissa mittakaavassa vaikuttaa tähän kaikkeen joten niihin en pureudu sen kummemmin, jokainen voi poimia omat fiksinsä tästäkin tekstistä.

Viikko sitten, suurten miettimisten ja uusien oivalluksien päälle päädyin sattumalta tilanteeseen jossa eteeni tyrkättiin golden teachereita ja eittämättä jo sienistä tarpeeksi tienneenä heitin elämäni ensimmäiset psilosybiiniä sisältävät maa-ainekset kitusiini. Annos oli minimaalinen, n. 7-10 sientä eli todellisuudessa <1g. Tämähän ei ainakaan trippiä hidastava tekijä ollut. Talossa oli useampi ihminen trippailemassa, mutta oma reissuni jakaantui kahden ihmisen kesken ja tämän toisen ihmisen kanssa koimme neljän tunnin aikana lähes kaiken samanaikaisesti, samat kelat, samalla tavalla. Toki subjektiivisia eroja oli mutta energioiden luonne ja laatu oli hyvin yksisuuntainen.

Sienet syötyäni istuin odottelemaan sen kummempia ajattelematta, elin vain tilanteita mitä kiinteistössä tuohon hetkeen tapahtui: lämpimiä tunteita, yhteisöllisyyttä ja rakkautta kaikkea elävää, kuten pientä kissanpoikasta kohtaan joka makoili sylissäni väristen. Huomasin ajatusteni kasvavan, huomasin miten hetkeen pureutumalla kykenin käsittämään kaiken ajattelemani kerrostuneina kokonaisuuksina ilman minkäännäköistä olemusta, suurina synkkinä komplekseina. Myöhemmin mietittyäni huomasin tämän olevan tietynlainen polku jonka juoksin tripin aikana alusta loppuun. Kaikkeus mahtui oman pääni sisään, tajusin tajuavani kaiken lattiasta kattoon, mitä vain keksinkin ajatella. Kaikki toimi yhtenä suurena kompleksina, kaikella oli tarkoitus mutta kaiken tarkoitus oli jo selvillä. Oli vain tyhjyyttä, kaiken yläpuolelle noustuani huomasin olevani totaalisesti yksin. Yritin palata takaisin maanpinnalle, mutta tiesin sienien toimivan omaa vauhtiansa. Jossain vaiheessa olisin voinut valita jäädä tuohon ajatusmaailman rakenteeseen luultavasti ikuisiksi ajoiksi ja ymmärsin myös että loppujen lopuksi maailma on tulossa juuri samaan pisteeseen. Oli jäljellä kolme näkyvää vaihtoehtoa: Painan itse liipaisinta, ryhdyn luomaan kaaosta jotta asioilla olisi yllättäviä käänteitä TAI keskityn elämiseen omassa ruumiissani, elän elämäni sen kautta, tunnen, havainnoin ja nautin kaikesta juuri sellaisena kuin se minulle näkyy.

Tämä siis toki vain yhtenä mutta väistämättä suurimpana osana kyseistä trippailua, ja ensisijainen lopputulos oli se että tiesin mitä tarvitsen. Kun ymmärrystä on omasta mielestä liikaa, leijuu omissa sfääreissään 3/4 vuorokaudesta, pienessä tilassa tulee ahdas olo ja yksinäisyys ei jaksa miellyttää yhtä kauaa kuin ennen, on se selvä merkki siitä että on aika nostaa pää pystyyn, ottaa askel kohti tuntematonta aidolla tunteella, ottaa kaikki eväät mukaan mitä tähän päivään asti on kasattu ja unohtaa miettiminen. Kaikki on kyllä jo valmiina ja itsesi kerran löydettyäsi et saata hukata sitä uudestaan. Ethän? Edessä on loma, Ozora-festival ja suuria hetkiä. Uskon monen muunkin käyneen kyseisessä paikassa, toiset ovat jopa päätyneet liipaisin-ratkaisuun. Se ei kuitenkaan hyödytä millään tasolla. Jos tiedät miksi täällä olet, pidä siitä kiinni. Kaiken muun voi teoriassa pudottaa ja hyvin pian myös käytännössä.

Jokainen päivä on uusi haaste, uusi oppitunti, uusi mahdollisuus, uusi trippi, uusi valaistuminen. Harva sen kerralla saavuttaa, pala palalta. Tuntui hyvältä kirjoittaa tästä, en ole kirjoittanut mitään kuukausiin enkä edelleenkään ole saanut trippiäni järkevästi suollettua ulos. En olisi voinut uskoa että 7 golden teacheria minun nauttimana koituisi mullistamaan kahden ihmisen elämän.

Olen utelias. Onko kenelläkään hiljattaisia vastaavanlaisia kokemuksia? Tiedän että monet tyypit ovat lähes samanaikaisesti kokeneet jotain vastaavaa ja jollain tasolla kyseisillä asioilla on hyvin suuri kollektiivinen merkitys, ainakin itselleni.

Rauhaa, rakkautta yms. plööperiä vaan joka tuutista :up:
Don't let the drugs control your life. Live your life, control the drugs. Be like water, take the mould but always be ready to set yourself flow freeeee...

User avatar
Kobe
Psykonautti
Posts: 80
Joined: Fri 02 Mar 2012, 07:22

Re: Kultaisia oppitunteja ja uusia ulottuvuuksia

Post by Kobe » Sun 15 Jul 2012, 12:57

E: joku mode päättäköön kuuluuko tämä sienipuolelle vai tähän aulaan. Kiitos ja anteeksi.
Don't let the drugs control your life. Live your life, control the drugs. Be like water, take the mould but always be ready to set yourself flow freeeee...

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2261
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Kultaisia oppitunteja ja uusia ulottuvuuksia

Post by wRRa » Fri 27 Jul 2012, 03:58

No voisihan tän tonne trippitarinoihin tai sieniinkin laittaa, mutta tää alue on sen verran vapaamuotonen, että voi mun mielestä olla tässäkin. En nyt siis ainakaan itse ala siirtää tätä. Ehkä tällä puolella keskustelua syntyy paremmin, mikäli sitä hait.
Kaikki on kyllä jo valmiina ja itsesi kerran löydettyäsi et saata hukata sitä uudestaan. Ethän?
Itse asiassa on sanottu, että ennen lopullista valaistumista, elämässä tulee vastaan useita pienempiä valaistumisia. Näistä puhuttiin muistaakseni "portteina". Tällaisten porttien läpi on kuljettava useita kertoja, ennen lopullista nirvanaa. Tai jos puhuttaisiin heräämisestä, voisi sanoa, että matkan alussa me torkahtelemme edelleen vähän väliä. Emme ole vielä täysin hereillä, vaikka olemmekin hieman raottaneet silmiämme.

Erityisesti psykedeeleillä hankitut "valaistumiskokemukset" usein unohtuvat yllättävän nopeasti. Tripiltä palaa takaisin, ja varsinkin ensimmäisten kertojen jälkeen saattaa tuntua siltä, että jotain on nyt pysyvästi muuttunut, mutta... kaikki muuttuu koko ajan, ja tripin tuoma muutoskin hiljalleen tässä virrassa muuntuu taas joksikin muuksi. Kokemus haalistuu, unohtuu ja hämärtyy - vähän niin kuin muistot lapsuudesta. Sitä muistaa yhä jotenkuten suunnilleen, miten asiat tapahtuivat, mutta ei kovin tarkkaan.

Mun mielestä mitään kovin pysyvää on vaikea saavuttaa psykedeeleillä. Miksi? Siksi, että se, että vedät piriä ja jaksat tanssia monta tuntia ei tarkoita, että pirin vetäminen kasvattaisi sun kuntoa. Tää on sama asia. Vaikutuksen alaisena kyllä näet ja tajuat, mutta vaikutus ei kestä ikuisesti.

Sen vuoksi suosittelisin meditaationa. Se on harjoitusta. Jos verrattaisiin tohon kunnon kohottamiseen, voisi sanoa, että pirin vetämisen sijaan kävis päivittäin juoksemassa lenkin; kohta jaksaa tanssia koko yön ilman piriäkin. Mieltä voi harjoittaa ihan yhtälailla kuin lihaksiakin! Jos aihe kiinnostaa, niin vilkaise http://www.dhamma.org
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

veke
Psykonautti
Posts: 148
Joined: Sun 15 Jan 2006, 19:55
Location: lahti

Re: Kultaisia oppitunteja ja uusia ulottuvuuksia

Post by veke » Tue 07 May 2013, 02:05

Kobe wrote:Huhhuh. Alotin just kesäloman, jonkunäkönen ratas on taas pyörähtäny lukkoon ja on päästy seuraavalle kelalle. Ainakin jossain päin mielenkolkkia. Tietyt asiat globaalissa mittakaavassa vaikuttaa tähän kaikkeen joten niihin en pureudu sen kummemmin, jokainen voi poimia omat fiksinsä tästäkin tekstistä.

Viikko sitten, suurten miettimisten ja uusien oivalluksien päälle päädyin sattumalta tilanteeseen jossa eteeni tyrkättiin golden teachereita ja eittämättä jo sienistä tarpeeksi tienneenä heitin elämäni ensimmäiset psilosybiiniä sisältävät maa-ainekset kitusiini. Annos oli minimaalinen, n. 7-10 sientä eli todellisuudessa <1g. Tämähän ei ainakaan trippiä hidastava tekijä ollut. Talossa oli useampi ihminen trippailemassa, mutta oma reissuni jakaantui kahden ihmisen kesken ja tämän toisen ihmisen kanssa koimme neljän tunnin aikana lähes kaiken samanaikaisesti, samat kelat, samalla tavalla. Toki subjektiivisia eroja oli mutta energioiden luonne ja laatu oli hyvin yksisuuntainen.

Sienet syötyäni istuin odottelemaan sen kummempia ajattelematta, elin vain tilanteita mitä kiinteistössä tuohon hetkeen tapahtui: lämpimiä tunteita, yhteisöllisyyttä ja rakkautta kaikkea elävää, kuten pientä kissanpoikasta kohtaan joka makoili sylissäni väristen. Huomasin ajatusteni kasvavan, huomasin miten hetkeen pureutumalla kykenin käsittämään kaiken ajattelemani kerrostuneina kokonaisuuksina ilman minkäännäköistä olemusta, suurina synkkinä komplekseina. Myöhemmin mietittyäni huomasin tämän olevan tietynlainen polku jonka juoksin tripin aikana alusta loppuun. Kaikkeus mahtui oman pääni sisään, tajusin tajuavani kaiken lattiasta kattoon, mitä vain keksinkin ajatella. Kaikki toimi yhtenä suurena kompleksina, kaikella oli tarkoitus mutta kaiken tarkoitus oli jo selvillä. Oli vain tyhjyyttä, kaiken yläpuolelle noustuani huomasin olevani totaalisesti yksin. Yritin palata takaisin maanpinnalle, mutta tiesin sienien toimivan omaa vauhtiansa. Jossain vaiheessa olisin voinut valita jäädä tuohon ajatusmaailman rakenteeseen luultavasti ikuisiksi ajoiksi ja ymmärsin myös että loppujen lopuksi maailma on tulossa juuri samaan pisteeseen. Oli jäljellä kolme näkyvää vaihtoehtoa: Painan itse liipaisinta, ryhdyn luomaan kaaosta jotta asioilla olisi yllättäviä käänteitä TAI keskityn elämiseen omassa ruumiissani, elän elämäni sen kautta, tunnen, havainnoin ja nautin kaikesta juuri sellaisena kuin se minulle näkyy.

Tämä siis toki vain yhtenä mutta väistämättä suurimpana osana kyseistä trippailua, ja ensisijainen lopputulos oli se että tiesin mitä tarvitsen. Kun ymmärrystä on omasta mielestä liikaa, leijuu omissa sfääreissään 3/4 vuorokaudesta, pienessä tilassa tulee ahdas olo ja yksinäisyys ei jaksa miellyttää yhtä kauaa kuin ennen, on se selvä merkki siitä että on aika nostaa pää pystyyn, ottaa askel kohti tuntematonta aidolla tunteella, ottaa kaikki eväät mukaan mitä tähän päivään asti on kasattu ja unohtaa miettiminen. Kaikki on kyllä jo valmiina ja itsesi kerran löydettyäsi et saata hukata sitä uudestaan. Ethän? Edessä on loma, Ozora-festival ja suuria hetkiä. Uskon monen muunkin käyneen kyseisessä paikassa, toiset ovat jopa päätyneet liipaisin-ratkaisuun. Se ei kuitenkaan hyödytä millään tasolla. Jos tiedät miksi täällä olet, pidä siitä kiinni. Kaiken muun voi teoriassa pudottaa ja hyvin pian myös käytännössä.

Jokainen päivä on uusi haaste, uusi oppitunti, uusi mahdollisuus, uusi trippi, uusi valaistuminen. Harva sen kerralla saavuttaa, pala palalta. Tuntui hyvältä kirjoittaa tästä, en ole kirjoittanut mitään kuukausiin enkä edelleenkään ole saanut trippiäni järkevästi suollettua ulos. En olisi voinut uskoa että 7 golden teacheria minun nauttimana koituisi mullistamaan kahden ihmisen elämän.

Olen utelias. Onko kenelläkään hiljattaisia vastaavanlaisia kokemuksia? Tiedän että monet tyypit ovat lähes samanaikaisesti kokeneet jotain vastaavaa ja jollain tasolla kyseisillä asioilla on hyvin suuri kollektiivinen merkitys, ainakin itselleni.

Rauhaa, rakkautta yms. plööperiä vaan joka tuutista :up:


tääl trippaillaan..osa aikasesti välil vähän viilee meininki mut trippailu on joo kyl se prosessi mikä täs on meneillään ain voi lähtaa tai jäädä vaikutus mahdollisuuksiii jos on nii sit vaan hyvä trippi meininki..

oli hyvä teksti muuten..peace
...