Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Kertomuksia, pohdintoja ja ajatuksia kokemuksista eri tajunnantiloissa.
barturi
Karvakuono
Posts: 32
Joined: Wed 22 Oct 2008, 16:41

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by barturi » Tue 15 Nov 2016, 11:10

Mun kohdalla huonot tripit liittyy poikkeuksetta siihen, että omassa elämässä on asioita, joita ei ole saanut hoidettua. Psykedeelit koettaa aina sanoa jotain ja jos en tee niitä parannuksia mitä ne ehdoottavat, niin yleensä seuraava matka on painajainen. Aloitin puoli vuotta sitten vetämään psykedeelejä säännöllisemmin ja ensimmäine sienimatka oli mahtava. Se muutti koko ajattelutapaani elämään. Viikko sen jälkeen ajattelin, että toistan kokemuksen, mutta nyt viesti oli selvä: "Älä pelleile meidän kanssa."Sen jälkeen aloin tehdä elämääni konkreettisia muutoksia. Koko kesän vedän ahkerasti happoa ja kokemukset olivat poikkeuksetta hyviä. Tripit oli psykoanalyyttisiä, filosofisia, mutta myös mystisiä ja jopa uskonnollisia kokemuksia. Ei ne kaikki ollut helppoja missään tapauksessa. Eräällä matkalla käsittelin pakonomaisia ajatuksiani ja käyttäytymismalleja. Tämän matkan aikana tunsin vainoharhaisia ajatuksia. Yhden toisen matkan aikana itkin kaksi tuntia putkeen, minkä jälkeen toistelin sanaa "kiitos", koska olin äärimmäisen kiitollinen elämästäni ja tästä kokemuksesta.

Tämän jälkeen pidin pari kuukautta taukoa ja otin noin 200 ug annoksen. Edellisten kokemusten perusteella ajattelin, että tämä olisi helppo handlata. Trippi meni kuitenkin välittömästi huonon puolelle. Kaikki aikaisemmat tripit tuntui vain valheelta. Elin uudelleen kaiken sen pahan mitä olen elämässäni tehnyt. Syntyi ajatus, että olen syvästi päästäni sekaisin ja kykenemätön tekemään mitään asialle. Ajattelin, että olen osykoosissa ja että mun pitää mennä mielisairaalaan. Kysyin kuitenkin itseltäni, että mitä sitten vaikka olenkin hullu. Miksi pidän epätoivoisesti kiinni "normaaliudesta"? Hulluhan mä olenki, jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka ei sopeudu valtaväestön sosiaalisiin normeihin. Ainakaan mä en halua tehdä pahaa ihmisille ja se on se mikä on elämässä tärkeintä. Tästä matkasta on jo kuukausi ja olen yrittänyt hyväksyä ne asiat mihin en voi vaikuttaa ja keskittyä niihin mihin voin.

rlsmooth
Apteekki
Posts: 312
Joined: Wed 01 Aug 2012, 18:07

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by rlsmooth » Wed 16 Nov 2016, 17:45

Ymmärrän sua Barturi hyvin. Itselläni myös deelien käyttö on nykyään asettunut aika rauhallisiin uomiin, muutamia kertoja vuodessa tulee nautittua. Juurikin tuosta syystä, että lähes joka matkalla on aika selvät viestit mitä voisin elämässäni kehittää ja selkeitä vilauksia millaista elämä voisi parhaimmillaan olla. Sit jos näitä asioita ei saa ajettua eteenpäin/ ei tee asioiden eteen mitään tulee yleensä raskaita ja itseensä pettyneitä trippejä.

heihoi
Lepakko
Posts: 222
Joined: Sun 01 Mar 2015, 22:12
Location: Helsinki

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by heihoi » Thu 17 Nov 2016, 16:03

Jooo mäki fiilaan huolel mut siistein juttu on jos joskus saa tehtyy jutun mitä on kelannu psykedeeleis!!

Esim siistein juttu oli ny täs vähä aikaa sitte ku nyt kesällä söin acidii ekaa kertaa pitkää aikaa ja siis harrastan tuli ja ledi ym taidetta mut vaa harrastelen ja sit mul tuli joku ihan himmee inspis siihe ja esiintyy iha vitusti ja sit katoin youtubest varmaa 20 kertaa putkee yhen videon jostai konemusafestareist mis oli iha hullu meno ja siel laval on jotku vitu mageen näköset muijat pyörittää tulii ja olin iha et vittu toi o siistii hitto mä haluun olla yks noista mimmeist ja sit koko aja ku laitoin silmät kii ni näin vaa sellasii iha vitu siistei jostai energioist ja valost koostuvii tanssivii sirkustaide hahmoi ja olin iha pärinöissä ja sillee et vittu mä haluun olla tollane :D

JA SITTE AAAARGH nyt täs joku aika sitte vedin seuraavan kerran acidii tosta kerrasta ja sitte olin menos reiveihi ja kaverit pyys mua niitten kaa extemporee esiintyy sinne ni OMG ja vittu ei voi sanoin kuvailla niitä flowtiloja mihin menin oli ihan jäätävää olla siellä lavalla niis laasereis vaa vittu piirtää sitä tunnelmaa omalla esittävän taiteellaaaa eli olin just siin tilantees mist olin faaveillu edellisel tripil ja sit bileiden jälkee ku menin nukkuu ja näin visuaaleja ni näin niis visuaaleis niit samoi vitun siistei tanssivii ja esiintyvii sirkus valo-energiahahmoi mut täl kertaa se hahmo mitä näin olin mä ite vittu se oli siistii :D!!!!

frapathea

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by frapathea » Thu 17 Nov 2016, 16:40

Joo hei pysytääs aiheessa sit. Tää ketju koskee pahoja trippejä.

heihoi
Lepakko
Posts: 222
Joined: Sun 01 Mar 2015, 22:12
Location: Helsinki

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by heihoi » Thu 17 Nov 2016, 21:35

Joo sori oli vaan pakko purkautua johonki, vois ehkä trippistooreihi kopsaa tän jos mä osaan :D

User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by ExtraTerrestrial » Fri 18 Nov 2016, 18:49

Itse monta kertaa noin 100ug-250ug annoksina happoa ottaneena luulin, että pärjään tripeillä hyvin. Vaikka noina kertoina olikin jokunen kerta, jolloin trippi ei ollut mukavimmasta päästä niin ei se missään vaiheessa alkanut mitenkään pelottamaan tai ahdistamaan. Koin vaan tripin epämiellyttäväksi. Alkuvuodesta sitten ehkä hieman "tyhmänä" päätin hypätä tyhjyyteen ja ottaa tuplasti enemmän mitä koskaan aikaisemmin, eli 500ug. Tarkoituksenani olisi ollut ottaa tuo annos hyvän set & settingin vallitessa, hyvien yöunien ja syömisen jälkeen sekä freesillä mielellä. Tuli sitten otettua vähän yllytettynä tuo ilta-aikaan. Vanha kämppäni ei myöskään ollut ehkä paras ympäristö trippailuun, sillä itäsaksalaista arkkitehtuuria huokuva vähän ränsistynyt ja kolkko asunto ei tarjoa kovin mieluista ympäristöä vaikka olenkin kyseisessä kämpässä pari kertaa happoa kiskonut. Otin tuon hapon myös talvella, jolloin mieli ei ole ihan avoimmillaan ja kirkkaimmillaan. Ei siis mikään paras ympäristö. Musiikkivalinnat myös ovat tärkeä osa settingiä, ja tässäkin tuli mentyä metsään.

Opin tuolta tripiltä enemmän hapon luonteesta. Vaikka set & setting ei ollutkaan kunnossa, ajattelin että siitäkin huolimatta pystyn hallitsemaan tripin. Olenhan hallinnut ne aikaisemminkin. Nousujen ajan hallitsinkin, mutta tripin ollessa vahvimmillaan en vain pystynyt enää hallitsemaan trippiä ja pitämään asioista kiinni, eikä asiaa helpottanut juuri soittolistalta tullut ahdistavankuuloinen biisi. Kaikki alkoi hajota kasaan. Aikaisemmat trippini ovat olleet enemmän "hyviä trippejä" juuri siksi, että epämiellyttävistä asioista huolimatta minulla oli koko ajan ohjakset käsissäni. Nyt tätä ei enää ollut, vaan happo vei voiton mielen sisäisessä kamppailussa ja vei tripin omalle, lähes painajaismaiselle raiteelle. Koin voimakasta pelkoa ja ahdistusta, jouduin myös lähes psykoosimaiseen tilaan. En enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei, ja hiljalleen mureutuvan mieleni sisällä kävin mitä pelottavimpia skenaarioita siitä mitä nyt käy. Jäänkö pysyvästi tripille? Viedäänkö minut hullujenhuoneen suljetulle osastolle? Miten läheiseni suhtautuvat tähän?

Nuo hetket olivat selkeää pahaa trippiä. Näin jälkeenpäin ajatellen ihan syystäkin, sillä olin tiellä kohti egokuolemaa. Kun lopulta tajusin antaa periksi, happo repi egoni viimeisimmätkin pirstaleen kappaleiksi hyvin voimakkaasti mutta tämän jälkeen tilanne alkoi tasottua. Egokuolemasta ja sen jälkeisistä tapahtumista en tässä sen enempää selittele, se on toisen ketjun aiheita.

Koko trippi ei siis ollut pahaa trippiä, vain osa siitä. Sen tulin kuitenkin oppineeksi, että ainakin omalla kohdalla trippi muuttuu helposti pahaksi tripiksi kun trippiä ei voi enää hallita. Kaikesta huolimatta koen kuitenkin itseni mieleltäni sen verta vahvaksi, että niin kauan kuin minulla on ohjakset käsissä niin pahaa trippiä ei ole tiedossa. Tosin ehkä tulevaisuudessa tämäkin väite tulee osoitettua vääräksi. Happo on kuitenkin aikas arvaamaton substanssi.

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by wRRa » Wed 30 Nov 2016, 11:13

Tempelli wrote:Koin voimakasta pelkoa ja ahdistusta, jouduin myös lähes psykoosimaiseen tilaan. En enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei, ja hiljalleen mureutuvan mieleni sisällä kävin mitä pelottavimpia skenaarioita siitä mitä nyt käy. Jäänkö pysyvästi tripille? Viedäänkö minut hullujenhuoneen suljetulle osastolle? Miten läheiseni suhtautuvat tähän?
Mä käyn nää samat kelat läpi joka kerta ku otan isompia doseja (sanotaan nyt jotain 1000ug vaikka). Mulle ne on jo aika perus ja kuuluu siihen trippiin. Onhan se nyt ihan normaalia että ennen kuoleman hetkeä pelottaa. Isommilla doseilla on kans jännää, miten voi elää monessa eri ulottuvuudessa samaan aikaan eri kokemuksia. Toisessa ulottuvuudessa käy läpi ihan kivoja tunteita ja toisessa tosi ahdistavia ja pelottavia.

Kerran taisin saada paniikkikohtauksen siitä oksennuksen määrästä jonka joku 3000ug aiheutti ja sillon pyysin kaverin sitteriks. Mut en nyt tiiä oliko sekään suoranaisesti huono trippi.
Happo on kuitenkin aikas arvaamaton substanssi.
Mun mielestä happo just ei oo hirveen arvaamaton. En oo koskaan kelannu et tripatessa olis jotenki tarkotus olla ohjaksis, mä oon ajatellu et trippaaminen on hyvää harjottelua kontrollista luopumiseen. Harjottelua et hyväksyy asiat vaan semmosina kuin ne on ja sen, että niihin ei voi vaikuttaa. Esimerkiks omaan kuolemaan ei välttis voi vaikuttaa. Niin kauan pelottaa, kun yrittää pitää kiinni kontrollista. Näin se vaan menee ja sen takia myös vaikutukset on hyvin ennalta-arvattavia, siis _mun_ mielestä :D Eli siis se vaan menee niin et pelkotiloja tulee aina jos ottaa dosen joka vie lähelle egokuolemaa muttei oo valmis päästää irti.

Vääntääkseni vielä rautalangasta: Niin kauan kun haluaa hallita trippiä, ei oo valmis ottaa oikeesti isoja annoksia, ellei sit haluu niitä pelottavia ja ahistavia trippejä :) Esimerkiks mulla on isoilla doseilla nykyään aina sitteri, koska se kans helpottaa kontrollista luopumista.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
ExtraTerrestrial
Psykonautti
Posts: 93
Joined: Tue 22 Dec 2015, 22:02

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by ExtraTerrestrial » Wed 30 Nov 2016, 22:03

wRRa wrote:Mun mielestä happo just ei oo hirveen arvaamaton. En oo koskaan kelannu et tripatessa olis jotenki tarkotus olla ohjaksis, mä oon ajatellu et trippaaminen on hyvää harjottelua kontrollista luopumiseen. Harjottelua et hyväksyy asiat vaan semmosina kuin ne on ja sen, että niihin ei voi vaikuttaa. Esimerkiks omaan kuolemaan ei välttis voi vaikuttaa. Niin kauan pelottaa, kun yrittää pitää kiinni kontrollista. Näin se vaan menee ja sen takia myös vaikutukset on hyvin ennalta-arvattavia, siis _mun_ mielestä :D Eli siis se vaan menee niin et pelkotiloja tulee aina jos ottaa dosen joka vie lähelle egokuolemaa muttei oo valmis päästää irti.

Vääntääkseni vielä rautalangasta: Niin kauan kun haluaa hallita trippiä, ei oo valmis ottaa oikeesti isoja annoksia, ellei sit haluu niitä pelottavia ja ahistavia trippejä :) Esimerkiks mulla on isoilla doseilla nykyään aina sitteri, koska se kans helpottaa kontrollista luopumista.
Aika mielenkiintoista pohdintaa, enkä ole oikeastaan tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta. Olen aina jotenkin olettanut, että avain hyvään trippiin on pitää trippi kontrollissa ja ohjata sitä haluamaansa suuntaan. Ehkä tämä suhtautuminen on ollut sinänsä ongelmallista. Toisaalta olen asennoitunut trippeihin niin, että olen pyrkinyt hallitsemaan trippejä niin pitkälle kuin pystyn, ja kunnes en enää pysty sitä hallitsemaan annan periksi. Ehkä tämä asennoituminen ei toimi, olosuhteen muutos varsinkin tripin aiheuttamassa mielentilassa voi olla vaikeaa. Jos antautuu alusta saakka tripille, voi egokuoleman kaltainen töyssyinen vaihe olla helpompi käydä läpi.

Ehkä happoa voisi pitää ristiriitaisena aineena. Toisaalta se on melko ennalta-arvaamaton: jokainen trippi on erilainen, ja tilanne tripin sisällä voi muuttua silmänräpäyksessä. Sitä, miten trippi etenee, ei voida ennustaa. Toisaalta se on totta, että isoilla doseilla tulee väistämättä pelkotiloja, oli kuinka kokenut trippaaja tahansa.

heihoi
Lepakko
Posts: 222
Joined: Sun 01 Mar 2015, 22:12
Location: Helsinki

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by heihoi » Mon 05 Dec 2016, 14:25

Tempelli wrote:
wRRa wrote:
Vääntääkseni vielä rautalangasta: Niin kauan kun haluaa hallita trippiä, ei oo valmis ottaa oikeesti isoja annoksia, ellei sit haluu niitä pelottavia ja ahistavia trippejä :) Esimerkiks mulla on isoilla doseilla nykyään aina sitteri, koska se kans helpottaa kontrollista luopumista.
Aika mielenkiintoista pohdintaa, enkä ole oikeastaan tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta. Olen aina jotenkin olettanut, että avain hyvään trippiin on pitää trippi kontrollissa ja ohjata sitä haluamaansa suuntaan. Ehkä tämä suhtautuminen on ollut sinänsä ongelmallista. Toisaalta olen asennoitunut trippeihin niin, että olen pyrkinyt hallitsemaan trippejä niin pitkälle kuin pystyn, ja kunnes en enää pysty sitä hallitsemaan annan periksi. Ehkä tämä asennoituminen ei toimi, olosuhteen muutos varsinkin tripin aiheuttamassa mielentilassa voi olla vaikeaa. Jos antautuu alusta saakka tripille, voi egokuoleman kaltainen töyssyinen vaihe olla helpompi käydä läpi.
Haha joo mullaki on ollu just to käsitys aina tost kontrollis pitämisestä! Ja vaikka nykyää tiedänki et pitäs osaa vaa
heittäytyyku on jutellu ihmisten kaa kokemuksist ni se et käytännös toteuttais sen on iha mahotonta mulle nykyää :D

mut just toi jos on ollu joku tripsittaamassa ni oon samaa mieltä et on helpompaa, ku muistan joskus ku olin ottanu mulle ison dosen happoa ja sienii plus viel mämmiä ni luulin vaa koko aja et kuolen tai vastaavaa ku en pystyny enää keskittyy mihinkää ja silmissä vaa sumenee, ja sit tajusin et pitäs vaa laittaa silmät kii ja heittäyy mut pelotti et jotai lopetan heng
ittämisen ja kuolen jos en keskity siihen. Mut sit ku sanoin kaverille että nyt lähtee ja laitan silmät kii ja meen iha omii maailmoihi ja et voiko se kattoo et hengitänkö ja herättää mut jos jotai käy, sit testasin sitä hetke mut nopee säpshdin ku olin just jotai apua apua pysähtyks mun sydän tms :D mut sit ku kaveri sano et ei mul käyny mitää et iha normaalisti hengitin ja olin ni sit se autto ihan sikana ku ties sen ja sit jos jotai kävis ni se kaveri vaa jotai vähä koskis tai herättelis ni palaudun tänne :DD

ei saakeli olipa jaarittelevasti selitetty, ku ei meikää olla kielellisillä lahjoilla siunattu, mutta pointtina että fiilaan ton että tripsitteri helpottaa heittäytymisessä isoilla dosella ja tämä mun kokemus asiasta xD

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by wRRa » Thu 15 Dec 2016, 19:41

Itselle trippailu on sellaista äärimmäistä hyväksyntää sitä kohtaan, miten asiat menee. Samalla myös luottoa siihen, että kaikilla tapahtuvilla asioilla on tarkoituksensa - muuten ne eivät tapahtuisi.

Taustalla on ajatus siitä, että kaikki menee aina just niinku pitää. Niin elämässä kuin tripilläkin.

Oon ajatellut ison dosen otettuani, että "jos mä kuolen nyt, niin sit niin on tarkoitus käydä ja se on hyvä" tai "jos mä sekoan nyt, niin sit niin on tarkoitus käydä ja se on hyvä" :D

Mun ei oo tarkoitus väittää, että tapahtumilla olis jotain objektiivisesti mitattavaa tarkoitusta. Se on valintakysymys, haluaako elää maailmassa, jossa kaikella on tarkoitus, vai maailmassa, jossa niin ei ole. Itse olen onnellisempi, kun kykenen hyväksymään kaikki tapahtuvat asiat, ja tuo ajatus että kaikella on tarkoituksensa, auttaa mua hyväksymään ne :). Vahvistan siis tätä ajattelutapaa mm. trippaamalla.

Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, mä pidän kiinni tästä ajattelutavasta. Tän ajattelutavan ansiosta pahatkin asiat mun elämässä on muuttuneet hyviksi. Oon onnellinen ja luottavainen, uskallan heittäytyä elämän kannateltavaksi tiedostaen samalla, että kuolema on väistämätön määränpää.

Miksi siis vaikeat tripit on kasvattavia? Vaikealla tripillä pääsee harjoittelemaan vastoinkäymisiin suhtautumista. Siitä on elämässä myöhemmin hyötyä.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
Rolanderos
Karvakuono
Posts: 39
Joined: Wed 30 Nov 2016, 21:56

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by Rolanderos » Sat 17 Dec 2016, 13:26

Eipä itselläni ole koskaan tullut vastaan huonoa trippiä millään deelillä. Joskus joku ajatus on jäänyt toviksi looppaamaan, mutta ei sen ihmeellisempää.

EDIT: ainostaan hatsista tulee nykyään aivan älytön ahdistus ja vainoharhaisuus, vaikka tätä nyt ei tripiksi varmaankaan lasketa :D Jännä juttu sinäänsä, koska polttelin vuosia päivittäin ilmaan mitään ongelmia.

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by wRRa » Sun 18 Dec 2016, 08:04

Rolanderos wrote:ainostaan hatsista tulee nykyään aivan älytön ahdistus ja vainoharhaisuus, vaikka tätä nyt ei tripiksi varmaankaan lasketa :D Jännä juttu sinäänsä, koska polttelin vuosia päivittäin ilmaan mitään ongelmia.
Mulle kävi ihan samat ekojen deelikokemusten jälkeen. Kaikille ei tätä käy, mutta yllättävän monella hatsin vaikutus muuttuu radikaalisti deelien myötä. Oon pitkään miettinyt, että miksi :D.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
CaptainZ
Lepakko
Posts: 205
Joined: Tue 29 Mar 2011, 08:38
Location: pk-seutu

Re: Kuuluisat "pahat tripit" ja niihin suhtautuminen

Post by CaptainZ » Sat 18 Nov 2017, 02:05

wRRa wrote:
Sat 29 Oct 2011, 20:20
Älkää yrittäkö pysäyttää trippejä neurolepteil, vaik ne menis hankaliks. Vaik pelottais ihan vitusti, tuntuis ettei tajuu mistään mitään, tuntuis ettei trippi lopu ikinä ja et tulee hulluks, et kaikki oli nyt täs ja universumi tuhoutuu, vaik kaikki pahat asiat elämän varrelt paiskautuis päin näköö samaan aikaan, vaik tuntuis ettei enää kestä - silti. Mä suosittelen, et ootte vaan ja annatte kaiken tapahtuu loppuun ettekä yritä pysäyttää sitä. On tosi tärkeetä et pääsee kokemaan tripin loppuun asti, eikä pysäytä sitä kesken. Muussa tapaukses asiat saattaa jäädä kalvamaan myöhemmin - mikä ei toki sekään tarkoita, etteikö niiden yli voisi vielä myöhemminkin päästä. Mut helpompaa se on, jos ne käsittelee matkan aikana.
Mä tein just tuon virheen reilut kuusi vuotta sitten. Kerroin koko stoorin 26.7.2011 tässä ketjussa http://www.psyvault.net/viewtopic.php?f ... 36#p139036

Kun tuo kuolemanpelkokohtaus ja kohtaaminen ambulanssijäbien kanssa oli ohi ja pääsin kotiin rauhoittumaan, otin muistaakseni Ketipinoria ja menin peiton alle. Ennen lääkkeen vaikutusta päässä alkoi pyöriä ikäviä ajatuksia sosiaalisesta asemastani. Muistan hämärästi miettineeni, mitä ikävää minusta mahdollisesti tiedetään ja ajatellaan. Pian lääke turrutti moiset kelat ja sain kaipaamaani unta.

Seuraavat viikot tai ehkä seuraavat kuukaudet olin huonommissa fiiliksissä kuin ennen tuota trippiä. Trippiä edeltävä kesä oli ollut tosi mukavaa aikaa, mutta sen jälkeen oloni muistutti keskivaikeaa masennusta. En ole varma syy-yhteydestä, mutta muistan tripin jälkeen kohdanneeni joitain ihmisiä, jotka vaikuttivat jotenkin aiempaa nihkeämmiltä ja eivät kovin kiinnostuneilta kanssakäymiseen.

Olin kyllä aiemminkin ollut vähän epäsosiaalinen ja varautunut ihmisten seurassa, mutta voi olla, että tämä piirre on korostunut minussa enemmän viime vuosina. Tosi usein minusta tuntuu, etten kuulu oikein mihinkään porukkaan ja minusta ei tykätä missään. Olen ehkä muuttunut viime vuosina aiempaa sulkeutuneemmaksi ja olen jotenkin psyykkisesti jäässä tosi monissa sosiaalisissa tilanteissa.

Lueskelin joitain omia vanhoja kirjoituksiani Vaultista. Katsoin, että onpa niiden joukossa aika teräviäkin kirjoituksia. Ja sellaista palautettakin sain muilta vaulttilaisilta. Tuntuu että sellaista terävyyttä on kadonnut ajattelustani ja tuottamistani teksteistä. Koen, että minusta on tullut tyhmempi, tylsempi, en innostu asioista niin kuin ennen, minulla ei ole sanottavaa ja annettavaa niin kuin ennen. Moni kaveri on hävinnyt elämästäni viime vuosina.

Ok, tähän kehityskulkuun liittyy selvästi tunnistettavia, ei mitenkään huumeisiin liittyviä tekijöitä. Mutta tätä ketjua lukiessa tuli vain mieleen, että olisikohan tuo kesken jäänyt matka jotenkin omalta osaltaan ohjannut elämääni vähemmän tyydyttävään suuntaan.

Olen pitkään miettinyt, että pitäisi joskus ottaa psykedeelejä ihan reilu annos ja katsoa, saisiko se nollattua pääni ja katkaistua eräät ikävät ajatusmallit. En ole uskaltanut pahan tripin pelossa, psykedeelien saatavuustilanne on minulle heikko kun en ole 15 vuoteen liikkunut missään huumepiireissä ja oletan että saisin kumppaniltani kenkää tai vähintään viikkojen mykkäkoulun, jos jäisin sellaisesta hänelle kiinni.

Silti, ajatus jonkinlaisesta psykedeeliterapiasta kytee mielessäni. Kai se on joskus pakko hankkiutua sellaisen kokemuksen äärelle ja käydä se kokemus ihan kokonaisuudessaan läpi. Koska mitä mulla on hävittävänä?
Hei hei mutsi... (Y) ...Mä söin sunkin lääkkeet.