Itsetuhoisia ajatuksia

Kertomuksia, pohdintoja ja ajatuksia kokemuksista eri tajunnantiloissa.
User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Neste » Mon 17 Jan 2011, 03:04

En tiedä mahtaako tämä olla oikea osasto mutta modet varmaan siirtävät jos katsovat tarpeelliseksi.

Mutta sitten asiaan...

Itsemurha siis pyörii mielessä. Joskus keväällä 2009 lukion loppupuolella aloin ahdistua siitä ajatuksesta että pikkuhiljaa minunkin tulisi keksiä mitä alkaisin opiskella/tehdä työkseni - lunastaa paikkani tässä oravanpyörässä. Numerot olivat laskeneet koko lukion ajan ja hylättyjä kursseja ja kokeita joutui uusimaan koko ajan. Olin ihan paskana. Viimeisen kuukauden lintsasin lähes joka päivä aamupäivän tunnit koska päätä särki (ahdistuksen aiheuttamana) tai en vain yksinkertaisesti jaksanut nousta sängystä. Tätä ennen olin lintsannut vain 2 kertaa ja sekin ala-asteella. Itsemurha alkoi pyöriä mielessä. Lukio loppui ja kesä alkoi. Laitoin budit kasvamaan (en ollut koskaan polttanut). Kasvatus oli äärimmäisen mukavaa ja koska se vei suurimman osan huomiostani en ajatellut epävarmaa tulevaisuuttani ollenkaan ja fiilis oli ihan ok. Loppuvuosi meni työttömänä pajautellen. Mukavaa aikaa...

2010 meni armeijassa. Siiviilielämän asiat unohtuivat lähes täysin. Välillä mietin että pitäisi pohtia enemmän tuota opiskelu/työ juttua mutta siitä ei oikein tullut mitään. Lopulta kuitenkin keksin ihan mielenkiintoisen alan ja hainkin opiskelemaan mutta pääsykokeet menivät päin persettä. Tuntui ettei lukiosta ollut jäänyt mitään käteen. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä ettei joutuisi loppuelämäkseen johonkin kaupan kassalle.

Intin viimeisellä viikolla oli ihan positiivinen fiilis tulevaisuuden kannalta "maanantaina työkkäriin ja jotain duunia vaan... keväällä uudestaan pääsykokeisiin, kyllä se tästä lähtee!". Toisin kuitenkin kävi. Kotiutumispäivänä ahdisti ihan vitusti. Juhliminen tuntui tyhmältä kun tiesi että maanantaina alkaisi paska arki.

Olo on nyt samantapainen kuin tuolloin lukion lopulla mutta paha olo on enemmän henkistä kuin fyysistä. Trippailu ja muu kuosailu auttaa ainakin vähän muttei ole mikään ratkaisu.

Sain kuitenkin töitä. Jostain syystä olen aina todella uupunut työpäivän jälkeen vaikka hommat olisivat helppoja/kevyitä. Näin on tapahtunut kaikissa työpaikoissa joissa olen ollut. Ahdistaa ajatella että seuraavat ~40 vuotta pitäisi tehdä jotain työtä. Opiskelu ei kuitenkaan tunnu niin uuvuttavalta vaikkei sekään kauheasti kiinnosta kun tuntuu ettei muista mistään mitään. Kun työn jälkeen ei jaksa tehdä mitään niin ei ole oikein mitään muuta elämää kuin se työ ja miksi pitäisi elää jos ei ole muuta elämää kuin työ? Elät ikäänkuin pelkästään jonkun muun, etkä itsesi takia.

Taisi jäädä vielä monta asiaa kirjoittamatta mutta lisäilen huomenissa jos satun ne muistamaan...
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
CloudSurffer
Karvakuono
Posts: 23
Joined: Thu 01 Jul 2010, 20:54

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by CloudSurffer » Mon 17 Jan 2011, 11:23

Älä vajoa itsesynkkyyteen. On pyöritelly ite kans ton tapasii ajatuksii pääs. Must helpointa on kun on vaan ja antaa elämän näyttää mitä se eteen heittää. Ja mitä siihen jaksamiseen tulee niin kannattii miettiä mitä syö siis ruokaa ja sen pohjalta miettiä voisiko sen muutoksella olla apua jaksamiseen.
Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8638
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Dexma » Mon 17 Jan 2011, 12:32

Neste wrote: Kun työn jälkeen ei jaksa tehdä mitään niin ei ole oikein mitään muuta elämää kuin se työ ja miksi pitäisi elää jos ei ole muuta elämää kuin työ? Elät ikäänkuin pelkästään jonkun muun, etkä itsesi takia.
Joo tervetuloa kerhoon...

Mä oon vain miettinyt viimeaikoina tosi tosi paljon sitä kysymystä, mitä mä haluun. Meni varmaan pari vuotta elämästä sillai, että ei oikein tiennyt mitä halus ja huumeet oli se tapa jolla mentiin eteenpäin. Laivalla jossa ei ollut kapteenia oli siisti matkustaa, nyt sitten alkanut toteuttaan vain hulluimpia unelmiani päättäväisesti, ja paljon oon saanutkin jo aikaseksi, niiden unelmien kanssa puuhastelu on ollut kyllä antoisampaa kuin satatuhatta happotrippiä.
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Neste » Mon 17 Jan 2011, 13:04

CloudSurffer wrote:Must helpointa on kun on vaan ja antaa elämän näyttää mitä se eteen heittää.
Näin se olisi kaikkein helpointa mutta tuntuu aika merkityksettömältä "olla vaan" ja tyytyä siihen mitä niskaan tippuu
CloudSurffer wrote:Ja mitä siihen jaksamiseen tulee niin kannattii miettiä mitä syö siis ruokaa ja sen pohjalta miettiä voisiko sen muutoksella olla apua jaksamiseen.
Tätä täytyykin miettiä. Ruokahalu on aika huono ja painoindeksi ehkä juuri ja juuri normaali. Pajauttaessa tuntui kyllä jaksavan paremmin (paitsi sitten kun paukut laski) varmaan osittain mässyjen takia.

Olo on nyt kyllä paljon parempi kuin eilen. Methylonen kiskonen veti varmaan serotoniinit aika nolliin.

edit: paniikkikohtaus oli aika lähellä päivällä.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
CloudSurffer
Karvakuono
Posts: 23
Joined: Thu 01 Jul 2010, 20:54

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by CloudSurffer » Mon 17 Jan 2011, 22:47

No joo en ihan tarkottannu, että on vain ja odottaa, että jotain tapahtuu. Päämäärii haaveita/unelmiahan elämässä pitää olla. Mutta lähinnä tarkoitin ettei niiden täyttymisen eteen kannata stressailla. Eli elää vaan ja jos nyt joku juttu ei onnannu ni seuraaval kerral sit ehkä onnaa. Ei vajoo siihen negatiivisuuteen, vaan pyrkii löytää siitä jotain positiivist. Jos jää tulee makaa ni sinnehän palaa. Ja tohon ruokaa kandee kiinnittää huomioo. Jo pari hedelmää ja vihannesta päiväs auttaa jaksaa kummast ja mielialaki on paljo korkeemmmal. Koitahan jaksella.
Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.

User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Neste » Tue 18 Jan 2011, 00:42

CloudSurffer wrote:ja jos nyt joku juttu ei onnannu ni seuraaval kerral sit ehkä onnaa.
On vaan sellainen fiilis että millään ei ole mitään väliä. Oli asia sitten positiivinene tai ei.

Tuo ruokahomma voisi olla enemmänkin verensokerista kiinni koska vihanneksia ja hedelmiä tulee kuitenkin syötyä ihan kohtalaisesti. Yötyö voisi olla myös yksi kokeilemisen arvoinen asia. Yöaikaan on minusta paljon mukavampi elellä ja tuntuu että energisyys paranee päivän loppua kohden.

Yksi juttu mikä masentaa myös paljon että en saa aikaan mitään. Esim. pidän piirtämisestä todella paljon mutta en tee sitä melkein koskaan. How fucked up is that? Tulee vaan istuttua koneella ja selattua netissä jotain turhaa paskaa mistä ei sitten myöhemmin edes muista mitään.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8638
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Dexma » Tue 18 Jan 2011, 01:23

Neste wrote: Tulee vaan istuttua koneella ja selattua netissä jotain turhaa paskaa mistä ei sitten myöhemmin edes muista mitään.
Jos vain aloittaisit tekeen sitä piirtämistä aluksi vain tunnin päivässä tai jotain...?
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!

User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Neste » Tue 18 Jan 2011, 22:19

Taidan pitää nettilakkoa jonkin aikaa niin ehkä se pakottaisi tekemään jotain kehittävää.

Sen unohdin mainita että aloitin vuodenvaihteessa nikotiinilakon (lopetin jo viime vuonna nuuskan kun tuhosi ikenet mutta purkkaa meni aika paljon) joten se ei varmaan ainakaan ole vähentänyt tuota paskaa oloa ja ahdistuneisuutta. Kävin nyt vielä paketin ostamassa :/

Pakotin tänään itseni syömään varmaan puolet enemmän kuin normaalisti, sain vähän hoideltua asioita ja jopa siivottua. Hiljalleen alkaa olla jo ihan hyvä olo.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
CloudSurffer
Karvakuono
Posts: 23
Joined: Thu 01 Jul 2010, 20:54

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by CloudSurffer » Wed 19 Jan 2011, 11:02

Hyvä et alkaa tuntuu jo paremmalt. Hittaatko paljon? Meinaan vaan että hc hittaus saa aikaan melko flekmaattisen olon. Just et mikää ei kiinnosta ja kaikki on vaa ihan samaa. Syökö hiilihydraattei paljon? Jos syöt ni koitappa vähentää niitä.
Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.

User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Neste » Wed 19 Jan 2011, 18:27

CloudSurffer wrote:Hittaatko paljon?
Viime viikolla JWH-018 melkein joka päivä. Ei varmasti ainakaan auttanut tätä asiaa. Mutta nyt lopetan tuonkin polttelun kun tuntuu aiheuttavan ikäviä sydäntykytyksiä. Hiilareita syön ihan normaalisti.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
CloudSurffer
Karvakuono
Posts: 23
Joined: Thu 01 Jul 2010, 20:54

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by CloudSurffer » Wed 19 Jan 2011, 18:38

Joo ei se jhw poltto ole kyllä varmaan auttannu asiaa, tosin ei noi syntettiset jutut koskaan taida kovin hyvii olla. Hiilareitten vänetämisellä on aineski jolillekki ihmisille sellain vaikutus et ne jaksaa paremmin.
Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by wRRa » Fri 21 Jan 2011, 16:15

Koita vaikka seuraavaa:

-Listaa elämäsi negatiiviset asiat ja mieti, minkälaista muutosta haluat niille. Jos listasta näyttää tulevan liian pitkä, jätä se vaikka 5-10 asiaan.
-Seuraavaksi listaa positiiviset asiat, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa. Asioita, joista nautit ja joista voit nauttia. (esim. hyvä musiikki jne) Jos väität ettet nauti mistään niin ihan yksinkertaisesti vaan valehtelet. Jotain sulla on, mikä on saanut sut jaksamaan tähän asti. Koita tavoittaa se jokin.

Sit kysäsen sellaista viel, että ootko koskaan koittanu "pätkätöitä"? Ite teen 2-3 kertaa viikossa duunia ja se tuntuu ihan hyvältä. Jää aikaa toteuttaa itseään jne.

Käy kävelyillä. Jos tuntuu vaikealta lähteä niin ajasta vaikka kellosta joku tietty aika päivästä, jollon vaan yksinkertasesti pistät takin niskaan ja lähet ovesta ulos etkä jää vehkailemaan. Katsele ja tutkaile maailmaa.

Suosittelen myös lämpimästi päivittäistä joogaa. Itse olen tehnyt nyt 6 kertaa viikossa joulusta asti ja paljon parempi olo... eilen kyllä lintsasin ekaa kertaa kun olin koko päivän menossa, mutta päätin että joogailen sit lauantaina eilisen sijaan vaikka yleensä pidän sen vapaapäivänä :D

Tapaa ihmisiä ja nauti heidän seurastaan.

Maistele, haistele ja kuulostele asioita. Ole avoin aisteillesi ja nauti niiden olemassaolosa. Ihmisen elämä on paljon enemmän kuin työelämässä raatamista! Älä unohda että olet elossa juuri nyt.

Jos murehdit paljon tulevaisuutta niin kannattaa vaan laatia itselleen "toimintasuunnitelma" jonka mukaan hoidat asiasi. Sen enempää on turha murehtia, sillä murehtimalla asiat eivät parane. Mutta saat murehtia, se ei ole kiellettyä. Se ei vaan ole myöskään tarpeellista.

Joogan lisäksi suosittelen mysös meditaatiota. Jos aloittaminen tuntuu vaikealta niin aloita vaikka 3 minuutilla päivässä! Sitten kun siltä tuntuu, voit pidentää 5 minuuttiin, ehkä 10 minuuttiinkin. Jos ei tunnu niin pysy kolmessa.

Ja anna itsellesi armoa. Aina ei tarvitse suorittaa; joskus on hyvä muistaa vain olla. Meditaatio on parhaimmillaan hyvä osoitus tästä. Se että päivittäin tekee ei-tekemistä tuntuu mulla helpottavan paljon myös muiden asioiden tekemistä.
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

User avatar
Neste
OD
Posts: 1060
Joined: Sat 03 Jul 2010, 14:41
Location: Tutkan alla

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Neste » Fri 21 Jan 2011, 16:46

Eilen alkoi olla taas ihan normaali olo henkisesti ja on edelleenkin :)

Kuten jo aikaisemmin sanoin niin se oli varmaan tuo methylone joka veti ihan pohjalle. Varmaan liian kova dose näin kokemattomalle tai minun kropalleni (180mg + 60mg boosti). Edellisellä kerralla oli myös erittäin surullinen fiilis muutaman päivän vaikka mielessä oli vain iloisia ajatuksia. Nyt kun oli ikäviä ajatuksia niin se vain pahensi asiaa.

"Palautuminen" tapahtui kuitenkin mielestäni melko nopeasti että jos olisin ollut "oikeasti" niin paskana niin ei olisi hoitunut näin nopeasti. Fyysinen jaksaminen on parantunut ainakin vähän. Johtunee varmaan tuosta paremmasta syömisestä.

Joogailuja/meditointia/jonkin sorttista mietintähetkeä on ollut tarkoitus ruveta harrastamaan. Jos on jotain oppaita niin otan ilolla vastaan.
If the doors of perception were cleansed every thing would appear to man as it is, infinite -William Blake

User avatar
Asidyyli
LD50
Posts: 2147
Joined: Thu 22 Sep 2005, 15:25
Location: Hki

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Asidyyli » Fri 21 Jan 2011, 17:27

ei kandee poltella tai dokailla pahemmin noihin fiiliksiin, tai jos noita harrastaa niin harvakseltaan, "turistina". Ei joka viikonlopun kohokohtana.

User avatar
CloudSurffer
Karvakuono
Posts: 23
Joined: Thu 01 Jul 2010, 20:54

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by CloudSurffer » Fri 21 Jan 2011, 18:04

Meditointi tapoja taisi olla joku 7 erilaista. Käytän itte kuvitteellista ja ajattelematonta tapaa. Jostain taisin lukee, että 2 niista voi vain täysin kiintyy, no mene ja tiedä. Meditoin sillee, et lasken rauhas 1,2,3,4 vedän syvää henkee ja puhallan ulos 1,2,3,4. Toista sitä niin kauan, ku alkaa olla sillee rentofiilis. Alan ajattelee tai oikeestaa kuvitttelee, et oon sellases mukavas paikas esim rannal tai jossain rennos mestas. Sit ku oon tarpeeks kauan hegannu siel, ni lopetan ajatteleun kokonaan ja yritän olla ajattelematta noin 10min.

Joogaa harrastan nintendo ds kaa. Jos ei nyt ds satu olee, ni uskoisin youtuben olevan täynnä jotain joogan perusteet videoita.
Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by wRRa » Fri 21 Jan 2011, 18:12

Neste, Joogan tärkeimpiä liikesarjoja: aurinkotervehdys

Kirjallisuudesta voisin suositella "Jooga ja elämän voima"-nimistä kirjaa (kirj. Donna Fahri).

Oma suosikkini meditaatioon opastavista kirjoista taas on Mielen taito (kirj. Juhani Laakso). Tällaiset kirjat voivat olla kuitenkin kalliita (30e) eikä niitä välttämättä löydy jokaisesta kirjastosta. Jos haluat jotain nyt heti, niin Aukikcolla on blogissaan hyvät ohjeet meditaatioon:

http://olentolupa.blogspot.com/2009/09/ ... tioon.html

Sitten viel noista itsetuhoisista ajatuksista... Mua auttaa tieto siitä, että kaikki menee ohi. Siis ihan kaikki. Kaikki tunteet, niin hyvät kuin pahatkin. Eikä edes mikään fyysinen muoto ei ole pysyvää; ihmisyytenikin menee ohi. Kannattaa siis ottaa kaikki irti joka hetkestä, myös niistä kurjimmistakin hetkistä, fiilistellä jopa sitä tunnetta että toivoisi tämän hetken menevän nopeasti ohi... niin kauan ettei enää toivokaan. On vaan.

CloudSurffer, meditointitapoja lie yhtä paljon kuin meditoivia ihmisiäkin.

Itse tykkään joogatessa ainakin kuunnella musiikkia, joko chill-outia tai sitten jotain tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=9M2WkZQuclY
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

Anonyymi

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Anonyymi » Sun 23 Jan 2011, 20:03

Mitä sitten, kun kaikki sillat oikeaan elämään on poltettu ja mieli niin rappiolla että uusia ei pysty rakentamaan?

User avatar
wRRa
Moderator
Posts: 2262
Joined: Sat 29 May 2010, 21:30
Location: Pääsi sisällä

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by wRRa » Sun 23 Jan 2011, 20:11

Anonyymi wrote:Mitä sitten, kun kaikki sillat oikeaan elämään on poltettu ja mieli niin rappiolla että uusia ei pysty rakentamaan?
Sitten voi laskeutua aluksi solan pohjalle ja kulkea sitä kautta. Silta ei ole mikään välttämättömyys. Reittiä voi myös muuttaa.

Mitä mielestäsi on oikea elämä, ellei juuri sitä mitä elät?
"The Emperor... wants to conquer outer space. Yoda... wants to explore inner space, and that is the fundamental difference between the good and the bad side of the force."

frapathea

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by frapathea » Sun 23 Jan 2011, 21:35

Anonyymi wrote:Mitä sitten, kun kaikki sillat oikeaan elämään on poltettu ja mieli niin rappiolla että uusia ei pysty rakentamaan?
Pohjalt sitä ponnistetaa. Täyspaskaks laitettu kuulostaa musta parhaalta tilanteelta aloittaa täysin puhtaalt pöydält, ku ei oo mitään, mikä pidättelis vanhassa.

STRN
Psykonautti
Posts: 138
Joined: Mon 09 May 2011, 13:28

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by STRN » Thu 12 May 2011, 09:35

Itse olin kanssa vuosi sitten aika syvällä mutta palasin taas pintaan kun kävin psykiatrilla. Nyt oon alkanu trippailemaan deeleillä ja elämä näyttää taas hetken valoisammalta! :D
4:20pm

User avatar
testeri420
OD
Posts: 1261
Joined: Mon 01 Aug 2011, 17:32
Location: Psychouschwitz

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by testeri420 » Wed 05 Oct 2011, 03:02

Pahat teot = itkeminen/paha mieli.
Luulen että ne "kovimmatkin" jätkät todellisuudessa itkevät itsensä uneen aina välillä, salaa peiton alla kun kukaan ei näe, viimeistään siellä sukevan kongilla.
Siihen voi mennä vuosia mutta tulevat järkiinsä tai eivät tule, kuolevat, tappavat itsensä ennenkuin itkevät, tapetaan ennen tätä, hautajaiset niin sitten sukulaiset, kaverit ja omaiset itkevät.
Paha teot = Pahat teot päättyy siihen että lopussa aina joku itkee, aina.

Kertokaa mulle jos oon väärässä??
Jos käytät/olet käyttänyt kamaa eli vetäny ittees piippuun niin oletko niin hyvä valehtelemaan että itsetuhoinen ajatus/yritys ei ole koskaan mielessäsi käynyt?
Mun mielestä itkemisessä ei oo mitään pahaa.
Mun yks parhaista ystävistä kuoli 2003 ja toinen niistä 2005. Mulla meni seuraavaan kesään asti tajuta sellanen asia. Silloinen tyttöystäväni vaan kysy että mikäs sulle nyt tuli? Sanoin että just tajusin että (nimi) ei ole enää elossa. Itkin valehtelematta 20 minuuttia ellen puolta tuntia. Seuraavana talvena kuoli tää toine hyvä ystävä. Tuntu niin pahalta kun käveli sen talon ohi melkei päivittäin ja ei voinu mennä sinne pimpottelee ovikelloo ja moikkaamaan.
Sinä päivänä kun tää ystävä kuoli niin olin menossa justiinsa sen luo koska ei vastannut puhelimeen. Hänen talonsa pihassa oli 2 ruumisautoo ja muistaakseni 2 siviilimaijaa. Tiesin saman tien että mikä on meininki ja kävelin siitä ohitte. Sitten kuulin tästä että menehtynyt. Numeroitten poistaminen puhelimestakin on tosi inhottavan tuntusta hommaa pään kannalta. Ja varsinkin näitten ystävien omaisten näkeminen toi pahaa oloa koska ystäväni menehtyivät päihteisiin ja minä olin menehtyneitten ystäväpiirissä niitä ihmisiä kanssa että omaiset tiesivät meidän kaikkien käytöstä mutteivät siihe millään lailla koskaan puuttuneet.
Ja jos siihen joku puuttui niin eihän sitä tosissaan otettu, ei edes silloin kun näin sitten kävi.
En kadu mitään mitä olen tehnyt. Kadun vain sitä mitä en ole vielä kerennyt tekemään.
onlydeadfishgo with the flow..
"The water bong is so smooth that you dont realize how high youre getting, until its too late..." -Bubbles
Music is a saint.

User avatar
Dirtydiana
Tuppisuu
Posts: 14
Joined: Wed 18 Jan 2017, 19:42

Itsemurha-ajatukset

Post by Dirtydiana » Mon 23 Jan 2017, 13:38

En tiedä miten "oikeenlainen" aihe tää on tänne, mutta jos nyt koette aiheelliseksi poistaa niin sitten ei voi mitään.
Teksti saattaa olla todella sekava ja täynnä kirjoitusvirheitä, oon aika huono kirjottamaan. Eli onko täällä muita vaulttilaisia joilla pyörii/on pyörinyt itsemurha päässä ihan jatkuvasti. Halu päästä helvettiin täältä paskasta. Mä oon aika varma että täällä on aika paljonkin näitä henkilöitä, koska masennus tuntuu nykyään olevan jokatoisella ihmisellä. Miten olette päässeet eroon ajatuksista?

Olen ollut jonkunlaisessa kontaktissa psykiatreihin ja lääkäreihin 13-vuotiaasta asti, mutta nyt asiat on taas siinä pisteessä että kuluneen vuoden aikana yritin kaksi kertaa tehdä itsemurhan siinä onnistumatta. En osaa sanoa oliko nämä kaksi kertaa ihan oikeasti itsemurhayrityksiä vai avunpyyntöjä, mutta se tuska ainakin oli ja on täysin todellista.

Tällähetkellä oma-hoitajani soittaa mulle joka toinen päivä ja lääkäriä nään joka toinen viikko. Ongelma on että en oikein luota heihin kaikessa, en ole pystynyt kertomaan heille esimerkiksi tämänhetkisestä olostani mikä on että haluaisin kuolla. En myöskään ole kertonut heille päihteiden käytöstäni mitään. Mikä ei nyt kuitenkaan ole vielä mikään ongelma, mut tiedän että sitä kohti ollaan menossa, koska päihteet on tähän mennessä ainut pakotie minkä olen löytänyt.

Tuntuu että elämä menee ihan päin helvettiä. Olen täysin varaton, yksinäinen, ero tuli jouluna, ystävät ei puhu mulle, en jaksa tehdä mitään ja joka ikinen kerta kun tapahtuu jotain vähänkään hyvää, niin elämä potkasee kaks kertaa kovempaan vatsaan. Paras ystäväni tappoi itsensä pari vuotta takaperin, enkä vieläkään oikein ole käsitellyt asiaa kunnolla. Olo on tällähetkellä sellanen että minkä takia edes yrittäisin jaksaa jatkaa eteenpäin kun kaikki menee vituiks lopulta kuitenkin, sit joudun käymään saman taistelun päästäkseni vähän ylemmäs jonka jälkeen jotain tapahtuu ja uppoan vielä entistä syvemmälle. En nuku, enkä syö. Olen nytkin valvonut kaksi viikkoa n. 2h unilla yössä, mikään ei tunnu auttavan, pilvi eikä bentsot. Unettomuuden (ja varmaan sit kans osittain päihteiden) takia mulla on aika pahoja psykoosioireita. Välillä yksinollessa kuulen äänen "tapa ittes" toistuvasti. Kuulen miten naapurit puhuu seinän takana musta paskaa, tai ohikulkijat kadulla puhuvat toisilleen et "kato nyt tota rumaa paskaa"

Mulla on elämäni aikana kokeiltu niin moni masennuslääke, että en edes muista kuinka moni. Tällähetkellä syön voxraa mistä en ole huomannut olevan mitään vaikutusta paitsi ensimmäisten kahden viikon aikana jumalattomat sivuoireet. Sitä ennen söin venlafaxiinia (joka muuten sai pupillit ihan lautaisksi ja kaikki luuli että oon aineissa 247) mut venlafaxiini teki aivan zombiksi, millään ei ollut mitään merkitystä. Lisäksi syön bentsoja ahdistukseen/nukahtamiseen (Diapam, tenox, opamox) Mun pitäis syödä ketipinoria nukkumiseen ja psykoosi oireisiin, mutta se on sellanen myrkky että siihen en oikeasti enää koske. 400mg määrätty, mutta seuraavana päivänä en meinaa päästä sängystä ylös ollenkaan ja ilman voxraa en varmasti pääsisikään. Lisäksi se ärtyneisyys mikä ketipinorista mulle tulee. Saatan heitellä tavaroita ja riehua ihan pikkuasioista. Viimeksi löin nyrkillä lasikaapista läpi, kun läppäri ei yhdistänyt nettiin...

Tarkotus oli oikeestaan avautua joo, kun ei enään oikeestaan ole ketään kelle kertoa, mutta myös saada vastauksia, että mitä vittua mä teen. Voiko tästä oikeasti päästä vielä yli ja elää onnellisen elämän?
Last edited by ferox on Mon 23 Jan 2017, 19:32, edited 1 time in total.
Reason: Topicit yhdistetty
LSD can make you lose weight. It's kind of hard to get to the fridge when there's a dragon guarding it.

User avatar
psychiCNoob
Moderator
Posts: 1001
Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
Location: Metsä

Re: Itsemurha-ajatukset

Post by psychiCNoob » Mon 23 Jan 2017, 19:12

Kuullostaa aika raffilta tilanteelta.

Kai noita ajatuksia jokainen kokee. Itekkin vielä nykyään joskus huomaan sellaisen mieleeni pulpahtavan esim. vaikka ajaessani autoa ja vastaan tulee rekka. Eikä mulla nykyään oon elämän kanssa mitään ongelmia ja halu elää löytyy. Se on vain ajatus, jonka annan lipua pois sinne mistä tulikin. Ajatukset on "vaan" ajatuksia.

Oon selittäny tän oman setin monta kertaa mutta tosiaan. --> 2013 syksyllä oli itelläkin aika hallitsematon kausi meneillään. Kaikki oli paskaa. Ei jaksanu, ei kiinnostanu. Makasin sängyssä ja välttelin ihmisiä. Pelasin pleikkaa ja söin paskaa ruokaa. Henkisesti aika shattered. Kerran tuli peilin edessä itkettyä veitsi kurkulla ja sen jälkeen päätin päivän jolloin meen hyppäämän radiomastosta alas ja "päättämään" kaiken.

Mut en mennykkään hyppäämään alas. (Söin muuten kärpässientä kerran ja käytin DMT:tä myös kerran tuona aikana, en tiiä kuinka paljon ne autto asiasa.) Rupesin käymään illalla kävelyillä ja rupesin kiinnostumaan safkasta sekä terveellisyydestä. Löysin elämän hienouden jälleen enkä oo sitä hävittänyt enää sen jälkeen. Ajatuksista en kylläkään päässyt eroon.. :D Mission impossible.
En nuku, enkä syö
Olen täysin varaton, yksinäinen, ero tuli jouluna, ystävät ei puhu mulle, en jaksa tehdä mitään
En ehkä oo paras henkilö auttamaan sua tässä, mut jos et nuku, syö mitään, sosialisoi niin se vaan vaikeuttaa asiaa. Enkä osaa sanoa että kuinka paljon kaikenlaiset napit loppupeleissä jeesaa tai haittaa tällasissa asioissa.. Monesti tuntuu et ne haittaa enemmän ja junnaa vaan ihmistä paikallaan.

Aikamoinen sumppu kaikenlaista tekijää. Vahva veikkaus on et selviät paremmin jaloillesi jos saat perusasioita ensin kuntoon, eli just sitä nukkumista ja syömistä yms. Joku kävelykin voi tehdä kummia.
Voiko tästä oikeasti päästä vielä yli ja elää onnellisen elämän?
Täysin mahdollista. Moni muukin itseni lisäksi on tehnyt sen joten miksi et sinäkin? Moni muu myös on mennyt siihen pisteeseen, että ovat itseltään henkensä riistäneet, mutta sun ei tarvi mennä sinne asti.

Tsemppiä.
Life = The Trip

User avatar
maskissa
Psykonautti
Posts: 118
Joined: Wed 27 Feb 2013, 16:06

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by maskissa » Wed 25 Jan 2017, 14:18

Dirtydiana, feel ya. Oon ollu vuosia nii pitkää ku muistan ni aika raskaasti masentunu. Viimeset 3 vuotta on ollu varmaa pahimmat sen jälkee ku löi pään ja ruhjoi aivot... Muutenkin tuntuu että on kuin syntynyt johonki surkeiden sattumusten sarjaan pienestä lähtien. Lähes jokapäiväisiin ajatuksiin kuuluu itsemurha, oman elämän pakeneminen, itseinho ja häpeä kun tuntuu että on niin kelvoton yksilö josta on jotenki vielä harmia. En kykene luottamaan ihmisten haluavan olla oikeasti mun kavereita, aina epäilen että joku juoni tässä on että pääsee lopussa kusemaan mua silmään. Mulle määrättiin voxrat tossa viimesyksynä kun koitin hakea apua aivovammaan. Vähän jotain muuta kuntoutusta oli mielessä, mutta päätin nyt vielä kokeilla kun oon monta vuotta kieltäytyny masislääkkeistä ja tuntuu et se rupee oleen niinku viimeinen oljenkorsi päästä tästä ylös eikä muutakaan heru.

En tiedä pystyisinkö lopulta itsemurhaan, vaikka on ties monet kerrat juurikin valmistautunut tappamaan ittensä ja asettautunut valmiuksiin, mutta sit onnistuu aina löytämään sillä hetkellä sen pienen toivonjyväsen ja jatkaa yrittämistä enkä oo päätyny koskaan oikeasti lopulta yrittämään itsaria. Mut on kyllä vaikea nauttia elämästä kun on pää täynnä sellasta jatkuvasti. Ulospäin pidän yleensä hyvin paljon sellasta positiivista verhoa yllä, hävettää voida huonosti, se on niin älytöntä miten se hävettää; tuntuu että muut vain ajattelee että onko tuo nyt ihan idiootti, oma vika kun on masentunut, yrittäisi edes jne.

Voxrista: Alkuun tulee kyl ihan järkyttävä olo joo, nyt alotin taas noi uudestaan ja oon tässä vollottanu silmiä päästä pari päivää ja vellonu masiskeloissa. Karseeta ku niihin rupeaa vajota ja ne kiertyy mielen ympärille kuin käärme eikä kohta enää tiedä mitkä on omia ajatuksia ja mitkä on jotain lääkenousu hajoilua. Pidemmän päälle noi voxrat on osoittautunu mulle kuitenkin hyvin avuksi kun sitkeästi on vaan mussutellut, pari kuukautta sai alkuun epäillä että onko tässä mitään järkeä - mutta sit kun vähän kasvoi motivaatio tehdä asioita, keskittyminenkin hieman helpottuu ja sen johdosta myös sosiaalisuus, tuntuu että sai kokea tossa pisimmän ajan hetkeen ilman masennusta. En edes muistanu millaista se voi olla.
Vielä ku saisi pidettyä yllä säännöllisesti tota kuuria, nyt saa taas kärsiä nousuja kun hukkasin purkin tossa ja unohtelen jatkuvasti syödä noita muutenkin niin tuli aika pitkä väli oltua ilman tässä vuodenvaihteen tienoilla.

Mut oon aika toiveikas tän suhteen, pyöritelly vaan tuota kelaa myös että voiko tästä oikeasti päästä joskus kunnolla irti ja olla onnellinen? Ilman että tarvii joka päivä syödä jotain masennuslääkettä? Ainaki tuntuu että on helpottunu masennus ja itsetuho ajatuspatternien tunnistaminen ja erottaminen muista ajatuksista, kun sai hetken olla ilman niitä. Sit on helpompaa olla välittämättä niistä ja keskittyä johonki muuhun.

Mut sympatiat ja tsemppaukset täältäki :) ei luovuteta!

User avatar
Dirtydiana
Tuppisuu
Posts: 14
Joined: Wed 18 Jan 2017, 19:42

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Dirtydiana » Wed 25 Jan 2017, 15:35

En ehkä oo paras henkilö auttamaan sua tässä, mut jos et nuku, syö mitään, sosialisoi niin se vaan vaikeuttaa asiaa. Enkä osaa sanoa että kuinka paljon kaikenlaiset napit loppupeleissä jeesaa tai haittaa tällasissa asioissa.. Monesti tuntuu et ne haittaa enemmän ja junnaa vaan ihmistä paikallaan.

Aikamoinen sumppu kaikenlaista tekijää. Vahva veikkaus on et selviät paremmin jaloillesi jos saat perusasioita ensin kuntoon, eli just sitä nukkumista ja syömistä yms. Joku kävelykin voi tehdä kummia.
Ensinnäki, kiitos vastauksestas. Kiva tietää et joku oikeesti luki ton vuodatuksen. Nukkumiseen en tosiaan pysty oikeesti vaikuttamaan, ellen sit vedä kunnon överit jollain. Syöminen on vaikeeta sen takia kun ei meinaa ensinnäkään päästä edes ylös sängystä, toiseks ei oo minkäänlaista ruokahalua et saatan viikon päästä tajuta et vittu en oo syöny mitään viikkoon, miksköhän pyörryin tohon lattialle ja kolmanneks, kun yritän syödä jotain, alkaa heti oksettaa ja tuntuu että tulee ylös. Enkä tiedä ollenkaan mistä se sit taas vois johtua..

Haluaisin lähteä ulos ja salille (treenasin voimannostoa sm tasolla) mutta kun ei fyysisesti eikä henkisesti syömättömyyden takia vaan pysty. Kaikki voimat ja lihakset lähteny, oon laihtunu 30kg joten sekin masentaa ihan helvetin paljon tieto siitä mitä joskus on ollu. Se syöminen tässä oliski se tärkein, mutku se on vaan niin saatanan vaikeeta.
Täysin mahdollista. Moni muukin itseni lisäksi on tehnyt sen joten miksi et sinäkin? Moni muu myös on mennyt siihen pisteeseen, että ovat itseltään henkensä riistäneet, mutta sun ei tarvi mennä sinne asti.
Mä oikeesti tiedän sen et elämä tulis tästä muuttuu paremmaks, tottakai se tulis. Mut se ongelma onki nyt siinä et mulla alkaa olee asiat siinä pisteessä et onnellisuuden odottaminen tässä olossa ei oo tän tuskan arvosta enää. Rupeen menee sen pisteen ohi etten enää selvii niihin aikoihin, kun kaikki alkais menee hyvin, mut siitä huolimatta mä kyllä yritän. Kiitos.
LSD can make you lose weight. It's kind of hard to get to the fridge when there's a dragon guarding it.

User avatar
Dirtydiana
Tuppisuu
Posts: 14
Joined: Wed 18 Jan 2017, 19:42

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Dirtydiana » Wed 25 Jan 2017, 16:05

Mä oon sen verran uus etten oikee tiiä miten täällä pitäis toimia, mut kirjoitan nyt erillisen viestin vastatakseni toiselle
Lähes jokapäiväisiin ajatuksiin kuuluu itsemurha, oman elämän pakeneminen, itseinho ja häpeä kun tuntuu että on niin kelvoton yksilö josta on jotenki vielä harmia. En kykene luottamaan ihmisten haluavan olla oikeasti mun kavereita, aina epäilen että joku juoni tässä on että pääsee lopussa kusemaan mua silmään.
Melkeen ku omast suusta. Toi häpeä jäi päälimmäisenä mieleen. Mä meinaa tiedän sen niin hyvin. Mä häpeen tätä kaikkee, mä pidän itteeni laiskana ja aikaansaamattomana. Mullahan on työpaikka vieläkin, oon vaan ollut puolisen vuotta sairaslomalla. Töihin paluu tuntuu mahdottomalta, eniten tietenkin tän olon takia, mut toisiks suurin syy on se et mä en yksinkertasesti kehtaa enää mennä sinne. Tuntee niit katseit seläs, ku tiedän et kaikki mun duunikaverit tietää minkä takia oon sairaslomalla ollu. Mä en kestäis sitä vaik olo oliski parempi. Kans näitten psykoosioireiden ja vainoharhojen takia oon ihan satavarma et musta puhutaan niin hirveetä paskaa työpaikalla tän takia että en oikeesti halua mennä sinne enää takasin. Pelkkien saikkulappujen vieminen vaatii multa ihan helvetin paljon.

Lisäks pystyn niin samaistumaan tohon ihmisten juonitteluun. Musta tuntuu että kaikki jotka haluu olla jossain tekemisissä mun kanssa haluaa vaan jotain multa, en pysty luottaa kehenkään, en päästä ketään lähelle, koska oon varma et loppujen lopuks mua satutetaan. Mut näin ajattelemalla karkotan ite ne ihmiset pois mun luota. Sen tiedostan kyllä, mut sillekkään en vaan mitään voi.
En tiedä pystyisinkö lopulta itsemurhaan, vaikka on ties monet kerrat juurikin valmistautunut tappamaan ittensä ja asettautunut valmiuksiin, mutta sit onnistuu aina löytämään sillä hetkellä sen pienen toivonjyväsen ja jatkaa yrittämistä enkä oo päätyny koskaan oikeasti lopulta yrittämään itsaria. Mut on kyllä vaikea nauttia elämästä kun on pää täynnä sellasta jatkuvasti. Ulospäin pidän yleensä hyvin paljon sellasta positiivista verhoa yllä, hävettää voida huonosti, se on niin älytöntä miten se hävettää; tuntuu että muut vain ajattelee että onko tuo nyt ihan idiootti, oma vika kun on masentunut, yrittäisi edes jne.
Pahimpina masennushetkinä mäkin oikeestaan tiedän etten pystyis tekee sitä, mutta mulla se pahin juttu onki se, et paniikkikohtauksen iskiessä teen niin spontaaneja asioita että mä oon ihan varma et jos oon ihan pohjalla masennuksen kanssa ja iskee paniikkikohtaus ja satun olemaan vaikka junaradan lähellä ni se olis sit siinä. Ja tost häpeemisest kirjotin tos ylempänä.

Ehkä mullaki sit on viel toivoo siit et noi voxrat alkais toimii ku oon tosiaanki syöny niitä nyt vasta pari kk
Kaikki tsemppi täältäki päin ja tottakai mä toivon et selviin elossa tästä, en mä kuolla haluu, mä haluun vaan pois tästä pahasta olosta, mut en vaan tiedä jaksanko odottaa parempia aikoja vaik tiedän et ne on tulossa, mut millon...
LSD can make you lose weight. It's kind of hard to get to the fridge when there's a dragon guarding it.

frapathea

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by frapathea » Wed 25 Jan 2017, 16:19

Mä pysyn hengissä sillä, että päätin alkaa käytännön syistä uskomaan reinkarnaatioon. Sit ainaku tekee mieli offaa ittensä niin muistutan vaan itelleni, et jos reinkarnaatio on totta niin syntyisin luultavasti vaan vähintään yhtä kivuliaaseen olemassaolon muotoon, jotta oppisin läksyni. Ei se vältsii pidä paikkaansa, mut ku tarpeeks pitkään uskottelee, niin ei tee enää mieli suunnitella mitään itsetuhohommia ja pikku hiljaa alkaa automaattisesti ajatukset ohjautumaan toisenlaisiin ratkaisuihin. Frapan elämänohjeen vol 420 blaze it olkaa hyvä ei tarvii kiittää

User avatar
Dirtydiana
Tuppisuu
Posts: 14
Joined: Wed 18 Jan 2017, 19:42

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Dirtydiana » Wed 25 Jan 2017, 18:36

frapathea wrote:Mä pysyn hengissä sillä, että päätin alkaa käytännön syistä uskomaan reinkarnaatioon. Sit ainaku tekee mieli offaa ittensä niin muistutan vaan itelleni, et jos reinkarnaatio on totta niin syntyisin luultavasti vaan vähintään yhtä kivuliaaseen olemassaolon muotoon, jotta oppisin läksyni. Ei se vältsii pidä paikkaansa, mut ku tarpeeks pitkään uskottelee, niin ei tee enää mieli suunnitella mitään itsetuhohommia ja pikku hiljaa alkaa automaattisesti ajatukset ohjautumaan toisenlaisiin ratkaisuihin. Frapan elämänohjeen vol 420 blaze it olkaa hyvä ei tarvii kiittää
joo tai vaikka tohon reinkarnaatioonkaan ei uskois, ni vähän kyl pelottaa et mitä jos sitä joutuu viel pahempaan paikkaan ku tää maailma vaikka ateisti olenkin.
LSD can make you lose weight. It's kind of hard to get to the fridge when there's a dragon guarding it.

User avatar
psychiCNoob
Moderator
Posts: 1001
Joined: Sat 11 Feb 2012, 14:49
Location: Metsä

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by psychiCNoob » Wed 25 Jan 2017, 20:41

Mielellään diana kirjoita kaikki asia yhteen viestiin.

Maaaas. Oot ihana selviytyjätyyppi. Tahtoisi rutistaa ja pitää hyvänä. Tai jos vaikka rutistaisin muitakin. (Anybody?) Ehkä se helpottaisi hetkeksi elämisen tuskaa.

Noi vainoharhat muuten. :D Niin basic. Kaikki on sua vastaan jollain salajuonella. Kaikki on vaan yhtä suurta näytelmää sua vastaan. Juoruavat selän takana. Jokainen nauru on pilkannauru sua kohtaan. Yhtä isoa selkäänpuukotusta.

Joskus löydän itseni vieläkin noidenkin vainoharhojen kohteena. Onneks ne ei oo enää niin intensiivisiä kun ne joskus oli. Härregud. Mutta sitkeitä ne on.

Alex Grey on muuten visualisoinut hyvin mun mielestä tähän aiheeseen liittyen:

Image
Life = The Trip

User avatar
Dexma
Moderator
Posts: 8638
Joined: Sat 01 Mar 2008, 19:42
Location: Manse <3

Re: Itsetuhoisia ajatuksia

Post by Dexma » Thu 26 Jan 2017, 00:15

Joo-o.

Se on muuten jännä juttu, että kaikki jotka täskin ketjussa on puhunut niin tosi moni on nykyään tosi ok. Varmaan ollut hyvää äsidii jengil, kun kaikki on tosi hyvii nykyään. 8)

Hippiflippii kaikille ja voimii. Tanks for da jah vault meikäkin on vielä ihan eloisis kirjois. En varmaan olis ollut aina jos en olis... No hippiflipannut teidän kanssa sillai pikkuhiljaa.



Dirtydianan kohdalla... Joo oon ihan väärä jäbä antaan neuvoja tohon. Toisaalta. Sul on monta asiaa mitkä pystyy rakentaan sillai ihan uudestaan ja alusta. Pikkuhiljaa säätää asioita kuntoon. Vähän kuin Michael Jackson laittoi asiat kuntoon kaiken paskan jälkeen... Sit se tyyliin teki Thriller albumin. JA VITTU OHAN SE NYT VITUN HUHUUHUH. Mä oon joskus kelannut sitä hetkee, kun joku tollainen tyyppi herää siihen, että fuk it mä oon Michael Jackson ja duunaan Thrillerin.

Mut aika kusinen ja raffi tilanne. Ei ole kivaa jäädä himaan istumaan rahattomana. Onneksi meil on vaultin oma irkki... Siellä on hiton pro porukkaa. Tavallaan siellä on monta psykologia aina paikallaan opastamassa sua tärkeille jäljille. Esim siellä opetetaan erilaisia tapoja onanoida, oululaista kusipää huumoria, kullien mittailua, meditaatio asentoja, opastetaan huolellisessa kuositauttumisessa ja välillä jaetaan pikaisia kasvismättö ohjeita. Ollaan kaikki vähän rahattomii ja tylsii :D Ollaan tosi jees kivoja ihmisiä. Ihmisistä on hyvä aloittaa ja sit keksii snadisti rahaa, mut ei sitä paljoo tartte. Ihan snadisti vain... Sit sillai hyvää Michael Jackson spirittii niin pikkuhiljaa asiat sillain. No kuosiutuu... Yleensä kuosiutuu. Myös joskus asiat kusee TOSI PAHASTI, mut vaulttilaisil tosi harvoin. Sen takia nää ohjeetkin ennen mua on ollut oikeastaan ihan jees, kun ne tulee vaulttilaisilta :)
tRip wrote:
Muistakaa et jokainen haskattu elämä on vähän sääli, koska potentiaalia meissä on ihan widusti,!